Ann-chan seisoi ison rakennuksen edessä kaivaen nenäänsä. Rakennus oli iso ja täynnä reikiä joita kutsuttiin ikkunoiksi. Tämä kyseinen rakennus tulisi olemaan hänen koulunsa seuraavat 3 vuotta. Hän oli joutunut kyseiseen sisäoppilaitokseen, koska oli piirrellyt vaaleanpunaisia kermaunelmia matematiikan opettajasta, eikä sen takia ollut keskittynyt tuntiin ja opettajakunnan mielestä tämä oli jo hyvin vakavaa. Hän oli myös kaivellut muiden nenäreikiä. Joten nyt hän seisoi siinä.

Hänen otollisen nenänkaivunsa keskeytti rehtori Jiraya kysymällä häneltä "Löytyykö mitään?" Ann-chan vastasi "kyllä ja paljonkin." Rehtori näytti innostuneelta, mutta vakavoitui sitten "Tulisitko kansliaan niin saat huoneesi avaimen ja esittelen sinulle koulun tiloja sekä oppilaita ja, jos oikein kiltisti pyydät niin saat lukujärjestyksesi" Ann-chan lähti lähti seuraamaan vaaleahiuksista miestä kohti koulurakennusta ja huomasi koulun pihan olevan aika köyhä, koska siellä oli vain 3 keinua eikä niitäkään saanut käyttää.

Kun he astuivat rakennuksen sisälle Ann-chan totesi koulun olevan hyvin vanha sisustusta myöten. He menivät Jirayan kansliaan, jonka seinät oltiin peitetty alastomien naisten kuvilla. Jiraya etsi hänelle lukujärjestyksen ja muuta tarpeellista tavaraa. Kun he olivat hoitaneet hommansa kansliassa he lähtivät etsimään Ann-chanin huonetta ja hän sai kuulla samalla, että hänellä oli huonetoveri, joku vastakkaista sukupuolta edustava henkilö. Toisin kyseinen poika oli kuulemma seksuaalisesti poikkeava täti-ihminen, joka harrasti itsensä tökkimistä haarukalla.

He löysivät Ann-chanin huoneen kahden tunnin etsinnän jälkeen ja avain Jirayan ihmetykseksi oli oikea. He astuivat huoneeseen, joka oli melko pieni ja kaikilla pöydillä ja ikkunalaudoilla oli kaktuksia. Ann-chan pisti laukkunsa toiselle sängylle, joka näytti olevan käyttämätön toiseen verrattuna. Hänen huonetoverinsa ei ollut paikalla tai ainakin hän luuli niin, kunnes vaatekaappi alkoi murista. Ann-chan katsoi ihmeissään kaappia naamallaan kuuluisa persereikä ilme kunnes kaappi sanoin "Perkele". Jiraya katsoi kaappia hetken kunnes hänen silmänsä alkoi loistaa ja hän alkoi puhua vähän kuuluvammin "JES! Olen rikas! Myyn tuon kaapin valtiolle ja saan hyvät rahat! Sitten ostan venäläisiä ilotyttöjä ja halpaa viinaa!" Jirayan pettymykseksi kaapin ovi avautui ja sieltä astui tummahiuksinen poika, joka sanoi "Minua ei myydä!" Jiraya katsoi pettyneenä poikaa ja kysyi "Sasuke miksi olit kaapissa?" "Eksyin matkalla vessaan" Selitti Sasukeksi kutsuttu poika. "No joka tapauksessa Sasuke tässä on uusi huonetoverisi Ann-chan" Jiraya esitteli heidät toisilleen ja jäi haikeana tuijottamaan vaatekaappia. Ann-chan tuijotti kalpea ihoista poikaa ja kysyi "Miksi täällä on niin paljon kaktuksia?" Sasuke katsoi häntä hetken ja vastasi "se on salaisuus joka on kulkenut suvussa vuosia." Ann-chan katsoi häntä ihmeissään ja taisi jopa miettiäkin jotain, mutta sitten Jiraya keskeytti ja tarttui häntä olkapäästä "No niin, nyt esittelen sinulle koulua."

Ann-chan lähti Jirayan perässä pyörimään koulua ympäri. Hän katseli ympärilleen kävellessään pitkällä käytävällä. Huonoksi onnekseen joku hemmetin pälli ei ollut osannut rakentaa kattoa kunnolla, joten se oli todella matalalla joistakin kohdista... Ann-chan (taitavasti) käänsi juuri päänsä suoraan ja ajatteli tällä kertaa katsoa eteensä, mutta mitä, mitä... Ann-chan löi päänsä suoraan siihen perkuleen kattoon, joka oli vääntynyt aivan oudosti. Koulun monet oppilaat säikähtivät pahasti, kun Ann-chan veti kunnon ninja kilarit heti ensimmäisenä päivänään. Jiraya ryömi takaisin ja katsoi Ann-chania oudosti "Enkö vasta varoittanut sinua tuosta? Mitä oikein ajattelit? Tajuathan, että koulussamme on monia vanhuksia opettajina ja he voivat saada sydänkohtauksen takiasi." "Anteeksi" Ann-chan vastasi häveten typerää kilahtamistaan.

Jonkin ajan kuluttua he tulivat IIIISOlle ovelle, jossa oli leijonan pää ovenkolkuttimet. Kolme kovaa kumahdusta... Ovi aukesi ja Ann-chan luuli joutuneensa manalaan. Kauhean värikkäät koulupuvut saivat hänen silmänsä kirvelemään. "Mennäänpä ensin alusvaate osastolle." Ann-chan katsoi rehtoria ihmetellen ja kysyi "Kuuluuko täällä pitää tiettyjä alusvaatteita koulupuvun alla?" "No tietenkin. Oppilaillamme on ollut outoja tapoja vertailla kellä on hienoimmat alusvaatteet ja joskus on syntynyt pahoja tappeluita, koska joillakin oppilailla on ollut aivan ihanat Nalle Puh alusasut. Siksi olemme päättäneet antaa oppilaille alusvaatteet koululta, joita tietenkin kuuluu käyttää koulupuvun alla." Ann-chan pettyi, koska oli juuri ennen koululle tuloa ostanut itselleen uuden Muumi alusasun. "Hmmm... mikäköhän onkaan kuppikokosi?" Ann-chan järkyttyi kuullessaan tämän kysymyksen ja kertoi punastuneena Jirayalle kuppikokonsa kuiskaten sen tämän korvaan. Jiraya antoi hänelle tietyn kokoiset alusasun osat ja tietenkin... "Nyt voisit kokeilla niitä, että ne ovat varmasti oikean kokoiset." "Anteeksi, mitä sanoit?" "Niin, että voisitko nyt sovittaa niitä, jotta tiedämme niiden olevan oikean kokoiset." Ann-chania hävetti nyt tuplasti enemmän kuin kilareidensa jälkeen. "Anteeksi ööö... Jiraya... Voisitko mitenkään olla tuijottamatta?" "En tietenkään. Täytyyhän minun tietää, että nuo varmasti käy." Ann-chan oli aivan iiiik, kun kuuli tämän. Hän alkoi vaihtamaan vaatetustaan sillä aikaa, kun rehtori etsi Ann-chanille kirkkaankeltaista minihametta, jossa oli pinkkej' pystyraitoja ja paitaa jossa värit menivät juuri toiste päin. Rehtori palasi Ann-chanin luo mukanaan paita, hame ja polvisukat. "Noh... Miten alusasu sopii sinulle? Onko se oikean kokoinen?" "Kyllä, herra... Nämä ovat sopivat." "HIENOA! Nyt voisit kokeilla näitä ja hmmm... Minkä kokoinen jalka sinulla on?" "Mistä minä sen voin tietää?" "Herranen aika. Etkö tiedä edes kengän kokoasi?" Ann-chan pudisti päätään ja alkoi laittaa koulupukua päälleen. Se sopi kuin sopikin neidin päälle täydellisesti. Tämän jälkeen he lähtivät hihhuloiden kenkä osastolle etsimään Ann-chanille oikean kokoisia kenkiä.

Jeij. Etsintä päättyi siinä muutaman tunnin päästä. Jiraya lähetti Ann-chanin huoneeseensa ja lähti itse toista kautta kansliaansa katsomaan videota, jonka valvontakamera oli juuri jonkin aikaa sitten tallentanut... Ann-chan käveli kuset housussa käytävillä etsien huonettaan... Hän eksyi (HAHAHAAA!)

Kun Ann-chan oli poukkoillut käytävillä (kävellen päin kattoa) melkein kaksi tuntia, eikä ollut löytänyt edes huoneensa läheisyyteen. Hän oli vaipumassa epätoivoon ja oli juuri viiltämässä ranteitaan auki housuistaan irti revityllä napilla kun kuuli hirvittävän huudon ”IIIH!!! ARI KOIVUNEN!!! ANNA NIMMARIII!!!”

Ann-chan lähti kulkemaan suuntaan josta oli kuullut huudon. Hetken kävelyn jälkeen hän näki suuren tyttöjoukon ympäröivän kolmea henkilöä, joista yksi näytti Ari Koivuselta, toinen Tarja Haloselta ja kolmas omisti pitkät tummat hiukset ja näytti innostuneen jostakin olemattomasta joka johti siihen, että hetken päästä tämä konttasi lattialla huutaen ”minäensinminäensinminäensinminäensin” Arilta näyttävä henkilö näytti siltä kuin aikoisi ampua jonkun, koska hän vihasi yli kaiken sitä, että tytöt juoksivat hänen peräsään ruinaten nimmareita. Joku blondi tyttö oli juuri pakottamassa häntä kirjoittamaan nimensä johonkin lehteen, kun hän viimein sanoi kylmällä äänellä ”Mä olen tyttö.”

Kaikki hiljenivät ja alkoivat tuijottaa järkyttyneinä ’Aria’, joka tuijotti tylysti takaisin. Sitten tytöt alkoivat juosta itkien pois paikalta ulisten samalla jostain petoksesta ja häpeästä. Ann-chan jäi tuijottamaan kolmea jäljelle jäänyttä henkilöä silmät laajenneina ja hetken tuijottelun jälkeen alkoi nauramaan. ’Ari’ ja Tarja Halosen näköinen henkilö katsoivat häntä ihmetellen, kun taas kolmikon viimeinen henkilö puri kättään lattialla. ”Ootko sä joku uus oppilas tai jotai ?” joku kysyi. Ann-chan vakavoitui ja katsoi hetken ja nyökkäsi. ”Miksi sun vanhenpas sut tänne hullujen huoneelle raahas?” Tarjan kaksoisolento kysyi virnuillen ”Ne oli kännissä, ei ne tiennyt minne ne mut jätti” Ann-chan vastasi nopeasti. He keskustelivat jonkun aikaa jostain epämääräisestä kunnes Ann-chan älysi katsoa kelloa ja huomasi, että hänellä alkoi olla jo pikkuhiljaa kiire löytää huoneensa, joten hän hyvästeli kolmikon ja alkoi taas etsiä huonettaan, joka vaikutti olleen kadonnut. Ann-chan käveli ja käveli ja oli jo ruveta itkemään, kun hän sitten iloisesti törmäsi johonki ihme tyyppiin. Se oli Sasuke!!! Ann-chan katsoi poikaa ja kysyi sitten ”Mis ihmees meiän huone o?” ”No voi jumanspuikkeli etköö sää ees tollast tierä???” Sasuke nappasi Ann-chania kädestä ja veti häntä perässään kivalle pikku ovelle, jonka sitten avasi ja heitti Ann-chanin huoneeseen. Ann-chan löi päänsä ja menetti tajunsa. ”Miks just sillo ku rupes olee hauskoo?” Sinne Ann-chan sitten jäi nukkumaan kaktusten kanssa.

Noin puoli tuntia kului ja neidin prkl vihdoinkin ryömii pois kaktusten luota. Ann-chan katseli ympärilleen ja ihmetteli, mitä ihmettä hänelle oli tapahtunut. Hän nousi lattialta ylös, mutta hupsista… Hän kaatui takaisin kaktusten päälle ja silloin joku mutantti huokaisi jostain mutanttiluolasta. Noh, noh Sasukehan se siellä homoilemassa haarukkansa kanssa. Hän katsoi Ann-chania ilkeästi, käveli tämän luokse ja ojensi kätensä säälittävälle ryömijälle. “Tuu ny prkl ylö sielt” “Kiitos…” Ann-chan sanoi häpeillen. Hän otti Sasuken kädestä kiinni ja herra veti Ann-chanin ylös kaktuspunkasta. “Nyt kostan sen, mitä teit rakkaille kaktuksilleni!” “Ööö… Sasuke ne on vaan kaktuksii… Ei niil oo tunteit tai mitään, mut mul on ja tiedän, et selkäni on täynnä noitten piikki kyrpien miekkoja!” Sasuke läppäsi (sillee niin ku läps) Ann-chania suuuuoooraaan poskelle, nappasi tämän käsistä kiinni ja heitti sängylle. Hän rupesi repimään Ann-chanin vaatteita pois neidon päältä ja noh… tämähän oli Sasuken kaltaiselle ninjalle ihan hemmetin helppoo. Ann-chan alkoi itkeä, kun Sasuke sai hänen vaatteet pois ja alkoi vihdoin itse riisuuntua. Neito pulassa, mitä hän tekee. No prkl kiljuu tietty. Ann-chan sai Sasuken hikisen sukan suuhunsa tämän takia. Häntä oksetti. Sukka maistui samalle kuin se kakku, jonka hän oli saanut tädiltään. Se oli mansikka kakku ja sen sisukset olivat mädäntyneet… Aaah… Se maku rupesi kummittelemaan Ann-chanin mielessä. Hän ei vähään aikaan tajunnut, mitä tapahtui, kun sitten Sasuken prinssinakki työntyi hänen sisäänsä. Ann-chan ei ollut koskaan tuntenut mitään yhtä iljettävää. Hän tunsi kuinka Sasuke veti itseään ulos, mutta tuli sitten vauhdilla takaisin sisään. Sisään ja ulos… Sisään ja ulos… Tätä se sitten olikin. Ann-chan oli kuvitellut ensimmäisen kertansa paljon ihanemmaksi Peter Panin kanssa, mutta ei… Sasuken perkule vei häneltä neitsyyden aika rajulla tavalla. Hänen alavatsassaan rupesi tuntumaan oudolta. Kuin jokin poreilisi hänen sisällään. Tämä tuntui ilkeämältä kuin Sasuken nopea sisään tulo, joka oli kyllä sattunut ihan himputisti. Ann-chan tunsi niin selvästi kuinka Sasuken prinssinakki ramppasi hänen ovellaan. Se tuli olohuoneeeseen ja meni sitten takaisin ovelle, tuli taas takaisin ja sitten uudelleen ovelle. Pikku hiljaa hän rupesi toivomaan, että hänen isänsä olisi vaatinut hänelle ympärileikkausta. Sasuke tylsistyi vain ramppaamaan tuota väliä, joten lisäsi tähän hommaan jotain… Käsille oli pakko saada jotain hommaa. Sasuke  alkoi liu’uttaa käsiään Ann-chanin reisiltä ylemmäs kohti niitä ihania rakkauden hedelmiä. Hänen kädet saapuvat perille, mutta tästä Ann-chan ei pidä yhtään Sasukehan oli juuri samalla päästänyt neidin kädet vapaiksi, joten nyt… Hän tarttui Sasuken käsiin ja otti ne pois hänen rinnoiltaan. Sasuke teki muutaman pikku tempun ja muutamassa sekunnissa oli Ann-chanin kädet jo sidottuina jollakin ihme rätillä. Ann-chan ihmetteli millä hänen kädet olivat sidottu. IIIKKKK! Sasuken bokserit!! Miten ihmeessä ne venyivät niin hyvin? Olivatko ne jotain supervenyvää mallia? Noh sehän ei varmaankaan kiinnosta ketään… (ja jos kiinnostaa ottakaa asiasta itse selvää) Sasuke hieroi Ann-chanin rintoja ja tajusi sitten, että niitähän voi imeskellä. Siinä vasta oivat lelut tähän tylsään päivään. Ann-chan pystyi jo ruveta nauttimaan tästä kaikesta. Hän ähki kuin mikäkin possu, kun Sasuke nuoli hänen hedelmiään kunnes Sasuke näykkäsi hänen nänniään. Ann-chan muuttui tulipunaiseksi hänen ajatukset pyörivät nyt pelkästään rinnoissaan. Hetki vielä… hetki vielä… Ann-chan ihmetteli tätä outoa tunnetta jonka tunsi… Tajusi sitten sen orgasmiksi. Hän mietti jatkaisiko Sasuke vielä pitkään ja tulisiko hän raskaaksi tämän takia. Hän mietti päänsä puhki, mitä tekisi jos hän nyt tulisikin paksuks. Sitten Sasuke jo sopivasti räjähti. Herra lysähti Ann-chanin päälle hengittäen erittäin raskaasti. Hän mietti miltä Sasukesta tämä kaikki tuntui. (Kertokaa ihmeessä ihmisille, jotka eivät tiedä x‘D) Sasuke makasi Ann-chanin päällä vielä hetken ja nousi sitten. Pukeutuessaan Sasuke sönkkäsi Ann-chanille jotain epämääräistä ja hymyili lopuksi erittäin naisellisesti. Sasuke otti bokserinsa irti Ann-chanin käsistä ja sukkansa pois hänen suustaan. “Miten bokserisi venyvät noin paljon?” “Olen itse kutonut ne lemmikkiapinani selkäkarvoista.” Tämän sanottuaan Sasuke puki loputkin vaatteet päällensä ja lähti huoneesta. Ann-chan jäi vielä punkkaan röhöttämään.

Ann-chan heräsi illemmalla alasti sängyltä ja tajusi heti mitä aiemmin oli tapahtunut. Hän puki nopeasti päälleen ja katsoi valokuvaa perheestään. Hän lähti sitten etsimään jostain jotakin tyyppiä jolle voisi keskustella vakavasti asiasta ‘menetin neitsyyteni’. Ann-chan käveli käytävällä tiputellen kondomeja matkan varrelle. Nyt hän tiesi missä hänen huone oli. Ann-chan näki taas sen oudon kolmen tyypin seko porukan. Hän meni heidän luo ja mitä muuta siitä muka olisi voinut tulla kuin kauhean hyvämieli, kun pääsi puhumaan pervoja tyttöporukassa, vaikka yksi heistä näyttikin aivan Ari Koivuselta. Tämä outo ninja neiti, jolla oli mustat pitkät hiukset ja joka oli aiemmin kontannut lattialla toistellen koko ajan samaa juttua ‘minä ensin’ oli nyt jo vähän rauhoittunut, mutta silti hän sekoili kuin mikäkin paviaani. Halonen kopio taasen… noh mikäkin muumi mamma… Hänen vitsinsä olivat niin typeriä, ettei niille voinut kuin nauraa. Vähän ennen kymmentä Ann-chan tajusi, että hänen pitäisi mennä nukkumaan, jotta jaksaisi opiskella seuraavana päivänä. Silloin vasta kaikki neljä alkoivatkin nauraa, kun tajusivat, ettei ‘Ari’ meinannut pysyä pystyssä vaan hoperteli kuin kännikala ja lopulta kaatui. Kauheaa, kun ihmiset eivät pysy pystyssä edes selvin päin. Ann-chan sanoi heipat näille kolmelle ja juoksi huoneeseensa.

Ann-chan oli hirveän ylpeä itsestään. kun oli löytänyt huoneeseensa jopa alle viiteen minuuttiin. Hän avasi oven ja näki kuinka Sasuke meditoi kaktusten päällä. Ann-chan ei tahtonut kiinnittää huomiota Sasukeen, joten hän meni nopeasti sänkynsä luo, vaihtoi vaatetusta ja meni nukkumaan.

“HERÄTYYYYYSSSSSSS” Sasuke suhisi kuin käärme Ann-chanin korvaan. Ann-chanilla oli jo pitkään ollut paha tapa huitaista aina, kun joku molopää häiritsi hänen untaan, joten tällä kertaa turpaan sai Sasuke. Tästä herra sitten suuttui ja hyppäsi Ann-chanin kimppuun ravisteli tätä ja kiljui. “Nyt ylös senkin laiskamato!” Ann-chan vaivautui nousemaan ja teki kaikenlaisia normaaleja aamutoimia. Hän puki, pesi hampaansa, söi jne. jne… Sitten Sasuke jo repikin hänet luokkaa kohti.

Kukaan ei tahdo tietää kuinka tylsän päivän he viettivät opiskellessa ja tämän takia hyppäänkin suoraan opiskelujen jälkeiseen aikaan, kun Ann-chan onkin eksynyt puhumaan rehtori Jirayan kanssa. “Noh Ann-chan… mikäs sinut tänne lennättää?” “Tahtoisin vaihtaa huonetta.” “MITÄ?!?! En tahdo enää ikinä kuulla mitään tuollaista. Sasuke on mukava poika, vaikka onkin vähän outo.” “Mutta, kun hän… hän…” “Hän mitä? Mitä oikein sönkkäät nuori neiti?” “Sasuke raiskasi minut” “HAHAHAAAAA… Tuo on jo säälittävää. Kaltaisesi ihmisen pitäisi osata suojella itseään.” Ann-chania rupesi itkettämään hirveästi, joten hän päätti poistua kansliasta. Hän pääsi ovelle, kun Jiraya nappasi hänestä kiinni ja nosti hänet pöydälleen. Rehtori köytti Ann-chanin ja tietenkin… raiskasi tämän. Ann-chan itki taas kivusta. Hän tunsi kuinka hänen mahassaan alkoi tuntumaan se hassu poreilu. Sasuke syöksyi ovesta sisään ja hyökkäsi Jirayan kimppuun. Jiraya hävisi kamppailun ja menetti ‘jälkiruokansa’. Sasuke auttoi Ann-chanin pois pöydältä ja irrotti rehtorin virittelemät köydet hänestä. Ann-chan korjasi vaatteitaan, mutta oli kumminkin niin järkyttynyt, ettei pysynyt pystyssä. Sasuke nappasi prinsessansa syliinsä ja kantoi Ann-chanin heidän yhteiseen huoneeseensa. Sasuke lohdutteli häntä hetken ja yritti saada Ann-chanin nukkumaan. Jonkin ajan kuluttua hän onnistuikin ja Ann-chan nukahti.

Ann-chan heräsi ja huomasi Sasuken vieressään. Sasuke suukotti häntä otsalle “Miten voit?” “Paremmmin nytten” “Hyvä” Ann-chan mietti, miten ihmeessä Sasuke olikin osunut juuri oikeaan aikaan sisään pelastamaan hänet sen peikon kynsistä. “Ann-chan… Tiedän, että tämä tulee hieman liian nopeasti, mutta silti… Alkaisitko seurustelemaan kanssani?” “Oih Sasuke… Tietenkin… Jos vain lupaat suojella minua lopun elämääni.” “Minä lupaan rakkaani… Minä lupaan…” Valitettavasti Ann-chan sai vanhemmiltaan viestin, jossa kerrottiin, että hänet tultaisiin hakemaan pois sieltä jo vähän ajan päästä. Hän joutui taas vaihtamaan koulua. Hän joutui tällä kertaa myös hyvästelemään poikaystävänsä. Mutta olivatko nämä lopulliset hyvästit?

Muutama kuukausi kului… Ann-chan oli päässyt samaan kouluun jossa tämä outo kolmikkokin oli. Heille ilmoitettiin, että luokalle tulisi uusi poika ja hän tulisi jo heti seuraavana päivänä sinne. Ann-chan ei edes ajatellut, että tämä tyyppi voisi olla joku jonka hän tunsi jo entisestään. Seuraavana päivänä koulussa hän näki jotain aivan ihanaa. Se oli Sasuke!! Hän oli jotenkin oudosti päässyt pois siitä laitoksesta. Tämä oli Ann-chanin paras syntymäpäivälahja ikinä.