Mikään ei ole helppoa 6 - Lilie
(Listaa käyttäjän ficit)
Arvostelu
3
Katsottu 2395 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K3- - Kieli: Suomi - Osia: 1 - Pituus: 1175 sanaa, 7020 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2006-01-09 16:28:04
SasuNarua, tästä lähtee vähän dramaattisempi osa...
Arvostelu
3
Katsottu 2395 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
Sasuke pörrötti Naruton hiuksia naurahtaen. Naruton hiukset olivat aina sekaisin, mutta nyt ne olivat aivan täysin sotkussa. Sasuke nauroi Naruton näyttäessä kieltä hänelle.
Päivä oli vaihtunut toiseen ja aamu oli tullut jälleen. Kaksi poikaa seisoi Sasuken huoneessa virnuillen toisilleen.
”Tuo kampaus sopii sinulle paremmin.” Sasuke huomautti ja hymyili. Naruto näytti uudelleen kieltä.
”Hmmph.” hän tuhahti ja laittoi kätensä puuskaan kääntäen selkänsä toiselle. Sasuke nauroi toisen yritykselle leikkiä vihaista.
”Ihan hyvä, muttei tarpeeksi hämätäksesi minua.” Sasuke kääntyi sitten ja asteli huoneen ovelle.
Naruto hymähti hiljaa ja meinasi lähteä toisen mukana, mutta tunsi yllättäen olonsa oudoksi ja räpäytti pari kertaa silmiään hämmentyneenä. Hänen silmänsä laajenivat hieman hänen tuijottaessaan edessään olevaa lattiaa. Käsi hakeutui seinälle ottamaan tukea siitä Sasuken käännähtäessä katsomaan Narutoa.
”Naruto? Mikä sinun tuli?” Hän kysyi ja astahti lähemmäs toista. Naruto pudisti päätään hieman ja hymyili.
”Ei mikään..” hän vastasi, mutta ei taaskaan vakuuttanut Sasukea.
”Sinun täytyy opetella valehtelemaan kunnolla jos kerran haluat sitä jatkuvasti tehdä.” Sasuke puhui vakavana ja katsoi tiukasti vaaleahiuksista poikaa. Naruto katsahti ympärilleen hieman hermostuneena.
”En halua huolestuttaa sinua tai mitään…” Naruto henkäisi sitten hiljaa. Sasuke tuli lähemmäksi ja lopulta laski kätensä toisen olalle.
”Naruto… Kerro, mikä on.” Sasuke katsoi vain ja ainoastaan Narutoa. Hän näki pienen hermostuneisuuden toisen silmissä. Naruto laski katseensa lattiaan.
”En oikein tiedä… Oloni on vain… outo…” hän mumisi epämääräisesti. Sasuke kohotti toista kulmaansa aavistuksen.
”Millä tavalla?” Sasuke kysyi toiselta pojalta, sillä hän todellakin halusi tietää, mikä oli vialla. Herranen aika, hän oli huolestunut!
”En tiedä.. En osaa kuvailla…” Naruto sopersi ja värähti pienesti tuntiessaan nousevansa ilmaan. Hän katsoi ihmeissään Sasukea, joka oli nostanut hänet käsivarsilleen ja asteli nyt sänkyä kohti. Hän laski Naruton sängylle makaamaan ja painoi suukon tämän otsalle.
”Olisin minä voinut tähän kävellä itsekin…” Naruto naurahti hiljaa ja katsoi Sasuken vakavia kasvoja. Sasuke pudisti päätään hieman ja hymyili sitten pienesti. Hän istui sängyn reunalle ja silitteli Naruton hiuksia varovaisesti. Naruto katsoi häntä hiljaisena.
”Olethan sinä kunnossa?” Sasuke kysyi huolta äänessään. Naruto vain nyökkäsi ja hymyili sitten leveästi.
”Miksi minä en ole oikein vakuuttunut?” Sasuke hymähti hiljaa ja katsoi Narutoa kun tämä nousi istumaan ja otti Sasuken käden omaansa. Sasuke värähti tuntiessaan kuinka kylmät Naruton kädet olivat.
”Ei sinun tarvitse huolehtia minusta, kaikki on hyvin.” Naruto sanoi pehmeästi ja katsoi Sasukea silmiin hymyillen hieman. Sasuke kietoi yllättäen kätensä pienemmän pojan ympärille.
”Totta kai minä huolehdin.” hän kuiskasi Naruton korvaan ja halasi tiukasti tätä. He istuivat siinä jonkin aikaa syleillen toisiaan, kunnes Sasuke rikkoi syntyneen hiljaisuuden.
”Naruto… Sinä voit kertoa minulle, mikä painaa mieltäsi…” hän vetäytyi sen verran kauemmaksi toisesta, että näki siniset silmät edessään. Naruto oli pitkään hiljaa, kunnes laski katseensa alas.
”Minä… pelkään…” hän kuiskasi lähes äänettömästi. Sasuke katsoi hieman ihmeissään toista ja nosti kättään toisen leualle nostaen sitä ylemmäs nähdäkseen toisen kasvot kunnolla.
”Pelkäät mitä?” Sasuke kysyi toivoen saavansa vastauksen. Hän ei kestänyt nähdä toista niin surkeana. Hän halusi tietää! Oliko se liikaa pyydetty?
”Ihmisiä… ja itseäni… ja sitä, että sinä vihaat minua…” Naruto sanoi hiljaisella äänellä, pitäen pieniä taukoja sanojen välissä. Sasuke ymmärsi että aihe oli vaikea toiselle, joten hän päätti olla kärsivällinen asian kanssa, vaikkei saisi vastauksia heti. Hän siirsi kättään toisen päälaelle ja silitti toista hellästi.
”En voisi koskaan vihata sinua.” hän sanoi katsoen Narutoa silmiin. Niistä paistoi ulos pelko, joka sai Sasuken värähtämään. Hänen oli pakko auttaa Narutoa.
”Sitä, että teen jotain mitä kadun… Pelkään sitä, mikä on sisälläni…” Naruto kertoi lähes haluamattaan. Hän ei halunnut että Sasuke vihaa häntä, mutta vielä vähemmän hän halusi valehdella.
Sasuke katsoi hieman kummastuneena Narutoa. Mistä hän oikein puhui? Mitä ihmettä oli hänen sisällään? Kysymyksiä hyökkäsi Sasuken mieleen, mutta hän yritti olla välittämättä niistä.
”Mitä sisälläsi sitten on..?” Sasuke kysyi Narutolta, joka laski katsettaan käsiinsä. Hän tuijotti niitä hetken ja katsahti varovasti Sasukeen.
”No… kun…” Hän yritti kerätä rohkeutta kertoakseen toiselle, mutta ei löytänyt sitä mistään. Sasuke kosketti varovasti Naruton poskea ja sai toisen hermostuneisuuden hellittämään hieman.
”Niin..?” Sasuke yritti vielä. Mikä voisi olla noin paha asia? Mikä edes voisi olla hänen rakkaansa sisällä? Ja miten? Kysymykset pulpahtivat uudelleen hänen mieleensä, ja hänellä oli vaikeuksia pitää niitä kurissa. Naruto pyöritteli peukaloitaan hermostuneesti ja mietti, miten voisi toiselle kertoa. Eikä hän ollut ollenkaan varma, pystyisikö hän kertomaan.
”Naruto… Mikä sisälläsi on..?” Sasuke päätti että tämä oli viimeinen kerta kun hän yritti tänään saada toista kertomaan. Jos Naruto ei nyt kertonut, ehkä hän uskaltaisi myöhemmin.
Naruto kohotti varovasti katsettaan toiseen ja tärisi hieman.
”Sasuke… Sisälläni on Kyûbi.” Naruto viimein päästi sanat huuliltaan ja katsoi peläten Sasukea. Sasuke nielaisi ja laski katseensa jalkoihinsa ja jäi tuijottamaan niitä sanomatta sanaakaan.
Naruton silmiin nousi kyyneleitä kun hän nousi ja säntäsi pois huoneesta. Hän juoksi ulko-ovelle avaten sen ajattelematta edes kenkiään, joita hänen jaloissaan ei ollut. Itkien hän juoksi kadulle ja jatkoi matkaansa paikkaan, minkä määritelmää hän ei itsekään tiennyt.
’Hän vihaa minua!’ oli ainut ajatus, mikä hänen päässään pyöri.
-----------------------------
Lyhyt. Njäh, ei onnistunut oikein kirjoittaminen... Mutta, tästä lähtee se mihin olen pohjaa koko ajan rakennellut.. Jatkoa tosin ei ole luvassa varmaankaan ennen perjantaita (?), sillä huomenna on kahdet reenit enkä ehdi olemaan kotona. Keskiviikkona on koulutus, ja torstaina taas reenit.. Saattaa kyllä aiemminkin tulla, saa nähdä.
Mitä sanotte..? Kuten jo sanoin, ei meinannut millään onnistua kirjoittaminen... Kaikki tuntui menevän pieleen.. u__u
Päivä oli vaihtunut toiseen ja aamu oli tullut jälleen. Kaksi poikaa seisoi Sasuken huoneessa virnuillen toisilleen.
”Tuo kampaus sopii sinulle paremmin.” Sasuke huomautti ja hymyili. Naruto näytti uudelleen kieltä.
”Hmmph.” hän tuhahti ja laittoi kätensä puuskaan kääntäen selkänsä toiselle. Sasuke nauroi toisen yritykselle leikkiä vihaista.
”Ihan hyvä, muttei tarpeeksi hämätäksesi minua.” Sasuke kääntyi sitten ja asteli huoneen ovelle.
Naruto hymähti hiljaa ja meinasi lähteä toisen mukana, mutta tunsi yllättäen olonsa oudoksi ja räpäytti pari kertaa silmiään hämmentyneenä. Hänen silmänsä laajenivat hieman hänen tuijottaessaan edessään olevaa lattiaa. Käsi hakeutui seinälle ottamaan tukea siitä Sasuken käännähtäessä katsomaan Narutoa.
”Naruto? Mikä sinun tuli?” Hän kysyi ja astahti lähemmäs toista. Naruto pudisti päätään hieman ja hymyili.
”Ei mikään..” hän vastasi, mutta ei taaskaan vakuuttanut Sasukea.
”Sinun täytyy opetella valehtelemaan kunnolla jos kerran haluat sitä jatkuvasti tehdä.” Sasuke puhui vakavana ja katsoi tiukasti vaaleahiuksista poikaa. Naruto katsahti ympärilleen hieman hermostuneena.
”En halua huolestuttaa sinua tai mitään…” Naruto henkäisi sitten hiljaa. Sasuke tuli lähemmäksi ja lopulta laski kätensä toisen olalle.
”Naruto… Kerro, mikä on.” Sasuke katsoi vain ja ainoastaan Narutoa. Hän näki pienen hermostuneisuuden toisen silmissä. Naruto laski katseensa lattiaan.
”En oikein tiedä… Oloni on vain… outo…” hän mumisi epämääräisesti. Sasuke kohotti toista kulmaansa aavistuksen.
”Millä tavalla?” Sasuke kysyi toiselta pojalta, sillä hän todellakin halusi tietää, mikä oli vialla. Herranen aika, hän oli huolestunut!
”En tiedä.. En osaa kuvailla…” Naruto sopersi ja värähti pienesti tuntiessaan nousevansa ilmaan. Hän katsoi ihmeissään Sasukea, joka oli nostanut hänet käsivarsilleen ja asteli nyt sänkyä kohti. Hän laski Naruton sängylle makaamaan ja painoi suukon tämän otsalle.
”Olisin minä voinut tähän kävellä itsekin…” Naruto naurahti hiljaa ja katsoi Sasuken vakavia kasvoja. Sasuke pudisti päätään hieman ja hymyili sitten pienesti. Hän istui sängyn reunalle ja silitteli Naruton hiuksia varovaisesti. Naruto katsoi häntä hiljaisena.
”Olethan sinä kunnossa?” Sasuke kysyi huolta äänessään. Naruto vain nyökkäsi ja hymyili sitten leveästi.
”Miksi minä en ole oikein vakuuttunut?” Sasuke hymähti hiljaa ja katsoi Narutoa kun tämä nousi istumaan ja otti Sasuken käden omaansa. Sasuke värähti tuntiessaan kuinka kylmät Naruton kädet olivat.
”Ei sinun tarvitse huolehtia minusta, kaikki on hyvin.” Naruto sanoi pehmeästi ja katsoi Sasukea silmiin hymyillen hieman. Sasuke kietoi yllättäen kätensä pienemmän pojan ympärille.
”Totta kai minä huolehdin.” hän kuiskasi Naruton korvaan ja halasi tiukasti tätä. He istuivat siinä jonkin aikaa syleillen toisiaan, kunnes Sasuke rikkoi syntyneen hiljaisuuden.
”Naruto… Sinä voit kertoa minulle, mikä painaa mieltäsi…” hän vetäytyi sen verran kauemmaksi toisesta, että näki siniset silmät edessään. Naruto oli pitkään hiljaa, kunnes laski katseensa alas.
”Minä… pelkään…” hän kuiskasi lähes äänettömästi. Sasuke katsoi hieman ihmeissään toista ja nosti kättään toisen leualle nostaen sitä ylemmäs nähdäkseen toisen kasvot kunnolla.
”Pelkäät mitä?” Sasuke kysyi toivoen saavansa vastauksen. Hän ei kestänyt nähdä toista niin surkeana. Hän halusi tietää! Oliko se liikaa pyydetty?
”Ihmisiä… ja itseäni… ja sitä, että sinä vihaat minua…” Naruto sanoi hiljaisella äänellä, pitäen pieniä taukoja sanojen välissä. Sasuke ymmärsi että aihe oli vaikea toiselle, joten hän päätti olla kärsivällinen asian kanssa, vaikkei saisi vastauksia heti. Hän siirsi kättään toisen päälaelle ja silitti toista hellästi.
”En voisi koskaan vihata sinua.” hän sanoi katsoen Narutoa silmiin. Niistä paistoi ulos pelko, joka sai Sasuken värähtämään. Hänen oli pakko auttaa Narutoa.
”Sitä, että teen jotain mitä kadun… Pelkään sitä, mikä on sisälläni…” Naruto kertoi lähes haluamattaan. Hän ei halunnut että Sasuke vihaa häntä, mutta vielä vähemmän hän halusi valehdella.
Sasuke katsoi hieman kummastuneena Narutoa. Mistä hän oikein puhui? Mitä ihmettä oli hänen sisällään? Kysymyksiä hyökkäsi Sasuken mieleen, mutta hän yritti olla välittämättä niistä.
”Mitä sisälläsi sitten on..?” Sasuke kysyi Narutolta, joka laski katsettaan käsiinsä. Hän tuijotti niitä hetken ja katsahti varovasti Sasukeen.
”No… kun…” Hän yritti kerätä rohkeutta kertoakseen toiselle, mutta ei löytänyt sitä mistään. Sasuke kosketti varovasti Naruton poskea ja sai toisen hermostuneisuuden hellittämään hieman.
”Niin..?” Sasuke yritti vielä. Mikä voisi olla noin paha asia? Mikä edes voisi olla hänen rakkaansa sisällä? Ja miten? Kysymykset pulpahtivat uudelleen hänen mieleensä, ja hänellä oli vaikeuksia pitää niitä kurissa. Naruto pyöritteli peukaloitaan hermostuneesti ja mietti, miten voisi toiselle kertoa. Eikä hän ollut ollenkaan varma, pystyisikö hän kertomaan.
”Naruto… Mikä sisälläsi on..?” Sasuke päätti että tämä oli viimeinen kerta kun hän yritti tänään saada toista kertomaan. Jos Naruto ei nyt kertonut, ehkä hän uskaltaisi myöhemmin.
Naruto kohotti varovasti katsettaan toiseen ja tärisi hieman.
”Sasuke… Sisälläni on Kyûbi.” Naruto viimein päästi sanat huuliltaan ja katsoi peläten Sasukea. Sasuke nielaisi ja laski katseensa jalkoihinsa ja jäi tuijottamaan niitä sanomatta sanaakaan.
Naruton silmiin nousi kyyneleitä kun hän nousi ja säntäsi pois huoneesta. Hän juoksi ulko-ovelle avaten sen ajattelematta edes kenkiään, joita hänen jaloissaan ei ollut. Itkien hän juoksi kadulle ja jatkoi matkaansa paikkaan, minkä määritelmää hän ei itsekään tiennyt.
’Hän vihaa minua!’ oli ainut ajatus, mikä hänen päässään pyöri.
-----------------------------
Lyhyt. Njäh, ei onnistunut oikein kirjoittaminen... Mutta, tästä lähtee se mihin olen pohjaa koko ajan rakennellut.. Jatkoa tosin ei ole luvassa varmaankaan ennen perjantaita (?), sillä huomenna on kahdet reenit enkä ehdi olemaan kotona. Keskiviikkona on koulutus, ja torstaina taas reenit.. Saattaa kyllä aiemminkin tulla, saa nähdä.
Mitä sanotte..? Kuten jo sanoin, ei meinannut millään onnistua kirjoittaminen... Kaikki tuntui menevän pieleen.. u__u
Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste