Juuu..-....-

Ensin... Olen pahoillani, että ette ole saaneet tätäkään pitkään aikaan, ei sillä että tätä olisi kaivattu, mutta unohdin tämän kokonaan. Minulta kuitenkin kuoli inspiraatio ja nyt kun se jälleensynty päätin tehdä tätä.  Nauttikaa. Muuten tässä osassa ei ole paljoa menoa. Eli tylsä. On muuten lyhytkin. Ilmoittakaa virheistä.



5. Tuska

The pain is all
what i feel now.
When angels come
get me outta here?
Why me?
I´m asking,
in the sorrow.


Makaan pölyisellä lattialla. Pöly nousee, kun liikun ja se tunkeutuu nenääni aloittaen uuden yskänpuuskan, joita olen joutunut sietämään liian pitkään. Vatsani on typötyhjä ruuan puutteesta ja kurinakin oli jo lakannut aikoja sitten. Siitä oli ainakin kolme viikkoa, kun lähdin Akatsukien luota ja joku
toi minut tänne. En muista ajastani Akatsukeissa, enkä paljon mitään sitä ennen Konohan aikoinani. En muistanut enää mitä se olio oli minulle sanonut, kun muutti minut sudeksi.  

Tämä ilmasto tekee hulluksi.

En ole saanut ruokaa ja vettä join  likaisesta lammikosta minkä sade oli koonnut lattialle. Jos en olisi kytkettynä seinään ja minulla ei olisi sinettiä selässäni, olisin luultavasti ollut vapaa jo kun heräsin täällä.
Mutta minulla oli kahleet.


Suustani ei tule enää pihahdustakaan, haavat tassuissani ja otsassani olivat tulehtuneet ja niihin sattui. Turkkini kiilo oli kadonnut ja punainen oli värjäytynyt pölyn ansiosta likaisen harmaaksi.
Silmäni verestävät valon puutteesta, enkä pysty seisomaan heikkouttani.

Ikkunoita ei ole. On ovi, joka luultavasti on lukossa, ja aukko katossa, josta sadevesi pääsee sisään. Olen kylmissäni ja tärisen likaisella lattialla.
Silmäni tahtovat koko ajan  painua ikuisesti kiinni. Yritän kuitenkin uskoa, että pelastus saapuisi.


Kahleet kaulani ja tassujeni ympärillä olivat hanganneet karvan ihan puhki. Lisäksi se oli erittäin kivualiasta. Olen laiha, takkuinen ja tuskissani oleva sudenpentu, joka pelastuksen toivossa yrittää selvitä viimeiseen pisaraan asti.

Tämä sattuu... Sattuu niin paljon...


Kun minä eräänä aurinkoisen päivän aamuna ajattelin etten kestä enää, niin ovi avautui. Näin vain sandaalit, koska en jaksanut nostaa päätäni.
Kun mies tuli lähemmäs nostin katsettani (Huom. Katsetta) ylemmäs ja näin valkoiset pitkät hiukset omistavan miehen, jolla oli Konoha merkki. Minä tuskissani nostin päätäni (huom.  Päätä) ja katsoin tulijaa hetken kunnes laskin pääni takaisin maahan.
Miehen ilme oli järkyttynyt. Kuulin äänen mikä merkitsi sitä, että  kahleeni olivat katkaistu.

- Ihan rauhassa, poika, minä vien sinut pois täältä.


Mies nosti minun hennon kehoni syliinsä ja asteli ulos aurinkoon. Silmäni alkoivat vuotaa ja näytti kai siltä että itkisin.


-Minä olen Jiraya, pidän huolen sinusta pikkuinen.

Suljin silmäni ja nukahdin lämpöön, jota olin niin kaivannut.

Kun seuraavan kerran heräsin oli jo aamu. Olin nukkunut jo ainakin vuorokauden ellen päiviä, heräämättä kipuaaltoihin tai kylmyyteen. Avasin silmäni, jotka alkoivat vuotamaan heti, valon takia.


Näin sumeasti Hogaken kasvot, minuunpäin kohdistuneine. Katse oli säälivä ja huolehtiva mutta, silti niin pehmeä ja ystävällinen.


-Mitsu kuuletko minua?


Nyökkään pienesti ja tunnen pienen sokaisevan kivun otsassani.


-Okei, ole ihan rauhassa. Kaikki tulee olemaan hyvin.


Sanat lämmittivät sydäntäni. Pitkän kylmän ajan takaa oli ihana kuulla jotain  lämmintä. Tunsin silityksen niskassani. Käänsin hitaasti päätäni, ilman kipuaaltoja, ja katsoin silittäjääni.

Sydämeni tuntui jättävän useimman lyönnin väliin, kun näin kuka minua hiljaa helli.  Harmaahiuksinen hymyili minulle surullisesti, mutta minä olin onneni kukkuloilla
Nousin heikoilla jaloillani istumaan ja etujalkani tärisivät hillitysti.
Hogake huuteli jotain, etten saisi nousta vielä ja tunsin putoavani kiviselle lattialle.


Kakashi nosti minut syliinsä ja katsoi minuun.

-Olet ihana, Mitsu... Tervetuloa kotiin...


Minä hymyilin surullisesti.

- Mitsu?


Käänsin päätäni hogakeen päin.

- Minulla on pari kysymystä ja sitten te kaksi menette syömään jonnekkin ja lepäämään. Kakashi huolehtii sinusta. Olet kunnossa viikon päästä mikäli  hyvin käy.

Minä nyökkäsin. Kakashi istui tuolille ja piteli minua vielä sylissään.


- Kidnapattiinko sinut?

Nyökkäsin


- Tiedätkö ketkä sinut sieppasi?

Nyökkäsin


- Tenojara jengi?

Pudistin päätäni.


- Akatsuki?

Nyökkäsin alakuloisesti.


- Okei... Ei muuta tälle päivälle. Voitte mennä.

Kakashi nousi ylös ja Hogake ojensi lääkepurkkia. Mies nappasi sen  ja laittoi taskuunsa ja minua kantaen lähti kävelemään käytävälle.
Katselin ympärilleni koko ajan hakien vaaroja joita en  kuitenkjaan löytänyt. Ihmiset katsoivat minua säälivästi ja ihmetellen.


Minua se ei haitannut niin kauan, kunhan  mies vain olisi minun lähelläni. Pitäisi minusta huolen.

Minä nostin tassuani ja valutin toisen maskin alas. Sitten järkytyin. Näin kyllä punaisen sharinganin mutten arpea mikä sen yli menee. Tönäisin itseni alas toisen sylistä ja lähdin ryömimään poispäin. Sitten tusin jonkun tarttuvan minua niskasta.
Ulvoin kivusta ja näin yhden akatsukin valekakashin paikalla. Itachin.


- Ai, että... Unohdin kokonaan sen arven. No miten vaan. Nyt mennään päämajaan.


Minä en voinut liikahtaakkaan, koska pelkäsin että menettäisin tajuntani. Olin liian heikko. Pieni ja avuton pentu.

Sitten tunsin miten toinen  lähti liikkeelle. Kymmenen minuuttia sen jälkeen menetin tajuntani.


------------------------

Juoksen kohti ikkunaa, joka on veren  peitossa. Pysähdyn ikkunan eteen ja näen kuolleet vanhempani. Isä makaa verilätäkössä maha auki revittynä. Äitini silmää syö rotta. Kolme saksanpaimenkoiraamme on hirtety kattoparruun. Isosiskoni hukutettuna kala-altaaseen. Pikkusiskoni raiskattuna ja ammuttuna sohvalla. Kaiken keskellä seison minä.

Minä.

Katson ikkunan takaa itseäni.

Entistä minääni.

Veren keskellä seisövan minän silmät vuodattavat verikyyneliä ja epätoivoinen ilme häilyy  kasvoilla. Ikkunasta katsovan minän silmät ovat verenhimoiset ja suu on jähmettynyt virnistykseen.

---------------------

Heräsin.


--------------------
--------------
----------
------
--

Kiitos kaikille lukijoille oli hauska kirjoittaa tätä sarjaa mutta nyt  on aika.... Hetkinen  hetkinen... Ei tää sarja lopu vielä... on vielä kaksi osaa kirjoittamatta... Juu, mutta kiitos kaikille tän osan lukeneille. Kommentoikaa rakentavasti ja ilmoittakaa virheostä jooko?

Sarjaa, Sidailerilta.