Lyra näki unta. Hän seisoi meren rannalla ja oli auringonlaskun aika. Hän tunsi lämpimän tuulen puhaltavan suoraan mereltä päin hänen kasvojaan ja hän nautti sen lämmöstä. Samalla hän tunsi aaltojen pyyhkäisevän hänen nilkkojaan. Se tuntui hyvältä…
”Lyra…” hän kuuli yhtäkkiä takaansa ääneen ja kääntyi ympäri hitaasti. Se oli Naruto. Tämän kasvoilla oli lämmin hymy ja hän kietoi käsivartensa suojelevasti Lyran ympärille. Lyra tunsi tämän suutelevan hänen niskaansa ja kaulaansa. Hän ei voinut olla paikoillaan värähtämättä Naruton kosketuksesta. Se tuntui niin hyvältä…
”Minä rakastan sinua…” Naruto kuiskasi viettelevällä äänellään hänen kaulaansa vasten. Lyra ei ehtinyt sanoa mitään, sillä samalla hetkellä Naruto katosi. Lyra ei nähnyt tätä enää missään ja vilkuili hermostuneena ilta-auringon valossa ympärilleen.
”Naruto?” hän kysyi hiljaa ja etsi poikaa katseellaan. Tätä ei näkynyt enää missään. Kuului vain meren aaltojen kohinaa…

Äkisti Lyra tunsi taas käsivarret ympärillään. Ne eivät kuitenkaan olleet samanlaiset kuin Naruton. Ote oli yhtä pehmeä kuin Narutolla ja asento oli suojeleva, mutta ne eivät olleet Naruton kädet kuitenkaan. Ne olivat hieman viileämmät, mutta se ei haitannut Lyraa. Hän tunsi selkäänsä vasten kauniin lihaksikkaan, muttei liikaa treenatun vartalon.
”Minä rakastan sinua niin paljon, Lyra…” hän kuuli äänen kuiskaavan hänen hiuksiinsa. Sitten pehmeät huulet suutelivat hänen niskaansa. Lyra tunsi tutun, makean tuoksun ympärillään. Samalla hetkellä kosketus hänen poskeaan vasten sai hänet värisemään.
”Sasuke…” hän kuiskasi. Kun hän kääntyi ympäri, Sasuke katosi. Lyra etsi tätäkin katseellaan, muttei löytänyt. Jäljelle jäi vain sama hiljaisuus kun aiemminkin…

”Lyra…” kuului jostain ääni. Lyra painoi silmänsä enemmän kiinni. Hänen päätään vihloi ja äänet tuntuivat liian kovilta ja etäisiltä…
”Anna minun olla…” Lyra ajatteli ja yritti nukahtaa.
”Lyra, herää nyt…” ääni maanitteli lempeästi. Lyra puri hammasta. Hän ei millään tahtonut avata silmiään. Sitä paitsi uni oli jäänyt kesken outoon kohtaan…
”Ei…” Lyra ajatteli itsepäisesti. Hän kuitenkin huomasi sen, ettei häntä nukuttanut enää yhtään. Ei tuon äänen takia… Niinpä hän raotti silmiään. Hän tunsi päässään yhä jomotusta, mutta häntä ei ainakaan huimannut. Makasiko hän jollain alustalla? Missä hän oikein oli…?

”Mikä on olosi? Huimaako vielä?” ääni kysyi jostain hyvin läheltä. Lyra yritti pudistaa päätään, mutta sitä kivisti liikaa.
”Päätä särkee vähän, mutta ei huimaa…” hän sai sanottua. Sitten hän avasi silmänsä kunnolla. Hän näki ensin vain häikäisevää ja kirkasta valoa ja sitten hän tajusi makaavansa sängyllä ja tuijottavansa katossa riippuvaa lamppua. Hän oli melko valkeassa huoneessa… Hän nousi istumaan ja tajusi olevansa terveydenhoitajan työhuoneessa. Hän oli maannut tämän sängyllä, johon huonovointiset potilaat oli tapana laittaa makaamaan.

”Mitä minulle on oikein tapahtunut…?” Lyra kysyi ja hieroi väsyneenä silmiään.
”Sinä kaaduit ja löit pääsi ja kätesi vuoti verta…” sanoi ääni hänen oikealta puoleltaan. Lyra kääntyi ja huomasi puhujan istuvan tuolilla hänen niin sanotun vuoteensa äärellä. Se oli Sasuke. Tämän kasvoilla oli tavallisen tyyni, sekä helpottunut ilme kun hän huomasi Lyran olevan hereillä. Lyra tuijotti poikaa hämmentyneenä. Miksi Sasuke oli täällä ja ennen kaikkea, miksi hän Itse oli täällä?

”Sasuke…” Lyra sanoi hiljaa ja katsoi jalkojaan, jotka lepäsivät peiton alla. Sasuken katse muuttui oitis valppaaksi.
”Mitä, Lyra?” hän kysyi oitis. Lyra punastui hieman, kun muisti katsoessaan Sasukea unensa, jonka oli nähnyt hetki sitten.
”Olenko minä millaisessa kunnossa? Miksi sinä olet täällä? Mitä minulle oikeastaan edes tapahtui?” hän kysyi kun kysymykset pulppusivat hänen suustaan.
”Sinun kädessäsi on haava ja se saattaa olla kipeä pari päivää. Sait aivotärähdyksen, joka kuitenkin on onneksi lievä. Sait molemmat vammat kun kompastuit Choujin karkkeihin…” Sasuke sanoi. Mainitessaan Choujin nimen, hän näytti vihaiselta.
”Se idiootti, hän olisi voinut tapattaa sinut oikeasti…” hän mutisi hampaidensa välistä.
”Ei se ole Choujin vika, vahinkohan se oli. Ja sitä paitsi minä itse kompuroin ja kaaduin…” Lyra yritti selittää. Sasuke kuitenkin katsoi Lyraa tiukasti.
”Et saa syyttää itseäsi tästä, onko selvä? Se ei missään tapauksessa ollut sinun vikasi,” hän vannotti. Lyra oli hämmentynyt Sasuken asenteesta, mutta nyökkäsi kun ei keksinyt muutakaan sanottavaan siihen asiaan.
”Miksi sinä olet täällä?” hän kysyi lopulta hiljaa. Sasuke hätkähti ja katsoi Lyraa nyt läpitunkevasti katseellaan. Hänen mustissa silmissään oli taas se merkillinen katse, jota tuskin Lyra tai kukaan muukaan osaisi tulkita.

”Minä toin sinut tänne Inon kanssa. Kun sinun piti jäädä lepäämään, minä päätin jäädä tänne. Sanoin Inolle, että menee takaisin seuraavalle tunnille,” hän sanoi. Lyra ei kuitenkaan ollut saanut haluamaansa vastausta.
”Tarkoitin sitä, että miksi päätit jäädä tänne? Olisin minä pärjännyt itsekin…” hän kysyi. Sasuke ei katsonut Lyraa hetkeen, eikä hän vastannut. Lyra kuitenkin odotti tämän vastausta kärsivällisesti.
”Olin huolissani sinun takiasi… en halunnut jättää sinua yksin tänne…” Sasuke vastasi lopulta kuiskaten. Hän ei katsonut Lyraa silmiin. Lyra vain tuijotti tätä.
”Miksi…?” hän kysyi välittämättä siitä että oli kysynyt tuota jo kaksi kertaa. Silloin Sasuke katsoi häneen. Hänen ilmeensä oli vakava ja läpitunkeva. Ja ne mustat silmät! Ne olivat kirkkaat, tarkkaavaiset ja kiihkeät.  

”Minä olen huolissani sinusta, toisinaan minua pelottaa puolestasi niin paljon, etten itsekään ymmärrä sitä. Haluan että olisit turvassa ja… haluan, ettet pelkäisi mitään…” Sasuke sanoi lopulta. Hän ei painottanut sanojaan sen kummemmin, mutta Lyra kuuli hänen äänensävystään, että tämä halusi Lyran ymmärtävän ne oikein. Lyra oli sanaton.
”Minä olen kunnossa, kiitos sinun ja Inon…” hän kuiskasi lopulta kasvot punaisina. Sasuke katsoi häntä vieläkin. Hänen ilmeensä oli pehmentynyt hieman.
”Ei kestä,” hän vastasi. Lyra hymyili tälle ja Sasuke vastasi hänen hymyynsä.

”Minä muuten aion kuunnella sen lainaamasi levyn tänä iltana kokonaan!” Lyra ilmoitti äkisti iloisena. Hän päätti vaihtaa puheenaihetta, sillä hän halusi sulatella Sasuken sanomat asiat ihan omassa rauhassa ja yksin.
”Aiotko? Kokonaan?” Sasuke kysyi hymyillen ilkikurisesti. Lyra nyökkäsi reippaasti.
”Nightwish tekee olon ihanan rennoksi ja siitä tulee taianomainen olo,” hän selitti. Sasuke nyökkäsi ymmärtäen.
”Tiedän, ajattelen ihan samoin,” hän vastasi hymyillen.

Lyra tunsi olonsa rennommaksi, kun Sasuke oli hänen kanssaan, samalla hetkellä hän kuitenkin mietti untaan, joka sai hänet punastelemaan.

”Millainen olo nyt on?” Sasuke kysyi katsoen Lyraa yhä. Lyra hymyili.
”Hyvä. Enää ei huimaa, eikä okseta, mutta kättä ja päätä vihloo vähän…” hän sanoi ja katsoi käsivarttaan, joka oli sidottu. Sasuke nyökkäsi ja hymyili.
”Uskotko, että voit olla vielä koulussa, vai tarvitseeko sinun mennä kotiin?” hän kysyi.
”Luulen, että minun pitää mennä kotiin lepäämään…” Lyra huokaisi ja yritti keksiä syyn päästä kotiin miettimään asioitaan. Hän oli koko päivän jäljiltä aivan sekaisin…
”Selvä…tarvitseko apua, jos saatan sinut kotiin?” Sasuke kysyi huolestuneena. Lyra pudisti päätään.
”Ei kiitos, selviän itsekin ihan hyvin…” hän sanoi yrittäen kuulostaa uskottavalta. Hän ei todellakaan halunnut, että Sasuke saattaisi hänet kotiin, ei nyt. Hän oli mennyt viimeistään nyt aivan sekaisin tunteistaan kun oli hetki sitten nähnyt sen hämmentävän unen. Samalla hän mietti, mitä Sasuke oli sanonut hänelle hetki sitten. Tämä oli niin huolissaan hänestä, ettei ymmärtänyt sitä itsekään? Välittikö poika hänestä tosiaan niin paljon…? Samantien Lyra moitti itseään. Mitä hän oikein ajatteli? Oliko aivotärähdys tehnyt hänestä ihan tyhmän? Miksi hän oli oikein edes nähnyt sen unen ja miksi hän nyt ajatteli näin hulluja asioita?

Shizune tuli sisään huoneeseen ja sulki oven perässään. Hän istui Lyran sängyn ääreen Sasuken vierelle kun oli ottanut tuolin ja hymyili.
”Miten potilaamme voi?” hän kysyi ystävällisesti. Lyra ei vastannut niin lämpimällä hymyllä kuin olisi halunnut. Shizune oli saanut asian kuulostamaan siltä kuin hän olisi joutunut ihan oikeaan sairaalaan, eikä Lyra pitänyt ajatuksesta yhtään. Hän kammosi sairaaloita.
”Ihan hyvin, mutta taidan silti lähteä kotiin lepäämään…” hän sanoi. Shizune kuristi hieman kulmiaan.
”Päätäkö särkee yhä?” hän kysyi tietävänä. Lyra nyökkäsi.
”Sitten sinun on parempi mennä kotiin lepäämään,” Shizune totesi ja otti taskustaan kynän ja paperin.
”Kirjoitan sinulla poissaolo-luvan,” hän mutisi kirjoittaessaan sanoja valkealle paperille. Lyra nyökkäsi hiljaa. Hän oli kiitollinen Shizunelle poissa-olo luvasta. Kun tämä oli allekirjoittanut lupalapun, hän työnsi kynänsä taskuunsa ja ojensi lapun Lyralle.

”Vie tämä opettajalle, jonka tunti sinulla on seuraavana ja koeta lepäillä ainakin tämä päivä,” hän kehoitti lämpimällä äänellä. Lyra nyökkäsi taas. Hän ei oikein osannut sanoa mitään.
”Meillä on seuraavana Kurenain tunti, kuvaamataitoa,” Sasuke sanoi oltuaan hiljaa siitä asti kunnes Shizune oli saapunut huoneeseen.
”Joo, tiedän,” Lyra vastasi hieman alakuloisena. Hän olisi juuri nyt halunnut piirrellä paperin täyteen jotakin, joka saisi hänen ajatuksensa pois Narutosta ja Sasukesta. Se ei tainnut vain käydä päinsä ja ehkä se olikin loppujen lopuksi parempi, ettei hän nyt näkisi kumpaakaan edellä mainituista henkilöistä. Shizune huomasi Lyran surkean ilmeen.
”Älä hätäile, kyllä tämä menee ohi pian…” hän rauhoitteli tyttöä. Lyra nyökkäsi taas. Ajatus siitä että kohtaus menisi ohi ei lohduttanut häntä paljon, koska hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, miten hän saisi ajatuksensa Narutosta ja Sasukesta kaikkoamaan.

Shizune ojensi Lyralle lapun ja lähti etsimään toimistostaan esitteitä, joista saattaisi olla Lyralle jotakin tietoa ja hyötyä aivotärähdyksistä ja stressistä. Lyra ei pannut sitä pahakseen ja oli helpottunut, kun Shizune ei hengittänyt hänen niskassaan koko ajan. Sen sijaan hän oli hieman hermostunut, koska joutui olemaan Sasuken kanssa kaksin. Tämä ei tehnyt elettäkään että lähtisi tai jättäisi Lyran yksin. Lyra tuijotteli käsiään ja tunsi olevansa hyvin väsynyt.

”Sinä olet vihainen minulle jostain,” Sasuke sanoi yllättäen ja pakotti tiukalla katseellaan Lyran katsomaan häntä silmiin. Lyra hätkähti. Mistä Sasuke oli saanut jotain tuollaista päähänsä?
”Enkä ole! Minä vain…minua vain väsyttää,” hän yritti selittää ja yritti samalla nousta seisomaan kun laskeutui sängyltä alas. Sasuke otti kiinni hänen kädestään antaen samalla tukea. Lyra katsoi tätä huulta purren. Sasuken mustissa silmissä oli jälleen se kiihkeä katse, jota ei voinut kuvailla sanoin.
”Kyllä minä osaan kävellä omin jaloin,” Lyra vastusteli kun käänsi katseensa pois mustista silmistä.
”Olet yhä heikkona kohtauksen jäljiltä. En halua ottaa turhia riskejä missään suhteessa…” Sasuke totesi hiljaa, mutta painottaen sanoja. Hänen kasvoillaan oli päättäväinen ilme. Lyra vaikeni ja suostui tämän sanoihin hiljaisuuden vallitessa. Hän tunsi, miten pojan kauniin lihaksikkaat ja sileät kädet ottivat kiinni hänen käsivarsistaan ja hän tunsi taas punastuvansa. Taas hän tunsi saman pehmeän ja hieman viileän ihon omaa ihoaan vasten hetken ja se tuntui täsmälleen samalta kuin hänen unessaan…

Sasuke tunsi värisevänsä kun hänen ihonsa hipaisi Lyran ihoa. Sitä tyttö ei näyttänyt kuitenkaan huomaavan. Väristys, joka Sasuken läpi juuri kulki, oli sanoinkuvaamaton. Tuntui siltä kuin hänen sisällään syttyisi tuli! Lyran iho oli käsittämättömän pehmeä ja lämmin.
”Haluaisin niin kovasti sanoa hänelle, miten tärkeä hän todella minulle on, mutta…en tiedä pystynkö siihen...” Sasuke ajatteli itsekseen. Hän tunsi olonsa kamalan epävarmaksi, vaikka se ei näkynytkään hänessä päällepäin. Oikeastaan hän ei ollut tuntenut oloaan tällaiseksi koskaan ennen. Mutta eihän hän ollut koskaan ennen ollut näin rakastunut kehenkään. Sana sai Sasuken tuntemaan olonsa hyväksi, vaikka se hämmästyttikin häntä itseään hieman. Oliko hän nyt rakastunut Lyraan peruuttamattomasti?

Lyra tunsi makean tuoksun taas, kun Sasuke auttoi häntä pysymään kunnolla pystyssä. Hän olisi halunnut tietää, mikä tuoksu se oli, mutta ei uskaltanut kysyä. Sasuken komeilla ja virheettömillä kasvoilla oli kiihkeä ja jotenkin salaperäinen ilme. Ihan kuin hän olisi samalla halunnut Lyran näkevän hänen ilmeensä ja samalla taas ei…
”Kiitos, Sasuke…” Lyra sanoi hiljaa äkillisesti.
”Ei kestä. Tietenkin autan sinua jos ja kun voin,” Sasuke sanoi ja hymyili hurmaavasti tytölle. Lyra naurahti hieman ja painoi päänsä maata kohti. Hän ei halunnut nimittäin näyttää Sasukelle sitä, että itki. Tämä näytti huomaavan sen kuitenkin. Hän yritti nähdä Lyran kasvot, muttei oikein onnistunut, koska Lyran tummanruskea ja kihara tukka oli hänen kasvojensa edessä. Hän kuitenkin huomasi, ettei kaikki ollut niin kuin piti.

”Lyra, mikä sinun on?” hän kysyi levottomalla äänellä. Lyra ei vastannut ensin. Hän ei käsittänyt sitä, miten joku saattoi haluta hänelle noin paljon vain hyvää ja oli noin huolissaan hänestä aina. Hän oli ainoastaan vain avuton, rasittava ihminen omasta mielestään…Mutta silti, vaikka hän halusikin sitä yli kaiken, hän ei voinut kätkeä kyyneleitään. Hän tunsi niin paljon häpeää itseään kohtaan, ettei voinut muotoilla sitä edes sanoiksi. Hän vain varoi visusti katsomasta Sasukeen ja vapisi.

”Miksi sinä itket? Sanoinko jotain väärää?” Sasuke kyseli huolestuneella äänellä ja yritti nähdä Lyran kasvot. Tämä pudisteli kuitenkin päätään ja pyyhki kyyneleitään.
”Ei, et…” hän sai kuiskattua ja samalla hetkellä hänen kurkkuaan alkoi kuristaa niin paljon, etteivät sanat tulleet ulos hänen suustaan.
”Voi hitto minua…!” hän parkaisi ja vajosi polvilleen kylmälle muovilattialle. Hän tiesi, että se oli naurettavaa, mutta ei voinut sille mitään. Väsymys oli saanut hänestä otteen…

”Huimaako sinua? Onko sinulla vielä huono olo?” Sasuke kysyi huolestuneena ja hän piteli kiinni Lyran käsivarresta. Lyra pudisti päätään kun kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin.
”Ei, mutta minua suututtaa!” hän valitti ja painoi päänsä polviinsa. Hän oli vajonnut huoneen lattialle. Sasuke silmissä paistoi avoin huoli ja hän kumartui polvilleen Lyran eteen. Hän oli täysin pihalla asioista.
”Mikä sinua suututtaa? Sanoinko sittenkin jotain väärää?” hän kysyi huolestuneena. Lyra pudisti päätään.
”Usko jo, et sanonut…” hän mutisi ja pyyhki vimmatusti silmiään.
”Miksi sitten olet vihainen ja itket?” Sasuke kysyi. Lyra oli jonkin aikaa hiljaa. Hän ei nimittäin oikein tiennyt, miten saisi purettua ajatuksensa sanoiksi.
”Minä…” hän kuiskasi ja vaikeni sitten. Miksi asian sanominen oli niin vaikeaa?!
”Niin?” Sasuke kysyi aidosti kiinnostuneena ja ymmärtävällä äänellä. Lyra veti syvään henkeä ja yritti rauhoittua.
”En minä nyt voi herranjumala ruveta terveydenhoitajalla tällä tavalla itkemään!” hän ajatteli. Samalla hetkellä hän tunsi taas sen, miten Sasuke kosketti varoen hänen olkapäätään. Kosketus oli niin varovainen ja viileä, että se tuntui taianomaiselta. Lyralle tuli väkisinkin mieleen Sasuken komeasta, kauniista ja viileästä ulkomuodosta jokin vampyyri tai haltia. Ihan mikä tahansa muu kuin oikea ihminen…

”Minä olen vain liikuttunut…ja vihainen itselleni,” Lyra kuiskasi lopulta. Sasuke näytti yllättyneeltä.
”Miksi?” hän kysyi ja tarkkaili Lyraa. Lyra katsoi nyt poikaa silmiin ja hymyili hieman puhuessaan.
”Koska sinä olet niin kiltti, minulle vaikka minä olen vain onnettomuusaltis ja tylsä ihminen ja koska sinä olet niin huolehtivainen aina…” hän sanoi kun sanat vain pulpahtivat viimein ulos hänen suustaan. Syntyi hiljaisuus. Taustalla tikitti vain seinällä oleva kello. Sasuke käänsi katseensa pois Lyrasta hetkeksi ja katseli terveydenhoitajan toimiston ikkunasta ulos. Hän näytti miettivän jotain ankarasti. Lyra vain katsoi lattiaa kun istui.

”Sinä et saa olla vihainen itsellesi siitä, että sinusta huolehditaan. Sinusta välitetään. Olet ehkä onnettomuusaltis, mutta tylsä sinä et kyllä tasan tarkkaan ole,” Sasuke sanoi lopulta kuiskaten. Hän kääntyi takaisin Lyraan päin ja hänen kasvojensa ilme oli rentoutuneempi. Lyra ei kuitenkaan voinut katsoa Sasukea silmiin, ei nyt. Hänen oli liian vaikea uskoa pojan sanat. Hän ei muka ollut tylsä? Ja paskat! Kyllä hän vain oli.
”Minä en usko sinua…” hän sanoi ja pyyhki silmiään kiukkuisin ottein.  
”Mikset? Minä puhun totta,” Sasuke kysyi rauhallisesti.
”Koska minä en ole sellainen ihminen, kuin väität minun olevan!” Lyra sanoi ja katsoi Sasukea silmiin itsepäisesti. Sasuke katsoi häntä takaisin tyynesti ja näytti todella tarkoittavan sanojaan. Mutta se ei silti saanut Lyraa uskomaan häntä täysin. Samalla hetkellä Sasuke veti syvää henkeä ja katsoi Lyraa tiiviisti silmiin. Lyra oli yhä surullinen ja vihainen, mutta vastasi kuitenkin katseeseen. Hän tunsi taas pojan katseen kiihkeyden, eikä voinut sille mitään, että se sai kylmät väreet juoksemaan pitkin hänen selkäpiitään.

”Mitä muuta sinä ajattelet minusta kuin että olen kiltti?” Sasuke kysyi hiljaa, mutta Lyra kuuli jokaisen sanan. Kesti aikansa, ennen kuin hän kykeni vastaamaan.
”Minusta sinä olet mukava, reilu, rehellinen, järkevä, ystävällinen…erityislaatuinen ja voimakasluonteinen…olet myös mielenkiintoinen…” hän sai sanottua lopulta hyvin hiljaisella äänellä. Hän oli varma, ettei Sasuke ollut kuullut hänen kaikkia sanojaan, mutta tämä näytti silti kuulleen ne.
”En tiedä mitä sanoa…” Sasuke sanoi hämmentyneen, mutta ilahtuneen näköisesti hymyillen ja pudisteli päätään.
”Älä sitten sano mitään…” Lyra mutisi nolona ja katseli lattiaa vaisusti.

Samalla hetkellä hän huomasi syrjäsilmällä että Sasuke ojensi kättään hänelle. Lyra katsoi sitä kummissaan.
”Mitä sinä nyt aiot?” hän kysyi hämmentynyt ilme kasvoillaan. Sasuken kasvoille levisi Lyran mielestä mahdottoman vastustamaton hymy. Lyra pani merkille, ettei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt Sasuken hymyilevän kenellekään tuolla tavoin…paitsi hänelle…
”Minä autan sinut pystyyn ja nyt loppuu tämä itsesyyttely. Sinä et saa olla surullinen turhan takia, Lyra. Sinä et ole tehnyt mitään pahaa kellekään ja sinusta pidetään. Sinulla on ystäviä, jotka välittävät sinusta paljon…” Sasuke sanoi nopeasti, mutta selkeällä äänellä, että Lyra kuuli hänen jokaisen sanansa aivan tarkasti.
”Oletko sinä yksi niistä ystävistä…?” Lyra kysyi kuiskaten pidätellen liikutuksen kyyneleitä. Sasuke nyökkäsi.
”Jos haluat niin,” hän vastasi. Lyran kasvoille levisi hymy ja samalla hän tunsi, miten kyyneleet valuivat jo yli. Hän pyyhki nolostuneesti nauraen niitä pois poskiltaan.
”Kiitos, Sasuke. Minä olen vähän typerä kun nyt itken…” hän mutisi nauraen vaimeasti. Sasuke pudisti päätään niin, että tämän mustat hiukset heilahtivat ilmassa.

”Ei kestä, etkä sinä ole typerä. Sinä olet välillä niin uskomaton ihminen, etten osaa oikein tajuta sitä…” hän sanoi ja Lyra punastui sanojen vaikutuksesta. Ei kai Sasuke vain tarkoittanut sitä, mitä hän ajatteli...?
”Mitä…?” Lyra kysyi kuiskaten ja jähmettyi aloilleen. Hän ei ollut valmis nyt tähän! Hän ei tiennyt mitä tulisi sanomaan, jos…
Sasuke auttoi Lyran seisomaan, muttei päästänyt irti hänen kädestään. Lyra tunsi kätensä hikoavan kamalasti…
Samalla hän ei halunnutkaan päästä irti pojan otteesta. Taas kerran se Sasuken ominaistuoksu lumosi hänet niin kuin aina. Sitä paitsi mustat, kirkkaat silmät olivat lumonneet hänet täysin…
”Sasuke, minä…” hän yritti sopertaa. Sanat kuitenkin juuttuivat hänen kurkkuunsa, kun Sasuke kumartui häntä kohti. Tämän kasvot olivat aika lähellä nyt Lyran kasvoja…
”Aikooko hän nyt…suudella minua…?” Lyra ajatteli lievän pakokauhun vallassa. Sasuken lämmin hengitys tuntui jo Lyran kasvoja vasten, eikä hän voinut liikkua senttiäkään…
”Lyra…” Sasuke kuiskasi hiljaa, samettisella äänellä. Lyra vain katsoi tämän silmiin hievahtamattakaan…Hän tunsi Sasuken ottavan hänen käsistään kiinni varoen…

”Shizune, onko Lyra täällä…?!” kuului ääni kun toimiston ovi pamahti auki. Ovella seisoivat Ino, Naruto ja näköjään fobiastaan jo toipunut Sakura. Sasuke erkani oitis Lyran kasvoista kauemmas ja hänen katseensa osui heti Narutoon. Lyra sai käännettyä shokista päätään sen verran, että kykeni näkemään Naruton kasvot. Melkein heti ne nähtyään hän jo toivoi, ettei olisi nähnyt niitä. Naruton kasvot olivat täynnä järkytystä, vihaa ja suruakin. Lyra painoi häpeissään katseensa maahan. Hän ei voinut katsoa Narutoa silmiin. Ino ja Sakura vain tuijottivat Sasukea ja Lyraa lähes suu auki.

”No niin…nyt Naruto rupeaa raivoamaan minulle, eikä hän aio ikinä antaa anteeksi…hän luulee, että minulla ja Sasukella on suhde…” Lyra ajatteli itkuisena ja puristi käsiään nyrkissä.
”Senkin paskapää!!” Naruto karjaisi ja Lyra säikähti pojan kovaa ja raivokasta ääntä.
”Niinhän minä olen…” hän ajatteli ja tunsi olonsa vain pahenevan ja pahenevan entisestään.
”Helvetin idiootti! Mokoma paska, yrität sitten viedä minulta Lyran, niinkö?!” Naruto karjui. Lyra hätkähti.
”Mitä…?” hän ajatteli, mutta ei ehtinyt ajatella enempää, kun Sasuke puhui.
”Mitä?” tämä kysyi tyynellä äänellä ja osasi peittää järkytyksensä ja uteliaisuutensa sen avulla hyvin. Lyra katsoi kysyvästi ja aivan pihalla Sakuraan ja Inoon, mutta he näyttivät vähintään yhtä hämmentyneiltä.
”Mitä, mitä? Minä vain sanoin juuri, että yrität viedä minulta Lyran! Etkö sinä idiootti tiedä, että me seurustelemme, vaikka mitäpä se sinulle kuuluu?!” Naruto huusi vihaisena päin Sasukea. Hänen äänensä tärisi raivosta. Sasuke näytti tyyneltä, vaikka hän oli kalvennutkin hieman. Sitä ei tosin huomannut kunnolla, koska hänellä oli muutenkin niin kalpea iho.
”Kuinka kauan?” hän sai kysyttyä ääni värähtämättä. Naruto hymyili Sasukelle vahingoniloisesti.
”Uimahalli-päivästä alkaen!” hän tokaisi. Sitten hän vakavoitui. Sasuken ilme kiristyi myös ja molemmat pojat mulkoilivat toisiaan pahasti. Lyra värisi paikoillaan ja tunsi olonsa käsittämättömän avuttomaksi.

”Toivottavasti he eivät ala tappelemaan…” hän ajatteli. Siltä tilanne kuitenkin näytti. Naruto oli aivan raivoissaan ja mustasukkainen, samoin Sasuke. Ino päätti silloin ottaa ohjat käsiinsä, jotta saisi vältettyä epämiellyttävän kohtauksen terveydenhoitajan huoneessa.
”Voi vittu, älkää nyt alkako tappelemaan täällä! Katsokaa sitä paitsi nyt, missä kunnossa Lyra nyt on!” hän komensi poikia kovalla ja kimeällä äänellä. Sasuke kohotti kulmiaan kun katsoi Inoa ja käänsi sitten katseensa Lyraan. Hän tunsi heti häpeää vihamielisestä käytöksestään, kun näki miten surullinen tyttö oli. Naruto huomasi sen myös. Hän käveli pois Sasuken luota ja laittoi kätensä suojelevasti Lyran ympärille ja katsoi sitten Sasukea tulinen kipinä sinisissä silmissään.

”Minä en nyt lyö sinua, koska Lyra tuskin tahtoisi sitä, mutta älä unohda, että tämä ei ole tällä selvä!” hän sanoi vihaisella äänellä. Sasuke antoi Narutolle vastineeksi vähintään yhtä kylmän katseen.
”Ei tietenkään. Älä luulekaan että unohtaisin!” hän tokaisi ja kääntyi sitten katsomaan Lyraa, joka oli Naruton sylissä yhä shokissa kaikesta.
”Sinun kannattaa oikeasti kuunnella se levy tänä iltana. Se auttaa oikeasti rentoutumaan!” hän sanoi outo hymy huulillaan ja lähti sitten toimistosta. Naruto katsoi Sasukea kiukkuisena siihen saakka, kunnes tämä katosi ulos ovesta. Sitten hän vilkaisi Lyraa hämmentyneenä.
”Mikä ihmeen levy?” hän kysyi. Lyra huokaisi syvään. Sakura ja Ino katsoivat häntä huolestuneina.
”Nightwishin Oceanborn…” hän mutisi hiljaa. Hän päätti olla mainitsematta, että levy kuului oikeasti Sasukelle…

Shizune saapui välikohtauksen jälkeen paikalle tietämättömänä kaikesta ja toi Lyralle hakemansa esitteet. Sitten hän kehoitti tätä lepäämään. Sakura jäi vielä terveydenhoitajalle hetkeksi, koska halusi kysyä Shizunelta mahdollisia ehkäisypillereitä, vaikka ei suostunutkaan kertomaan kenen kanssa hän uskoisi tarvitsevansa niitä. Sitten porukka lähti pois Shizunen toimistosta. Lyra pyysi Inoa viemään lupalappunsa Kurenaille ja sanoi sitten lähtevänsä kotiin lepäilemään. Naruto pyrki hänen mukaansa mutta hän kielsi tätä tulemasta, koska halusi olla yksin.

”Tulethan sinä illalla meille jos jaksat?” Naruto kyseli levottomana naulakoiden luona.
”Joo, niinhän minä lupasin,” Lyra mutisi vetäessään laukkuaan olalleen.
”Mutta vain jos oikeasti jaksat ja haluat sitä…” Naruto painotti nojatessaan takkitelineeseen.
”Joo, joo…” Lyra huokaisi raskaasti. Sitten hän lähti ovista ulos Naruton huolestunut katse selässään. Hän tunsi huimausta, mutta arveli sen johtuvan vain tämänpäiväisestä stressistä.

”Siis miksi sinä hait niitä ehkäisypillereitä?” Ino kysyi Sakuralta kun nämä istuivat kuvaamataidon tunnilla muun luokan kanssa. Sakura hihitti vähän. Kurenaita ei näkynyt, hän oli kai opettajainhuoneessa.
”No koska luulen, että tulen tarvitsemaan niitä perjantaina…” hän sanoi vihjailevalla äänellä. Ino pyöräytti silmiään.
”Voi sinua! Et ole ikinä saanut keltään joten miksi sinä sitten luulet saavasi perjantaina?” hän kysyi niin kovalla äänellä, että viereisessä pöydässä istuvat Kiba, Hinata ja Tenten kääntyivät katsomaan häntä. Ino ei kuitenkaan piitannut siitä, hänhän oli luokan draamakuningatar.
”No kun sain erään idean päähäni hetki sitten…” Sakura sanoi ja katsoi Inoa innostuneen näköisesti.
”Ja mikähän sekin on?” Ino kysyi kyllästyneenä. Hän ei ollut lainkaan varma, mitä ajattelisi näistä ”Sakuran ideoista,” koska ne sattuivat nyt olemaan mitä olivat…Sakura kuitenkin näytti nyt epätavallisen itsevarmalta ideansa suhteen.

”Me menemme siihen perjantain discoon koko luokan kanssa!” hän kuiskasi hymyillen. Ino tuijotti Sakuraa kolme sekuntia ymmällään ja sitten hän alkoi hymyilemään leveästi. Kerrankin Sakuralla oli jokin hyvä idea…Ja tällä kertaa seuraavasta perjantai-illasta tulisi unohtumaton…