Uusia tuttavuuksia osa 9

Harmaat hiukset omannut mies asteli masentuneena, hartiat kumarassa märkää katua pitkin. Vettä satoi kaatamalla hänen niskaansa, eikä hänellä ollut sateenvarjoa mukanaan. Hiukset liimautuivat ärsyttävästi hänen kasvoilleen, mutta mies ei jaksanut pyyhkäistä niitä pois. Hän oli liian syventynyt ongelmaansa.

Kakashi ei tiennyt, mitä hän oli tehnyt väärin. Hän rakasti Irukaa, vaikkei ollutkaan tälle myöntänyt sitä, hän oli vain kertonut pitävänsä tästä. He olivat jo sopineet treffitkin, ja kaikki näytti menevän juuri niin kuin pitikin, mutta sitten Iruka olikin suuttunut hänelle eikä ollut ilmaantunut paikalle. Ja Iruka oli kaiken kukkuraksi saanut päähänsä, että hänellä oli joku toinen mies! Mistä tämä oli sen keksinyt?

Kakashi saapui viimeinkin etsimänsä talon eteen. Pieni, kodikkaan näköinen omakotitalo näytti hyvin houkuttelevalta viluisen miehen silmissä. Kakashi nousi pienet portaat kuistille ja pimputti ovikelloa. Hetken hiljaisuuden jälkeen, hän kuuli laahaavat askeleet. Ovi aukesi narahtaen, ja Irukan yllättyneet kasvot kurkkasivat ovenraosta. Heti kun brunette tunnisti tulijan, hän paiskasi oven kiinni. Irukan epäonneksi, Kakashi kuitenkin ehti ujuttaa kenkänsä oven väliin.

“Iruka, meidän täytyy puhua.”

“Meillä ei ole mitään puhuttavaa”, Iruka vastasi jähmettyneenä.

“Haluan selvittää tämän asian juurta jaksaen. Olisitko ystävällinen, ja päästäisit minut sisään?”

Iruka tuijotti hyvän aikaa hiljaisena Kakashia. Hän tiesi, ettei mies jättäisi häntä rauhaan, ennen kuin he selvittäisivät tämän asian. Tosin hänestä heillä ei ollut mitään selvitettävää. Huokaisten hän kuitenkin siirtyi ovensuulta päästäen miehen ohitseen.

Kakashi astui sisälle lämpimään ja hymyili maskinsa takana. Ensimmäinen voitto, Iruka oli suvainnut hänen käydä peremmälle. Kakashi jäi seisomaan vettä valuen keskelle olohuonetta. Hän ei kehdannut istua alas ja kastella Irukan sohvia. Kakashi katseli, kuinka hermostunut Iruka nojasi seisoen sohvan selkänojaan.

Syvä ja ahdistava hiljaisuus velloi heidän välillään. Iruka odotti Kakashin sanovan jotain, Kakashi taas etsi kadonnutta ääntään ja yritti muodostaa sanoja.

“Tuota, niin.. haluaisin tietää, mikset tullut treffeille ja mistä ihmeestä olet keksinyt, että minulla olisi joku toinen?” Kakashi viimein sai sanottua.

Iruka tuijotti hyvän aikaa koleasti itseään vanhempaa miestä, ennen kuin viimein vastasi.

“Olin siellä kuten sanoin jo aiemmin… ja näin kaiken..”

“Näit mitä?” Kakashi kysyi, kun toinen hiljeni pitkäksi aikaa.

“Sinä kävelit jonkun miehen kanssa yhtä matkaa..”

“Ja sekö tekee sen, että minulla on toinen mies?” Kakashi kysyi kohottaen kulmaansa.

“Sanoit että hän on sinulle kaikkein tärkein!” Ja se toinen sanoi että sinä olet hänelle rakkain!” Iruka viimein huusi päin harmaahiuksisen naamaa, menettäen malttinsa.

Hiljaisuus laskeutui jälleen heidän välilleen. Iruka mulkoili Kakashia mahdollisimman vihaisena, vaikka hän todellisuudessa yritti pidätellä kyyneliään. Kakashi taas tuijotti Irukaa hämmästyneenä, kunnes aivan yllättäen repesi raikuvaan nauruun.

Kakashi nauroi ja nauroi. Voi Iruka, miten väärässä tämä olikaan! Tai olihan hän niin sanonut, mutta brunette ei ollut kuullut kaikkea. Kakashi käänsi nauraen katseensa Irukaan. Hymy hänen kasvoiltaan kuoli ja nauru loppui kuin veitsellä leikaten. Irukan katse oli luotuna tämän jalkoihin, hiukset peittivät osan tämän kasvoista luoden varjoja ruskettuneelle iholle. Se mikä Kakashia järkytti oli se, että poskia pitkin vieri kyynel toisensa perään.

“Iruka.. voi Iruka rakas”, Kakashi kuiskasi astuen lähemmäs tätä ja kietoen kätensä tämän ympärille.

Kakashi tajusi tehneensä pahan virheen nauraessaan, mutta tilanne vaikutti hänestä hivenen koomiselta.

“Anteeksi kun nauroin, en tahtonut loukata sinua. Minä vain… Äh, taisit käsittää sen tilanteen väärin silloin.”

Iruka nosti itkuisen katseensa itseään halaavaan mieheen. Miksi hän edes antoi Kakashin halata itseään? Miksei hän vain työntänyt tätä kauemmas? Hän ei halunnut tämän satuttavan enää itseään. Syvällä sisimmässään hän kuitenkin toivoi, että heidän jutustaan tulisi vielä jotain. Siksi hän ei varmaankaan hankkiutunut eroon Kakashista. Ainakin näin hän sen lopulta selitti itselleen.

“Mi-mitä tarkoitat? Iruka kysyi särö äänessään.

“Olin saattamassa ystävääni Kabutoa kotiin, koska löysin hänet kaatokännissä. Kabuto sitten humalassaan varmisti minulta, että en hylkää häntä. Et varmaankaan kuullut kaikkea lauseesta, koska sait päähäsi että minulla on toinen”, Kakashi selitti jatkaen ja toistaen Kabuton ja itsensä keskustelunpätkiä:

“Mä todella pidän susta, ethän sä hylkää mua koskaan? Sä oot kaikkein tärkein mun ystävistä.”

”Kyllä minä tiedän, ja sinä olet myös minulle tärkeä, ja en tietenkään hylkää sinua.”

“Ja myöhästyin myös Kabuton vuoksi”, Kakashi selitti hiljaa.
Iruka tuijotti aivan äimänä, suu raollaan Kakashin kasvoja. Johtuiko tämä kaikki
sählinki vain hänestä? Siitä että hän oli erehtynyt? Miten noloa… Tosin, entä jos Kakashi valehteli?

Iruka tiiraili hyvän tovin Kakashin silmiä, etsien niistä valheita. Iruka sai kuitenkin todeta, että silmät eivät valehdelleet, niistä suorastaan paistoi totuus, vaikka yleensä Kakashin mietteitä oli hyvinkin vaikea tulkita.

Nolostuksen puna nousi hänen kasvoilleen ja hän käänsi kimaltelevat silmänsä jälleen lattiaan. Kakashi kuitenkin tarttui häntä hellästi leuasta ja nosti Irukan kasvot itseään kohti. Varovasti Kakashi pyyhkäisi peukalollaan poskelle unohtuneen kyyneleen.

“Mitä jos aloitettaisiin alusta? Mentäisiin uudestaan treffeille?” Kakashi kysyi upoten itseään tuijottaviin ruskeisiin silmiin.

Iruka nyökkäsi myöntävästi, hän ei saanut millään sanaa suustaan. Eikä se ollut tarpeenkaan, sillä harmaahiuksisen huulet tavoittivat hänen omansa ja he uppoutuivat hellään suudelmaan. Hetken he maistelivat toisiaan, mutta hapen uhatessa loppua, heidän oli pakko irtaantua.

“Sinähän olet ihan märkä! Saat vielä keuhkokuumeen jos et vaihda kuivia vaatteita yllesi!” Iruka huudahti viimein huomattuaan, kuinka uitetun näköinen Kakashi oli.

“Hehee… siellä sataa..”

“Kai minä nyt sen huomasin. Nyt menet lämpimään suihkuun ja minä etsin sinulle kuivaa yllesi.”

“Ei sinun tarvitse, minähän kastun uudelleen joka tapauksessa kun lähden kotiin”, Kakashi totesi haroen lässähtäneitä hiuksiaan.

“Et sinä ole mihinkään menossa, jäät tänne yöksi”, Iruka vastasi ja silmäili Kakashia kummeksuen, kuin tämä olisi ollut hidasjärkinen.

Kakashi yllättyi suuresti. Hän saisi jäädä yöksi? Tästä illastahan voisi tulla ihan mukava.. ei! En saa ajatella vielä tässä vaiheessa mitään sellaista. Kakashi hätkähti Irukan kiskaistessa maskin pois hänen kasvoiltaan ja loi ihmettelevän katseensa tähän.

“Haluan tietää mitä ajattelet ja nähdä ilmeesi”, Iruka totesi hymyillen ja meni penkomaan kaappeja. Pian hän ojensikin sinisen pyyhkeen Kakashille ja osoitti pesuhuonetta.

Kakashi pyöräytti silmiään. Iruka kohteli häntä nyt kuin koiranpentua. Tottelevaisesti hän kuitenkin asteli pesuhuoneen ovelle, mutta ennen kuin sulki oven perässään, hän iski silmää ja huikkasi:

“Kaksin suihkussa olisi paljon mukavampaa, Iru-chan.”

Iruka valahti kasvoiltaan tulipunaiseksi ja Kakashi myhäili tyytyväisenä kadoten oven toiselle puolelle.

-------------------------

“Sa-sasuke…”

“Mmh?”

“Eikö nyt ole liian aikaista?” Naruto kysyi punastellen.

“Ei meidän sitä tarvitse vielä tehdä, mutta jotakin minun on pakko puuhata, muuten tulen hulluksi”, Sasuke kuiskasi käheällä äänellä allaan makaavan blondin korvaan.

Sasuke hivutti paidan saaliinsa yltä ja hyökkäsi suutelemaan tämän kaulaa. Nautiskellen hän antoi kevyitä suudelmia sinne tänne ja jätti myös merkkejä jälkeensä siirtyessään tiheään tahtiin nousevalle rintakehälle.

Sasuke lipaisi oikeanpuoleista nänniä ja heti perään näykkäisi sitä. Hän myhäili tyytyväisenä saadessaan Naruton huokailemaan ja haukkomaan henkeään. Blondin ääntelyt kiihottivat häntä ja saivat hänet jatkamaan puuhiaan uudella innolla ja tarmokkuudella.

“Ah, Sasu-ke.”

Sasuke nosti katseensa kauniiseen enkeliinsä. Naruton kasvot kuumottivat punaisina ja tämän pörröiset hiukset kehystivät kasvoja sievästi. Naruton suu oli raollaan, ja tämä hengitti katkonaisesti. Sasuke kumartui suukottamaan täyteläisen pehmeitä huulia ja samalla availi blondin vyötä. Vyö kilahti lattialle ja Sasuke hivutti housuja alemmas. Hänen eteensä avautui mustien alushousujen alla komeilema kohouma.

Uchiha kumartui kohouman ylle pitäen katsekontaktin sinisiin silmiin ja suukotti aarrettaan. Narutolta pääsi vaikerrus ja tämä kiemurteli sängyllä Sasuken hieroessa kasvavaa kohoumaa kankaan läpi.

“Sas..uke, älä ki-kiusaa”, Naruto aneli turhautuneena.

Sasuke virnisti pirullisesti blondille, mutta päätti toteuttaa tämän pyynnön. Hän tarttui alushousujen reunaan ja hivutti niitä sentin alemmas, kunnes pysäytti yllättyneenä liikkeensä oven avautuessa.

“Naruto, tuletteko syömä-”, Minato keskeytti lauseensa nähdessään edessään olevan näyn.

Hänen oma, ainokainen poikansa makoili Sasuken alla ja nämä..

‘Voi herran jumala.’ Minato ei päässyt ajatuksissaan tämän pidemmälle, niin järkyttynyt hän näystä oli.
Naruto työnsi Sasuken pois päältään ja tuijotti suoraan isänsä sinisiin silmiin. Minato vaikutti niin… järkyttyneeltä ja.. mitä muuta? Hän ei osannut tulkita silmistä muita tunteita.

“Iskä, minä.. tuota..”

“Jatkakaa toki, minä.. lähden tästä häiritsemästä”, Minato mumisi ja sulki oven perässään.

Hiljaa kaksikko kuunteli askelten loittonemista. Kun niitä ei enää kuulunut, Naruto nousi seisomaan ja nosti housut takaisin ylös ja poimi lattialla olleen vyön.

“Jotenkin näyttää siltä, että tämä hauskanpito on tällä erää ohi”, Sasuke tuumasi harmistuneena nousten myös seisomaan.

“Sori, minun on pakko puhua iskän kanssa. Koitetaan uudestaan myöhemmin..”

“Selvähän se, rakas”, Sasuke kehräsi suudellen Narutoa. “Minun pitää varmaan lähteä, soitellaan”, Uchiha sanoi ja tarttui blondia kädestä johdattaen tämän alakertaan.

Ovella hän vielä suukotti Narutoa poskelle, ennen kuin astui ovesta ulos. Oven sulkeuduttua, Naruto suuntasi keittiöön, jossa Minato istui piilossa lehtensä takana.

“Iskä.. voitaisiinko jutella?”

“Hmm..”

“Et sinä edes lue sitä, lehti on väärinpäin”, Naruto totesi seistessään ruokapöydän toisessa päässä.

Minato ei laskenut vieläkään lehteä. Oliko heidän pakko keskustella asiasta nyt heti? Hän ei ollut ehtinyt vielä sulatella asiaa, eikä tiennyt mitä sanoisi pojalleen. Naruton seuraavat sanat kuitenkin saivat lehden tippumaan hänen käsistään lattialle.

“Inhotanko minä sinua?”

Minato suuntasi lautasenkokoiset silmänsä poikaansa. Naruto näytti hyvin surulliselta ja ahdistuneelta, siltä kuin olisi eksynyt eikä tietäisi mitä tehdä.

“En tietenkään, mistä sinä moista sait päähäsi?”

“No kun sinä.. vaikutat niin vaikeasti tavoitettavalta etkä halunnut millään katsoa minua..”

Minato huokaisi syvään. Naruto oli tietenkin käsittänyt väärin hänen eleensä.

“Tulehan tänne istumaan”, Minato pyysi viittoen vieressään olevaa tuolia.

Naruto asteli tuolille ja istui alas hermostuneena. Mitä isä mahtoi hänestä ajatella?

“Tehdäänpä tämä nyt selväksi. Sinä et inhota minua vaikka pidätkin pojista. Yllätyin vain kovasti löytäessäni sinut siitä… tilanteesta. Jos olisin tiennyt tunteistasi Sasukea kohtaan, järkytys ei olisi ollut niin suuri. Minä.. tarvitsen aikaa sulatellakseni tätä uutta tietoa ja tottuakseni siihen ajatukseen, että en koskaan saa lapsenlapsia. Ja minulla ei ole mitään sinun ja Sasuken suhdetta vastaan, ymmärräthän?” Minato kysyi virnistäen.

Naruton kasvoille nousi pieni hymy isänsä sanoista. Hänen pahin pelkonsa, se että tämä olisi inhonnut häntä, oli kaikonnut. Ja nyt hänen pitäisi vain antaa isänsä totutella rauhassa ajatukseen, kaikki oli siis hyvin.

“Kiitos isä”, Naruto sanoi halaten Minatoa.

Minato kietoi hymyillen kätensä poikansa ympärille ja pörrötti tämän hiuksia entistä sotkuisemmiksi, kuin mitä ne hetki sitten olivat.

Naruto perääntyi halauksesta valittaen hiustensa sotkuisuutta, mutta virnistellen samalla. Pian hän viiletti jo portaita ylös omaan huoneeseensa. Minato poimi lehden lattialta naureskellen poikansa tarmokkuudelle.

Kushina oli seurannut keskustelua keittiön ovelta ja piiloutunut Naruton viilettäessä huoneeseensa. Hän oli tahtonut varmistaa, että keskustelu sujuisi hyvin ja jos ei olisi, niin hän olisi ollut lähellä valmiina auttamaan poikaansa. Hymyillen hän hiipi makuuhuoneeseensa, kuin olisi ollut siellä koko ajan.

------------------

Sasuke oli Narutolta lähdettyään jäänyt hengailemaan kaupungille, kun ei kotiakaan viitsinyt niin aikaisin mennä, kello oli vasta kuusi illalla. Aluksi oli näyttänyt siltä, ettei hän keksisi mitään tekemistä, mutta sitten Kiba, Neji ja Haku olivat ilmestyneet humalaisina hänelle seuraksi ja tarjonneet muutaman pullon.

He olivat hilluneet pitkin kaupunkia laulaen kuorossa epävireisiä lauluja, kiikkuen puistossa lasten keinuissa ja Kiba oli jopa mennyt niin pitkälle, että oli monen pullon rohkaisemana mennyt kiusaamaan eläkeläisiä. Kiba oli nauraen nakellut kävyillä puistossa kävelyllä ollutta mummoa. Heidän harmikseen mummolla oli vielä hauraissa lihaksissaan sen verran voimaa, että tämä jaksoi lähteä hölkkäämään heidän peräänsä heilutellen kävelykeppiään.

Pojat olivat nauraen juosseet karkuun ja parempikuntoisina, joskin huojuvina, olivat päässeet varsin nopeasti karkuun.

“Mitäs me nyt tehtäisiin?” Neji sai kysyttyä naurunsa lomasta.

“Tuo auto kyllä näyttäisi kaipaavan uudistusta..”, Kiba vastasi osoittaen upouutta mustaa autoa.

“Kiba, et kai ole tosissasi?” Sasuke kysäisi kauhistuneena, hän ei kuitenkaan vielä ollut yhtä höyryissä kuin muut.

Kiba ei kuunnellut, vaan kaivoi punaisen spray-pullon ruskean takkinsa taskusta. Innoissaan hän huojui ympäri autoa maalaillen konepellin, katon, ovet ja takaikkunan. Kuviot olivat yhtä sotkua, Kiban käsitys taiteesta oli päässyt sumenemaan.

Sasuke tarrasi Kibaa käsivarresta ja kehotti muita ystäviään pakenemaan mitä pikimmiten. Nopeasti he juoksivat muutaman kulman taakse. Hetken oli hiljaista, kunnes he kuulivat armotonta manaamista ja karjumista.

He joutuivat pidättelemään nauruaan, jotta se ei olisi kaikunut raivoavan muukalaisen korviin. He päättivät suunnata kulkunsa turvallisimmille vesille.

“Minun pitää varmaan lähteä kotiin, nähdään koulussa. Ja Neji, katso noiden kahden perään”, Sasuke sanoi ottaen jo muutaman askeleen kotiaan kohti.

“Toki, toki, nähdään!” Neji huikkasi raahaten ystäviään jo toiseen suuntaan.

Sasuke lähti verkkaisesti kävelemään kotiinsa. Mikäs kiire hänellä olisi? Tuskin Itachi olisi kuitenkaan kotona, tämä kun tuntui aina viettävän aikaansa muualla. Ja nyt oli parempikin, ettei tämä olisi kotona.

Huomaamattaan Sasuke oli jo kävellyt kotiovelleen. Hän koetti kahvaa, mutta totesi  oven olevan lukossa. Hän kaivoi hetken taskujaan, ja löydettyään avaimen, hän joutui sovittamaan sitä monta kertaa lukkoon, ennen kuin ovi aukesi. Humalassa mikään ei onnistunut kertaheitolla.

Sasuke huojui astellessaan olohuoneen ohi ja joutui ottamaan seinästä tukea. Olikohan hän kuitenkin ottanut muutaman pullon liikaa?

“Sasuke, sinäkö siellä?” Itachi huikkasi olohuoneesta.

Sasuke kuuli Itachin nousevan sohvalta ja lähestyvän itseään. Sasuke otti muutaman nopean harppauksen ja kaatui rähmälleen kovalle lattialle. Itachi ryntäsi käytävälle kuullessaan tömähdyksen.

“Oletko kunnossa?”

“Juuh.. minä tästä menen nukkumaan..”

“Minne sinulla on kiire? Ei kello ole vielä edes paljon. Annas kun autan sinut ylös.”

“Ei tarvitse, minä-”, Sasuken lause keskeytyi Itachin kiskaistessa hänet jaloilleen.

Sasuke ei saanut tasapainoaan kuriin, vaan huojui hetken ja tömähti sitten isoveljeään vasten. Visusti hän piti katseensa maassa ja yritti rimpuilla kauemmas. Itachi tarrasi veljestään kiinni, ennen kuin tämä pääsi karkuun.
“Mikä sinua oikein vaiv-?” Itachi kysyi mutta lause keskeytyi hänen nostaessa pikkuveljensä kasvot itseensä päin.

Sasuken katse harhaili sinne tänne, tämän kasvot punoittivat ja hiukset olivat sotkussa. Mikä kaikkein epäilyttävintä, tämä lemusi viinalle.

“Sasuke.. oletko ollut juomassa?” Itachi kysyi matalalla äänellä ja loi läpitunkevan katseensa veljensä tummiin silmiin.

“Noh.. tuota.. en nyt oikeastaan..”, Sasuke mumisi vaivaantuneena.

“Älä valehtele minulle”, vanhempi Uchiha sanoi tiukalla äänensävyllä. “Luulin että olisit ollut viisaampi, tiedät että en halua sinun hilluvan humalassa pitkin kaupunkia, tiedä mitä sielläkin tapahtuu! Minä olen sinusta vastuussa, enkä halua sinulle käyvän kuinkaan.”

Sasuke kuunteli saarnaa pää riippuen. Hän näytti kuuntelevan tarkkaavaisesti, mutta tosiasiassa hän oli puoli unessa ja saarna meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Itachi näytti huomaavan ongelman, sillä Sasuke kuuli tämän huokaisevan raskaasti.

“Puhutaan aamulla lisää, nyt menet nukkumaan”, Itachi määräsi ja nosti veljensä käsivarsilleen.

Sasuke mumisi muutaman vastaväitteen, ennen kuin alentui kohtaloonsa. Itachi nousi Sasuke sylissään portaat yläkertaan ja vei veljensä tämän huoneeseen. Hellästi hän laski nuoremman sängylle. Sasuke oli jo kerennyt nukahtaa, joten Itachille jäi vaatteiden riisuminen.

Itachi kiskoi nenäänsä nyrpistäen viinalle tuoksahtavan paidan veljensä yltä ja saman kohtalon kokivat myös housut. Itachi peitteli lempeästi alushoususillaan tuhisevan Sasuken ja suukotti tätä otsaan. Hiljaa Itachi keräsi tämän vaatteet syliinsä ja poistui huoneesta.

-------------------

Sasuke heräsi jomottavaan päänsärkyyn ja huonoon oloon. Huokaisten hän kääntyi kyljelleen. Onneksi hän ei ollut juonut yhtä paljon kuin kaverinsa, muuten hän olisi antanut ylen saman tien. Varovaisesti Sasuke hivutti itsensä istuma-asentoon. Silmissä vilisi kirkkaita valopalloja ja välillä sumeni niin ettei hän saanut edes käsistään selvää.

Uchiha rutisti silmänsä kiinni ja avasi ne uudelleen, totutellen hereillä oloon. Silmien asettuessa normaaliin olotilaansa, hän käänsi huomion mahaansa. Mahan sisukset heittivät kuperkeikkaa, mutta silti häntä ei oksettanut, se oli hyvä merkki.

Sasuke nousi vaivalloisesti ylös sängystään ja hapuili tiensä ovelle. Hitaasti hän raahautui yläkerrassa olevaan vessaan. Uchiha tutkaili unissaan itseään peilistä ja sivusilmällä havaitsi jonkun raahustaneen viereensä. Hän oli kuitenkin niin uninen, ettei välittänyt asiasta mitään.

Sasuke ryhtyi pesemään samaan aikaan vieressään seisovan, itseään pidemmän miehen kanssa hampaitaan. Heidän rytminsä oli täsmälleen sama ja yhtä laiska. He kumartuivat lavuaarin ylle ja purskuttivat suunsa puhtaaksi yhtä aikaa. Molemmat tiirailivat itseään peilistä väsyneenä. Molempien mustat, takkuiset hiukset olivat aivan sekaisin ja nämä kohottivat oikean kätensä pyyhkimään unen rippeitä silmistään. Kun he uudestaan kurkkasivat peilistä, heidän kaikki liikkeensä pysähtyivät täysin. He tuijottivat peilistä vierustoveriaan ja epäuskoisina kääntyivät katsomaan sivulleen, ja silloin meteli puhkesi.

“AAAH!”

“IAAAH!”

Molemmat huusivat kurkku suorina säikähdyksestä ja kaatuivat istualleen lattialle. He kuulivat nopeiden juoksuaskeleiden lähestyvät ja nostivat katseensa ovelle ilmaantuneeseen mieheen.

“Mikä täällä on hätänä?” Itachi kysyi pelästyneenä.

Kaikki kolme tuijottivat hiiren hiljaa ja jähmettyneinä toisiaan. Kukaan ei tuntunut saava sanaa suustaan; Itachi odotti vastausta, Orochimaru toipui vielä säikähdyksestään ja nuorimmainen Uchiha järkytyksestään.

“Mitä hittoa Orochimaru täällä tekee?” Sasuke vihdoin sai kysyttyä muutaman hiljaisen hetken jälkeen.

“No tuota.. hän..”

“Olin täällä yötä”, Orochimaru vastasi ottaen tilanteen haltuunsa.

“Miksi vitussa?”

“Äläpäs kiroile Sasuke!”

“Itachi, kerronko minä vai sinä?” Orochimaru kysyi nousten ylös ja luoden keltaisten silmiensä katseen mieheen.

“Kai minun on parempi..”

“Ennen kuin haluan kuulla mitään, puen ylleni”, Sasuke totesi marssien veljensä ohi bokserisillaan.

Itachi ja Orochimaru pitelivät nauruaan Sasuken käännettyä selkänsä. Sasuke näytti niin suloiselta alusvaatteisillaan ja äkäisenä. Yhdessä he lähtivät keittiöön valmistamaan Itachin aloittaman aamiaisen loppuun.

Sasuken tullessa täysissä pukeissa alas he istuivat pöydän ääreen puurolautaset edessään leivän kera. He söivät kaikessa rauhassa, joskin jännittyneen ilmapiirin ympäröiminä. Kun kaikki olivat syöneet, Itachi katsoi parhaaksi selittää veljelleen asioiden laidan.

“Minun olisi varmaan pitänyt kertoa tämä jo aikoja sitten, mutta suoraan sanoen en uskaltanut. Vanhempiemme kuoleman jälkeen minä olen hoitanut sinua ja olen sinusta edelleen vastuussa. En tiennyt mitä mieltä olisit, ja en halunnut mitenkään järkyttää sinua. Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että minun on aika kertoa totuus”, Itachi huokaisi lyhyen kertomuksensa päätteeksi.

Sasuke oli kuunnellut tarkkaan isoveljeään, ja janosi lisätietoa, olisivat ne sitten hyviä tai huonoja.

“Minä olen seurustellut jo kolmisen vuotta..”

“Olen aavistellutkin moista. Kenen kanssa?” Sasuke tiukkasi Itachin hiljentyessä.

“Minun kanssani”, Orochimaru pisti väliin.

Sasuke purskautti juuri suuhunsa kumoamat vedet pitkin pöytää. Seurusteliko Itachi hänen koulunsa rehtorin kanssa? Itachi näytti niin vaivautuneelta, ettei kyseessä voinut olla pilakaan.

“Ahaa.. heh.. tietääkö kukaan muu? Siis, työnantajan ja työntekijän suhdetta ei tietääkseni katsota kovin hyvällä.”

“Ei tiedä, ja toivon mukaan ei saakaan tietää. Sasuke, haittaako sinua minun ja Orochimarun suhde?” Itachi kysyi varovasti.

“Ei kai, kunhan totun ajatukseen.. ei kai tuo nyt ala ravata täällä jatkuvasti?”

“No mutta Sasuke! Minähän aion muuttaa tänne sinun riesaksesi ja Itachin iloksi”, Orochimaru totesi virnuillen ilkeästi. “Joko nyt suostut Itachi? Nyt kun Sasuke tietää meistä, sinulla ei ole päteviä tekosyitä pitkittää odotustani”, mies jatkoi iskien Sasukelle silmää ja hymyillen hurmaavasti rakkaalleen.

Itachin kasvot punehtuivat Orochimarun katseen alla. Hän yritti piilottaa kasvonsa pikkuveljeltään, mutta epäonnistui täysin yrityksessään.

“No, jos Sasukelle käy, kysy häneltä äläkä minulta”, Itachi mumisi katse pöydässä.

Orochimaru käänsi ilkikurisen katseensa Sasukeen ja nappasi tämän käden omaansa.

“Oi, Sasuke, saanko muuttaa tänne? Et voi kieltäytyä ja pilata Itachin onnea!”

Sasuke kiskaisi kätensä irti rehtorinsa otteesta ja loi tähän nyrpeän katseen. Hyvähän tämän oli kiristää häntä Itachin onnen avulla.

“Ihan sama, kunhan et enää käpälöi minua, siirrä kätösesi Itachiin”, Sasuke vastasi puistaen kättään kuin se olisi saastunut.

“Selvä”, Orochimaru vastasi siirtäen kätensä Itachin poskelle ja vetäen tämän suudelmaan.

Itachi valahti täysin punaiseksi kasvoiltaan. Hän ei ollut odottanut Orochimarun tekevän moista Sasuken nähden! Miten noloa..

“Älkää viitsikö tappaa silmiäni!” Sasuke sanoi tuskastuneena ja pakeni keittiöstä kuullen Orochimarun naurun korvissaan vielä yläkertaan saakka.

‘Mitä tästä mahtaakaan tulla? Miten kestän tuota perverssiä! Varmasti se nyt käpälöi Itachia aina kun olen näköetäisyydellä, ihan vain minun kiusakseni.’

Sasuke kuitenkin virnisti tyytyväisenä sulkiessaan huoneensa oven ja mönkiessä takaisin petiinsä. Itachi oli unohtanut läksyttää häntä alkoholin nauttimisesta.

----------------

Siinäpä tuo! Saa nähä milloin saan taas jatkettua tätä. Mulla on ihan liian paljon kaikkea mitä haluaisin kirjoittaa ja mitä olisi ihan pakko jatkaa xD

Toivon mukaan nautitte ^^