Kizuna
Tästä eteenpäin on luvassa spoilereita mangasta, varautukaa siihen!

Luku 1: Ninmu ( = Tehtävä )

”Naruto on jälleen myöhässä. Tämä ei ole lainkaan hänen tapaistaan myöhästyä tapaamisista joka ainainen aamu. Hänestä on tullut varsinainen unikeko.” Sakura tuhahti närkästyneenä nojaten vasten sillan kaidetta laittaen hanskojaan paremmin käteen.
  Sai vain hymyili pienesti pinkkitukkaisen tytön paasaukselle heidän odottaessa Yamatoa saapuvaksi, joka näytti myös olevan myöhässä jostain kumman syystä.
  ”On jo kumma..Ensin Naruto on myöhässä ja nyt myös Yamato-taichou. Sai, mene sinä katsomaan , mikä Narutoa pidättelee niin minä etsin Yamaton.”
    Lyhyt mustahiuksinen poika kohotti päänsä jättäen piirrustuksensa sikseen. Hän huomasi, kuinka kiukku paistoi Sakuran kasvoilta tämän jälleen korjatessaan hanskojaan paremmin.
  ”Hyvä on.” Sai sanoi ja nousi seisomaan laittaen tarvikkeensa takaisin laukkuunsa. ”Tavataan tässä puolen tunnin päästä.” Sakura nyökkäsi ja lähti kävelemään kohti Konohan keskustaa Sain suunnistaessa toiseen suuntaan, missä Naruton talo sijaitsi.


Sillä välin Naruto istui keittiön pöydän ääressä ja keikkui tuolillaan syödessään pikanuudeleita. Monet ajatukset risteilivät hänen mielessään, joka kerta niihin tuntui liittyvän tietty henkilö ja ennen kaikkea ne punaiset silmät...Naruto otti uuden puikollisen nuudeleita suuhunsa jääden vain vaeltelemaan omiin ajatuksiinsa.
  'Jälleen se sama uni...Mitä tämä oikein tarkoittaa? Jotenkin minulla on sellainen tunne, että tästä ei seuraa mitään hyvää. Siitä on jo muutama kuukausi, kun Jiraiya kuoli ja ratkaisimme sen koodin, joka oli sammakon selässä...Siitä lähtien se uni on piinannut minua. Sasuke...Mitä sinä oikein teet?'
  ”Yo!”
  Naruto säikähti ja tippui alas tuoliltaan nuudelipurkin luiskahtaessa hänen kädestään, jonka Sai kaappasi ilmasta kiinni, Naruton tömähtäessä lattialle kovaan ääneen. ”Yritätkö sinä tappaa minut!?”
” En sentään. Tulin vain kertomaan,että olet jälleen myöhässä ja meidän pitää mennä luultavasti Hokagen toimistolle, koska Sakura meni sinne. Ennen kaikkea...”
   Naruto kohotti kulmiaan katsoessaan hymyilevää Saita, joka asetti purkin takaisin pöydälle, katsoen häntä suoraan silmiin.
  ” ...On todella noloa katsoa sinua boksereissasi, kun en voi nähdä sinun pientä peni...” Ennen kuin Sai ehti lopettaa lausettaan oli Naruto jo pystyssä ja tukkinut hänen suunsa kämmenellään.
  ” Napita turpasi.” Blondi ärähti vihaisena hänen tuntiessa Sain hengityksen vasten kättään. Ilman mitään varoitusta mustahiuksinen poika nuolaisi Naruton kättä, jolloin pellavapää kavahti hämmennyksestä sekä järkytyksestä taaksepäin.
  ” Pue päällesi tai muuten Sakura tekee meistä hakkelusta.”
Naruto mutisi närkästyneenä vastaukseksi poistuen takaisin makuuhuoneeseensa sulkien oven perässään. Hän vajosi lattialle painaen päänsä jälleen polviinsa. Jo hetken, niin pienen hetken ajan, hän oli ehtinyt kuvitella, että Sasuke olisi seissyt siinä paikalla, missä Sai oli. Nuo kaksi poikaa olivat samanlaisia, mutta silti niin erilaisia.
  Naruto ei voinut kuin vajota jälleen takaisin omiin orpoihin ajatuksiinsa, jotka sisälvät vain yhden henkilön: Uchiha Sasuken.

---------------------------------------------

”Kutsuitte Tsunade-sama?” Yamato sanoi astuessaan Hokagen toimistoon.
   ”Aaah..Yamato ” , Tsunade sanoi kääntyen tuolillaan ympäri kohti ruskeahiuksista miestä, joka vaikutti samaan aikaan huolestuneelta, mutta tyyneltä, ehkäpä toinen aavisti, mistä he olivat aikeissa keskustella.

  ” Kutsuit minut Naruton takia, vai mitä?” Yamato sanoi ja Tsunade nyökkäsi vastaukseksi.
”Minkälainen hän on sinusta ollut viime aikoina?” Hunajahiuksinen nainen kysyi painauten pöytänsä ylitse lähemmäksi Yamatoa saadakseen selville paremmin, minkälaisen reaktion mies antaisi hänen kysymykseensä.
  Yamato nielaisi pienesti tajutessaan, kuinka vakavasta aiheesta oli oikeastaan kysymys:
” Hän on ollut...hiukan poissaoleva. Toisaalta en ihmettele sitä, sillä Jiraiya-saman kuolemasta on vasta muutama kuukausi ja paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen. Naruto taitaa olla hiukan pyörällä päästään, jos niin voisi sanoa.”
  ” Vai niin...Minusta hän on vaikuttanut myös jotenkin poissaolevalta etenkin sen jälkeen, kun käskin Sakuran sanoa hänelle ettei hänen pitäisi uhrata niin paljon ajatuksiaan Sasuken vuoksi.” Tsunade sanoi mietteliäästi laskien katseensa alas Yamatosta.
  Naruto oli tosiaan viime aikoina ollut poissaoleva aivan kuin poikaa vaivaisi jokin. Naisesta tuntui pikemmin, että tuo lahopää blondi aavisti jotain, mutta ei halunnut sanoa sitä ääneen. Mitä se sitten ikinä olisikaan, hänen olisi otettava selvää tai Naruto ajautuisi liian syvälle omiin ongelmiinsa.
  ” Hän välittää Sasukesta paljon ” , Yamato totesi katkaisten Tsunaden miettimisen.
” Sasuke...Älä kerro kenellekään, mutta on liikkunut huhuja, että hän saattaisi olla liittynyt Akatsukiin, sillä tänä aamuna...Sain kirjeen Kumogakuresta.”
  ” Kumosta?”
” Kyllä...Kaiken lisäksi se ei ollut kovin mukava kirje, sillä kuulemma Sasuke tappoi Raikagen veljen, joka on kahdeksanhäntäinen jinchuuriki.” Tsunade sanoi huolestuneena ja huokaisi syvään. Hän avasi pöytälaatikkonsa kaivaen kirjeen sieltä.
  Nainen nousi ylös tuolistaan ja Yamato käveli puisen pöydän luokse ottaen kirjeen Tsunaden kädestä.
  Mies silmäili paperia huolestuneena lukien tekstiä tarkkaavaisesti. Jokainen sana, joka tarttui hänen silmiinsä, vahvisti entisestään heidän epäilyjään, että Sasuke tosiaan kuului Akatsukiin.
  ” Älä varsinkaan kerro Narutolle, sillä hän menisi heti Sasuken perään sen enempää ajattelemista.” Tsunade sanoi huolestuneena lysähtäen takaisin istumaan mustaan tuoliinsa. ” Jos Narutolle tapahtuisi jotain, se olisi meidän kaikkien loppu. Sen vuoksi Yamato lähetän teidät tehtävälle, jotta saamme voitettua lisää aikaa tämän tutkimisessa. Jos Sasuke tosiaan kuuluu Akatsukiin, niin minusta tuntuu ettei meillä jää vaihtoehtoja kuin...tappaa hänet. ”
  Yamato tunsi kylmät väreet hiipivän hänen selkärankaansa pitkin ylöspäin. Häntä ei oikein houkuttanut ajatus Uchihan tappamisesta. Hän muisti vielä oikein elävästi, miltä tuntui saada sähköshokki koko kehoonsa Kusanagin kautta. Nyt kun Sasuke oli tappanut oman veljensä, Itachin ja mitä luultavammin liittynyt Akatsukiin, toinen olisi varmaan entistä vahvempi kuin puoli vuotta sitten.
  Tsunade oli aikeissa sanoa jotain, kun oveen koputettiin ja Sakura astui sisään. ” Anteeksi sensei, mutta olisiko Yama-” , tytön lause jäi kesken, kun hän näki heidän tiiminjohtajan seisovan jokin lappu kädessään katsoen häntä huolestuneen sekaisella katseella.
  ”Taichou? Onko kaikki hyvin?” Sakura kysyi kohottaen kulmiaan.
”Ah! Ei tässä mitään!” Yamato sanoi hätäisesti nauraen piilottaen kirjeen selkänsä taakse saaden Sakuralta hiukan närkästyneen katseen, mutta tyttö loppujen lopuksi pudisti vain päätään.
  ” Odotimme sinua jo puoli tuntia sitten tapaamispaikalle ja kaiken lisäksi Naruto oli taas myöhässä.” Pinkkihiuksinen tyttö valitti astuen peremmälle toimistoon. ” Lähetin Sain hakemaan häntä, mutta saa nähdä tulevatko he tänne. Narutosta on tullut varsinainen unikeko.”
   Tsunade ei kuunnellut oppilaansa valituksia vaan vajosi jälleen omiin mietteihinsä. Hänestä tilanne vaikutti pikemmin päinvastaiselta: Naruto ei saanut unta tai jokin vaivasi pojan unia.
  Pian ovelta kuului toinen koputus, jolloin Sai ilmestyi oviaukkoon:
   ” Huomenta, arvelinkin, että olisitte täällä.”
Naruto astui Sain perässä sisään ja haukotteli hieroen unisia silmiään.
  ” Kerran te kaikki olette nyt täällä niin voinkin antaa teille tehtävän.” , Tsunade sanoi vilkaisten kaikki syrjäsilmillä.
  Sai ja Yamato näyttivät tyynilta kuten yleensä, Sakura puolestaan oli kuin sotilas valmiusasennossa odottaen komentoa kersantiltaan, mutta Naruto taas...Näytti lähinnä siltä kuin olisi voinut nukahtaa siihen paikkaan.
   ”Naruto?” Tsunade sanoi kysyvästi, jolloin blondi kohotti siniset silmänsä kohdatakseen naisen ruskeat silmät: ”Oletko kunnossa?”
   ”Eh? Mitä? Joo, olen. Ei tässä muuta kuin tuli taas nukuttua huonosti ei muuta. ” , Naruto sanoi ja virnisti hänen omatapaisella tavallaan, joka muistutti läheisesti ketun ovelaa hymyä. Tuossa pojassa oli kyllä paljon kettumaisia piirteitä kuin vain hänen ulkonäössään.
  ” Selvä. Tehtävänne on mennä Wave Countryyn ja sen kautta Kobeen.”
”Kobeen?” Sakura kysyi hämmentyneenä.
  ” Niin, tapaatte siellä asiakkaanne, joka antaa teille lisäohjeistusta. Tehtävä ei ole helppo, mutta uskon, että suoriudutte siitä. Pakatkaa tavaranne ja lähtekää samantien.”
   He nyökkäsivät vastaukseksi ja poistuivat huoneesta Yamaton jäädessä vielä toimistohuoneeseen, kun hän oli huomannut Tsunaden merkitsevän katseen.
  ” Pidä Narutoa silmällä.” ,  nainen sanoi ja Yamato nyökkäsi ennen kuin poistui muiden perään.

----------------------------------------------

Naruto paikkaili reppuaan kiireellä heittäen ramenkuppeja, alusvaatteita ja ninjavarusteitaan sängylle. Yamato oli antanut heille tunnin aikaa pakata, mutta sekin tuntui olevan liian paljon vaadittu häneltä.
  Saatuaan tavaransa viimein kokoon Naruto mätkähtä sängylleen makaamaan vilkaisten valokuvaa piironginlaatikon päällä, joka kuvasi team 7:niä, heitä 12-vuotiaina. Naruto kurkotti ja otti kuvan lipaston päältä katsoen sitä haikea ilme kasvoillaan. Muutaman vuoden takainen aika tuntui lähinnä kauniilta unelta, jolloin hän ja Sasuke....olivat vielä olleet ystäviä, parhaita kavereita.
  Pieni hymyntapainen käväisi Naruton huulilla, kun tämä ponnahti istumaan, laittaen kuvan takaisin omalle paikalleen.

' Vielä...Joku päivä minä löydän sinut ja pelastan sinut. Odota vain, Sasuke!' Naruto ajatteli ja hänestä tuntui aivan kuin hän olisi puhkunut uutta tarmoa.  
  Hän kiinnitti repun selkäänsä vilkaisten valokuvaa vielä uudestaan katsoen tiimitoverinsa nyrpeää ilmettä. Hetken mielijohteesta hän laski reppunsa alas ja kaivoi laatikosta esiin otsasuojuksen, jonka yli kulki syvä ura.
  ' Ehkä, jos...tämä tuo minut lähemmäksi sinua...' , Ajatus tuntui naurettavalta, mutta hän ei ollut ikinä ottanut Sasuken otsasuojusta mukaan tehtäville, koska hän oli pelännyt hukkaavansa sen. Toisaalta ihmisten sanottiin tulevan lähemmäksi, jos kuljetti mukaan jotain heidän omistamaansa tavaraa. Yrittänyttä ei laiteta.
   Naruto pakkasi suojuksen mukaansa ja sammutti valot makuuhuoneestaan ennen kuin katosi ulos kirpeään syysilmaan.

-------------------------------

” Mikä sinulla taas kesti?!” Sakura ärähti närkästyneenä katsoen Narutoa kiukun sekaisella katseella, kun kettupoika vain haroi vaaleita hiuksiaan.
  ” Tuotaah...Piti ehtiä syödä ennen lähtöä...”
” Sinä et kyllä ajattele mitään muuta kuin nuudeleita.”, tyttö huokaisi syvään Sain vain hymyilessä onnellisen näköisenä aivan kuin hän nauttisi siitä, kun Naruto ja Sakura riitelivät.
  ”Noh, noh..Rauhoitutaanpas ja lähdetään, meillä on päivän pituinen matka edessä. ” Yamato sanoi ja lähti kävelemään tietä pitkin Sain mennessä tämän perään, kun Sakura jatkoi vielä Naruton sättimistä.
  ” Sakura-chan, meidän pitäisi mennä.” Naruto sanoi nopeasti ja juoksi Sain perään.
  ” Odota! Minulla jäi kesken! Naruto...!”

...Ja tätä jatkui koko päivän ajan.

----------------------------------------------

Kaksi sivua pitempi ja neljännelle sivulle tuli vain yksi lause, mutta minkäs teet ^^” Hyvin, hyvin, tylsä osa ja siitä pitäisi olla kai varoitus plus sekin, että tämä spoilaa mangaa.
  Toisaalta tämä osa on hyvin tärkeä juonen kannalta! Miksi...No se selviää ennemmin tai myöhemmin. Ehkä osa jo arvaa, mitä tulevan pitää tai sitten ei. 'D
Risut ja ruusut olisivat tervetulleita x3