"Naruto, rauhotu! Mulla on asiaa!" Sasuke sanoi, ehkä miljoonannen kerran viimeisen kolmen minuutin aikana.

Miten tuo blondi jaksoi riehua kuin päätön kana koko päivän, vaikka Sasuke oli uupunut jo ensimmäisen tunnin jälkeen?

"No kerro äkkiä." Naruto sanoi pysähtyen hetkeksi, mutta pomppi yhä paikallaan kädet levällään yrittäen hoputtaa Sasukea kertomaan.

Sasuke huokaisi.

"Lopeta tuo älytön pomppiminen." Mustahiuksinen poika komensi tiukasti. He olivat saapuneet tiimi 7 tapaamiselle vanhoille harjoituskentille. Kakashi oli ollut (jälleen kerran) myöhässä ja tällä kertaa tekosyy oli ollut tähän asti paras: Sensei oli kuulemma kävellyt koko matkan milloin suoraan päin puuta, milloin suoraan päin vastaantulijoita ja milloin päin aitoja. Oppilaat eivät voineet muuta kuin huomauttaa, että Kakashi oli auttamatta kolme tuntia myöhässä.

"No nyt kun rouva suvaitsi rauhoittua, niin voin vaikka kertoa asiani. Eli... Ääh, lopeta nyt tuo pyöriminen!" Sasuke tiuskaisi kun Naruto alkoi pyöriä älyttömästi paikallaan yrittäen saada itsensä pyörryksiin.

Kakashi ja Sakura olivat jo lähteneet kylään. Kakashi oli kuitenkin käskenyt pojat jäämään vielä harjoituskentälle, sillä se kuulemma parantaisi heidän yhteistyökykyään, jos he saisivat harjoitella kaikessa rauhassa kahdestaan. Kirottu Kakashi... Sasuke ei ainakaan hyötynyt tästä mitenkään, ellei päänsärkyä laskettu hyödyksi.

"En mä oo mikään rouva! Ja voithan sä kertoa vaikka mä tekisin mitä." Naruto huomautti tuhahtaen, huomaten sitten kauempana maahan laskeutuneen lintuparven ja lähti vaanivasti hiipimään lähemmäs niitä välittämättä Sasukesta tuon taivaallista.

Sasuke huokaisi kärsivästi.

"Kakashi käski meidän harjoitella eikä vaania viattomia lintuja." Hän sanoi tuhahtaen.

Naruton säikäyttäessä lintuparven ja hyppelehtivän sitten puissa hetken niiden perässä elämän iloisesti nauraen, Sasuke ei voinut kuin itsekin hymyillä. Naruto oli niin täynnä elämää, naurua ja iloa että se tarttui jopa kylmään, sulkeutuneeseen ja etäiseen Uchihaankin.

"Älä nyt aina ole ilonpilaaja!" Naruto huusi kauempaa iloisesti. Miksi mustahiuksisen piti aina olla niin vakava? Elämä oli lyhyt, joten se piti elää täysillä!

"Tule nyt jo sieltä, ellet ajatellut jäädä sinne koko päiväksi kökkimään." Naruto huikkasi kauempana Sasukelle asettuen puoliksi kyykkyyn puun oksalle ja vilkuillen olkansa yli Sasukeen. Häntä ei huvittanut olla harjoituskentillä. Hän halusi tehdä jotain kehittävempää!

Sasuke huokaisi ärtyneenä.

"Naruto, sä et saa lähteä harjoituskentiltä ilman Tsunaden erillistä lupaa." Mustahiuksinen huusi blondille. Uchiha ei edes tiennyt, miksi Naruto tarvitsi kaikkeen menoonsa erillisen luvan tai aikuisen valvomaan menoaan. Ehkä se johtui siitä, että Naruto oli Konohan ehkä eniten vaaroihin joutuva ninja? Ei, kyllä siinä täytyi olla jotain muuta. Mutta kauan Sasuke ei ehtinyt asiaa miettiä ennen kuin tajusi Naruton loikkivan yhä kauemmas Konohasta.

"Naruto! Nyt ihan tosi, pysähdy!" Sasuke huusi vihaisesti lähtien sitten blondin perään. Tästä ei kyllä hyvää seuraisi.

Naruto senkun hyppeli iloisesti nauraen kauemmas. Kuullessaan Sasuken lähtevän perään, Naruto senkun nopeutti vauhtiaan.

"Ota kiinni jos saat!" Sinisilmä huusi riemuissaan nyt kun mustahiuksinenkin vaivautui lähtemään liikkeelle eikä vain polkea jalallaan maata masentuneena. Poika nautti siitä, kun tunsi tuulen virtaavan vauhdissa kovaa korvien ohi, sulkien sitten äänet kokonaan hänen kuulemattomiinsa. Edes Sasuken kauempaa kuuluvat huudot eivät tavoittaneet hänen korviaan tässä vauhdissa.

Sasuke pisti merkille, että Naruton vauhti senkun kiihtyi.

"Idiootti, pysähdy!" Poika huusi yhä vain vihaisemmin. Naruto ei nähtävästi tajunnut, että hänen aivokapasiteettinsä ei riittänyt tässä vauhdissa tulkitsemaan ihan jokaista ympäristön tapahtumaa. Sasuke kyllä tunsi blondin ystävänsä sen verran hyvin, että tiesi, ettei tästä tulisi mitään kaunista jälkeä.

"Herran jestas sentään, pysähdy nyt jo!"

Narutohan ei kuullut, eikä pahemmin kuunnellut Sasuken huutoja. Hän tajusi vain nauttivansa tästä vapaudesta ja siitä, että Konoha alkoi jäädä jo kauas taakse.

Narutolla, kuten Sasuke oli jo havainnutkin, aivot eivät kuitenkaan ehtineet vauhtiin mukaan. Ennen kuin poika tajusikaan, hänen jalkansa osui johonkin hyvin kiinteään ja hän lensi suoraan päin toista puuta iskien päänsä suoraan puun runkoon. Poika menetti tajuntansa oikeastaan silmän räpäyksessä.

'Idiootti...' Sasuke ajatteli tympääntyneenä loikkien nyt rauhallisesti blondin luo ja kääntäen tuon selällensä.

'Et ikinä kuuntele hyviäkään neuvoja, joten nyt se -jälleen kerran- kostautui.' Hän ajatteli päätään pudistellen. Naruto osasi kyllä olla välillä totaalinen idiootti, mutta...

Sasuke jäi hetkeksi katsomaan toisen kasvoja, joissa oli törmäyksen takia muutamia ruhjeita. Naruto oli kyllä eittämättä aika suloinen maatessaan siinä (jälleen kerran omasta syystään) tajuttomana...

'Mitä minä oikein ajattelen!?' Sasuke tiuskaisi ajatuksissaan itselleen. Naruto oli idiootti, näytti idiootilta, ja tulisi aina olemaan täysi idiootti, sillä siisti! Naruto ei ollut edes unissaan suloinen!

Sasuke nosti hieman huokaisten Naruton käsivarsilleen ja kääntyi tulosuuntaan. Samassa hän kuitenkin huomasi, että he olivat jo sen verran kaukana Konohasta että metsä heidän ympärillään oli täysin tuntematonta.

'Ja tämäkin tietenkin Naruton syytä...' Sasuke ajatteli turhautuneena ennen kuin lähti kävelemään hitaasti yhteen suuntaan. Metsä oli kuitenkin tuntematon.

Jonkin aikaa käveltyään Sasuke pysähtyi kuuntelemaan. Lähellä oli joki, tai puro, mutta kuitenkin virtaava vesi. Korppi lähti kävelemään äänen suuntaan blondi yhä käsivarsillaan. Olisi viisaampi leiriytyä jollekin hyvälle paikalle, kuin jäädä metsään harhailemaan. Auringosta päätellen kello alkoi edetä kovaa kyytiä jo ilta yhdeksää, joten pian jo tulisi pimeä.

"Naruto?" Sasuke kysyi laskien Naruton maahan lähelle jokea. Naruto oli kuitenkin yhä tajuton. Pojan vaaleat hiukset olivat pellavaisen pörröiset, kuten aina. Sasuke katsoi jonkin aikaa lähes täydellisen liikkumatta toista, ennen kuin vei kätensä hellästi toisen poskelle. Naruto ei ollut koskaan kertonut mistä oli saanut nuo kolme viirua molemmille puolille poskiaan. Aina kun asia otettiin puheeksi, Naruto pysyi vaiti tai kiemurteli puheenaiheesta seuraavaan.

Sasuken käsi lipui kuin omia aikojaan Naruton vaaleisiin hiuksiin ja silitteli niitä hellästi. Sasuke ei tiennyt miksi, mutta hänestä oli jo pitkään tuntunut siltä, kuin Naruto yrittäisi salata paljon muutakin itsestään kuin vain viirujen alkuperän. Blondi kun ei ollut käyttäytynyt ihan normaalisti sen jälkeen kun Akatemiasta oltiin päästy, mutta Korpilla oli vahva epäilys ettei Naruton muuttuminen johtunut suinkaan ainoastaan siitä että tuo oli päässyt ninjaksi lopulta. Sen täytyi olla jotain suurempaa...

Äkkiä Sasuke heräsi takaisin todellisuuteen. Ja hyvä että heräsi, sillä hänen kasvonsa oli enää muutaman tuuman päässä Naruton kasvoista. Korppi veti päänsä nopeasti pois Ketun läheltä ja katsoi lievästi sanoen pöllästyneenä viattomina nukkuvia kasvoja.

"Nyt tää pelleily saa luvan riittää." Hän sanoi hiljaa itsekseen ja nousi sitten ylös. Naruto piti herättää, vaikka se merkitsikin hiljaisuuden kuolemista muutamaksi tunniksi ennenkuin Naruto nukahtaisi kuin nappia painamalla.

Sasuke käveli, tai pikemminkin ehkä kääntyi joen rantaan päin ja ojensi hieman kättään voidakseen heittää jääkylmää vettä Naruton päälle herätykseksi. Hän ei ollut kuitenkaan liikuttanut vielä kättään tuuman vertaa, kun mustahiuksinen ponnahti seisaalleen ja kaivoi kunain asepussistaan. He eivät olleet kahdestaan Naruton kanssa, vaan metsässä oli joku muukin.

"Kuka olet?" Korppi kysyi kylmään, hieman määräileväänkin sävyyn. Mutta käyttipä hän vaikka ystävällistä- , vihaista- tai kylmää sävyä, vastausta ei kuulunut. Itse asiassa ei kuulunut mitään. Mustahiuksinen kuitenkin tiesi jonkun olevan puiden oksilla, juuri hänen näkökenttänsä ulkopuolella. Hän pikemminkin vaistosi kuin kuuli sen.

"Näyttäydy!" Kukaan ei kuitenkaan ilmaantunut näköpiiriin vaikka Sasuke kuinka komensi. Vaalea, melkein valkoinen käsi puristi kunaita entistä tiukemmin.

Sitten alkoi tapahtumat vyöryä niin nopeaa ettei Sasuke ehtinyt niihin mitenkään mukaan. Yhtenä hetkenä hän seisoi siinä, puristaen kunaita, ja toisena hän tajusi että oli ollut yhdessä paikassa liian kauan. Korppi tunsi kuinka katanan terä lävisti hänen oikean hauiksensa. Kylmä terä repi tiensä läpi, aina toiselle puolelle kättä asti ja kunai kirposi hänen kädestään pudoten vaimeasti kilahtaen joen reunalla oleville kiville.

Sasuke puri hammasta, ettei huutaisi kivusta. Vaikka tuskin huutoa olisi tullutkaan, sillä ennen kuin hän oli edes ehtinyt tajuta että oikea käsi oli lähes toimintakyvytön, joku painoi valkoisen liinan hänen suunsa ja nenänsä eteen. Korppi haistoi hyvin voimakkaan hajun, joka alkoi samantien pyörryttää häntä. Poika yritti pyristellä vastaan, mutta pimeys nielaisi hänet. Korppi putosi, putosi ja putosi... Alas, alas ja alas....

Kun Sasuke viimein alkoi palata tajuihinsa, hän ei heti aukaissut silmiään. Hän halusi ensin tietää kuuntelemalla missä oli ennen kuin vaivautuisi kertomaan muulle maailmalle heränneensä. Ympärillä oli kuitenkin luonnottoman hiljaista.

Hän ei siis voinut olla enää ulkona, tai sitten joku oli tappanut kaikki linnut, hyönteiset ja muut eläimet. Eikä tuulikaan puhaltanut. Sasuke raotti toista mustaa silmäänsä puristaen sen kuitenkin samantien taas kiinni. Kirkas valo oli häikäissyt hänet aika pahasti. Kipu oikeassa kädessä palasi vähitellen, vaikka Sasuke arveli sen olevan sideharson peittämänä kummallisesta puristuksesta päätellen.

Lopulta Sasuken silmät alkoi tottua hämmentävän kirkkaaseen valoon. Kaikesta päätellen, hän oli jossain valkoisessa huoneessa joka oli todellakin valaistu kirkkaasti loisteputkilla. Sasukella meni hetken tajuta, että hän oli yhä elossa ja yhtenä kappaleena. Poika alkoi hitaasti kammeta itseään istuma-asentoon hieroen pikaisesti silmäkulmaansa kädellään.

"Sasuke?" Naruto kysyi varovasti kuullessaan Sasuken heränneen. Hän ei voinut liikkua, toisin kuin Sasuke. Hän oli herännyt jo jonkin aikaa sitten, ja tajunnut kauhukseen riippuvansa käsistään, jaloistaan ja kaulastaan seinässä. Tai no, lähinnä kädet riippuivat seinään ripustettujen ketjujen varassa, mutta jalat oli (onneksi) tukevasti maassa ja kaulaan oli laitettu kaulapanta josta kuitenkin jatkui melko kireällä oleva ketju seinään, mutta poika pystyi silti hieman liikuttamaan päätäänkin.

Sasuke käänsi katseensa nopeasti Narutoon, ja oli lähellä ettei häneltä päässyt säikähtänyttä huudahdusta: Narutolla oli aidot ketunkorvat, jotka olivat väriltään lähes verenpunaiset ja joissa oli kärjissä mustat laikut, ja ketunhäntä, joka oli tuuhea ja pitkä, saman värinen kuin korvatkin ja oli hännässäkin musta laikku, tosin paljon isompi kuin korvissa. Lisäksi blondin siniset silmät olivat muuttuneet punaisiksi viirusilmiksi. Ja kun Sasuke toipui ensijärkytyksestä, hän huomasi myös blondin kynsien ja kulmahampaiden kasvaneen muutaman tuuman.

"Naruto, mitä sulle on tapahtunu?" Sasuke kysyi sisäistettyään tuon kummallisen, hieman jopa pelottavan näyn. Ei Naruto itse pelottava ollut, sillä Sasuke kyllä tunsi Naruton, mutta hampaat, kynnet, korvat, häntä ja ennen kaikkea silmät teki tuosta jo pelottavan.

Naruto oli pitkään hiljaa ennen kuin vastasi.

"Korvista ja hännästä en tiedä, mutta muut... No, ne on... Kyuubiltä..." Hän sanoi vältellen, mutta katsoi sitten taas Sasukea. "Etkä sinäkään kyllä normaali ole..." Hän jatkoi hiljaa.

Vasta silloin Sasuke huomasi omassa kehossaankin muutoksia: Hänellä oli mustat kissankorvat, jotka kasvoivat hieman normaalien korvien sijainnista ylempänä, samalla kohdalla kuin Narutollakin ketunkorvat. Ja tehtyään järkytyksestä turran tunnustelun korviensa alueella, Sasuke sai huomata, ettei hänellä ollut tavallisia korvia enää ollenkaan. Lisäksi hänellä oli suhteellisen pitkä, musta ja ohut kissan häntä, joka kasvoi suoraan selkärangan jatkona, kuten Narutonkin häntä, vaikkei Sasuke sitä tietenkään nähnyt.

"Mitä... Tämä... On..?" Sasuke kysyi yhä shokissa.

"Geenimanipulointi." Naruto sanoi hiljaa. "Kuulin kun he..." Punaiset silmät välähtivät murhaavasti huoneen toisen seinän peittävälle peilille. "...Puhuivat siitä hetkeä ennen kuin heräsit."

Sasukekin vilkaisi peiliä. Häneltä meni hetki tajuta, että tuskin tänne olisi laitettu peiliä jos sille ei olisi mitään tarkoitusta. Todennäköisimmin peili oli kaksipuolinen, eli toiselta puolelta näki tähän huoneeseen, mitä hän ja Naruto tekivät, mutta tältä puolelta näkyi pelkkä heijastus valkeasta huoneesta, jossa oli kaksi poikaa, joista toisella oli mustat hiukset takaa pystyssä ja toisella vaaleat pörröiset hiukset.

"Missä me sitten ollaan?" Sasuke kysyi alkaen hiljalleen palata siihen kylmään itseensä järkytyksen laannuttua. Hän oli myös havainnut ettei häntäkään oltu jätetty suinkaan vapaaksi huoneeseen: Hänen vasempaan nilkkaansa oli kiinnitetty ketju, jonka toinen pää oli kiinnitetty tukevasti maahan.

"En tiedä... Ehkä jonkinlaisessa laboratoriossa." Naruto sanoi huokaisten. Olipa terävä huomio, annetaanpa Narutolle siitä hyvästä kunnon aplodit... Poika käänsi punaiset silmänsä käsissään oleviin kahleisiin. Hänen kätensä olivat jo jonkin aikaa sitten puutuneet ja nyt tuntui inhottavalta kun ei tuntenut käsiä enää alkuunkaan.

"Mutta olennainen kysymys ei ole missä ollaan vaan miten täältä pääsee pois." Hän sanoi melko hiljaa. Hän ei tiennyt, paljonko Sasuke saisi hänen äänensä sävystä selville, mutta hänen tarkoituksensa ei ollut antaa liiaksi sitä käsitystä, että hän olisi halunnut olla mieluummin vaikka meren pohjalla kuin siellä, missä he nyt olivat.

"Terävä huomio sinulta." Sasuke sanoi piikittelevästi, mutta Naruton toisessa virkkeessä, Sasuke tajusi ettei blondi pitänyt tästä tippaakaan. Hänen kävi hieman jopa kettupoikaa sääliksi, hän sentään oli suhteellisen vapaa, mutta Naruto oli ripustettu seinälle täysin kykenemättä liikkumaan kunnolla.

Sasuke nousi seisomaan ja lähti hiljalleen kävelemään Narutoa kohti, pitäen kuitenkin silmällä ketjun riittämistä. Mutta sitä oli sen verran runsaasti, että hän pääsi vaivatta Naruton luo, ja silti ketjua jäi paljonkin.

"Saa nähdä, onnistuuko tää yhdellä kädellä." Hän sanoi nostaen vasemman kätensä ja kokeillen aluksi vain nykäistä Naruton vasemman käden kahletta.

Kahle oli ihmiselle ehkä todella lujaa tekoa, mutta Sasuke huomasi sen olevan niin hauras, että ainakin chidorilla sen olisi saanut palasiksi. Samalla Korppi myös tunsi, että kahleet imivät chakraa: Hän ei voinut käyttää chidoria, eikä Naruto voinut käyttää Kyuubin chakraa tuon enempää, mitä hänen oli oikeastaan pakko käyttää ettei menettäisi kaikkea elintoimintoihin tarvittavaa energiaa.

Typerät tutkijat tai mitä lie olivatkaan, eivät tajunneet että Narutokin tarvitsi sentään elämiseen energiaa. Tosin, vaikutti vahvasti siltä että Narutolla todellakin oli enemmän chakraa kuin monilla muilla, jos kerran tarvittiin viisi kahletta keräämään chakraa ilman että Naruto menettäisi edes tajuntaansa. Sasuke ei kuitenkaan tiennyt Kyuubistä mitään, sillä vaikka Naruto oli demonin maininnut, Sasukella ei nyt juuri välähtänyt mieleensä mikä Kyuubi mahtoi olla. Ehkä jokin erikoinen jutsu tai joku Naruton oma pikkukikka... No, se selvitettäisiin myöhemmin sitten.

"Kokeile, pystytkö potkaisemaan kahleeni rikki." Sasuke sanoi niin hiljaa ettei peilin toisella puolella (oletettavasti) olevat vartijat tai tutkijat kuulisi. Vaikkei Sasuke ollutkaan varma, kuuluiko peilin toiselle puolelle myös äänet.

Naruto nyökkäsi melkein olemattoman vähän vilkaisten sitten nopeasti alas Sasuken kahletta että tietäisi, mihin potkaista. Jos potku menisi huti, Sasukella voisi olla sen jälkeen muitakin vammoja kuin käden haava. Blondi kuitenkin keskitti kaiken liikkeelle saavansa chakran oikeaan jalkaansa ja potkaisi....

Kuului melko kova kilahdus kun Naruton jalka potkaisi Sasuken kahleen rikki. Pojat pysyivät ohikiitävän hetken täysin hiljaa ja liikkumatta. Mutta huoneeseen ei tullut ketään, eikä mitään näyttänyt muutenkaan tapahtuvan joten Sasuke otti nopeasti pari askelta taakseppäin. Hän ei voinut tehdä sinettejä sillä oikea käsi ei toiminut kunnolla, joten menisi kauan ennenkuin hän saisi chidorin tehtyä.

Sasuke tarttui vasemmalla kädellään Naruton oikeaa kättä pitävään kahleeseen ja keskitti käteensä chakraa, jonka jälkeen hän kiskaisi kahleen voimakkaasti irti Naruton kädestä. Kuului kova kolahdus, jonka sai aikaan raskaiden ketjujen ja kahleiden kolahtaessa seinää vasen. Pojat vaihtoivat hermostuneita katseita.

"Nyt tuli kiire, tuon äänen nimittäin kuuli kuurokin." Sasuke sanoi normaalilla äänellä. Mitä tässä enää mitään salailla, jos joku kuuli heidän pakoaikeensa, niin tämä joku oli varmasti jo kuullut kolahduksen.

Sasuke kääntyi Naruton vasemman käden puoleen, mutta samassa hän tajusi kääntyneensä niin päin että Naruton kasvot olivat suoraan hänen kasvojensa edessä.

Sasuke tunsi Naruton lämmön säteilevän ympäri kehoaan, mikä tuntui oikeastaan hyvältä. Hän olisi halunnut tuntea sen kuitenkin paremmin, joka puolella kehossaan. Hänen mustien silmiensä katse tavoitti punaiset silmät, ja samassa kylmät väreet kulkivat pitkin mustahiuksisen kehoa. Hän kyllä uskoi, ettei silmistä yhä heijastuvalla murhan halulla (joka siis johtui siitä, että Kyuubi rakasti murhaamista ja Narutollahan oli tuon silmät) ollut mitään tekemistä väreiden kanssa...

Naruto katsoi Sasukeen hämillään. Miksi toinen oli pysähtynyt, kun itse juuri sanoi, että nyt oli kiire?! Poika katsoi toista hetken, tuntien Sasuken hengityksen kasvoillaan. Blondi painautui huomaamattomasti lähemmäs seinää. Sasuke oli lähellä... Liian lähellä...

Sasuke tajusi vasta hetken päästä tuijottavansa Narutoa kauemmin kuin oli enää normaalia. Mustahiuksinen riisti katseensa blondista vastentahtoisesti ja riuhtaisi sen sijaan kahleet irti Naruton käsistä. Äskeinen omituinen tilanne kuumotti yhä Sasuken niskassa ja sai vatsankin vääntelehtimään aivan kuin se olisi vaatinut uutta katsekontaktia lyhyempään poikaan.

Naruto nielaisi pienesti katsoen yhä syrjäkarein Sasukea. Mitä helkuttia äskeinen oli ollut!? Naruto ei kuitenkaan sitä kauaksi jäänyt miettimään, sillä hän oli yhä kahlittuna kaulastaan ja jaloistaan seinään. No, jalat hän riuhtaisi itsekkin irti nyt kun chakraa imettiin kahta kahletta vähemmän.

Kyuubi kuitenkin kävi levottomaksi, mistä Naruto arvasi etteivät he olisi enää kovin kauan kahdestaan siinä huoneessa. Poika koitti nykäistä kaulapannankin irti kaulastaan, mutta siitä ei kuulunut muuta kuin kirskuva ääni eikä se irronnut, vaikka demonin kynnetkin koittivat raapia sitä. Nyt ei ollut aikaa jäädä yhtä kaulapantaa murehtimaan, joten poika riuhtaisi kädellään pannan ketjun katki. Samassa huoneen ovi lennähti auki.

Molemmat, mustahiuksinen että blondi, miettivät, mikseivät he olleet huomioineet ovea mitenkään. Tuntui typerältä, että iso, kahden oven levyinen ja ainakin puolitoista kertaa tavallista ovea korkeampi metallista tehty ovi jäi molemmilta, yleensä tarkkasilmäisiltä ninjoilta, huomaamatta.

Mutta nyt molempien huomio oli kiinnittynyt ovesta tuleviin vartijoihin. Heitä oli ainakin kaksikymmentä. Kaksikymmentä vastaan kaksi, joista toisella oli käsi lähes täysin käyttökelvoton. Sekä kissan- että ketunkorvat painuivat luimuun. Helppoa tästä ei tulisi.