Pimeänä hohtava taivas täynnä tuikkivia tähtiä valaisi hahmon tietä korkeassa lumihangessa. Veriset jalat upposivat hankeen hahmon kävellessä ja jättivät kirkkaanpunaiset jäljet. Viikatetta raahaava mies ei välittänyt kivusta, jota tunsi paljaissa verisissä jaloissaan. Hänellä oli myös pitkä ja syvä haava vatsassaan, joka valui verta.

'Voi Jashin-sama, minne täytyisi mennä?' Hidan mietti itsekseen ja raahasi itseään hangen läpi kohti pientä mäkeä.

Jashinistin jalat eivät enää kantaneet kun hän oli mäen huipulla. Hidan kaatui hankeen ja kirosi itsekseen kun kylmä lumi tunkeutui hänen haavoihinsa.

”Elämä, mitä vittua sillä edes tekee? Olisi parempi kuolla pois.” Hidan murahti hangessa ja koitti päästä ylös, mutta turhaan.

Turhien yritysten jälkeen hän jäi makaamaan liikkumattomasti hankeen. Ei sillä olisi ollut väliä jos hän olisi jäätynyt kuoliaaksi. Kaikki kuitenkin puukottaisivat selkään jossakin vaiheessa. Parin minuutin päästä hän nukahti hankeen.

Tumma hahmo käveli mäkeä kohti seuraten veren jättämää vanaa. Hahmo pysähtyi huomatessaan hangessa nukkuvan Hidanin, mutta nosti tämän kuitenkin syliinsä vähän ajan päästä ja lähti kävelemään keltaiselle talolle päin.

Hidan havahtui yhtäkkiä ja räväytti silmänsä auki. Hän oli jossakin huoneessa makaamassa sängyssä ja hänen otsalla oli jokin rätti. Jashinistin haavat oltiin sidottu valkoiseen sideharsoon.

'Mitä helvettiä tää nyt on? Joku on siepannu mut?!' Hidan ajatteli ja huomasi, että pienellä pöydällä oli jokin pieni lappu, jossa luki jotain.

'Poimin sut hangesta ylös ja saat nyt luvan levätä, ettet saa keuhkokuumetta.
Hae kaapista jotain syötävää jos huvittaa, tulen parin tunnin päästä.' Hidan luki lapusta ajatuksissaan.

”Mitä vittua? Ja kuka mulkku omistaa koko tän talon?” jashinisti murahti ja repi lapun palasiksi. 'Olisi paras vain lähteä takaisin sinne mihin olin menossa, päämajalle..' hän mietti ja puristi oikean kätensä nyrkkiin.

Hidan veti kaapunsa päälleen ja nappasi viikatteen käteensä. Hän käveli ulko-ovelle ja oli juuri tarttumassa kahvaan, mutta joku ehti avata sen ensin. Hidanin silmät laajenivat, kun hän huomasi kuka ovesta tuli sisälle.

”Kakuzu, mitä sä täällä teet?!” hän kysyi hieman ihmettelevällä äänellä.

”Asun täällä.” Kakuzu vastasi ja katsoi Hidania vihaisesti. ”Oletko lähdössä, vai?” hän lisäsi.

”No joo, mitä luulet?” Hidan murahti ja väisti Kakuzun mennessään ovelle.

Kakuzu ehti kuitenkin pamauttaa oven kiinni, ennen kuin jashinisti pääsi edes menemään siitä.

”Mitä luulet tekeväsi?” hän murahti ja katsoi Kakuzua vihaisesti.

”Et mene minnekkään, saat keuhkokuumeen.” Kakuzu sanoi ja nappasi Hidania kädestä viedäkseen tämän takaisin sänkyyn.

”Ihan helvetin sama saanko, ei kiinnosta.” jashinisti huusi ja veti kätensä Kakuzun otteesta.

”Sun täytyy levätä..”

”Miks vitussa oot nyt tollanen ylisuojelevainen?”

”Kuinka niin?”

”...”

Hidan ei kestänyt enää, kaikki olivat ärsyttäviä ja muutenkin vittumaisia. Hän juoksi vessaan, lukitsi oven ja rysähti lattialle istumaan. Jashinisti hajoitti peilin ja nappasi lattialta peilin sirun. Hän alkoi viillellä sillä, veri valui kättä pitkin lattialle ja pian hän istui verilammikossa. Hidanin silmät vetistyivät, kipu oli kova, mutta hän jatkoi. Kyyneleet vierivät hänen poskilleen, muttei hän välittänyt.

”Hidan tule pois sieltä..” Kakuzu sanoi hieman jo äreänä.

”Painu helvettiin.” Hidan huusi tuskissaan.

”Mitä teet?” Kakuzu kysyi ja nielaisi.

”Mitä se sulle kuuluu, mee pois. En kestä sua!” Hidan huusi ja irvisti kivusta.

”Jos et avaa ovea niin hajoitan sen.” Kakuzu uhkasi ja otti nyrkkinsä esille.

Hidan lopetti viiltelemisen ja katsoi kuinka veri vieri hänen käsiään pitkin, miten kirkasta ja kauniin punaista se oli. Yhtäkkiä kuului kova pamaus, Kakuzu oli hajoittanut vessan oven. Hidan katsoi ovelle päin ja näki kun Kakuzu saapui siihen.

”Mitä helvettiä sä teet?!” Kakuzu huudahti ja katsoi Hidanin käsiä, veristä peilin sirpaletta ja Hidania, joka itki kivusta nauttien.

Hidan naurahti irvistäen ja nousi verilammikosta kävellen Kakuzun ohi, mutta kaatui sitten vatsalleen hänen jalkoihinsa. Jashinisti kirosi ja koitti nousta, muttei kyennyt.

”Taidat tarvita taas apua.” Kakuzu totesi ja nosti Hidanin seisomaan.

”Painu vittuun.” Hidan murahti mulkoillen punavihreitä silmiä.

Hidan ei ehtinyt sanoa enää mitään muuta, koska Kakuzu suuteli häntä. Hän tunsi pehmeät huulet huulillaan. Kun suudelma loppui, Hidan mulkaisi Kakuzua ja koitti lähteä ovelle, muttei päässyt. Kakuzu oli kietonut Hidanin syliinsä ja halasi häntä hellästi.

”Kuzu..” Hidan kuiskasi hennolla äänellä ja nukahti isomman miehen syliin kyyneleet silmissään.