No kaikkien kommentoijien pyynnöstä kirjoitin lisää melko nopeasti. Tässä tuskin on inspistä mukana sillä olin erittäin väsynyt. Nauttikaamme. Minä en tajua mikä tässä ficissä teitä lukijoita viehättää... Olisi kiva saada vastaus kysymykseen miksi te luette tätä?


Muuten minä olen jakanut persoonani kirjoitus vuoroon. Sidailer, pahispuoliskoni on Sai.
Sasukea ideoi Jama, Hyvispahispuoliskoni,
ja Naruto on Gp, tunnettu ukepuoliskoni. Ihan vaan tiedoksi jos mielialani näkyy kirjoituksissani, niin tiedätte miksi ne on niin angstisia.

Hyviä lukuhetkiä!
...................................................................


3. Enkelin rakkaus.

Rakkaus ei ole asia jonka voisi rahalla ostaa, mutta laulu enkelin voi tunkeutua syvälle avaten portin, minkä vaivalla olet piiloittanut. Enkelin puhtautta ei voi määrittää millään koneella, koska vain viattomin ihminen voi tulla enkeliksi kesken elinaikaansa. Kuollut tai liattu enkeli ei pääse taivaaseen vaan joutuu kulkemaan jumalan kyyhkynä iänkaikkisesti kunnes joku joka osaa rakkauden taidot tunnustaa rakkautensa liatulle tai kuolleelle. Siksi jumala ei pidä siitä kun hänen enkeleitään tarkoituksella jätetään maahan muiden ihmisten iloksi. Aamen.  


Naruto pov

- Minne te minua viette!? huudan ja riuhdon häkin kaltereita. Valkoiset siipeni ovat sykkyrässä sivulla, näyttäen kuolleen kyyhkyn siiviltä ja huusin täyttä kurkkua minua kantaville miehille.
Minulla ei ollut hajuakaan miksi minut suljettiin isoon kultaiseen  lintuhäkkiin eikä se innoistanut minua yhtään. Nähtyäni EXIT-kyltin sieluni täytti onni ja ilo.


Ulkomaailma...


Kun ovi avattiin silmiini alkoi sattua. Ensimmäistä kertaa 8 vuoteen näen tämän upean ulkopuolisen maailman.
Voi se on niin kaunis. Aivan uskomaton. En ollut kuvitellutkaan miten paljon se olisi muuttunut. En koskaan olisi arvannut, että olisimme näin kehittyneitä.


Heräsin haaveistani kun pimeys laskeutui ylleni. Ne minua kantaneet miehet olivat laittaneet kankaan häkin päälle. Heti pimeän tullen minua alkoi nukuttaa. Hetken koetin vastustaa sitä, mutta vastustelusta huolimatta, nukahdin.

...................................................


Sasuke pov


Katson ikkunastani kuinka kaunokaistani viedään pakettiautoon. Ei enkeleitä voi ostaa.
En ollut saanut vastausta yhteenkään kysymykseeni vaan minun käskettiin olla kyselemättä ja tehdä työni. Kaikki olivat jotenkin tylyjä. Ei sillä että olisinkaan kauhean sosiaalinen, mutta silti. Minnehän tuota enkeliä viedään.


*kop kop* Siirrän katseeni ovelle. Sisään astuu veljeni, Itachi.

- Terve veli, oletko päässyt vauhtiin?


Nyökkään hitaasti.

Veljeni hymähtää ja katselee minua.


- seuraa minua, Itachi sanoo hetken päästä ja poistuu huoneesta. Kiirehdin hänen peräänsä. Astumme hissiin ja Itachi painaa nappulaa 41. Siellä en ollut käynykään vielä.
Oli tosi mielenkiintoista tutkia paikkoja ja nyt kun Itachi oli mukanani minua ei käännytettäisi pois.

Hissin ovi avautuu ja näen kyltin: ´Ruumishuone´. Miksi me mennään ruumishuoneelle?

- Tiedätkös, veliseni, mitä tämä tehdas tekee? Itachi kysyy.


- En, vastaan.


- Me tuotamme enkeleitä ja myymme ne lintuina. Niistä saa rutosti rahaa, mutta melkein kaikki ovat kuolleet viikon sisällä,
mutta viimeinkin me onnistuimme luomaan täydellisen enkelin. Naruton.


Sydämmessäni sykähtää. Siirrän katseeni veljeeni.

- Me myimme hänet jo, kuten varmaan näit. Saimme hänestä 12 miljoonaa jeniä.


Itachi avaa ruumishuoneen oven ja seuraava näky ei ollut tarkoitettu ihan minun silmilleni.
Paljon kuolleita poikia kasassa. Joillakin oli siivet, joillakin vain toinen ja joillakin ei ollenkaan. Kaikki pojat olivat blondeja.

Tunsin aamupalan tanssivan polkkaa kurkussani ja oksensin sen huoneen nurkalle. Veljeni nauroi.


- Noin käy aina ensimmäisille. Pidä vapaapäivä ja muista tehdä tilasto kuolleista. Itachi sanoo kylmänrauhallisesti ja lähtee hissillä alas jättäen minut kuolleiden enkeleiden kuolonkammioon.

...................................................



Naruto pov

Lämmin aurinko tulvi silmäluomieni läpi ja avasinkin silmäni.
Havaitsin olevani huoneen kokoisessa häkissä ja häkin ulkopuolella oli isoja lasi ikkunoita, sohva ja joku iso musta ikkuna josta ei näkynyt läpi.


- Tervetuloa pieni lemmikkini, matalaan majaani.


Käänsin katseeni äänen suuntaan ja näin mustahiuksisen pojan katsovan minua. Ryömin hieman kauemmas tuosta epäilyttävästä pojasta. Miten niin lemmikki?

- Älä pelkää lintuseni, en anna sinulle tapahtua mitään pahaa. Olen Sai, ja ostin sinut.

Kurtistin kulmiani.


- En minä ole eläin... Sanoin hiljaisella äänellä. Sai hymyili.


- Kyllä olet, onhan sinulla siivetkin. Minä olen sinun omistajasi. Pidä hauskaa uudessa kodissasi.
Laitoin sinulle jopa riippumaton ja keinun. Ruoka tuodaan sinulle kolme kertaa päivässä, vettä saat tuosta pullosta.

Sai osoitti jättimäistä jyrsijän juomapulloa häkin seinällä.


- En anna sinun lennellä ainakaan vielä muualla taloa ennen kuin olen saanut kunnon lukot oviin.


Katselen hiljaisena häkkiäni. Kahlittu elämä ei ole elämisen arvoinen. Sai poistui  huoneesta jättäen minut yksin isoon häkkiin joka roikkui ison huoneen katossa.
Sai taisi asua jonkinlaisessa kartanossa. Minulla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta karata. Ainakin voin osoittaa mieltäni syömättömyydelläni.


Pystyisinköhän minä lentämään? Siirrän katseeni siipiini ja keskitän kaiken tahdonvoimani  ja onnistun liikuttamaan siipiä. Levitän siivet mahdollisen pitkiksi ja hymyilen. Laitan siivet vierelleni sykkyrään ja kömmin keinuun istumaan.


Hiljaisesti alan laulamaan surullista sävelmää ja kyyneleet tulvivat silmistäni tipahdellen kultahäkin lattialle.
Keinun hitaasti ja mukaudun tunteella lauluun toivoen, että joku kuulisi surunlähetykseni ja tulisi auttamaan.


(Kuunnelkaa Gregoriaanin, My Immortal)

---------------------------------------------------



Sai pov

Kävelen käytävää pitkin, mutta pysähdyn kuullessani surullista laulua joka kaikuu ympäri kartanoa.
Laulu tunkeutuu sisälle sydämmeeni ja yrittää avata tunteideni portin jonka olen tiukasti lukinnut.

Laulu tuo mieleeni ne aikaisemmat tapahtumat vuorenkummulla, milloin rakkaani heittäyti alas kivikkoon. Muistan miten murtunut olin hänen suodessaan viimeisen hymynsä minulle ja sanoen vain yhden sanan... Anteeksi...


Taistelen surua, kyyneltulvaa vastaan ja kävelen makuuhuoneeseeni laulun saattamana. Painaessani oven tiukasti lukkoon tajuan, miten täydellinen lauluääni enkelilläni on. Hiljaa annan laulun tuuditella minut uneen.

--------------------------



Hello guys! You wanna more?! Naah... keh, toivottavasti jaksoitte lukea tätä sontaa ja klisettä...
Kommentoijat vastatkaa kysymykseen miksi luette tätä? En tiiä kuinka monta osaa jaksan tätäkään kirjoittaa, kun tämäkin on näin lyhyt. Minusta ei vain ole kirjoittamaan pitkiä osia... sori. Lisää saatte jos tarpeeksi moni haluaa ja jos ainakin viisi vastaa tuohon kysymykseeni.