Kadut hiljenivät, lumi leijaili hiljentyneen kylän ylle, kenenkään sitä huomaamatta. Kylä pidätti hengitystään kun kello alkoi hiipiä puolen yön paikkeille.

Päivän aikana kaduille kerääntyneet jalanjäljet peittyivät hetkessä lumiseen vaippaan. Ikkunoista tuikkivat kynttilät loivat ainoan valon tähän hiljaiseen kylään. Sen asukkaat olivat jo vetäytyneet koteihinsa ja kömpineet lämpimän peiton alle glögikupit yöpöydällä puoliksi juotuina. Tai viettivät joulua etukäteen erilaisissa isoissa juhlissa jotta voisivat sitten jouluaaton olla perheensä parissa.

Liikkeellä ei näyttänyt olevan ketään, sillä näin jouluyönä oli otettu kulkukissatkin sisälle lämmittelemään ja syömään. Eihän ketään voinut tuonne kylmään jättää yksin. Ja vielä jouluna.

Mutta silti, kaikki tekeytyivät kuuroiksi sille, että nuori poika, vasta viidentoista vuoden vanha, jäi yksin ulos. Kukaan ei huolinut tuota demonipenskaa omaan taloonsa viettämään joulua, sillä kuka nyt haluaisi ottaa sisälle demonin ja huomata aamun tultua että kyseinen demoni oli tappanut hyväsydämisen kyläläisen tämän nukkuessa? Tuskin kukaan.

Blondi poika rikkoi koskemattoman lumisen peitteen kävellessään katua pitkin. Pojan siniset silmät kimmelsivät melkein luonnottoman kirkkaasti kynttilän valossa ja pellavaisen pörröiset hiukset heilahtelivat hiljaa askelten tahdissa keräten samalla taivaalta tippuvaa lunta.

Yksinäinen poika pyyhkäisi silmäkulmastansa kyyneleen kenenkään huomaamatta. Ei hän koskaan ollut joulua odottanutkaan, sillä se muistutti aina siitä, miten kaikki vihasivat häntä. Häntä, ja demonia. Poika ei ymmärtänyt. Jos häntä ei olisi, demoni olisi ehkä vielä vapaana. Hän oli pienenä uhrannut vasten tahtoaan tulevaisuutensa, mielensä ja kehonsa sille, ettei Kyuubi tuhoaisi Konohaa. Ja nyt hän mahdollisesti tulisi kuolemaan siihen että demoni alunperin suljettiin häneen.

Sinetti oli nimittäin heikentynyt, ja pahasti. Sille ei mahtanut mitään sillä Minato, neljäs Hokage, ei ollut kirjoittanut minnekään ylös sitä, miten sinetti ylipäätään toimi tai miten sen saisi vahvemmaksi. Hän ei ollut ehtinyt kirjoittaa sinetistä yksinkertaisesti mitään, sillä hän oli kuollut heti sinetöityään demonin Narutoon. Omaan poikaansa.

Naruto vilkaisi ikkunoita. Niissä paloi jokaisessa neljä kynttilää. Neljäs adventti oli ollut jo kolme päivää sitten, ja joulu olisi huomenna. Ei, joulu olisi tänään. Kello oli varmasti jo ylittänyt puolen yön.

Naruto huokaisi hiljaa kävellen sinne minne jalat vain kantoivat. Hän oli pian huomaamattaan kävellyt suoraan Uchihoiden taloille, mutta jatkoi silti matkaansa päämäärättä. Hän piti kylästä eniten nukkuvana, silloin kukaan ei ilkkunut tai huudellut hänelle ilkeyksiä tai pahoinpidellyt häntä. Hän sai kerrankin omaa rauhaa oman asuntonsa ulkopuolella. Kodiksi Naruto ei sitä koskaan nimittänyt, ainoastaan asunto tai talo.

---

Samaan aikaan eräs mustahiuksinen kiukutteli parhaillaan omassa huoneessaan. Hänen isoveljensä, Itachi, oli nimittäin juuri passittanut hänet omaan huoneeseensa nukkumaan. Mutta eihän Sasukea väsyttänyt yhtään! Hän olisi halunnut hiipiä mieluummin ulos, tai avata jo lahjoja nyt kun vanhemmat oli kerrankin jossain muualla kuin kotona. Äiti oli ohimennen sanonut että heidät oli kutsuttu Hokagen luo juhliin.

Kyllä Sasuke sen tiesi, että hänen vanhempansa olivat hyvin arvostettuja ihmisiä Konohassa. Lisäksi koko suku oli todella vaikutusvaltainen. Mutta mitä hauskaa oli asua isossa kartanossa ja saada kaikki haluamansa, jos piti juhlia joulua yksin Itachin kanssa?

Tästäkin syystä Sasuke parhaillaan kiukutteli. Hän olisi halunnut mennä ulos, ja lähteä sen ainoan ihmisen luo, josta pystyi oikeasti välittämään. Naruton. Naruto oli hänelle oikea riesa ja kiusankappale, mutta blondi oli silti hänen ainoa ystävänsä. Lisäksi Sasuke tiesi hyvin että blondi vietti tämänkin joulun yksin, kenties käyskentelemällä pitkin Konohan katuja.

Samassa Sasuke meni ikkunansa luo. Ikkuna oli todellakin valtava, ainakin kaksi metriä korkea. Mutta ei siinä mitään, sillä Uchihoiden kartanon jokaisella huoneella oli ainakin neljä metriä korkeutta. Sasuke kuitenkin tähyili lumisateen läpi alas kadulle, jonne tuskin näkikään ison pihan takia. Mutta silti hän erotti kynttilöiden himmeässä valossa yksinäisen kävelijän kadulla.

Sasuke juoksi suoraan oman huoneensa ovelle ja riuhtaisi sen auki. Se ei voinut olla kukaan muu kuin Naruto, sillä kukaan muu ei kävellyt tähän aikaan ulkona ainakaan yksin. Sasuke viiletti portaita alas ja siitä ison olohuoneen poikki kohti eteishallia. Olohuoneessa ollut valtava, koristeellinen joulukuusi lahjapinoineen jäi huomioimatta, sillä Itachi tuskin olisi pitänyt siitä että pikkuveli repisi omin luvin lahjoja auki keskellä yötä.

Sasuke sujautti jalkansa kenkiin ja meni ulos suoraan pakkaseen. Miksi Naruto täällä kylmässä käyskenteli!?

"Naruto?" Sasuke huikkasi kauempana olevalle hahmolle joka lähti jo loittonemaan kartanosta.

---

Naruto oli havahtunut katsomaan ympärilleen vasta huomattuaan Sasuken perheen kartanon. Hänellä oli melkein paha tapa katsoa kartanoa niin kauan kuin näki. Ei häntä hetkauttanut talon koko, tai se, että paljon se oli mahtanut maksaa, vaan hän katsoi kartanoa aina toivoen että tietty mustahiuksinen poika tulisi ulos ja näkisi hänet. Ivallinen huutokin olisi kelvannut, sillä se oli usein Sasuken tapa ilmoittaa pitävänsä Narutoa yhä ystävänään.

Mutta tälläkään kertaa hänellä ei näyttänyt olevan onnea. Joten, hidasteltuaan tahallaan hieman tavallista enemmän, hän lähti kävelemään taas normaalia vauhtia poispäin. Kädet taskussa...

"Naruto?" Huikkaus sai pojan kääntymään kuitenkin takaisin kartanoon päin. Naruton vatsaa väänsi kun hän näki Sasuken tarpovan lumessa pihan poikki katse blondissa. Blondi lähti kävelemään toista vastaan pysähtyen kuitenkin portille, joka rajasi valtavan pihan.

"Mitä?" Hän kysyi hieman varuillaan. Hän ei oikein tiennyt mitä Sasuken päässä nyt tällä kertaa liikkui. Halusiko toinen vain ilkkua vai kysyä että miksi hän täällä tähän aikaan tarpoi kylmässä?

---

"No älä nyt noin varuillas oo, en mä sua sentään tähän tappaa aatellu." Sasuke sanoi hymähtäen hieman. Blondi tosiaan oli ehkä maailman ainoa ihminen, joka sai hänet oikeasti hyvälle tuulelle. Hätkähdyttävää oli myös se, että blondi teki sen aina ilman mitään lahjaa tai muun humpuukin varjolla. Tästä syystä Sasuke pitikin blondista.

"Sitä mulla vaan oli, että mitä jos tulisit meille viettämään joulua?" Sasuke kysyi normaalilla äänellä. Hän piti itsekin kysymystään outona, mutta häntä hieman säälitti blondin yksinäinen tapa viettää joulua. Ja hänestä itsestäänkin olisi paljon mukavampi viettää ystävän kanssa joulua kuin Itachin kanssa.

---

Naruto oli puulla päähän lyöty. Ainakin kuvainnollisesti. Hän katsoi Sasukea siniset silmät suurina. Tämän täytyi olla vitsi. Ei Uchihan penska voinut tosissaan haluta häntä luokseen jouluksi. Mutta kai se oli pakko uskoa, tai ainakin Naruto halusi uskoa, sillä hän ei halunnut viettää tätäkin joulua yksin.

"Öh... käyhän se... kai..." Poika sopersi. Yleensä hän käyttäytyi hyvinkin itsevarmasti, mutta nyt hän oli suoraan sanoen hieman eksyksissä mitä hänen pitäisi sanoa tai tehdä.

---

Sasuke hymähti avaten portin painelemalla sen numerosarjan portin vieressä olevaan näppäinlokeroon.

'Mä en varmasti muistaisi näppäinyhdistelmää, jos en olisi itse saanut keksiä sitä...' Sasuke ajatteli samalla kun paineli: 66277788 8666.

'Se on helppo muistaa, vaikka muut väittää toista. Onneksi ainakaan Itachi ei ole huomannut kirjoittaa sitä kännykällä, nimittäin sitten se muodostaisi sanan: Naruto. Mutta Itachi käyttääkin aina pikakirjoitusta joten jos silloin kokeilee niin tuloksena on vain sotkua.' Sasuke ajatteli hyvillään samalla kun portti aukesi ja Naruto pääsi pihan puolelle. Sasuke lähti kävelemään pihan poikki Naruton kanssa kohti kartanon ulko-ovea.

---

Naruto tunsi olonsa jotenkin pieneksi ja mitättömäksi kävellessään Sasuken perässä kohti kartanoa. Hän ei ollut koskaan käynyt edes siellä, mutta jo kauempaakin näki, että kartano oli toden totta valtava. Naruto uskoi, että hän tarvitsisi sisällä kartan, jotta löytäisi edes yhden huoneen nurkan. Hän käveli vaistomaisesti tavallista lähempänä Sasukea, ja ajatteli hetken ottavansa toisen kädestä turvaa, mutta arveli sen olevan jo typerää joten poika jätti toisen käden rauhaan.

Ulko-oven avauduttua, Naruto käveli yhä tiiviisti Sasuken takana katsoen lähes ujona ympärille. Kaikki oli valtavaa ja loisteliasta kuin palatsissa. Sasuke itse ei näyttänyt tätä edes huomaavan vaan polkaisi lumiset kenkänsä jalastaan jättäen ne hieman erilleen toisistaan eteishallin kenkäkaappiin. Naruto näki siellä monta kymmentä eri kenkäparia. Talvikenkiä, kesäkenkiä, syksykenkiä, kevätkenkiä, saappaita, juhlakenkiä, kotikenkiä, sisäpelikenkiä....

Sasuken esimerkin nähtyään, Naruto jätti kenkänsä myös kaappiin sulkien sitten oven ja lähti taas Sasuken perään. Hän päätti lopulta kysyä mieltään painavan kysymyksen.

"Miten sä pystyt kulkemaan täälä eksymättä?"

---

Sasuke ei edes huomannut kuinka Naruto oli mennyt hiljaisemmaksi ja ujommaksi. Vasta toisen kysymyksen kohdalla, mustahiuksinen käänsi katseensa blondiin hieman kummissaan ennen kuin naurahti.

"No jos jossain talossa on asunu viisitoista vuotta niin alkaa sitä pikkuhiljaa osata kulkea siellä vaikka silmät kiinni." Poika sanoi ennen kuin käänsi katseensa olohuoneeseen ja siitä keittiöön.

"Itachi taitaa olla nukkumassa jo. Parempi niin, en olisi jaksanut kattella sitä enää tämän päivän aikana. Tai no, tämän yön aikana." Sasuke korjasi virnistäen hieman. Talo oli onneksi niin iso ettei ääntä edes tarvinnut madaltaa sillä tuskin heidän puheensa kuuluisi kolmanteen kerrokseen asti makuuhuoneisiin.

Uchihoiden talo oli oikeastaan melko simppeli ymmärtää, vaikkei siellä ollutkaan helppo kulkea: alimmassa kerroksessa oli kellari, varasto ja muiden "ei niin tarvittavien" tavaroiden säilytys paikka, toisessa kerroksessa oli eteishalli, keittiö ja olohuone, kolmannessa kerroksessa oli makuuhuoneet ja pari kylppäriä, neljännessä kerroksessa oli vanhempien työhuoneet, vierashuone ja Itachin ja Sasuken vanhat leikkikämpät, joita heidän äitinsä ei vieläkään ollut suostunut muuttamaan toisenlaisiksi huoneiksi.

"Niitä tarvitaan sitten kun teillä on omia lapsia ja he tulevat tänne kylään." Heidän äitinsä oli sanonut lempeästi. Viidennessä kerroksessa taas oli lähinnä lisää säilytys paikkoja, ja lisäksi myös joitain vanhempien lapsuuden tavaroita säilytettiin siellä. Sasuke ei ainakaan koskaan käsittänyt sitä, mitä järkeä oli säästää joitain 40 vuotta vanhoja piirustuksia tai käsitöitä.

"Mutta nyt näyttää tosiaan siltä, että talo on meidän hallussamme pitkälle yöhön asti. Äiti ja isä ei tule ihan nopeasti kotiin." Sasuke sanoi ohimennen lähtien sitten kävelemään olohuoneeseen joka oli ehdottomasti jouluisin huone koko talossa. Joulukuusen lisäksi siellä riippui katosta monta paksua punaista kangasta joihin oli kiinnitetty muun muassa mistelinoksia ja valtavia rusetteja. Sasukea ne yökötti. Samoin Itachia, mutta heidän äitinsä tuntui olevan niitä ihmisiä joiden mielestä joulu ei ollut joulu jos ei ollut kunnon koristeita.

"Haluaisikko sä glögiä tai jotain?" Sasuke kysyi Narutolta virnistäen hieman.

---

Naruto oli keskittynyt katselemaan olohuonetta että oli tuskin kuullut mitä Sasuke selosti. Hän kuitenkin palasi takaisin maanpinnalle toisen kysyessä että ottaisiko hän glögiä.

"Vaikka." Hän vastasi virnistäen. Naruto oli kiinnostunut kyllä talosta, mutta oli talo hieno tai ei, Sasuken luona oleminen oli hänestä yhtä lailla mukavaa. No ehkä se raja olisi mennyt siinä vaiheessa jos Sasuke olisi asunut kirjaimellisesti pahvilaatikossa...

Naruto seurasi Sasukea keittiöön vaikka hänestä hassusti tuntuikin siltä, että mustahiuksisen oli ollut tarkoitus jättää hänet olohuoneeseen. Tuskin Sasuke sinne muuten vain oli marssinut. Keittiössä kuitenkin oli yhtä lailla jouluinen tunnelma kuin olohuoneessakin. Olohuoneen ja keittiön välillä taisi ollakin vain se ero, että keittiössä tuoksui selvästi piparilta, kinkulta ja glögiltä.

Sasuke sai glögin nopeasti valmiiksi, epäilemättä siksi, että se ei tarvinnut kuin lämmittää enää. Naruto sai höyryävän kuuman kupin käteensä ja kantoi sen varovasti olohuoneeseen jälleen kerran Sasuken perässä. Sasuke lysähti sohvalle kuppi kädessään ja joi kulauksen glögistään laittaen kupin sitten pöydälle.

Naruto meni myös sohvalle istumaan, huomaamatta alkuunkaan että oli istunut suoraan mistelin alle. Hän maistoi varovasti kuumaa juomaansa. Maistui vähän piparilta. Narutosta alkoi hiljalleen tuntua että tämä joulu tulisi olemaan tähän asti paras joulu ikinä.

---

Sasuke vilkaisi Narutoa sivusilmällä kun toinen istui suoraan mistelin alle. Hän tunsi poskiaan kuumottavan hieman, mutta uskoi, ettei ollut sentään punastunut. Mustahiuksisen teki kovasti mieli suudella toista, kuten mistelin alla olevaa kuuluikin suudella. Noh, yrittänyttä ei laiteta...

Sasuke kääntyi hieman Narutoon päin ottaen toisen kädessä olevasta kupista kiinni, katsoi Narutoa hieman vaativasti halutessaan, että toinen päästäisi irti kupista. Naruton hetken emmittyä, mutta päästettyä sitten kupista irti, Sasuke piti yhä blondin kädestä kiinni. Nyt tai ei koskaan.

---

Naruto hätkähti hieman kun tunsi Sasuken ottaneen hänen kädestään kiinni ja vaati kuppia hänen kädestään. Poika päästi hitaasti irti, ja katsoi kuinka Sasuke siirsi kupin pöydälle kääntyen sitten taas häneen päin. Blondin posket alkoivat hitaasti punoittaa hieman mutta hän katsoi silti suoraan toisen mustiin silmiin.

"Mitä... sä nyt oikein meinaat?" Hän kysyi melkein varovaisesti mutta vaati kuitenkin vastausta äänellään. Tämä ei todellakaan ollut Sasuken tapaista. Eikä ollut ihan Naruton tapaista pysyä sillä tavalla paikallaan, lyömättä Sasukea kauemmas. Mutta Naruto ei toisaalta myöskään halunnut Sasukea kauemmas... toisaalta taas halusi.

---

"Misteli." Sasuke vastasi lyhyesti. Hän ei jäänyt enää odottamaan Naruton vastausta vaan otti toisen ranteista kiinni ja kellisti blondin selälleen sohvalle painaen hellän suudelman tuon huulille. Sasuke maistoi lämpimän glögin toisen huulilta ja haistoi toisen iholla olevan hennon ramenin tuoksun. Mustahiuksinen hymähti pyytäen kielellään Narutolta lupaa syventää suudelmaa. Ei Sasuke aikonut tästä pidemmälle mennä, itse asiassa hän ei ollut alunperin edes tarkoittanut tätä. Näin vain tapahtui, eikä sille enää mitään mahtanut. Ellei Naruto sitten päättäisi, että Sasuke oli jo nyt mennyt liian pitkälle.

---

Mutta Sasuken onneksi, Naruto ei vastustellut. Itse asiassa blondi ei kyennyt tekemään yhtään mitään. Hän vain laskeutui selälleen sohvalle Sasuken suudeltavaksi. Hän oli hämmentynyt toisen yllättävästä suudelmasta, mutta koetti silti hiljaa vastata siihen. Sasuken sitten pyytäessä sisään pääsyä, blondi yritti aluksi kieltäytyä, mutta hitaasti hän päästi Sasuken kielen suuhunsa tutkimaan. Suudelma tuntui kestäneen tunteja kunnes Sasuke päätti tämän riittävän ja irtautui hitaasti suudelmasta jääden kuitenkin pienemmän pojan päälle.

Molemmat hengittivät tavallista nopeammin toisiaan vasten kunnes hengitykset tasaantuivat. Naruto avasi vasta nyt silmänsä ja katsoi Sasuken mustiin silmiin, jotka olivat todellakin paljon lempeämmät ja lämpimämmät kuin yleensä. Naruto virnisti ujosti Sasukelle samalla kun hänen poskensa helottivat suloisen punaisina viirujen alla.

---

Sasuke katsoi alas blondiin. Kuinka tuo osasikin olla niin syötävän suloinen? Sasuke vastasi Naruton ujoon hymyyn hymyllä, tosin, huomattavasti rohkeammalla kuin mitä Naruto.

"Hyvää joulua, enkeli." Mustahiuksinen kuiskasi blondille pitäen toista kättään hellästi toisen punastuneella poskella.

---

"Hyvää joulua, hapankorppu." Naruto vastasi naurahtaen, saaden Sasukenkin nauramaan ja 'kostamaan' nimityksen näykkäämällä Naruton kaulaa hellästi.

---

Joulusta todellakin tuli paras joulu ikinä, molemmille pojille. Joskaan Sasuken äiti ei paljon riemastunut kotiin tultuaan ja suoraan sanoen nähdessään, ettei Sasuken vanhaan leikkihuoneeseen tulisi koskaan hänen lapsenlapsiaan. Mutta älkää nyt pelästykö sentään, Sasuke piti itselleen tekemänsä lupauksen, eikä mennyt tämän pidemmälle. Uutena vuotena, kun Sasuken vanhemmat ja Itachi olivat sukulaisten luona, Naruto ja Sasuke valvoivat kuitenkin ennätyksellisen pitkään................

Hyvää joulua! :D <3