T/N: Ja A&A:n lukijalistalle voi edelleen liittyä. Silloin saa viestin aina uudesta A&A: päivityksestä suoraan profiiliin. ^^


Art and Artifice
(Taidetta ja Teennäisyyttä)


- 13 -

Tiistai-iltana, juuri kun Naruto oli saapunut kotiin töistä, hän sai puhelun Itachilta. Vanhempi poika sanoi että oli mietiskellyt (jonka Naruto käänsi 'huolehtimiseksi) miten asiat olivat menneet blondin ja hänen pikkuveljensä välillä. Josko chibikorppi oli ryhtyny painostavamaksi, tai kenties hellittänyt hieman.

"Sasuke oikeastaan vaikutti aika vihaiselta tapahtuneesta saadessaan selville ja päättelin, että se saattaa vaikuttaa jollain tavalla sinun kohteluusi. Hän olisi saattanut alkaa vältellä sinua tai alkaa entistäkin agressiivisemmaksi." Naruto oli vastannut niin rehellisesti kuin vain mahdollista.

"En oikeastaan tiedä vielä. Tarkoitan...hän uhkaili minua eilen." blondi myönsi.

"Hän uhkaili sinua?" Itachi ei kuulostanut iloiselta.

"No, niin. Mutta hän ei ole tehnyt eikä sanonut mitään sitten eilisen. Joten en osaa oikein sanoa miten asiat jatkuvat."

"Mitä hän sanoi?"

"Hän käski pysyä kaukana sinusta ja...kutsui minua häpeäpilkuksi."

"Sinä ET ole häpeäpilkku. Pikku ipana ei tiedä mistä puhuu. Älä ota mitään hänen uhkauksiaan vakavasti. Ei ole paljon mitä hän voi tehdä sinulle ja hän kyllä tietää sen. Hän huijaa, ja jos ei, niin hoitelen hänet."

Kun Itachi kysyi, kuinka töissä meni, Naruton mieliala koheni ja hän kertoi mielenkiintoiset tapahtumat aikaisemmin samalta päivältä.

"Ja kun kysyin, josko hän odotti jonkilaista palkintoa. Sinun olisi pitänyt nähdä hänen naamansa! Oli kuin kukaan ei olisi ikinä sanonut mitään vastaavaa hänelle, ja se oli hänelle täysi shokki. Ja sitten jätin hänet täysin huomioimatta koko loppuajaksi. Se oli niin hauskaa."

Se oli hyvin hauskaa, ja Itachi ei voinut muuta kuin naurahtaa hieman, mutta samalla hän ajatteli, ettei se jäisi siihen. Hän ei ollut laskenut leikkiä siitä, että hänellä ja Sasukella olisi samanlainen maku. Ja Sasuken tietäen, täysi tyrmäys kuten mainittu, saisi Naruton vain jäämään mieleen. Jos Sasuke saisi haluamansa, hänen ihastuksensa saattaisi olla jo kihloissa. Ajatus ei tuntunut Itachista erityisen miellyttävältä. Tietenkin, hänen väärinohjatulla pikkuveli-raukalla ei ollut mitään mahdollisuuksia Naruton kanssa...ja saattaisi olla mukavaa kiusata häntä siitä. Siirtäen asian pois mielestään, hän jatkoi vielä tunnin miellyttävää keskustelua Naruton kanssa, ennen kuin he päättivät toivottaa hyvät yöt.

--

Seuraavana päivänä töissä, Naruto oli saattamassa asiakasta ulos normaalilla pirteällä toivotuksellaan. Hän kumarsi päätään, keskiettyen yhteen keskeneräiseen luonnokseen, samalla kun miehitti tiskiä, mutta ennen kun hän edes kerkisi kunnolla aloittaa, lankesi varjo paperille. Hän katsahti ylös yllättyneenä ja siniset silmät laajenivat hieman odottamattoman vieraan nähdessään. Odottamaton vieras, joka kulki nimellä Uchiha Sasuke. Ovi ei ollut kilissyt saapumisen merkiksi, eli hänen oli täynyt saapua samalla ovenavauksella kuin edellinen asiakas oli lähtenyt. Uchiha vinisti hänelle ja blondin yllättynyt ilme korvautui epäluuloisella. Mitä hemmettiä paskiainen täällä teki?

"Voinko auttaa jotenkin?" hän kysyi hitaasti.

"Toivon niin." Sasuken virne leveni. Naruton kulmakarvat kohosivat.

"Olet siis päättänyt hankkia tatuoinnin?"

"Ei. Huomaan olevani enemmän kiinnostunut taiteilijasta." Sasuke venytti äänensävyllä, jonka hän tiesi vaikuttavan kaikkiin tyttöihin koulussa. Hänen epäonnekseen, blondi näytti vain nielaisseen ötökän.

'Voi... Yäk!' Naruto ajatteli. 'Yrittääkö hän iskeä minua?' Välissä oli pitkä epämukava hiljaisuus. "Okei, tuo oli niin mautonta.", hän vastasi n´vihdoin. Jälleen Sasuke yllättyi saamastaan reaktiosta, mutta hän palautui pian. Hän nojasi tiskin yli kyynärpäidensä varaan, tukien leukansa käsiinsä, tuoden kasvonsa hyvin lähelle blondia.

"Tulin vain juttelemaan. Olet hyväntahtoinen kaveri, etkö? Emmekö voisi viettää hieman aikaa yhdessä, olla tuttavallisia?" Naruto pakitti niin kauas kuin kykeni.

"Olen hyväntahtoinen kaveri, mutta jokin sanoo, että sinä et ole niinkään."

"Mikä saa sinut sanomaan niin?" Uchiha salli kulmien rypistyvän hetkeksi, ennen kuin korjasi otsansa sileäksi.

"No ensimmäiseksi, et todellakaan taida tietää mitä sanoa minulle nyt."

"Tiedän tasan tarkkaan mitä haluaisin sanoa sinulle.", Sasuke sanoi vihjailevasti.

"Näetkö. Eww! Lopeta! Tiedätkö mitä? Et voi lojua täällä. Jos sinulla ei ole mitään oikeaa syytä täällä olemiseen, on minun pyydettävä sinua lähtemään." Sasuke pakitti, mutta ei antanut ilmeensä värähtää.

"Hyvä on. Tulen takaisin, kun olet paremmalla tuulella."

"En tule olemaan paremmalla tuulella kun sinä olet täällä.", Naruto mutisi hiljaa. Sasuke vaivoin kuuli heiton matkalla ulos. Hän seisahtui hetkeksi, mutta antoi sen olla. Kun hän pääsi ulos liikkeestä hän rypisti otsaansa. Jätkä siis oletti ettei hän osannut puhua ihmisille tai olla hyväntahtoinen. Nyt kun hän oikeastaan ajatteli sitä, niin hänen ei ollut koskaan ollut tarve. Hänen koko imagonsa oli perustettu sarkasmille ja epäkohteliaisuudelle. Se usein houkutteli ihmisiä. He ajattelivat että hän oli cool. Hän oli huomannut aikoja sitten, että mitä enemmän hän esitti, ettei hänen tarvinnut välittää mistään tai kestään, sitä enemmän hänen ympärilleen kerääntyi porukkaa. Sillä oli myös se hyvä puoli, että hän oli automaattisesti johdossa. Hänen ei ollut koskaan ollut tarve olla kiltti kenellekään.

'Sitä paitsi, Kyuubillä vaikuttaisi olevan jonkinlainen kauna minua kohtaan heti ensimmäisestä kerrasta lähtien. Minkä ihmeen takia hänellä olisi?' hän ajatteli itsekseen. 'En ole tietääkseni tehnyt mitään mikä olisi voinut loukata häntä. No, mitä väliä. Ehkä hän oikeasti oli pahalla tuulella... ja luulen ettei häntä voi syyttää siitä että hänellä on korkeat vaatimukset. Hän vain tarvitsee suostuttelua enemmän kuin normaali henkilö.'

Tehtyään päätöksen, Sasuke valmistautui tulevaan taisteluun. Kun hän oli kerrankin löytänyt jonkun, joka ei ollut keskiverto oli hyvin mukava asia. Hän ei ole ollutkaan pitkään aikaan ollut suunnannut johonkin tiettyyn. Kyuubi oli ensimmäinen mielenkiintoinen henkilö vähään aikaan, metsästys oli käynnissä.

--

Kautta viikon Sasuke kävi vierailemassa hänen luonaan ja vaikutti ettei mikään saisi pikkukorppia epäröimään. Oli melkein ihailtava tuollaista päättäväisyyttä. Toiselta kädeltä, se oli aika karmaisevaa. Nyt hän ainakin ymmärsi miksi Sasuke ei kestänyt kaikkia ihmisiä, jotka seurasivat häntä ympäriinsä. Vuosien kärsimyksen jälkeen useimmat ihmiset olisivat valmiita yksinkertaisesti olla välittämättä vastaavasta. Hän olisi toivonut että se tapa jolla hän kohteli Uchihaa, olisi saanut hänet luovuttamaan. Ehkä kaikki se kokemus hänen ihailijoistaan oli saanut sen vain näyttämään normaalilta.

"Se voisi olla huonomminkin." Naruto pohti. "Ainakin hän on rajoitettu tähän paikkaan ja aikaan." Se todellakin olisi voinut olla paljon pahemminkin. Tämä oli Naruton tuntemaa aluetta. Hän tunsi itsensä paljon varmemmaksi ja suojatummaksi liikkeessä ja se antoi hänelle itsevarmuuden sanoa ja tehdä mitä huvittaa. Hänellä ei ollut ongelmia halventaa Uchihaa, tai yksinkertaisesti poistaa häntä liiketilasta, kun käytös alkoi häiritä häntä, samalla tietäen että Naruto itse oli lähes koskematon sisällä.

Hän ei ollut kertonut työkavereilleen, mitä oikeastaan oli meneillä. Kotetsu ja Izumo eivät olisi kyenneet jättämään asiaa ollakseen tekemättä mitään naurettavaa paskiaselle. Hän ei aikonut varmentaa mitään epäilyksiä mitä heillä saattoi olla. Naruto oli kuitenkin aika varma että Raidou tiesi mitä oli meneillään. Mies oli maninnut kerran ohimennen Sasuken samankaltaisuudesta Itachin kanssa, mutta oli vaikuttanut tyytyväiseltä vielä, nyt hän antoi Naruton kuitenkin toimia kuten halusi. Naruto tunsi itsensä varmemmaksi, kun hän vain tiesi että he tukisivat häntä tarvittaessa, ja vain hetken varoitusajalla. Se toi hänelle ylimääräistä voimaa melkein naurettavalla tavalla, mutta silti hieman häiritsevällä.

"No, hän on tehnyt sitä vain alle viikon. Ei ole mitään huolehdittavaa vielä. On todennäköistä että hän lopettaa pian." Tämä ajatus toi Narutolle melkein deja vun kaltaisen tunteen. "...Ei hemmetti! Se on juuri mitä ajattelin kun hän ensimmäisen kerrran alkoi häiritsemään minua koulussa!" Tämä ei vaikuttanut hyvältä.

Luulisi ylpeän Uchiha Sasuken olevan ärsyyntynyt vähäisestä menestyksestään., ja olisit oikeassa. Se oli hyvin ärsyttävää, mutta sen sivussa se oli myös hieman huvittavaa. Hän huomasi tottuneensa vaaleavierikön tapoihin. Jollakin tasolla herjaava sanasota oli jopa miellyttävää. Se oli niin erilaista normaalista että se kuin lisäsi uuden sävyn päivään jota hän huomasi odottavasa. Perjantaina hän oli siinä jälleen.

"Mitä teet täällä... jälleen?" vaaleavierikkö huokaisi hieman ärtyneenä.

"Tiedät nauttivasi vierailuistani. Lyön vetoa, että seisot tiskisi takana täristen innosta kunnes saavun," hän vastasi vitsikkäästi. Tällä kertaa hän kuitenkin aavisti paremmin.

"Täristä? Sinun vuoksesi? Ei helvetissä."

"Tiedän että pidät minusta. Kuka ei pitäisi?"

"Konsultoi proktologia."

"Huh? Aivan, Minulla on jotain takapuolessani. Hyvin hauskaa."

"Ei ihan mitä tahansa. Sen on oltava jotain suurta. Olen yllättynyt, että voit edes kävellä suorassa." Naruto korjasi vakavana.

"Loukkaat minua. Miltä sinusta tuntuisi, jos en tokenisi ikinä?"

"Luulen että selviän," blondi vastasi kuivasti. "Jos sillä välin onnistut saamaan luudanvarren pois perseestäsi, voit käyttää sitä lakaisemaan särkyneen sydämesi lattialta."

Sasuke oli hieman huolissaan siitä, että hänestä oli tulossa kenties hieman masokistinen, mutta hän nautti tästä. Vain hetkeä myöhemmin hänet heitettiin ulos jälleen kerran, mutta hän ei aikonut luovuttaa ihan niin pian.

Päinvastoin, Uchiha oli palannut normaaleihin tapohinsa koulussa. Vaikutti siltä että hänen keskittyn´misensä Kyuubiin oli vienyt huomion Itachia ja Narutoa koskevan asian pois ajatusten etualalta.
Hänen äärimmäisen ennakkoluuloinen asenteensa oli rauhoittunut hieman, mutta hän oli myöskin lakannut välttelemästä hupullista poikaa. Onneksi kaikki ongelmat Sasuken kanssa oli selvitetty muutamalla puhelinsoitolla Itachille. Hetken vanhemmalle pojalle juteltuaan, Naruto meni sänkyyn kevyemmin sydämin.
________________________________________________________________

T/N: Tiedän että sillä kesti. Ja kauan kestikin. Elämä on yrittäny murkata vastuun alle parikin kertaa. Muuta en voi tehdä, kuin pyytää anteeksi ja tarjota uusi chapu hieman nopeammin.