9. Sopimus


Viileä tuuli pyyhki läpi niityn kuljettaen syksyn tuoksua mukanaan. Seisoimme liikkumatta avaran taivaan alla. Kolmen ninjan mustapunaiset kaavut kahisivat ruohikkoa vasten. Näin sivusilmälläni neljännen kaartelevan ylhäällä taivaalla laajaa ympyrää linnullaan. Deidara oli asettanut silmälleen oudon linssin, jonka läpi hän tarkkaili meitä. Ilmeisesti jonkin sortin kiikari.

Katselin johtajaa kärsimättömänä ja kohotin kulmiani. Mies näytti punnitsevan vaihtoehtojaan. Lopulta hän suoristi hiukan ryhtiään ja teki kädellään pienen eleen miehille jotka seisoivat takani.

Kaksi akatsukilaista rentoutuivat ja kävelivät pois takaani. He asettuivat seisomaan johtajan taakse kuulo etäisyyden päähän. Harmaa ihoinen ninja ei näyttänyt kovin vakavalta, mutta kiinnostuneelta. Itachin kasvot olivat täysin ilmeettömät kuin kivinen naamio. Vain hänen silmänsä elivät, tarkkailen jatkuvasti minua.

En pitänyt hänestä. Hänen koko olemuksensa oli pakotettu ja luonnoton. Kuin kiveen valettu sielu, kuin jotain kahlittua. Vapaus oli minulle manaajana välttämätöntä, kuin ilma jota hengitin. Mies sai ajatukseni takaisin aikaani lasisessa vankilassa. Hänen mielensä ahdisti minua ja revin ajatukseni irti noista kylmistä silmistä.

Pain asteli lähemmäs ja aloitti puheensa tyynenä kuin vesi joka virtaa joessa.

"Tässä maailmassa on vain harvoja jotka tietävät mitään ulottuvuuksista, ja vielä harvempia jotka ovat vierailleet niissä. Kuitenkin on olemassa keino. Eräs ikivanha klaani pohjoisessa opiskeli henkien kutsumista ja ulottuvuus loikintaa. Heitä kutsuttiin kivi klaaniksi. He eivät tietenkään onnistuneet, sillä ninjojen kyvyt eivät sovellu henkimaailman kanssa yhteen. Tajutessaan tämän klaanin johtaja käski alaistensa kehittää apuvälineen, jolla ulottuvuuksien välinen loikinta onnistuisi. "

Pain piti tauon ja katsahti ylös varmistaakseen että Deidara yhä vartioi aluetta. Sitten hän katsoi minua silmiin.

"Esine tunnetaan Sielun Särkijänä. Mutta se on myös saanut muita nimiä. Suurin synti. Pahuuden kivi. Kauhein kirous. Sanotaan ettei ninjojen verisessä historiassa ole koskaan tehty pahempaa tekoa, kuin se mitä Kivi klaani teki luodessaan esineen johtajalleen."

Kohotin kulmiani ja ristin käteni rinnalleni. Pain katseli minua ilmeettömänä. Hymyilin hänelle kehottaen häntä jatkamaan.

"Kivi klaani uhrasi tuhansia ihmisiä sulkeakseen kiven sisälle voimaa. He eivät vain tappaneet heitä. He veivät heidän sielunsa ja vangitsivat ne kiveen. Mitä voimakkaampi tahto, sitä enemmän voimaa kivi sai. Jos tahtoa ei ollut tarpeeksi, kuten vaikkapa lapsilla, he kasvattivat heitä kuin eläimiä häkeissä. Kiduttivat heitä saadakseen vahvoja sieluja. Tuhansia ihmisiä eli salassa maan alla vain uhrausta varten. Kuitenkin kun Kivi oli viimein valmis ja johtaja yritti käyttää sitä, hän ei pystynyt. He saivat portin auki. Mutta yksikään ninja ei päässyt portista läpi. Johtaja julisti että sieluja oli liian vähän."

Hymähdin tahtomattani. Tietenkin nuo onnettomat eivät tienneet loikkaamisen perussääntöjä. Itse portin avaaminen, tien aukaisu toiseen ulottuvuuteen vaati voimaa paljon. Vähintään neljä manaajaa yhdessä sai portin auki. Mutta itse portista läpi matkustus vaati käyttäjältään vuosien harjoituksen ja sekä täydellisen tasapainon sielun ja ruumiin kanssa. Kukaan voinut lainata toisen sielun voimia, ei olla riippuvainen toisesta kun siirtymä tapahtui. Klaanin johtaja ei ikinä olisi päässyt portista, hänen tahtonsa oli liian heikko.

Huomasin että Pain katseli minua pää kallellaan. Ehkä olin velkaa pienen selityksen.

" He eivät olisi koskaan päässeet läpi. Kyse ei ollut sielujen paljoudesta. Se ei merkitse mitään itse siirtymässä. He eivät olleet tarpeeksi vahvoja mieleltään. Heillä...ei ollut tarvittavaa koulutusta."

Tyydyin sanomaan epämääräisesti. Pain vain katseli minua hetkisen ja jatkoi sitten tuolla oudon rauhallisella äänellään.

" Kun muut klaanit saivat tietää Kivi klaanin hirmutöistä, syttyi sota jossa klaani hävitettiin lähes kokonaan. Kivi kuitenkin säilyi, vuosisadasta toiseen ja se ansaitsi maineensa historiassa, joka pian unohtui esi-isiemme kuollessa. Nyt tänä päivänä, kun Kivi klaani on jälleen voimissaan, Sielun särkijä elää vain pimeänä legendana kauheuksista joita tuolloin tehtiin. Mutta sitä ei ole tuhottu. Se on klaanin kauhea salaisuus, jota he haluavat piilotella kuolemaansa saakka."

Laskin katseeni ja mietin Painin sanoja. Tarvitsin voimaa avamaan portin ulottuvuuteen. Mihin tahansa alempaan kuin tämä taso. Sieltä siirtyminen Ioniin olisi paljon helpompaa kuin täältä. Tämän Sielun särkijän avulla voisin onnistua. Jos kivessä oli tuhansien ihmisten sieluja, kuten Pain väitti, se omasi paljon henkistä voimaa. Juuri tuota voimaa tarvitsin portin avaamiseen. Vaikka manaajien henkinen voima oli lähes sata kertaa tehokkaampaa kuin tämän tason kuolevaisten, luulisi tuhansien sielujen voiman riittävän.

Katsoin Painiin joka odotti hievahtamatta. Nämä ninjat olivat niin kovin jäykkiä tavoiltaan.

"Uskot siis että tämä Sielun särkijä, on säilynyt satojen vuosien ajan piilossa? Eikä se ole vain pelkkä myytti?" Kysyin häneltä hiljaa.

Pain nyökkäsi. " Se ei ole myytti. Tieto on varmaa. Deidara joka on alunperin Kivi kylästä on itse nähnyt kiven. Hän jopa tietää missä sitä säilytetään. "

Vilkaisin taivaalle missä tuo vaaleahiuksinen mies kaarteli ilmavirtojen yllä vaivattomasti savilinnullaan. Katsahdin Painiin. Kenties minun olisi kannattavaa tehdä sopimus. Huokaisin sillä se tarkoittaisi yhteistyötä näiden kirottujen hullujen kanssa.

" Entä minun osuuteni sopimuksesta? Mitä tarkalleen ottaen haluat minun tekevän?" Kysyin häneltä. Ensimmäistä kertaa näin jonkin hänen olemuksessaan muuttuvan. Huolen häivähdys käväisi hänen silmissään.
Hän aloitti puheensa kuitenkin yhtä rauhallisesti kuin aina.

"Saavuttaaksemme päämäärämme, keräämme kokoon tämän maailman vahvoja otuksia joita kutsutaan bijuu-hengiksi. Akatsukin piti kerätä ne kokoon erääseen vahvaan summon henkeen jota kutsumme Animaksi. Minä ...yritin tehdä sopimuksen Animan kanssa. Selvisi ettei se ollutkaan niin helppoa kuin luulin. Henki oli voimakas ja erilainen kuin muut summon henget. Se ei alistunut tahtooni, en ymmärtänyt sitä."

Painin katse siirtyi taivaalle. Odotin ja kuuntelin tarkasti hänen joka sanaansa. Halusin saada selville minkä hengen hän oli kutsunut.

" Vaihtoehtoja ei ollut. Me tarvitsimme paikan johon bijuut sinetöitäisiin. Siis alistimme hengen väkivalloin vangiksemme. Minä ja Itachi käytimme silmiämme. Akatsuki käytti lukemattomia jutsuja ja sealeja. "

Pain piti lyhyen tauon ja huokaisi. "Me onnistuimme. Emme kuitenkaan toivomallani tavalla. Anima vaipui jonkinlaiseen horrokseen. Se oli kuin transsissa, syvässä unessa. Tiesin kuitenkin että emme voineet pitää sitä näin aina. Kun sinetöimme Bijuut sen ruumiiseen se on lähellä herätä joka kerta useammin. "

Pain katsoi minuun vakavana. " Nykyään saan kamppailla päivittäin pitääkseni sen unessa. Se voimistuu ja sen viha on hirmuinen.  Meidän täytyy saada se hallintaamme. Muuten Akatsuki ei voi käyttää bijuu henkiä."

Pohdin hänen sanojaan. Hengen täytyi olla alimmilta tasoilta kutsuttu mikäli se oli niin voimakas kuin Pain väitti. Jos asia oli näin he olivat tehneet kamalaa vääryyttä. Pudistin päätäni Painille.

" Miltä tasolta kutsuitte hengen? Miten? " Kysyin vaativasti. Ninjojen ei pitäisi pystyä kutsumaan mitään kolmatta tasoa alempaa. Pain rypisti kulmiaan hivenen.

" En ole täysin varma toimenpiteistä..Eräs Akatsukin entinen jäsen,  Orochimaru teki järjästelyt kutsumista varten. Hän jätti järjästömme lähes heti kun saimme Animan tälle tasolle. Mutta  hän mainitsi seitsemännen tason. Orochimarun menetelmät olivat hänen omiaan, eikä kukaan oikein ymmärtänyt hänen jutsujaan, edes meistä."

Kuullessani Orochimarun nimen, suustani pääsi ääni joka muistutti jotain sihahduksen ja hampaiden kiristyksen väliltä. En voinut estää itseäni. Pain varmasti huomasi vihan väläyksen silmissäni. Hän ei kuitenkaan kysellyt mitään. Ja miksipä hänen olisi tarvinnut? Hän varmasti tiesi kaiken mitä oli tapahtunut. Purin huuleni sisäpintaa ja rauhoittelin itseäni. Mitä sitten vaikka se oksettava käärme olikin kuulunut joskus Akatsukiin? Se ei vaikuttanut mihinkään. Sillä ei ollut väliä minun kannaltani. Hän oli kuollut.

Mutta tuo sielultaan kuollut mies oli onnistunut jotenkin kutsumaan seitsemännen tason demonin ensimmäiselle tasolle. Se oli vaikuttavaa, jopa pelottavaa. Se rikkoi ulottuvuuksien sääntöjä. Tosin mies oli jo elossa olollaan rikkonut olemassa olon sääntöjä.

Huokaisin ja katsoin Painiin. Minkä sotkun he olivat saaneet aikaan. Seitsemännen tason demoni oli vaikea hallittava. Vain parhaiten koulutetut manaajat kykenivät ymmärtämään niitä, saati solmimaan siteen. Pain oli hätiköinyt ja maksoi nyt siitä kalliisti.
Minä olin kuitenkin läpäissyt korkeimman mahdollisen manaaja koulutuksen. Kun kyseessä oli seitsemäs taso, minulla oli myös ässä hihassa.

Seitsemännen tason demoneilla oli erittäin tiukat kunnia säännöt, vastapainona voimilleen. Demonien valtakunnan hierarkia ja säännöt pitävät heidän koko maailmaansa koossa, sillä muuten hirviöt tuhoaisivat toisensa ja siinä sivussa oman ulottuvuutensa. Pienikin rike saattoi olla se viimeinen jyvä vaakakupissa, mikä aiheuttaisi kaaoksen.

Juuri seitsemänneltä tasolta osa demoneista värvättiin tuhoamaan Ionia. Minulla oli verivelkoja maksettavana. Kaikki riippui siitä miten korkea tasoinen tämä Anima todella oli demonien joukossa.

Ongelmana oli kuitenkin tämä taso. Sopimuksen solmiminen ei tulisi olemaan helppoa näissä olosuhteissa. Demonit eivät valinneet isäntiään
missään kivassa kahvipöytä keskustelussa. Virnistin. Ehkä tässä oli juuri se mitä kaipasinkin.

"Tästä tulee...mielenkiintoista." Totesin Painille. Aloin kävellä ees taas ruohikolla. Tuuli kutitteli hiuksiani. Muutama lakastunut kukka yritti taistella kovaa tuulta vastaan. Talloin ne alleni kevyesti.

Sopimus demonin kanssa ensimmäisellä tasolla. Sulaa hulluutta. Tiesin kuitenkin ettei minulla ollut vaihtoehtoja, jos halusin kiven itselleni. Jos tämä Anima olisi vahva, voisin myös käyttää sitä omiin tarkoituksiini. Lopulta pysähdyin ja katsoin Painiin.

"Te autatte minua varastamaan Sielun Särkijän. Siihen pisteeseen saakka että se lepää turvallisesti minun käsissäni. Vastavuoroisesti minä solmin sopimuksen Animan kanssa..ja autan teitä hallitsemaan sitä."

Pain katsoi minuun. "Miksi et vain auta minua sopimaan sopimusta Animan kanssa?"

Naurahdin ja pudistelin päätäni.  "Ei se onnistu. En ole varma pystynkö edes itse solmimaan sopimusta. Saati sitten ninja. Selitän kyllä sinulle kyllä kaiken, tilanne on monimutkainen.." Huokaisin taas.

Vilkaisin taivaalle. Päivä oli venynyt iltapäivään. Olin kyllästynyt seisomaan niityllä. Jalkani olivat puutuneet ja kävin muutenkin levottomaksi. Ehkä myrsky oli tulossa. En ollut kovin kärsivällisellä tuulella. Tarkemmin ajatellen en ollut pitkään aikaan ollut.

Pain kenties huomasi kyllästymiseni. Hän asteli vierelleni ja katseli taivaalle.

"Pian tulee myrsky. Kenties jatkamme aiheesta mukavammassa paikassa. Oletan kuitenkin että meillä on sopimus?" Hän katseli minua syrjäsilmällä alaviistoon.

Huomasin että hän oli minua reilusti päätä pitempi. Jos liikkeen oli tarkoitus saada minut tuntemaan jonkinlaista kunnioitusta tai pelkoa, siinä hän epäonnistui. Hymyilin vain hänelle ja mielessäni Vorna nauraa rätkätti, ilmeisesti huvittuneena miehen ilmeettömyydestä.

"Oletat aivan oikein." Sanoin hänelle. Pain tyytyi nyökkäämänä ja asteli kahden muun ninjan luokse. "Me palaamme tukikohtaan."

Minusta tuntuu kuin olisimme suolapatsaiden ympäröimiä. Ja nyt olemme vielä lupautuneet auttamaan heitä. Hienoa!

Hymyilin Vornalle mielessäni. Luultavasti sarkastinen hymy hiipi myös oikeille kasvoilleni kun katsoin ninjojen kävelevän pois päin.

Nuo elottomat patsaat. Asuiko niissä sieluja?

Katsoin käsiäni. Asuiko minussa sielu?