Sasuke heräsi hitaasti ja vaivalloisesti. Hänen olonsa oli inhottavan nihkeä, vaikka Naruto olikin yrittänyt viilentää häntä parhaansa mukaan. Sasuke ei vielä tiennyt missä oli, mutta äänistä päätellen hän oli joen lähellä... Ja jossain paloi.

Paloi?!

Sasuke avasi silmänsä niin nopeasti kuin pystyi, vaikka luomet tuntuivatkin yhä siltä että joku olisi yrittänyt väkisin pitää hänet unessa. Mustahiuksinen räpytti hieman silmiään. Vaikka hän vaistosi olevansa varjoisassa paikassa, silmät sumenivat hetkeksi silkasta häikäisystä jonka epäilemättä aiheutti se, että hän oli vasta avannut silmänsä.

"Tiiäkkö, mä alan kyllästyä valvomaan kun sä aina pyörtyilet." Kuului huvittunut ääni vähän matkan päästä Sasukesta. Mustahiuksinen käänsi hitaasti päätään vaaleahiuksiseen poikaan.

Tai no, Sasuken näkökulmasta, Naruto oli tunnistamaton. Pojan kultaiset hiukset suorastaan hohtivat luolan ulkopuolelta paistavan ilta-auringon säteissä ja nuotio nosti pojan kasvoille kauniin, lämpimän hehkun. Silmät olivat kauniin kimmeltävän siniset ja täynnä elämäniloa, kuten aina. Ja ketunkorvat olivat syötävän suloisesti sivulla, niin että Naruto näytti tavallistakin viattomammalta.

Sasuke joutui oikein pinnistelemään että saisi sanottua jotain tuon mykistävän näyn nähtyään.

"Missä me olemme?" Hän itsekkin järkyttyi, kuinka heikolta oli kuulostanut. Mutta Naruto kenties luuli sen johtuneen vain siitä, että Korppi oli vasta herännyt. Ja hyvä niin, sillä oikeasti Sasuke oli lähes mykistynyt ihan toisesta syystä. Syystä, jota Naruto ei saisi tietää.

"Turvassa, sen enempää en tiedä." Naruto vastasi huokaisten. Hän oli ollut jo lähes suunniltaan huolesta kun Sasuke ei ollut herännyt, mutta hiljalleen hän alkoi myös rentoutua.

"Mutta nouse nyt, niin pystyt syömään." Naruto jatkoi virnistäen aurinkoisesti, kuten aina. Vasta nyt Sasuken huomio siirtyi nuotioon, joka oli koottu luolan suulle mahdollisimman hyvin piiloon ja samalla niin että savu menisi ulos eikä tulisi sisälle luolaan. Nuotion yllä oli kaksi keppiä joiden päässä taas oli kaksi isoa kalaa.

"Onnistuukko iha itse pyydystämään nuo?" Sasuke kysyi virnistäen ilkikurisesti. Naruton tuntien tuo onnistui vain pelästyttämään kalat tiehensä. Naruto katsoi ystäväänsä närkästyneenä.

"Tietysti! Vai näkyykö tässä lähistöllä jotain lähikauppaa josta olisin ne voinut ostaa?" Blondi kysyi näreissään. Sasuke vain virnisti eikä sanonut mitään. Hänen oli vähän hankala mennä myöntämään että kalat näyttivät kaikin puolin syötävältä, vaikka Naruto ne olikin tehnyt. Lisäksi niiden tuoksu oli normaali, eli Naruto ei ollut ainakaan kovin pahasti voinut pilata niitä.

Naruto nousi ylös ja käveli nuotion luo irrottaen kepit maasta ja tullen takaisin luolaan ojentaen toisen kaloista Sasukelle.

"Mokomakin." Hän jatkoi virnistäen kun Sasuke maistoi ylitsevuotavan varovasti kalaa, maistaakseen, että oliko se syötävää.

Sasuken oli todellakin myönnettävä että Naruto oli valmistanut kalan hyvin... Mutta sitä hän ei toiselle sanoisi kyllä mistään hinnasta ääneen!

Sasuke söi yllättävän hiljaisena kalan loppuun asti, minkä Naruto laittoi hyvillään merkille. Yleensä Uchihalle kelpasi vain paras, kaikesta muusta tuon piti keksiä jotain valitettavaa mutta pitipähän tällä kertaa omaksi onnekseen turpansa kiinni. Naruto nakersi omaa kalaansa hyväntuulisena hännän heilahdellessa hänen selkänsä takana leppoisasti.

"Naruto... Mikä se Kyuubi on?" Sasuke kysyi laitettuaan kalanruodot ja kepin vähän matkan päähän itsestään ja katsoen Narutoa vaativasti, sillä hän halusi ehdottomasti kysymykseensä vastauksen.

Naruto siirsi katseensa Sasuken silmistä luolan nurkkaan antaen korviensa lurpahtaa pään sivuille ja hännän pysähtyä ja laskeutua hitaasti luolan lattialle. Hän oli olettanut että Sasuke tietäisi mikä Kyuubi oli, mutta nähtävästi hän oli erehtynyt. Hänen ei tehnyt mieli kertoa demonista, saati sen voimista.

"Ei mikään..." Hän mutisi hiljaa. Blondi tiesi jo hyvin, ettei Sasuke uskoisi häntä. Mutta hän todellakin tahtoi välttyä puhumasta siitä.

"En usko sinua." Sasuke ilmoitti samantien. Naruto valehteli, sen näki helposti. Kissankorvat olivat kääntyneet hieman luimuun mustahiuksisen suuttuessa hieman siitä että blondi yritti valehdella hänelle päin naamaa.

"Kerro."

"En." Naruto sanoi uhmakkaasti. Hän kuitenkin sai katua sitä samantien, sillä Sasuke oli yllättävän nopeasti kuumetta sairastavaksi napannut hänen kaulassaan yhä olevasta metallikaulapannasta kiinni ja riuhtaisi pojan kasvot lähelle omiaan.

"Kerro, tai mä pakotan sut kertomaan." Sasuke äyskäisi vihaisesti. Asia vaivasi Narutoa selvästi, joten miksi toinen ei vain kakistanut asiaansa ulos!? Naruto ei näköjään kuitenkaan helpolla luovuttanut.

Naruto puri hammasta ettei päästäisi kivun takia ääniä. Metallikaulapanta painoi ikävästi niskaa Sasuken retuuttaessa häntä lähemmäs itseään. Blondi vinkaisi kivusta mustahiuksisen lopulta menettäessä lopunkin itsehillintänsä ja riuhtaisevan pienemmän pojan luolan lattialle viereensä puristaen kaulapantaa yhä tiukasti kädessään.

"Päästä irt..." Naruto vinkaisi. Hän ei pystynyt tappelemaan vastaan, sillä Sasuke oli jo lähes tulkoon kirjaimellisesti niskan päällä. Vai eikö Naruto edes yrittänyt tapella vastaan vaikka Sasuke käyttäytyikin harvinaisen väkivaltaisesti häntä kohtaan?

"En päästä sua ennemmin minnekkään, vaan kerrot, mikä Kyuubi on ja miten se liittyy sinuun?" Sasuke tiuskaisi samalla kun oli kavunnut Naruton alavatsalle istumaan ja painoi yhä väkivaltaisesti blondin käsiä luolan lattiaa vasten. Hän halusi vastauksia, joten hän myös saisi vastauksen. Hän ei tosin edes huomannut ajatella, paljonko satutti Narutoa. Henkisesti tai fyysisestikkään.

"Okei okei! Mä kerron!" Naruto vinkaisi kun ei halunnut enää olla Sasuken rääkättävänä. Hän kuitenkin vielä yritti keksiä tapaa välttyä kertomasta Kyuubistä, mutta lopulta hänen oli pakko kertoa.

"Kyuubi... on sisälleni sinetöity yhdeksänhäntäinen demonikettu..." Poika sanoi niin hiljaa kuin pystyi, mutta hänen äänensä kuului luolassa silti selvästi ja kuuluvasti.

Sasuke ei osannut kuin tuijottaa. Yhdeksänhäntäinen demonikettu? Naruton... sisällä? Mustahiuksinen harkitsi hetken jotain niinkin typerää, kuin jättävänsä Naruton siihen ja häipyvänsä yksin Konohaan, mutta sitten hän muisti, miten konohalaiset olivat haukkuneet ja pahoinpidelleet Jinchuurikiä pienenä... Hän muisti myös, että Naruto ei ollut kuin kerran tappanut Kyuubin voimilla, joten tuskin poika olisi mikään kammottava murhaaja demonista huolimatta. Sasuke häpesi jo itseään siitä että oli edes ajatellut kääntävänsä selkänsä Narutolle vain siksi että sattui olemaan Jinchuuriki.

"No nyt ymmärrän... Mutta miksi et kertonut tästä aiemmin?" Sasuke kysyi nyt rauhallisemmin ja päästi Naruton ranteista irti, muttei silti liikkunut minnekkään blondin päältä. Naruto näytti vähän hassusti siltä, että olisi pillahtamassa pian itkuun, mutta yritti piilottaa sitä kaikin keinoin.

"Et sinäkään haluaisi sellaista yleiseen tietoon! Etkä voi väittää ettetkö olisi hetken ajatellut jotain sen tapaista että hankkiutuisit minusta mahdollisimman nopeasti eroon." Naruto sanoi ketunkorvat uhmakkaan näköisesti luimussa, mutta Sasuke näki yhä itkun tekevän hiljaa tuloaan.

"... En käy väittämään, etteikö tämä olisi järkyttänyt, mutta..." Sasuke sai aloitettua taas asiallisesti omana itsenään mutta Narutolle taisi riittää pikkuhiljaa.

"Mitä sinä siinä sitte enää istut!? Painu sinne Konohaan, kuten mielesi varmasti tekisi, ja jätä minut rauhaan!" Naruto huusi Sasuken lauseen päälle samalla kun kyyneleet alkoivat vieriä hänen poskilleen. Hän tosin teeskenteli niiden olevan kiukun kyyneliä, eikä yrittänyt enää estellä niitä. Blondi alkoi työntää käsillään Sasukea pois päältään, mutta Sasuke ei hievahtanutkaan vaan otti taas Naruton ranteista kiinni ja kumartui lähemmäs tuota.

"En mä voi jättää sua yksin." Hän totesi hieman salaperäisesti. Ennen kuin Naruto ehti edes tajuta sitä, Sasuke oli jo painanut kosteat ja lämpimät huulensa blondin huulille. Naruton siniset silmät levähtivät täysin auki ja hän osasi vain tuijottaa suoraan eteenpäin. Sa... Sasuke suuteli häntä...?

Naruto oli aivan lukossa, kunnes vähääkään mitään ajattelematta hän alkoi rimpuilla Sasuken alla kun toinen yritti syventää suudelmaa. Sasuke ei vaikuttanut hirvittävän tyytyväiseltä vaan pyysi hieman vaativammin lupaa päästä Naruton suuhun tutkimaan. Kaikki ei nyt mennyt ihan kuin hän olisi halunnut. Lopulta Naruto sai vedettyä päätään niin ettei Sasuke enää voinut suudella häntä.

"Mitä helvettiä sä teet?!" Jinchuuriki huusi vihaisesti. Hän tiesi mokanneensa pahasti, kyllähän blondi Sasukesta piti paljon, enemmän kuin ystävänä, mutta silti tämä oli tullut melko nopeasti. (Joo, Naru leikkii vaikeesti tavoiteltavaa. x'D) Sasuke katsoi blondia hieman harmistuneena mutta sitten viekkaasti hymähtäen.

"Älä väitä ettetkö olisi pitänyt siitä." Mustahiuksinen sanoi häjysti. Naruto ei vastannut mitään. Hän ei ollut ihan varma oliko pitänyt siitä vaiko ei. Hän uskotteli kuitenkin itselleen ettei ollut pitänyt siitä. Äskeinen pieni välikohtaus oli kuitenkin pyyhinyt Kyuubin molempien mielestä kuin joku olisi pessyt sen valtavalla sienellä pois.

"Mit... Mistä sinä muka tiedät mistä minä pidän ja mistä en?!" Naruto tiuskaisi ketunkorvat luimussa. Poika ei kuitenkaan päässyt Sasuken alta mitenkään, sillä mustahiuksinen piti yhä napakasti kiinni hänen ranteistaan ja istui tukevasti blondin alavatsan päällä. Blondi huomasi Sasuken kissanhännän heilahtelevan edes takaisin kuin saalistaan vaanivalla kissalla. Näky sai kylmät väreet kulkemaan pitkin Jinchuurikin selkärankaa.

"Yksinkertaista. Minä en voi olla huono suutelija." Sasuke sanoi todellakin pelottavan viekkaasti. Vai halusi Naruto vähän leikkiä hankalaa? No, sopi Sasukelle. Hän ei yleensä pitänytkään itseään tyrkyttävistä ihmisistä. Hyvänä esimerkkinä sai toimia Sakura ja Ino. Ja Narutolle sitäpaitsi sopi tuollainen hieman kärttyisä ja hankalasti tavoiteltava luonne.

"Jaa mistäs sä sen tiedät kun et oo ikinä suudellut itseäsi? Vai oletko?" Naruto kysyi sarkastisesti yrittäen taas nykäistä kättään vapaaksi mutta Sasuke vain tiukensi otettaan ranteesta. Itse asiassa ote tiukkeni niin että se jo sattui. Blondi hengähti kivusta muttei antanut vingahduksen sentään karata suusta samalla. Sitä nautintoa hän ei kyllä Sasukelle antaisi.

"Äläpä kuule leiki hengelläsi. Huomasit varmasti että pystyn satuttamaan sinua pahastikkin, nyt kun et pääse edes liikkumaan. Vaan miksi satuttaisin sinua näin kun voisin satuttaa sinua muullakin tavalla?" Sasuke kysyi julman rauhallisesti kumartuen sitten taas kasvot lähelle blondia. "Ja ehkäpä pieni... kiusanteko ei tekisi pahaa?" Hän kuiskasi yhä viekkaasti hengittäen vasten Naruton kaulaa. Blondi tunsi olonsa sietämättömän tukalaksi.

"Älä kuvittelekkaan senki..." Pojan lause keskeytyi pojan tuntiessa Sasuken kuumat huulet vasten kaulaansa metallikaulapannan yläpuolella. Eikai Sasuke aikonut käyttää häntä hyväksi kaiken heidän yhteisten kokemustensa jälkeen...? Mutta hetki... tuo ei ollut kyllä suudelma... Naruto ehti vasta ajatella tätä asiaa kun Sasuke puhalsi hänen kaulaansa vasten niin kovaa, että siitä lähti oikein äänikin. Joka tosin kuulosti siltä, kuin jollakulla olisi ollut todella pahat ilmavaivat. Blondi hämmentyi täydellisesti. Hän oli jo olettanut Sasuken vievän häneltä neitsyyden nyt kun kukaan ei kuulisi hänen avunhuutojaankaan.

Sasuken nauru palautti blondin takaisin maan pinnalle. Mustahiuksinen nauroi ihan haljetakseen! Kissapoika oli päästänyt kettupojan ranteista irti että saattoi pidellä naurusta kipeytyvää vatsaansa, mutta yhä hän istui hämmentymisestä kangistuneen blondin päällä.

"Olisitpa nähnyt ilmeesi! Harmi ettei kukaan ikuistanut sitä!" Kissapoika sai vaivoin sanotuksi naurun seasta. Naruto ei ollut ikinä nähnyt toisen nauravan noin paljon ja se hämmensikin häntä yhä lisää. Lopulta Jinchuuriki päätti kostaa Sasukelle verisesti. Hän tönäisi Sasuken nopeasti maahan selälleen ja istuutui vuorostaan Sasuken vatsan päälle. Hänen ei sentään tarvinnut kumartua Sasuken naaman päälle, joten hänen ei tarvinnut istua toisen alavatsan päälle.

"Temee... Tämän mä kostan. Ja verisesti." Jinchuuriki sanoi yhtä naurun kyynelistä sokeutuneelle Sasukelle. "Jos naurat kerranki oikein noinkin makeasti niin naurappa sitte vielä pikkase, ihan vaan sinun omaksi iloksesi!" Naruto sanoi pahaa enteilevästi ennen kuin alkoi kutittaa Sasukea kyljistä minkä kerkesi. Sasuke-raukka, yleensä erittäin hyvä ninja ei pystynyt kettupojalle mitään nyt kun ei saanut ajatuksiaan mitenkään hallintaansa naurun lomasta. Niinpä hän sai vain kärsiä kutituksesta niin kauan kun se sopi blondille. Eli tässä tultaisiin viettämään piiiiiiitkä aika.

Naruto nautti siitä että Sasukella ainakin näytti olevan hauskaa. Mustahiuksinen oli aina liian sisäänpäin suuntautunut ja hiljainen, että tälläiset hetket tekivät tuosta hetkessä ihan toisen ihmisen. Ja Naruto sattui olemaan ainoa ihminen, jonka seurassa Sasuke saattoi heittäytyä vaikka täysin lapselliseksikin, sillä jos Naruto aukoisi siitä päätään, Sasuken ei tarvitsisi kuin sanoa: 'Naruto, sinun takanasi on aave', ja Naruto olisi juossut mustahiuksisen syliin turvaan itkien kuin pikkulapsi peloissaan. Ajatus kiehtoi kieroa mustahiuksista sen verran mitä hän nyt naurunsa lomasta pystyi edes ajattelemaan.

Naruto lopetti jonkun ajan päästä Sasuken kutittamisen ja nousi seisomaan tuon päältä. "Olisin minä sinua vielä vähän voinut kutittaakkin, mutta pakko se on lopettaa, ettei sinun kuume nouse taas mahdottomiin asteisiin." Naruto sanoi äänessä häivä pettymystä. Sasuke ei olisi voinut olla kiitollisempi kutituksen loppumisesta.

"Pitää muistaa, että sun kutittaminen kesti ainakin kolme minuuttia, mutta mun rääkkäys vaan kolme sekunttia. Mä saan siis keksiä sulle jotain todella häjyä kahdeksi minuutiksi ja 57 sekunniksi." Sasuke sanoi samalla kun pyyhki silmiään kämmensyrjään hytkien yhä naurusta. "Tuu nyt kumminkin vielä tänne..." Sasuke aloitti taputtaen maata vieressään, mutta Naruto keskeytti hänen lauseensa.

"Mitä, että voisit tehdä taas jotain ilkeetä mulle?! Ei tule kuuloonkaan! Minä..." Mutta tällä kertaa Sasuke keskeytti Naruton aloittaman puheen kiskaisemalla blondin kädestä niin rajusti, että maahan kaatumisen sijaan, kettupoika kaatuikin suoraan kissapojan syliin. Blondin posket helottivat vähintäänkin yhtä punaisena kuin lurpalleen heilahtaneet korvat. "Mitä sinä..." Hän änkytti, mutta jälleen kerran Sasuke keskeytti. (Sasuke on kova poika keskeyttämään. Antas nyt kerranki änkyttää loppuun asti. x'D)

"Pitäähän tuo kaulapanta saada sulta joskus irti. Vaikka eittämättä sinä näytät aika söpöltä se kaulassa." Sasuke sanoi hymyillen sitten oikein herttaisesti, mikä sai Narutolta odotetun reaktion:

"MÄ EN OO SÖPÖ!!!" Kettupoika yritti nousta taas ylös Sasuken sylistä mutta mustahiuksinen piti jo napakasti kiinni metallikaulapannasta ja nappasi vielä vasemmasta ketunkorvasta kiinni, mikä sai Naruton inahtamaan kivusta ja vajoamaan takaisin Sasuken syliin.

"Pysy nyt kuule aloollas tai mä revin sulta 'vahingossa' pään irti." Mustahiuksinen sanoi sarkastisesti alkaen sitten tutkia kaulapantaa tarkemmin. Naruto pysyi kuin taikasanasta täysin hievahtamatta aloillaan ja antoi Sasukelle hieman tilaakin tutkia kaulapantaa siirtämällä päätään taaemmas. Häntä häiritsi hieman istua Sasuken sylissä. Sasukesta taas tuntui miellyttävältä pitää kettupojan lämmintä kehoa sylissään.

(Okei, Sasuke oli siis tunnustanut olevansa vähintään bi. x'D no läppä, umpi homo se on. x'D)

Sasuke tutki tarkoituksella kaulapantaa mahdollisimman pitkään ja antoi 'vahingossa' sormiensa hipaista aina välillä Naruton kaulaa. Hän hymähti tuntiessaan pojan henkäisevän hieman jokaisella kerralla. Lopulta kissapoika vaistosi kettupojan levottomuuden, joten hän alkoi oikeasti katsomaan miten kaulapannan saisi irti ilman, että tyrkkää Naruton päätä pois paikoiltaan.

"Eiköhän tämä irtoa nyt kun pystyn jo käyttämään molempia käsiäni..." Sasuke sanoi mutisten paremminkin itsekseen kuin Narutolle. Narutohan oli parahtanut Sasuken käden Kyuubin voimilla ennen tuon heräämistä, joten ei ihme että mustahiuksinen pystyi jo käyttämään kättään normaalisti. Blondi pysyi paikoillaan tuntien, kuinka Sasuke otti molemmilla käsillään tiukasti kiinni kaulapantaan ja alkoi keskittää lämmintä chakraa käsiinsä kaulapannan irrottamiseksi.

"Nyt lähtee." Kissapoika sanoi ennen kuin riuhtaisi. Taaskaan kaikki ei mennyt ihan hänen suunnitelmiensa mukaan. Hän oli arvioinut kaulapannan paksuuden ja vahvuuden hitusen pieleen, joten se ei haljennut ihan samalla tavalla kuin hän oli kuvitellut. Panta kyllä halkesi, komeasti kilahtaen, mutta Naruton niskan puolella oleva haljennyt osa painui nopeasti, kuin kunai, blondin niskaan säikäyttäen pojan kivulla. Jinchuuriki huudahti tukahtuneesti yrittäen täysin vaistonsa varassa rimpuilla saadakseen yllättävän kivun niskassa loppumaan.

"Naruto, pysy paikallasi!" Myöskin säikähtänyt Sasuke huudahti yrittäen pidellä toista mahdollisimman hyvin ja saada samalla katsottua tuon niskaan. Se ei todellakaan ollut ihan helppoa. Ketunkorvat olivat painuneet täysin päätämyöden luimuun ja Jinchuuriki rutisti silmänsä umpeen, mutta pysyi silti suhteellisen hyvin aloillaan ja antoi Sasuken vetää hänet lähemmäs itseään katsoakseen blondin niskaan. "Huh... Ei onneksi näytä pahalta..." Sasuke huokaisi helpotukseta. Verta oli kyllä melko paljon, mutta haavasta oltiin selvitty pelkällä isohkolla pintanaarmulla.

Sasuke ei voinut olla pistämättä hyvillään merkille, että vaikka Naruto alkoi jo rauhoittua, blondi piti yhä päätään Sasuken rintaa vasten. Eihän Sasuke nyt voinut vastustaa kiusausta mitenkään, vaan hän kietoi kätensä hellästi blondin selälle vetäen tuota varovasti vielä hitusen lähemmäs itseään.

"Se paranee jo..." Naruto sanoi hiljaa mikä yllätti Sasuken. Kissapoika vilkaisi Naruton niskan naarmua ja nielaisi hieman. Naarmu SAVUSI.... Se tosiaan savusi umpeen... Sasuke ei heti käsittänyt, mutta tajusi nopeasti sen liittyvän Kyuubiin, joten hän ei kysynyt asiasta mitään Narutolta, painoi vain päätään blondin päätä vasten antaen toisen tuoksun virrata sisäänsä jokaisella hengen vedolla.

Naruto oli huomannut Sasuken nielaisevan kun tuo näki haavan paranevan omia aikojaan. Onneksi mustahiuksinen ei nähnyt hänen ilmettään, sillä se oli vähintäänkin apea. Sasukelle oli ollut todellakin järkytys saada tietää, että hänen parhaan ystävänsä sisälle oli sinetöity demonikettu. Mutta oikeastaan, kissapoika otti sen melko hyvin loppujen lopuksi. Naruto ei mahtanut mitään sille, että kietoi kätensä Sasuken selän taakse ja painoi päätään hieman paremmin toista vasten. Okei, vaikka hän ei halunnut olla mikään liian helppo nakki, hänen oli myönnettävä, että Sasuke kyllä osasi manipuloida kaikkia ihmisiä joita vain halusi.

Sasuke havahtui vasta kun tajusi että ulos oli laskenut jo yö, ja ainoan valon luolaan loi enää vain hiillokset, jotka olivat peräisin Naruton tekemästä nuotiosta. Ulkona näytti kuitenkin olevan vielä jonkin verran valoisaa, mikä sai kissapojan epäilemään, että ulkona taisi olla täysikuu. Poika hymähti hieman itsekseen.

"Hei, Naruto, mitä sanoisit pienestä iltauinnista..?"

------

*joo, huomaa todellakin että tää on silmät ristis ja aivot suunnilleen kuristuneena kirjotettu. x'D mutta mulla oli hauskaa tätä kirjottaessa. :D <3 toivottavasti teilläkin oli lukiessa. :D <3*