10. Rekhi



Kävelin ripeästi metsän läpi kohti nuotiopaikkaa. Näin savisen linnun välähtelevän lehtien läpi tummenevaa taivasta vasten. Halusin kuitenkin kävellä matkan omin jaloin. Se rauhoitti minua. Tunsin että olin saanut elämäni hallintaani toistaiseksi.

Vorna oli vilkkaalla ja hyvällä tuulella. Se oli ottanut näkyvän muodon ja valaisi tietäni hämärtyvässä metsässä. En kyennyt muistamaan milloin viimeksi olimme liikkuneet näin yhdessä. Hymähdin kun näin sinisen liekin polttavan jotain lehdistä ja oksista tieltäni. Oli kulunut liian pitkä aika siitä kun olimme viimeksi taistelleet. Äkisti liekki pysähtyi ja välähti. Hetken sain nähdä demonin oikeat kasvot. Pitkä suu vääntyneenä irvistykseen ja kapeat palavat silmät. Se oli vain vilkaisu. Silti pulssini kiihtyi ja taistelun janoni heräsi niistä muistoista mitä nuo kasvot minussa herättivät. Sitten kasvot katosivat ja edessäni leijui virvatuli.

Ei enää pitkä aika kun saamme juosta taas yhdessä ja tuhota. Tiedät kyllä etteivät seitsemännen tason demonit tee sopimuksia. Meidän on voitettava se ensin.

Nyökkäsin hiljaa ja purin hampaani yhteen. Nyt ei ollut aika menettää itsehillintää. Rauhoitin itseni kuuntelemalla luonnon ääniä. Kylmä tuuli oli alkanut puhaltaa pohjoisesta. Kuulin kuiskauksia kaikkialla ympärilläni kun yö alkoi herättää metsää. Jos olisin jäänyt kuuntelemaan olisin ymmärtänyt sen kieltä. Kylmä tuuli kutitti hiuksiani kertoen tarinaa pohjoisen karuista maista, joissa kivet kohosivat korkealle. Siellä jossakin asui suuri voima, Sielun Särkijä. Sinne minun olisi päästävä.

Nuotion valo kajasti puiden takaa. Kuulin Tobin huutavan jotain kimakalla äänellä. Deidara luultavasti oli juuri palannut.

Kävelin hiljaa ulos metsästä. Näin että ninjat kuuntelivat Akatsukilaista jota en ollut aiemmin nähnyt. Hän oli isokokoinen, kenties pidempi kuin Itachin seurassa ollut harmaa ninja. Toinen puoli hänen kasvoistaan oli musta ja toinen valkoinen. Hänen päänsä oli kahden suuren lehden välissä, kuin lihansyöjä kasvilla. Hänen hiuksensa olivat vihreät samaa väriä kuin minun. Se hämmensi minua, sillä en ollut nähnyt samaa sävyä muiden rotujen keskuudessa.

Juuri kun saavuin kuuloetäisyydelle mies lopetti puheensa ja alkoi vetäytyä lehtien sisään. Sitten hän vajosi maahan, helposti kuin se olisi ollut vettä. Hän sulautui karuun maahan täysin. Katselin tapahtumaa kiinnostuneena.

"Oi, tämäkö on se naikkonen joka osaa manata?" Kuulin laiskan äänen kysyvän. Katsoin äänen suuntaan. Ääni kuului ninjalle joka istui leuhkan näköisenä Kakuzun vierellä. Hänen hiuksensa olivat valkoiset kuin vanhoilla ihmisillä. Silti hän oli nuori kasvoiltaan. Hänen jaloissaan makasi suuri punainen viikate.

"Kyllä, minä olen Kuramori." Sanoin hieman vihaisesti. Mies kohotti kulmakarvojaan ja nojasi taaksepäin päätään. "Ooo. Osaat puhua. Vihreät hiukset ja keltaiset silmät. Mitä helvettiä? Oletko sinäkin jokin kasvi, kuten Zetsu?"

Pieni sininen liekki syöksähti hänen ohitseen valtavalla nopeudella, vain pari senttiä miehen naamasta. Se meni syöksyi nuotioon niin että siniset kipinät lensivät ympäriinsä. Nuotio kuumeni polttavaksi. Istuduin
se vierelle. Ja katselin ympärilleni etsien teepannua. Oli aika saada lisää energiaa.

"Mitä vittua tuo nyt oli!? Jokin saatanan valopallo melkein poltti pääni! Oi Kakuzu näitkö sinä sen! Noita! Mokomakin noita!" En välittänyt oudon ninjan huutamisesta.

"Teillä oli täällä aiemmin pannu. Saanko lainata sitä?" Kysyin ja etsiskelin katseellani ruosteista teepannua.

"Tottakai Kuramori-chan!! Täällä!" Tobi huusi ja heilutteeli pannua korkealla ilmassa. Deidara näytti ärsyyntyneeltä.

"Oi Tobi. Tuo on kyllä minun pannuni. Hmn." Tobi ei kuullut vain riensi onnellisena pannun kanssa luokseni. Hän ojensi minulle pannun kahdella kädellä juhlallisesti kumartuen. Otin pannun ja Tobi jäi seisomaan eteeni odottavan näköisenä kuin lapsi. Uskomaton persoona.

"Kiitos." Sanoin lamaantuneena ninjan käytöksestä. Tobi hypähti iloisesti paikalleen selvästi ilahtuneena. "Eipä kestä! Nyt kun Kuramori-chan on osa Akatsukia, aion olla super auttavainen. Kysy mitä vain niin minä autan sinua!"

Huokaisin epäuskoisena. "Tobi en minä ole jäsen." Kaivoin taskustani vesi leilin josta kaadoin vettä pannuun. "Meillä on vain sopimus, olen ikäänkuin väliaikainen liittolainen."

Asetin pannun nuotion ylle missä se kuumenisi äkkiä, Vornan tulen ansioista. Veden täytyi olla niin kuumaa kuin mahdollista. Aloin lajitella muutamaa ainesta juomaani varten. Sinisiä kuivattuja sieniä kotimaastani, demonin luujauhoa, sekä myrkkyliljan lehtiä. Viimeinen ainesosa oli tärkein, siksi en ottanut sitä esille vielä. Tämä oli juoma jolla manaajat ravitsivat itseään. Jokainen manaaja lopetti kiinteän ruuan syömisen kaksitoista vuotiaana. Se ei ollut helppoa ja kesti kuukausia todella oppia. Monet karsiutuivat koulutuksesta ja kuolivat nälkään. Mutta se oli sen arvoista. Pystyin selviämään tämän juoman avulla viikkoja.

Kattila hohkasi kuumutta kun vihdoin kurottauduin ottamaan sen pois.

"Kuramori-chan mitä oikein teet! Onko se jotain teetä?" Tobi kysyi ja tunki lähemmäs katsomaan.

Kaadoin kuuman veden puiseen kulhoon etteivät yrttini tuhoasi Deidaran jo valmiiksi kärsinyttä pannua. Aloin sirotella yrttejä kulhoon ja vesi alkoi värjääntyä sinertäväksi.

"Tämä on juoma mitä manajaat kutsuvat rekhiksi. Saamme siitä ravintomme." Kerroin uteaalle ninjalle joka tunki päätään koko ajan lähemmäs kulhoa.

Otin esille varovasti viimeisen ainesosan. Se oli väritöntä, hohtavaa ainetta sormenpääni kokoisessa lasisessa pullossa. Tipautin pisaran sitä varovasti nesteeseen. Kuulin kulhosta hennon huokauksen ja vaaleaa usvaa pöllähti Tobin kasvoille. Ainesosa oli kuolleelta varastettua elämänvoimaa. Jos juomaa halusi saada, oli välttämätöntä riistää henki. Muistan kuinka järkyttynyt olin ollut kuin sain lapsena tietää juoman todellisen voiman lähteen. Nyt en muistanut enää miksi.

"Mmm...se tuoksuu erikoiselle. Saanko maistaa? " Tobi kysyi ja tunki päätään vieläkin lähemmäs. Nappasin juoman nopeasti maasta käteeni.

"Et ellet halua kuolla. Tämä on kuolettavaa myrkkyä kaikille joilla ei ole tarvittavaa koulusta."

Kohotin kupin huulilleni ja suljin silmäni. Terästäydyin ja aloin juoda. Välittömästi tunsin kylmän poltteen joka repi kurkkuani ja sisuksiani. Kylmempää kuin tuhat jääpuikkoa. Tiesin että oli helpompaa juoda kaikki kerralla. Pian kurkkuni oli autuaan tunnoton. Kun viimein sai kaiken juotua löin kupin maahan ja raotin huulia puhaltaakseni. Sinisen musta savu kiekura nousi suustani. Koko vartaloni oli muuttunut jääkylmäksi. Hetken päästä kuitenkin lämpö alkoi taas virrata suoniini. Tunsin voiman ja energian virtaavaan suoniini.

Tobi tuijotti minua. "Olet kalpea ja huulesi ovat siniset. Oletko kunnossa Kuramori-chan!?"

Tuhahdin hänelle. "Tietysti."

"Ja tälläkö tapaa te...syötte hmm?" Deidara kysyi nuotion toiselta puolelta. Kohtasin hänen katseensa ja nyökkäsin hymy huulillani.

Deidara pyöritteli päätään. "Alan uskoa että nämä manaajat ovat oudompia kuin Jashinistit."

Valkohiuksinen mies hätkähti ja katsoi raivoissaan Deidaraa.
"Oi! Mitä oikein sanoit? Solvaatko sinä Jashin-samaa, sinä kurja ateisti paskiainen? " Hän huusi.

Kakuzu kääntyi katsomaan kumppaniaan huvittuneena.
" Oudompi kuin Hidan? Tuskimpa sentään. Mikään ei myöskään voita Jashinistien ärsyttävyyttä."

Hidan kääntyi katsomaan pidempää ninjaa vierellään raivoissaan. "Kakuzu mitä tuo oli tarkoittavinaan! Helvetti sentään, kenen puolella olet senkin paskiainen!"


Kakuzu huokaisi ja katseli miestä. " Jonain päivänä minä vielä tapan sinut." Hidan alkoi nauramaan pilkallisesti.
"Niin kuin muka pystyisit!"

Katselin miesten kinaa hämmentyneenä.

"Uskonnollinen Akatsukin jäsen?" Kysymys karkasi huuliltani jotka vielä hiukan höyrysivät kylmästä.

Deidara vilkaisi minuun nyökkäsi ennenkuin Tobi ehti aloittaa huutamistaan.

"Hidan tässä on Jashinisti, hän uhraa ihmisiä Jashin jumalalleen."

Vasemmalla puolellani Hidan nosti kätensä rinnalleen ja kohotti riipustaan ylpeänä. "Jashin-sama antaa seuraajilleen ikuisen elämän. Te kerettiläiset kuolette ja minä elän!"

Kohotin kulmakarvaani. "Väität olevasi kuolematon?"

Hän on kuolevainen. Hän on vain kehittänyt tekniikan jolla hän varastaa uhriensa elinvoimaa. Vorna varmisti ajatuksissani.

" Onko sinulla jokin ongelma asian kanssa..tyttönen?" Hidan sanoi ja kumartui uhkaavasti eteenpäin vaarallinen hymy huulillaan.

"Ei suinkaan. Kenties testaamme joskus kuinka kuolematon todella olet." Sanoin ja hymyilin.

Hidanin silmät kapenivat. "...Huora. Tapan sinut silmät kiinni. Jashin-sama nauttii kun nuoret naiset kuolevat viikate mahassaan."

Hän oli nousemassa ylös mutta Kakuzu tarttui häntä hartiasta.
"Hidan. Älä ole typerä. Istu alas." Hän sanoi käskevällä äänellään.

Hidan istui tovin päästä. Tunsin hänen häijyn tuijotuksensa. Helppo suututtaa. Helpompi kuin Deidara. Mutta toisaalta parempi että edes joillain näistä ninjoista oli luonnetta. Toisin kuin ne suolapatsaat. Häntä vastaan olisi hauska taistella.

"Älä ole ilkeä Kuramori-chanille Hidan! Hän on tyttö!" Tobi huusi nuotion toiselta puolelta.

En voinut itselleni mitään. Ensin tyrskähdin. Sitten aloin nauramaan. Näiden ihmisten kanssa minun pitäisi työskennellä? Tuskin pystyisin olemaan edes päivää tappamatta jotakin heistä. Sain itseni joten kuten kuriin. Äkisti Vorna lensi pois nuotiosta ja lensi hiuksiini piiloon. Tunsin kuinka sen fyysinen muoto katosi. Ehkä se oli väsynyt.

Ravistin päätäni ja nousin ylös. "Oletan että lähdemme varhain huomenna tukikohtaanne? Menen lepäämään." Sanoin ja lähdin kävelemään pois kohti metsää.

"Yritä karata tai tehdä jotain epäilyttävää ja voit olla varma että Jashin saa sinut!" Kuulin Hidanin huutavan perääni.

Hymyilin taas hänen mielettömille uhkauksilleen. Kumpa saisin mahdollisuuden taistella tuota hullua vastaan.

Käännyin katsomaan häntä metsän rajasta.

" Minä en kuulu Akatsukiin. Enkä tottele käskyjänne. Teen osani sopimuksesta ja te osanne. Muut tekemiseni eivät kuulu teille milläänlailla." Niine sanoineni kävelin pimeään metsään. Olin varma että Hidan irvisteli takani.

Kukaan ei hallitse minua. Ei koskaan. Puristin nyrkkini yhteen. Se että joku määräili minua sai minut aina raivostumaan. Suljin silmäni.

Rauhoitu, voit tappaa hänet myöhemmin. Kärsi nyt.