2. päivä


Heräsin auringon paisteeseen. Katsoin kelloa ja näin sen olevan jo kymmenen. Mitä helvettiä?, ajattelin ponnahtaessani pystyyn.
"Voi hitto!" huusin ja nousin kokonaan sängystä. Puin äkkiä päälleni ja juoksin keittiöön. Siellä Tenten, Lee ja Neji istuivat leppoisasti jutellen teekupposten ääressä. Kuinka helvetin suloista, ajattelin hampaitani kiristellen.
"Tajuatteko, että olen myöhässä! Teidän olisi kuulunut tulla herättämään minut, eikä istua juttelemassa ja juomassa teetä kuin jotkut vanhat mummot!"
Kaikki kolme säpsähtivät ja tuijottivat minua. Puhisin vieläkin kiukuissani.
"Itse asiassa olemme juuri menossa kouluusi koska meidän pitää tavata pari henkilöä. Annoimme sinun nukkua koska joudut menemään myöhemmmin kuin tavallisesti", Neji sanoi minulle rauhallisena.
"Häh?  Eli minä en ole myöhässä? Ketä minun kuuluu tavata?", kysyin. Lee vastasi minulle nopeasti:
"Et ole myöhässä ja sinä et tapaa vaan me. Meidän pitää selittä miksi olemme mukanasi koko ajan."
"Ahaa... Milloin me lähdemme? Vai saanko mennä takaisin nukkumaan?" kysyin uteliaana. Nukkuminen oli hauskaa kun eli niin pitkään kuin minä. Pari tuhatta vuotta olisi tylsää käyttää vain töihin ja muuhun. Nukkuminen kävi myös helposti.
"Sorry, mutta lähdemme nyt. Ei nukkumista",Tenten pahoitteli.
"Pöh..." sanoin hänelle. Käännyin hakeakseni laukkuni huoneestani ja muistin yhtäkkiä yölliset tapahtumat. Neji oli nähnyt minun itkevän ja lohduttanut minua. Hän oli kyllä lutunen kun häneen tutustui. Punastuin hieman ja kiiruhdin takaisin jotta pääsisimme liikelle.


Olin taas omissa maailmoissani kun muulin jonkun huutavan nimeäni. Ääni kuului blondille pikku-veljelleni joka oli pelastanut minut Aaronin huoneessa vallitsevasta piinasta. Säikähdin olin saada sydänkohtauksen. Tai siltä se tuntui.
"Älä säikyttele minua tuolla tavalla!" toruin Emiliä.
"Gomen nee!  Mutta arvaa kuka voitti leffa-kilpailun!!!" Emil hihkui ilosta. Tajusin mitä hän tarkoitti. Emil opiskeli elokuva-alaa ja hänen tekemänsä leffa esitettäisiin tv:ssä. Tunsin ylpeyttä ja Emil tarttui käsistäni kiinni ja hypimme ja kikatimme tyttömäisesti. Se olisi ollut outoa jollekkin muulle pojalle kuin Emilille sillä Emil oli muutenkin outo. Lopetimme pian sillä Emil tahtoi mennä kertomaan muillekkin. Kun Emil oli kadonnut kulman taakse huokaisin ja aioin jatkaa matkaani mutta tällä kertaa toinen ääni keskeytti sen ja säikähdin taas. Tällä kertaa huusin ja tunnistin äänen kuuluvan Nejille. Käännyin hitaasti ja katsoin Nejiä silmiin.
"Huolestuin kun et tullut takaisin. Ja ketä tuo äskeinen oli?", hän kysyi minulta.Ajatukset pyörivät päässäni. Neji oli huolestunut minusta ja tullut etsimään minua. Life is beautiful!

"Se oli Emil. Minun pikkuveljeni. Tiedän että hän saattaa olla hieman outo mutta hän on ihan mukava."
"Okei..."
Tuoijotimme toisiamme.Nejillä oli läpitunkevat silmät. Hän tutkaili minua kuin jotain etsien.
"Nukuitko hyvin?" hän kysyi viattomasti. Kohotin kulmakarvojani. Vastasin nopeasti:"Sinunha se pitäisi tietää. Olithan kanssani katolla pitämässä minulle seuraa. Ihmettelen vain kuinka voit otta kaiken niin tyynesti..."
Neji hymähti:"Minkäs sille voi jos sattuu samaan paikkaan ja vielä samaan aikaan. Sinähän tässä olet vuodatellut vähän kaikenlaista. Minä vain satuin paikalle."
"Myönnä pois. Sinä seurasit minua uteliaisuudesta. Sinä saat luvan vuodattaa seuraavaksi."
Hain nopeasti koululaukkuni ja kipitin takaisin portaita alas. Lee, Tenten ja Neji odottivat minua alhaalla.

Autossa mietimme miten voisimme selittää henikivartijani ja miten liikkuisimme kuusisataa päisessä koulussa. Selityksen piti olla mahdollisimman tyydyttävä mutta he eivät tienneet miksi minua piti suojalla niin minä kerroin heille tekosyyn: "Sanokaa että veljeni on todistamassa jotain oikeusjuttua, ja sen takia hänen perheensä saattaa olla vaarassa.Ja voimme liikkua salmiakissa."
He tuijottivat minua kuin hullua.
"Älkää sanoko.Ette tajunneet mitä tarkoitin."Heidän nyökätessään selitin."Minä olen kärjessä, Ten-chan vasemmalla, Neji-kun oikealla ja Lee takana. Vähän niin kuin näin."
Laitoin molemmat etusormeni ja peukaloni vastakkain.


Kun pääsimme koululle meitä tuijotettiin. Yritin tekeytyä mahdollisimman näkymättömäksi. Yritin selvittää ketä tuijotettiin enimmäkseen ja huomasin että se oli Neji. Toiseksi sijoittui Lee ja kolmanneksi Tenten. Nejin ymmärsin aika hyvin sillä suurin osa tuijottajista oli tyttöjä. Jotkut pojat naureskelivat hänen hiustensa pituudelle. Leehen kohdistettiin huvittuneita katseita. Niin pinnallinen tämä koulu oli että kaikki laitettiin ulkonäön varaan. Tenteniä vilkaistiin vain pariin kertaan nutturakampauksen takia. Huomasin että jotkut tytöt alkoivat jopa flirttailla Nejille.
Minua alkoi oksettaa pian ripsien räpytys ja huulien mutristelu. Moni jopa tervehti minua. Juuri kun olin melkein luokan edessä Carmenin oli pakko tulla paikalle. Jähmetyin niille sijoilleni ja katsoin kuinka Carmen tuli luokseni.
"No mutta Anna-kulta missä sinä olet ollut. Olin niiiiin huolissani. Olisit edes ilmoittanut minulle jotain", Carmen sanoi rutistaessaan minua tiukasti. Tunsin makean löyhkän kun jouduin vaaleiden kiharien hiuksien peittoon. Katsoin vaaleansinisiin silmiin ja näin kuinka hän katseli Nejiä kiinnostuneesti. Huomasin Nejin yllättyneen.
"Ah, mutta me emme varmaankaan ole tavanneet. Olen Carmen, Annan hyvä ystävä", Carmen sanoi makeillen hänelle.
"Anteeksi, mutta minun pitää mennä. Tunti alkaa. Hei sitten", sanoin nopeasti Carmenille. Hän tuijotti perääni kylmästi, kun luikahdin hän ohitsensa luokkaan.


Etsin paikan luokan perältä. Tunsin jonkinlaisen läpinäkevän katseen pyyhkäisevän huoneen ympäri. Huomasin Nejille ilmestyneet juonteet silmäkulmissa. Istuin alas, ja Neji kysyi kuiskaten:"Oliko hän todella sinun -öh- hyvä ystäväsi?"
"Etkö huomannut että olemme ihan parhaita sydänystäviä", sanoin hänelle sarkastisesti.
"Mikä lemu hänestä lähtikään!" Tenten sanoi minulle ja köhi.
"Ten-chan. Ettäs uskallatkin pilkata verivihollistani!" sanoin toruvasti nauraen.
Tenten näytti minulle kieltään ja minä näytin hänelle.
"Yrittäkää nyt käyttäytyä", Neji tuhahti. Hän jatkoi pian:" Ja mistä lähtien minä olen ollut sinulle 'Neji-kun' jos saan kysyä?"
Punastuin ja käännyin pulpettiini päin. Mumisin jotain ja keksin aivan loistavan aiheenvaihdon
"Sinähän voit auttaa minua läksyissä. If that's okay with you?" kysyin chipmunk-äänellä. Herra Makoto nosti katseensa kirjasta äkäisenä ja sanoi:"Te kolme, hiljaa siellä!"
Suoristauduimme kuin sähköiskun saaneina ja minä piilouduin kirjan taakse.


Tunnin loputtua Neji kuiskasi kenenkään huomaamatta:"Jos lupaan autaa, käyttäydytkö kunnolla? If that's okay with you?"
Nyökkäsin hiljaa hänelle minun teki mieli halata häntä. Kun pääsin ajatusteni tasalle karahdin punaiseksi.
"Pidät myös sitten lupauksesi!"minä vannotin. Neji hymähti:"Hai hai!"


Jatkoimme seuraavalle tunnille innokaasti jutellen. Hetken kuluttua Tenten tarttui meitä olkapäistä murisi:"Nyt kyyhkyläiset otatte meidätkin mukaan keskusteluun."
Punastuin jälleen kerran ja painoin pääni alas. Neji näytti hänelle kieltä. Tenten aloitti jupinan siitä että miksi hän sai näyttää kieltä mutta Tenten ei. Nejiltä tuli itsekkäältä kuulostava vastaus mikä oli kylläkin aika hauska:"Koska minä olen kauniimpi, vanhempi ja muutenkin lahjakkaampi kuin sinä."
Tyrskähdin hänen vastaukselleen. Hän katsoi minua uteliaana, mutta ei sanoinut mitään.


Ruokatunnilla menimme kaksistaan puun alle syömään, mikä oli minun lempipaikkani syödä. Juttelimme niitä näitä ihmisistä joita tunsimme ja muista jutuista. Hän kertoi että hänen isänsä oli kuollut kun hän oli ollut nuori ja minä kerroin että minunkin äitini oli kuollut. Neji halasi minua ja minä halasin takaisin. Kun irrotauduimme, näin Carmivan-Carmenin tulevan luoksemme. Tietysti hänen oli pilattava ihana hetkemme. Minun oli muutenkin vaarallista hankkia minkäänlaista suhdetta normeihin tyyppehin.

"Hei taas!" Carmen leperteli. Pysyin vaiti. Neji nosti katseensa Hetkeksi mutta jatkoi juttelua minun kanssani. Carmen sai vain lisää puhtia torjunnasta. Hän istui Nejin viereen. Otin MP3:seni ja aloin kuunnella synkkiä lauluja. Synkistyin vieläkin enemmän. Neji huomasi,että ei saisi minulta apua, joten hän joutui antautumaan Carmenin juttuseuraksi. Hän jatkoi juttelua vastahakoisesti Carmenin kanssa ruokatunnin loppuun asti kunnes kellot soivat sen päättymiseksi. Nousin ja lähdin kulkemaan kohti roskiksia. En ollut koskenutkaan lounaaseeni. Heitin sen roskikseen ja jatkoin matkaani kohti seuraavaa luokkaa.


Neji oli hyvästellyt nopeasti Carmenin ja lähtenyt minun perääni. hänen oli vaikea pysyä perässäni tungoksessa. Kun saavuimme luokkaan Neji sihahti:"Mikä ihme sinulla on?"
"Ei mikään", sanoin värittömästi. Menin istumaan vapaaseen nurkka paikkan ja tuijotin kirjaa jonka olin ottanut esille.Pidin kuulokkeet yhä korvillani ja lisäin volumea.
"Kun sanon että tunnillani ei kuunnella musiikkia se koskee myös sinua Anna", Madame Suzuki sanoi. Nostin katseeni ja näin kuinka Madame alkoi hermostuneesti liikehtiä ja kääntyi. Madame Suzuki takkuili koko tunnin sanoissa ja oli hyvin epävarman näköinen. Koko luokka oli hiljaa. Tunnin loputtua kaikki alkoivat tarinoida tapahtuneesta muille. Madame Suzuki oli yksi kylmimmistä opettajista. Heti kun Papa Roachin Getting away with murder alkoi soida minä hermostuin, mutta en pystynyt vaihtamaankaan sitä.Käytävässä lähdin suunnistamaan kohti kaappiani. Tunsin veren valahtavan kasvoiltani ja tärisin kuin horkassa. Neji huomasi sen ja veti minut huomaamattomasti tyhjään luokkaan. Hengitin nopesti kuin olisin tukehtumaisillani. Neji tutkiskeli minua. Lysähdin lattialle ja kiedoin käteni ympärilleni. Tuudittelin itseäni hiljaa. Hän otti kuulokkeeni pois, ja aloin nyyhkyttää. Verta valui paljon pitkin poskiani ja sotki paitani. Neji auttoi minut asentoon jossa veri valui lattialle. Kun lopetin nyyhkyttämiseni, Neji putsasi lattian. Sitten hän nosti minut takaisin istumaan ja pyyhki veren kasvoiltani kostutetulla paperilla. Katseeni oli sumea mutta kehoni reagoi joka ikiseen kosketukseen. Poskeni punersivat hieman. Ajatukseni olivat sementtisiä. Kun hän oli valmis hän kysyi:"Oletko kunnossa?"
Minä nyökkäsin ja nousin seisomaan. Horjahdin ja hän otti minusta kiinni. Ajatukseni selkenivät heti. Pysyimme hetken niin ja punastuin kunnolla. Neji kietoi kätensä tiukemmin ympärilleni ja nosti minut syliinsä.
"Eli et ole", hän sanoi hiljaa. Painoin pääni hänen rintaansa vasten. Vedin sisääni vanilijan tuoksua. Hän kantoi minut jo autioitunutta käytävää pitkin terveydenhoitajalle. Hän ei ollut paikalla joten Neji laski minut vapaalle sängylle. Olimme kaksin. Neji kääntyi hetkeksi ja kuulin hänen sanovan hiljaa 'Byakugan'. Huomasin juonteet uudelleen ja katse pyyhkäisi yli huoneen. Juonteet hävisivät yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin. Hän kääntyi ja peitteli minut sänkyyn. Hän hymyili minulle hellästi ja minä hymyilin takaisin. Terveydenhoitaja oli tullut takaisin ja tervehti meitä. Neji sanoi että oli pyörtynyt ja pyysi että saisin olla täällä loppupäivän. Terveudenhoitaja nyökkäsi ja sanoi soittavansa opettajalleni.
Neji lainasi kännykkääni ja tekstasi Tentenille että olimme terveydenhoitajalla. Sen jälkeen hän istui lattialle ja painoi päänsä käsiensä päälle sängylle. Hän katsoi minua suoraan silmiin ja minä katsoin kuin transsissa takaisin. Tunsin uppoavani yhä syvemmälle harmaaseen väriin. Minua alkoi väsyttää ja Neji huomasi sen. Hän kysyi minulta muka loukkaantuneena."Olenko minä noin tylsää seuraa kun sinua alkaa aina nukuttamaan?"
Olin niin väsynyt että puhuin sekavia enkä ajatellut mitä sanoin:"Et. Mutta sinun läheisyydessäsi on niin rauhallisen ja turvallisen oloista että tietää että jos nukahtaa voi nukahtaa rauhallisena."
Neji punastui ja sanoin ääneen:"Söpöä."
Hänellä oli hyvin vaalea iho jolloin puna näkyi selvästi. Nukahdin ennen Leen ja Tentenin tuloa.


Kun heräsin, näin kaikki kolme istumassa viereisellä sängyllä. He juttelivat hiljaa ja varoivat herättämästä minua. Kuinka kilttiä. Olisin halunnut nukkua lisää, mutta Tenten oli huomannut että olin hereillä ja kiljaisi halatessaan minua. Hän kysyi minulta nukuinko hyvin ja minä vastasin myöntävästi.
Halauksen seurauksena hieman verinen paitani näkyi ja Tenten perääntyi pari askelta.
"Sinun pitäisi pestä paitasi. Muuten veri ei lähde ollenkaan."
Käännyin Nejiin päin ja vastasin sarkastisesti:"Ajattelin juuri aivan samaa. Ihmeellistä."
Neji pyöräytti silmiiään kun nousin seisomaan. Tenten sai vihdoin avattua suunsa ja kysyi:"Mistä tuo on tullut?"
"Minusta", vastasin omahyväisesti ja Tenten vingahti. Lee istui lattialla täysin ulkona kaikesta.
Otin paitani pois ja onnekseni toppini oli puhdas. Huokaisten menin lavuaarin ääreen ja aloin pesemään paitaani saippualla ja vedellä. Samalla kun pesin veritahraa liikehdin ja hyräilin hiljaa laulua jonka muistin lapsuudestani. Heti kun olin saanut veren pois laitoin paitani kuivumaan. Istahdin ikkunaludalle ja kysyin viattomana:"Te ehkä haluatte jonkinlaisen selityksen." Molemmat nyökkäsivät vaitonaisina.
"Nejihän voi sitten selittää!"Huudahdin reippaasti. Neji katsoi minua ärsyyntyneenä. Hymyilin hänelle rohkaisevasti, kun Tenten ja Lee käänsivät päänsä häneen päin. Neji selitti mumisten lyhennyksen siitä mitä minä olin hänelle kertonut. Lee sai tällä kertaa suunsa auki:"Miksi meidän pitää sitten suojella sinua?"
"Olen taika-dieetillä", sanoin ja jatkoin nähdessäni kaikkien hölmistyneet ilmeet:"Eli en voi käyttää taikojani viikkoon muuten voin saada ylirasituksen ja jopa kuolla."
Kuului laukaus ja vingahdin. Kipu iski kuin vasara tajuntaani. Kuului toinen laukaus ja nyt se osui ylemmäs. Verta oli varmasti levinnyt seinää pitkin koska ulkoa kuului kirkunaa ja huutoja. Silmäni alkoivat painua kiinni ja olin valmis vaipumaan pitkään uneen mutta joku veti minut sisään ja kolmas laukaus meni ohi ja osui oveen. Haistoin vanilijan ja se rauhoitti minua. Kuulin kuinka nimeäni kuiskittiin kaipaavasti. Yritin vastata, mutta olin liian väsynyt. Jatkuvasti joku hoki:"Ole kiltti ja älä kuole. Ole kiltti." Tunsin kuinka kasvojani siveltiin hellästi. Pakotin silmäni auki sillä en saanut henkeä. Kurkkuni oli täynnä verta. Oksensin ja yskin saadakseni metallisen maun pois suustani. Kädet pitivät minusta yhä kiinni. Yritin tajuta edes jotain mutta kaikki oli niin sameaa. Yhden asian kuitenkin tajusin ja se oli että Neji oli se ketä oli kaivannut minua ja piti minusta kiinni. Hän näytti helpottuneelta nähdessään minun hengittävän. Käperryin hänen syliinsä hiljaisena. Neji ei sanonut mitään. Lee ja Tenten hyppäsivät ulos ikkunasta etsimään syyllistä. Neji keinutteli minua hetken ja nosti minut sitten ylös. Kiedoin käteni hänen kaulansa ympärille. Neji käveli käytävään jossa kaikki kiinnittivät huomiota meihin.  Pieniä veripisaroita tipahteli lattille. Opettajat yrittivät ­- tuloksetta kyllä - rauhoitella oppilaita. Näin Carmenin ja hän minut. Näin hänen silmissään voitonriemua ja kateutta. En jaksanut miettiä asiaa enepää. Kun pääsimme ulos koulusta Neji tarttui minuun tiukemmin ja hyppäsi koulun varaston katolle.
Siitä hän jatkoi hypellen kattojen päällä kotia kohti. Tunsin vatsanpohjassani perhosia.


Pysähtyessämme Neji hellitti otettaan. Olin painanut kasvoni hänen kaulaansa vasten ja kun nosti päätäni näin että olimme saapuneet takaisin kotiin. Hovimestari avasi oven nopeasti ja näin kuinka Aaron, Namo ja Emil ryntäsivät heti portaita alas luoksemme. Aaron tiukkasi tapahtumista ja Neji vastasi parhaansa mukaan kysymyksiin. Namo ohjasi meidät keittiöön jossa Neji laski minut pöydälle makaamaan, jotta Namo voisi ottaa luodit pois ja hoitaa minua. Namo hätytti Nejin, Aaronin ja Emilin pois. Kiitin häntä mielessäni. Namo aikoi leikata paitani auki saksilla mutta minä sain pihistyä:"Ota se hemmetin paita vain pois. kyllä minä sen verran kestän."
Namo huokaisi ja rupesi riisumaan minulta pois toppia. Hän työnsi pinsetit ylempään haavaan ja minä kiljaisin korviavihlovasti. Tunsin kuinka jokin poistui selästäni ja kuinka lämmintä nestettä alkoi valua vuolaammin selkääni pitkin. Namo painoi pyyhkeen haavan päälle ja ryhtyi poistamaan toista luotia. Kiljuin taas kivusta. Vatsani ja rintojeni ympärille laitettiin siteet.



Namo huokaisi saadessaan työn valmiiksi ja minä laitoin pyyhkeen ympärilleni. Kuulin kuinka ovi avattiin ja Tenten kurkisti sisään.
"Näyttäisitte olevan valmiita. Oletko kunnossa, Anna?" hän kysyi minulta. Nyökkäsin irvistäen ja vediin toppini alas. Neji tuli sisään ja nosti minut syliinsä. Namo huokaisi vielä kerran, ja Neji kantoi minut huoneeseeni. Hän katsoi minua oudosti, peitteli minut ja kääntyi lähteäkseen.
"Ole kiltti, ja jää", inahdin sängyn uumenista. Neji kääntyi takaisin ja silitti kasvojan hieman. Hän asettui sänkyni viereen polvilleen ja painoi päänsä käsiensä päälle samalla tavalla kuin viimeksi, mutta tällä kertaa vinottain. Katselin häntä silmät hitaasti sulkeutuen ja tiesin nukahtavani ensimmäisenä.

__________________________________________________________________
ihmeelistä kuinka paljon ihmiset nukkuvat.O.o kommenttii kommentii ja kolmatta kertaa en kirjoita sillä sokeille ei toisteta!!!!!!