Se suuri ja paljon odotettu perjantai sitten lopulta koitti. Koulussa opettajat huomasivat väkisinkin, että jotain oli selvästi tapahtumassa, koska Irukan luokka oli epätavallisen levottomalla tuulella. Ilmassa oli nostalgiaa ja kaikki odottivat iltaa jännittyneinä. Rehtori Tsunadelle tuli valituksia eri opettajien suunnilta kyseisen luokan takia. Kurenai ja Asuma tekivät valituksen, samoin Gai. Koska Kakashi ja Anko olivat hyviä kurinpitäjiä, heidän ei tarvinnut valittaa luokasta lainkaan.

”Se luokka on vain entistä mahdottomampi! He ovat kaikki olleet samalla luokalla 7-vuotiaista asti ja heistä on tullut vain kahta kauheampia!” Kurenai valitti Tsunadelle tämän työhuoneessa.
”Pahimpia ovat ehdottomasti se Naruto, Kiba ja sitten se Kankuro!” Asuma puolestaan totesi.
”Unohdit vielä Inon ja Sakuran! Siinä vasta kauhea tyttökaksikko!” Gai sanoi väliin.

”Vaietkaa hetkeksi! Minun pitää jutella tästä nyt heidän luokanvalvojansa Irukan kanssa…” Tsunade sanoi väsyneellä äänellä ja sulki silmänsä hetkeksi. Hän oli kuunnellut samaa valitusvirttä jo monta vuotta, mutta ei oikein voinut asialle mitään, oppilaita kun ei voinut laittaa eri luokille. Ainoaksi rangaistuskeinoksi jäi siis se vanha kunnon jälki-istunto, mutta sillä ei ollut kerrassaan mitään vaikutusta. Koko luokka sekoili siitäkin huolimatta vain entistä enemmän.

”Mitä aiot tehdä asialle, Tsunade-sama?” Shizune kysyi sivummalta huolestuneen näköisenä. Tsunade pohti hetken. Häntä hävetti myöntää, ettei hän keksinyt mitään keinoa pitää Irukan luokka kurissa, joten hänen ainoa vaihtoehtonsa oli…
”Minä annan Kakashille vapaat kädet tämän asian kanssa, hänhän opettaa heille matikkaa ja äidinkieltä,” hän huokaisi lopulta.

”Miksi juuri Kakashi? Onhan Ankokin kova kurinpidon kanssa…” Kurenai kysyi hieman epävarmana.
”Olet oikeassa, mutta Kakashi on Ankoa luovempi. Hän kyllä saa sen luokan kuriin tavalla tai toisella!” Tsunade totesi. Niinpä opettajien hätäkokous päättyi.

”Nyt se saatanan meteli loppuu!” Kakashi ärjäisi tullessaan luokkaan pitämään päivän viimeistä tuntia, joka sattui olemaan äidinkieltä. Luokka vaikeni oitis. Kakashille kukaan ei uskaltanut vittuilla, ei edes Kankuro.
”Mitä me teemme tänään? Ei lueta mitään runoja ainakaan!” Kiba kysyi peräpulpetista.

”Avaakin se suu vielä ilman lupaa, niin määrään teille kolmen sivun pituiset runot kirjoitettavaksi jotka pitää palauttaa maanantaina!” Kakashi antoi takaisin. Kiba vaikeni nolona. Kakashi istui tuoliinsa, alkoi välittömästi keikkua sen jaloilla ja kaivoi laukustaan esiin monistenipun ja Kuherteluparatiisi-kirjansa.

”Minä korjasin eilen aineenne. Nyt palautan ne ja kerron teille numerot!” hän sanoi kuuluvalla
äänellä. Koko luokka nielaisi.
”Miten…miten ne aineet menivät?” Tenten kysyi varovasti. Kakashi naureskeli itsekseen.
”Miten ne aineet menivät…” hän matki Tenteniä ja heilutteli monisteita ilmassa. Lyra, Sakura ja Ino katsoivat toisiaan hieman kauhuissaan.

”Minä sain siitä aineesta varmasti nelosen!” Ino suhahti.
”No niin minäkin…” Sakura myönsi ja katsoi sitten kysyvästi Lyraa.
”Minulla se meni kai ihan hyvin,” Lyra vastasi.
”Ole sitten onnellinen…!” Sakura ja Ino sanoivat yhteen ääneen ja katsoivat sitten taas odottavina Kakashia.

”No niin, täältä tulee!” Kakashi huusi ja otti esiin ensimmäisen paperin. Kaikki olivat aivan hiljaa.
”Toivottavasti tuli vitonen edes…” Naruto ajatteli itsekseen.
”Kympin saivat Sasuke, Gaara, Neji ja Lyra!” Kakashi sanoi. Lyra hätkähti. Mitä ihmettä? Hänkö oli saanut aineesta täyden kympin? Sasuke, Neji ja Gaara eivät yllättyneet omista arvosanoistaan lainkaan.

"Hyvä, Lyra!” Naruto, Sakura ja Ino huusivat pulpeteistaan. Lyra punastui kehuista.
”Ysin saivat tällä kertaa Shino, Temari ja Hinata,” Kakashi sanoi. Hinata punastui, mutta Shino ja Temari näyttivät tyytyväisiltä itseensä. Sakura ja Ino roikkuivat toistensa kaulassa ja pidättelivät itkua.

”Kasin saivat tällä kertaa Lee, Tenten ja Ino…” selostus jatkui. Lee rääkäisi jotain onnellisena, samoin Ino.
”Ja seiskaan ylsivät tällä kertaa Shikamaru, Chouji ja Naruto. Kutosen sai Sakura. Loppunumeroita on turha luetella, mutta sanon ne nyt tasapuolisuuden nimissä kuitenkin. Kiba sai viitosen ja Kankuro nelosen. Ihmeen hyvin nämä aineet kuitenkin menivät…” Kakashi totesi huokaisten. Sitten hän keskittyi hetkeksi henkilökohtaiseen kirjaansa ja määräsi luokan tekemään tehtäviä kielioppiin liittyen.

Lyra oli aivan kamalan hermostunut tehdessään tehtäviä. Häntä jännitti ilta aivan käsittämättömän paljon ja hän olikin miettinyt jäävänsä kotiin sen sijaan, että menisikin tämäniltaisiin bileisiin. Mutta sitä hän ei voinut tehdä, hän oli jo luvannut mennä. Mutta…ehkä hän voisi teeskennellä olevansa sairas? Olisiko se liian raukkamaista…?

Lyra pyyhki ajatuksen pois mielestään. Kyllä se oli liian raukkamaista. Hänen olisi pakko mennä niihin bileisiin ja kohdata sekä Naruto että Sasuke…Hän sulki silmänsä ja puri hammasta. Häneen sattui hyvin paljon kun hän kuvitteli mielessään molempien surulliset ilmeet jos hän ei tulisikaan…

”Voi minua kun olen tällainen helvetin idiootti…” hän sätti itseään eikä huomannut yhden pienen kyyneleen tippuvan hänen tehtävä-kirjansa päälle.

Kun tunti 35 minuuttia myöhemmin oli päättymässä, Kakashi läimäytti Kuherteluparatiisi-kirjansa kiinni ja antoi luokalle kotitehtävät. Silti hän ei päästänyt luokkaa vielä lähtemään. Se sai kaikki varuilleen. Yleensä Kakashi päästi heidät ajallaan menemään.

”Arvaatkaapa, mikä on opettajien keskuudessa suurin puheenaihe nyt?” hän kysyi kovalla äänellä. Syntyi hetkeksi hiljaisuus. Kukaan ei oikein uskaltanut arvata ainakaan heti.
”Tylsät vaatteet?”  Ino kysyi nenäkkäästi etupulpetista.
”Työnarkomaanit?” Kiba kysyi naureskellen.
”Nudistit, jotka ovat ammatiltaan opettajia?!” Naruto nauroi kovalla äänellä ja hakkasi nyrkillään pulpettia ilmapiirin kireydestä huolimatta.
”Yleinen paska, jota kaikki vaan jauhavat?!” Kankuro kysyi kovalla äänellä.
”Salarakkaat?” Sakura kysyi hihittäen.
”Meidän luokkamme?” Sasuke ehdotti tyynellä äänellä.
”Oikein, Sasuke!” Kakashi huusi ja koko luokka vaikeni sitten.

”Olen nyt tosissani. Teidän luokkanne on oikea ongelmapesäke! Siitä puhutaan jo ylimmässä johtoportaassa ja kaikki opettajat minua ja Ankoa lukuun ottamatta ovat valittaneet teistä. Rehtorimme Tsunade piti tänään hätäkokouksen ja antoi minulle päätösvallan tässä asiassa…eli toisin sanoen…minä olen se, joka kitkee tämän ongelman pois teistä ja rankaisee teitä!” Kakashi puhui kovalla äänellä ja painotti sanojaan tarkkaan.

Luokkaan lankesi viideksi sekunniksi kuolemanhiljaisuus. Naruto ja Kiba katsoivat toisiaan kauhuissaan, samoin tekivät Sakura ja Ino. Lyran silmät eksyivät vahingossa Sasuken silmiin ja he katsoivat toisiaan hetken. Sasuken ilme oli täysin rauhallisen tyyni.

”Miten hän pystyy aina olemaan noin tyyni…?” Lyra ajatteli. Sasuken silmät olivat jälleen kirkkaat ja merkilliset, mutta niissä oli rauhallinen ja lämmin sävy. Aivan kuin hän olisi katseellaan sanonut Lyralle että tämän kannattaisi rauhoittua. Lyra vastasi pojan katseeseen hymyllä ja kääntyi sitten katsomaan Kakashia taas. Hän oli syvästi kiitollinen Sasukelle, sillä tämä oli todella rauhoittanut häntä.

Sasuke sen sijaan katsoi tyttöä yhä syrjäsilmällä ja tunsi sydämensä hakkaavan lujaa. Naruto näki sen ja mulkoili Uchihaa kiukkuisena. Sasuke oli jälleen kuin ei huomaisikaan Naruton murhaavaa katsetta selässään.

”Mitä sinä aiot tehdä meille, Kakashi-sensei?” Hinata kysyi ääni vapisten. Kakashi naureskeli itsekseen.
”Sitä minä aion miettiä tämän illan. Älkää pikkuiset huolehtiko, kyllä teitä rankaistaan! Se ei kyllä varmaan ole ihan kivutonta…” hän sanoi ja sai koko luokan nielaisemaan. Kaikki kyllä tiesivät pelätä näitä Kakashin ”rangaistuksia”. Ino ja Sakura oikeasti tärisivät pelosta.
”
Mutta minä rankaisen teitä vasta kun keksin miten. Painukaan nyt ryyppäämään ja tupakoimaan kaupungille niin kuin joka perjantai!” Kakashi huusi ja niin koulupäivä päättyi. Luokka uskalsi huutaa vasta kun pääsi pois Kakashin lähettyviltä. Vapaus oli koittanut vihdoin! Illalla olisivat bileet!

”Mitä suunnitelmia sinulla on täksi illaksi?” Kushina kysyi iltapäivällä laittaessaan ruokaa pöytään. Naruto kohautti äidilleen rennosti olkiaan.
”Menen varmaan discoon kavereiden kanssa…” hän vastasi. Kushina kurtisti kulmiaan. Hän olikin kuullut, että nuorisotalolla olisi jokin disco tänään.
”Vai niin…ketä sinne tulee?” hän kysyi.
”Meidän luokka luultavasti ja joitain muita…” Naruto vastasi rauhallisesti ja auttoi äitiään pöydän kattamisessa.

”Ketä muita? Ei kai niistä nyt tule sellaiset riehumis-juhlat, Naruto?” Kushina kysyi hieman epäilevällä äänellä ja kohotti kulmiaan. Naruto tunsi jähmettyvänsä aloilleen. Miksi hänen äidillään täytyi aina olla niin hyvä päättelykyky?
”Siis jotain Inon kavereita, emme me juo siellä!” hän selitti hieman hätäillen. Hän puhui ainakin osittain totta, hän ei itse aikoisi juoda pisaraakaan mitään boolia. Hän kyllä tiesi, että Kiba olisi aivan tajuttomassa humalassa ennen puoltayötä.

Kushina katsoi poikaansa yhä epäillen. Hän oli saanut tämän kerran kiinni juomisesta, mutta siitä nyt oli kaksi vuotta aikaa. Hän oli antanut pojalleen sen kerran anteeksi, eikä muistellut asiaa enää niin usein, mutta oli silti huolissaan tästä joka viikonloppu kun tämä lähti Kiban ja muiden kanssa jonnekin. Mutta hän luotti silti poikaansa.

”Hyvä on, kulta. Ilmoitat sitten kun lähdet kotia päin, niin osaan odottaa sinua. Olkaa sitten siellä kunnolla!” hän sanoi Narutolle hymyillen. Naruto nyökkäsi reippaana.
”Tietenkin, äiti! Ja kiitos!” hän sanoi hymyillen. Kushina soi taas pojalleen hymyn kun tämä ryntäsi kohti yläkertaa innokkaan näköisenä. Hän tiesi voivansa luottaa Narutoon ja siihen, ettei tämä enää rikkoisi lupaustaan.

Sen sijaan...hän tiesi, ettei pystyisi enää koskaan luottamaan Minatoon, entiseen mieheensä ja Naruton isään, joka oli pettänyt häntä ja jättänyt hänet 8 vuotta sitten. Muistot valtasivat Kushinan mielen jälleen ja hän pyyhkäisi silmäkulmiaan. Hänen ei kannattanut muistella enää menneitä, ne vain saivat hänet entistä surullisemmaksi…

”Mihin hittoon sinä oikein kuvittelet taas meneväsi?” Hiwatari kysyi kiukkuisena illalla kun huomasi pikkusiskonsa meikkaavan itseään. Lyra mulkaisi veljeään kerran ja jatkoi ripsivärin levitystä. Hän ei näyttänyt aivan liian meikatulta, mutta ei hän kyllä näyttänyt miltään
pikkulapseltakaan. Hän oli juuri nyt tyytyväinen kasvoihinsa.

”Minne sinä oikein olet menossa oikeasti? Hei, puhun sinulle, Lyra!” Lyra kuuli taas veljensä kiukkuisen ääneen takaansa. Hän huokaisi syvään ja tunsi tyydytystä siitä, kun sai ärsyttää Hiwataria. Hänellä oli sitä paitsi parempaakin tekemistä kuin kuunnella paskan jauhamista. Hänen olisi määrä tavata Ino ja Sakura discossa tunnin päästä…

”Isä! Lyra on menossa johonkin strippaamaan!” Hiwatari huusi kohti keittiötä. Lyra huokaisi syvään.
”Mikä raukka, pyytää isän apuun ja valehtelee vielä…!” hän ajatteli.
”Ei Lyra ole menossa minnekään strippaamaan, Hiwatari! Sinä olit se, joka strippasi viime yönä!” Mamoru huusi olohuoneesta ja keskittyi sitten taas omiin puuhiinsa. Hiwatari punastui hieman ja kiroili itsekseen jotain. Hän heitti siskoonsa vielä kiukkuisen katseen ja hävisi sitten vessaan. Lyra nauroi itsekseen ja alkoi laittaa hiuksiaan kuntoon.

”Siis ketä tyttöjä siellä bileissä on ja montako?” Hidan kysyi Deidaralta jutellessaan tämän kanssa puhelimessa.
”Siellä on minun tyttöystäväni Ino, et sitten koske siihen!” Deidara ärähti.
”No en ole vittu koskemassakaan! Onko siellä muita, Dei?” Hidan kysyi hieman ärtyneellä äänellä. Deidara huokaisi syvään. Hidan osasi olla niin ärsyttävän herkkä…
”No siellä on enemmän poikia kuin tyttöjä. Siellä on Inon bestis Sakura, se on kauhea teini ja se oli ennen lätkässä Itan pikkuveljeen Sasseen,” Deidara vastasi. Hidan mietti hetken.

”Onko muita?” hän kysyi.
”Joo, joku Tenten, mutta se on todennäköisesti selvin päin, samoin Hinata ja se Hinata on kai varattu…sitten siellä on Temari, mutta se on aika poikamainen…” Deidara luetteli hitaasti tuntomerkkejä ihmisistä, joita oli kuullut Inolta. Luurin toisesta päästä kuului marinaa.

”Ihan vitun huonot bileet, Dei…” Hidan valitti.
”Kuinka niin?” Deidara kysyi hämmentyneenä.
”No kun ei ole naista!” Hidan ärjäisi.
”Ei tarvitse huutaa minulle, saatana!” Deidara huusi vihaisena.
”Miksi vitussa sinä minulle huudat?!” Hidan karjui luuriin.
”No en vittu tiedä!” Deidara karjaisi ja harkitsi lopettavansa puhelun.
”Senkin pässi! Voi helvetti oikeasti, sano jo onko siellä muita tyttöjä!” Hidan huokaisi luuriin yhä närkästyneenä.

”Noo…on siellä vielä yksi kai. Sen nimi on kai Lyra, eikä se seurustele. Voit juottaa sen känniin ja sitten jorailla sen kanssa” Deidara ehdotti. Hidan mietti hetken. Bileet ilman naisia olivat hänestä kyllä aika turhat…
”Okei, se Lyra on sitten minulle varattu! Sano se Orolle, ettei se bi-paska vie sitä minulta! Oro vie joka bileissä minulta naiset ja homoilta miehet!” hän sanoi lopulta.

”Selvä homma! Nähdään parin tunnin päästä!” Deidara sanoi ja sulki puhelimensa. Hidan teki samoin.

”Neji on varattu sitten minulle tänä iltana!” Tenten ilmoitti ääneen seistessään yksin omassa huoneessaan laittautumassa. Hän oli meikannut itseään jo kymmenen minuuttia ja alkoi olla pian valmis. Hän oli miettinyt olisiko bileissä mahdollisesti sellaisia tyttöjä, jotka saattaisivat yrittää vikitellä Nejiä. Hän ei kuitenkaan keksinyt ketään. Ino seurusteli onnellisesti sen Deidaransa kanssa, Lyralla oli Naruto, Hinata oli yhdessä Kiban kanssa. Jäljelle jäivät siis Sakura ja Temari.

Tenten tiesi, ettei Temari tekisi hänelle koskaan mitään sellaista, hehän olivat parhaita ystäviä. Mutta Sakura…he eivät olleet varsinaisesti mitään sydänystäviä ja Sakuralla oli oikukas luonne…
”Ei, hän ei vie Nejiä minulta!” Tenten ajatteli ja lupasi sen itselleen.

”Jos tulet kännissä kotiin, olet arestissa…” Kiba kuuli äitinsä äänessä ärtymystä ja vakavuutta.
”Joo, joo…” hän mutisi äidilleen rennosti.
”Minä tiedän tuon ilmeen! Se on nyt viaton ja sellainen ettet muka juo ja kuitenkin juot!” hänen äitinsä karjaisi äkisti.
”Miksi sitten päästät minut lähtemään sinne discoon?!” Kiba kysyi kiukkuisena.

”No siksi tietenkin, ettet nököttäisi kaikki illat vain kotona! Arvaa hävettäisikö minua olla sellaisen äiti, joka vain istuu koko ajan kotona eikä tee mitään?!” hänen äitinsä kysyi huutaen. Kiba huokaisi syvään.
”Tulihan se oikea syy sitten selville…” hän ajatteli.
”Saat mennä, muttet tule sitten kännissä kotiin tai tulee viikko kotiarestia!” hän kuuli äitinsä vielä sanovan, ennen kuin pakeni keskustelusta.

Sasuke katseli huoneensa suuresta ikkunasta mietteliäänä ulos ja hänen kasvoillaan tanssi varjoja sekä tähtien valoa. Hän katseli edessään lepäävää metsää ja sitten sen takana näkyvää kaupunkia, jonka valot loistivat kaikkialle. Miten kaunista oikeastaan…ja surullista. Hän ei saanut ensin katsettaan irti kauniista taivaasta, joka oli täynnä tähtiä. Hän katsoi niitä surullinen että toiveikas pilke silmissään ja huokaisi syvään.

”Lyra…sinä olet kuin yksi noista kauniista tähdistä taivaalla. Ei, sinä olet se kaikista kaunein tähti. Loistat kauniisti taivaalla kuin unelma ja voin nähdä sinut, mutta…en voi koskettaa sinua tai saada sinua…” hän ajatteli surullisena. Hän todella tiesi sen nyt. Hän rakasti Lyraa, eikä voisi kuvitella että eläisi ilman tätä. Hän tunsi nytkin aivan sanoinkuvaamatonta tuskaa, kun joutui olemaan erossa tytöstä. Naruto…

Sasuke tunsi vihaa sisällään kun ajatteli poikaa. Häntä raivostutti se, että Lyra seurusteli tuon blondin kanssa.Vaikka mistä sen tiesi oliko Lyra enää edes niin riippuvainen blondistaan? Ehkä tämä ilta olisi Sasuken mahdollisuus saada Lyra hetkeksi itselleen…? Hän hymyili hieman taivasta kohti ja katosi sitten äänettömästi huoneensa varjoihin.

Kello oli seitsemän illalla kun Lyra nousi bussista ja lähti kävelemään kohti nuorisotaloa. Hän tiesi paikan sijainnin täsmälleen ja oli iloinen siitä, kun sai kävellä paikan päälle itsekseen. Hän ei kaivannut juuri nyt saattajia…Ilta oli pimenemään päin ja oli hieman kosteaa ja viileää. Mutta sellaistahan se syksy olikin.

Lyra huokaisi syvään. Hän oli tavattoman kiitollinen siitä, ettei Hiwatari ollut lähtenyt seuraamaan häntä. Se vasta olisikin noloa ja ahdistavaa! Kunpa hänen veljensä ei vain olisi noin…suojeleva ja muutenkin niin ääliö! Se sai Lyran taas irvistämään itsekseen, mutta hän päätti olla enää tänä iltana ajattelematta ääliömäistä veljeään.

Pukeutuminen ei ollut tuottanut Lyralle suurempia ongelmia. Hän oli pukenut päälleen tummansinisen ja tyköistuvan topin ja sen päälle mustan hupparin, joka sopi hänelle hyvin. Jalassaan Lyralla oli vuoden vanhat farkut ja hänellä oli jalassaan tavalliseen tapaansa tennarit. Hän tiesi kuitenkin, että Ino ja Sakura ilmestyisivät paikalle todennäköisesti minihameissa säästä riippumatta. Lyra tiesi myös sen, että osa porukasta olisi humalassa, elleivät sitten kaikki…se ei piristänyt häntä, mutta hän päätti olla ajattelematta sitä. Hän oli tullut vain pitämään hauskaa luokkansa kanssa, ei muuta…

Kun Lyra näki tutun nuorisotalon, hän huomasi, että siellä ei ollut ylimääräisiä ihmisiä. Pihalla makasi muutaman ihmiset polkupyörät, pari mopoa ja pari rullalautaa. Pihalla ei ollut ketään, ainakaan vielä. Siihen saattoi olla syynä myös ilman kosteus ja kylmyys. Sisältä heijastui discovalojen välkyntä ja kova musiikin pauke, joka varmasti kuului kahden kilometrin päähän.

”Voi ei…” Lyra ajatteli itsekseen hymyillen kun käveli ovea kohti. Vaikka hän ei ollut ihan parhaimmalla juhlatuulellaan, hän ei voinut sille mitään, että alkoi olla melko jännittynyt. Ehkä tästä illasta voisikin tulla ihan hauska?

”Se maksaa vitosen” portsarina toimiva noin 20-vuotias mies sanoi Lyralle kun hän pääsi ovelle. Lyra hätkähti kun tunnisti miehen. Sehän oli Kabuto, heidän koulunsa ruokalassa töissä oleva mies, jonka hän oli nähnyt ensimmäisenä päivänään uudessa koulussaan! Kabuto näytti yllättyneeltä ja hieman ärtyneeltä kun tunnisti Lyran.

”Sinä?” hän kysyi hieman viileämmällä äänellä.
”Niin, minä…” Lyra vastasi hiljaa ja kaivoi taskustaan vitosta. Kabuto katsoi tyttöä pitkään. Tuo tyttö oli sinä päivänä katsonut pahasti hänen vaivalla tekemäänsä makaronilaatikkoa…

”Anna jo se raha!” hän äyskähti Lyralle. Lyra huokaisi syvään ja ojensi setelin Kabutolle ja meni sitten tämän ohi. Hän onnistui näyttämään niin välinpitämättömältä ja tyyneltä, että se hämmästytti sekä häntä itseään että Kabutoa. Hän oli kai oppinut tuon taidon Sasukelta…

”Lyraaaa! Sinä tulit!” Ino ja Sakura huusivat kuorossa kun huomasivat Lyran naulakoiden luona. Lyra katsahti ystäviään ja oli veikannut oikein näiden pukeutumisesta.

Sakuralla oli yllään tummanpinkki minihame ja valkoinen, hihaton toppi. Jalassaan hänellä oli ballerinat, jotka olivat myös pinkit. Sakura oli meikannut itsensä raskaasti, mutta se ei haitannut tai yllättänyt Lyraa ollenkaan.

Inolla taas oli yllään violetti minihame ja vaaleansininen t-paita, joka näytti hänen yllään todella hyvältä. Jalassaan hänellä oli mustat ballerinat. Hän näytti paljon siistimmältä Lyran mielestä kuin Sakura, mutta sitä hän ei sanonut ääneen.

”Moi! Tietenkin minä tulin kun niin lupasin,” hän sanoi yrittäen hymyillä ystävilleen.
”Sinä näytät aivan ihanalta! Kunpa minäkin voisin olla yhtä kaunis!” Sakura sanoi hymyillen hänelle.
”Niinpä! Lyra, olet todella kaunis,” Ino sanoi iloisesti ja vilpittömästi
hymyillen. Lyra punastui kehuista ja tunsi olonsa hyväksi.

”Kiitos, te näytätte myös kauniilta,” hän sanoi. Sakura ja Ino olivat vain yhtä hymyä.
”Kiitos, mennäänkö jo?” Ino kysyi malttamattomana. Lyra nyökkäsi.
”Tästä tulee paras ilta ikinä!” Sakura sanoi ajatellessaan laukussaan olevia kondomeita ja ehkäisypillereitä. Lyra toivoi samaa.

Nuorisotalon sisätilat olivat suuret ja kotoisat. Ensimmäisenä kun pääsi pois naulakoilta, edessä oli oikealla baaritiski ja sen takana keittiö ja vasen puoli oli täynnä sohvia, pöytiä ja tuoleja ja oikealla puolella oli myös biljardipöytä. Sen jälkeen pääsi suurelle tanssilattialle, jolta näki hyvin edessä häämöttävälle lavalle. Alakerrassa olivat myös vessat ja siellä oli myös dj:n oma koppi täynnä musiikkia.

Yläkerrassa oli myös biljardipöytä, sohvia, pöytiä, tuoleja, vessat ja tanssilattia. Koko paikka oli hyvin siisti ja discopallot loivat upeita ja värikkäitä kuvioita tanssilattialle.
”On täällä ainakin tunnelmaa…” Lyra ajatteli kuunnellessaan kaiuttimista kuuluvaa musiikkia.

Lyra huomasi että kaikki olivat jo paikalla. Hinata istuskeli eräällä sohvalla naama punaisena Kiban kainalossa, joka siemaili jo kaljaa pullostaan. Sohvalla istuivat myös Naruto ja Shikamaru. Lyran sydän tuntui puristuvan kasaan kun hän näki Naruton. Tietenkin hän oli tiennyt sen, että tulisi näkemään Naruton, mutta ei ollut uskonut että se olisi näin vaikeaa sen jälkeen, kun he olivat nyt tauolla. Naruto naureskeli jotain Kiban kanssa, mutta silti hän vaikutti hieman alakuloiselta.

”Se ei tosiaan auta asiaa…” Lyra ajatteli ja käänsi katseensa pois entisestä poikaystävästään.
Shikamarulla oli myös edessään kaljapullo, mutta hän ei juonut siitä, vaan nukkui pää pöydän päällä.

Lyra etsi katseellaan muita luokkatovereitaan. Shino näytti tekevän boolia keittiön suunnalla. Hän lisäsi mitä erilaisimmista pullosta mitä erilaisimpia juomia maljaan. Lyra ei halunnut tietää mitä kaikkea boolissa oikein oli. Hän päätti olla koskematta siihen. Chouji istuskeli Shinon seurana keittiössä ja hän ahmi kovalla kiireellä sipsejä ja karkkeja, jotka oli ilmeisesti tarkoitettu bileisiin. Ino ja Sakura seurasivat Lyraa kävellen tämän rinnalla.

Lyra huomasi Kankuron purkavan pulloja muovikasseista Gaaran kanssa. Kumpikaan ei puhunut paljon, Kankuro mutisi itsekseen tosin jotain mistä Lyra ei saanut mitään selvää. Temari istuskeli eräässä pöydässä Tentenin kanssa ja puhui tämän kanssa jostain. Välillä hän heitti kiukkuisen katseen Shikamarua päin. Lee roikkui yläkerran kaiteessa kiinni ja huuteli rakkaudentunnustuksia Sakuralle, joka painoi automaattisesti mp3-soittimen kuulokkeet korvilleen.

Lyra naurahti itsekseen ja etsi sitten katseellaan Sasukea ja Nejiä. Molemmat olivat vallanneet alakerran biljardipöydän ja pelasivat toisiaan vastaan. Lyra huomasi, ettei Sasukella ollut nyt päällään sitä mustaa hupparia, joka hänellä yleensä oli päällä. Hän oli pukeutunut nyt tummansiniseen t-paitaan, joka korosti hänen lihaksiaan upeasti ja tummiin farkkuihin. Nejillä oli päällään tavalliset vaatteensa ja Tenten heitteli hänen suuntaansa kaihoavia katseita vähän väliä.

Sasukella oli pelatessaan biljardia keskittynyt ilme kasvoillaan, mutta hän näytti siltikin tyyneltä kuten aina. Nejillä oli kasvoillaan kireämpi ja keskittyneempi ilme kuin Sasukella. Lyra hymyili itsekseen kun katsoi Sasukea. Samantien hänen teki mieli lyödä itseään. Miksi hän oli taas tällainen idiootti? Eikö hän osannut pitää ajatuksiaan ja katsettaan enää edes kurissa? Samantien hänen katseensa palasi takaisin Narutoon päin. Taas hän halusi lyödä itseään. Millainen idiootti hän oikein oli? Miksi hänen oli välillä katsottava Narutoa ja välillä taas Sasukea? Miksi?

”No mitä pidät? Eivätkö olekin hyvät bileet tulossa?” Ino kysyi äkisti. Lyra hätkähti ja katsahti tyttöön päin.
”Joo, ihan hyvät…” hän yritti sanoa mahdollisimman vakuuttavasti.
”Mikä sinulla on? Vaikutat hieman oudolta…” Ino kysyi nyt huolestuneella äänellä.
”Ei mikään,” Lyra valehteli. Häntä ei todellakaan huvittanut juuri nyt ruveta kertomaan asioitaan Inolle ja Sakuralle.

”Oletko vielä heikkona sen aivotärähdyksen takia?” Sakura puuttui puheeseen vähintään yhtä huolestuneena. Lyra pudisti päätään.
”En, kaikki on hyvin. Ihan hyvin…” hän vastasi ja katsoi sitten taas vasemmalle puolelle huonetta. Siellä hän näki Naruton ja kohtasi nyt tämän safiirinsiniset silmät. Mutta kun hän käänsi katseensa huoneen oikeaan laitaan, hän näki Sasuken ja tämän tumma katse porautui häneen. Lyra tunsi sydämensä hakkaavan lujaa. Mitä hän nyt voisi tehdä? Mitä?