Veri valuu otsaani pitkin, olen aivan märkä, astun sisään huoneistooni.
Heitän takkini kenkätelineen päälle ja kävelen vessaa kohti, oli säkkipimeää.

Oli parhaan ystäväni 18 vuotis juhlat, vieraita oli suoraan sanoen aivan liikaa, edes päivänsankari Ino ei tunnistanut kaikkia, ne olisivat viimeiset syntymäpäivät ennenkuin Ino lähtisi.


Kävelen reippain harppauksin vessaa kohti. Vessaan päästyäni alan riisua vaatteitani, haluan heidän kosketuksensa iholtani pois, tekisin mitä vain sen eteen. Olen riisunut, Kyyneleet vuotavat vuolaana poskiani pitkin, pistän suihkun päälle.


Ilta oli jo pitkällä, suurin osa vieraista oli jo häipynyt, siellä oli enää pari tuntematonta, juotavakin oli lopussa. Ino hekotteli vieressäni, hän oli onnellinen. Katsoin häntä silmiin, sitten hän ehdottaa että lähtisimme muualle, Ino alkoi hoputtaa ihmisiä pois kotoaan.Viimeinen päivä.

Vesipisarat pyyhkivät ihollani sulavasti, itken, Veri on jo kohta kokonaan poissa, mutta heidän kosketuksensa ei häivy, hinkkaan ihoani pesusienellä. Huudan.


Kävelimme pois Inon asunnon luota, iloitsimme, olin silti surullinen. En näkisi Inoa enää puoleen vuoteen, kaksi ihmistä käveli perässämme.


Nousen suihkusta, olen nyt litimärkä, kävelin olohuoneeseen. Kello on neljä aamulla. Istun sängylleni, tuntuu kuin elämäni olisi ohitse.


Kaksi henkilöä takanamme huusivat jotain, Ino kääntyi ja katsoi heitä kohti, toisella oli veitsi kädessään. Ino pelästyi ja minä käännyin myös.
Huomasin veitsen, hätäännyin.



Istun sängyllä, aika kuluu huomaamatta, olen likainen.
Puen päälleni, ota takin, lähden ovesta ulos.



Mies veitsi kädessään juoksee meitä kohti, Ino yrittää karkuun, mies sai hänet kiinni, olin jähmettynyt, toinen mies tuli luokseni, löi minua kasvoille, kaaduin sateen kastelemaan maahan. Ino kiljui.


Kävelen portaat alas, huokaisen, kyyneleet eivät enää virtaa.



Mies alkoi riisua vaatteitani, huusin. Inon ääntä ei kuulu, katsoin Inoa kohti, puukko sojotti hänen kyljestään, veri valui, rimpuilin, huusin, huidoin. Mikään ei auttanut, uusi lyönti, kaikki pimeni.


Menen tapahtumapaikalle, Inon ruumis makaa elottomana ja verisenä kadulla, kyykistyn Inon viereen, suukotan häntä poskelle. Kaivan puhelimen esille, soitan puhelun, sireenit soivat, valojen kirjo sekoittaa pääni. Ihmiset juoksevat ympäriinsä, mielessäni on vain Ino. Kävelen Inon ruumiin luoksen, joka makaa paareilla. Sanon; Hyvästi rakas Ino,  tämä todellakin oli viimeinen päivä. Purskahdan itkuun. Rakastan häntä.



Näen unta. Ino kävelee poispäin minusta, haluan ottaa hänet kiinni ja kertoa tunteeni, mutta vaikka kuinka kovasti juoksen, en saa häntä kiinni.



Heräsin


Ilman häntä, minulla ei ole elämää, ajattelin. Olen aina rakastanut häntä, en ole koskaan uskaltanut kertoa, ja hän oli lähdössä. Olen osaksi onnellinen tapahtuneesta, salaa sisälläni.


Hautajaiset tulivat pian, olin valmis. Arkkua oltiin laskemassa maahan, kaikki itkivät. Näin kuinka Inon äiti katsoi minua ilkeästi. Hän alkaa huutaa, jotain että tämä on minun syytäni kun järjestin syntymäpäivät. Käännyn kävelen pois. Alkaa sataa.


Sade iskee lujaa maan pintaan, niinkuin tuska sisälläni. Kävelen joen vierelle, kaadun polvilleni. Tuijotan joen vastaista pientaretta, ilmeeni on täysin tunteeton, olen siinä,olen vain, sade kovenee. Olen vieläkin siinä, ilta pimenee.
Päätän nousta, vaikka elämälläni ei olekaan enää merkitystä, en voi silti jäädä vain istumaan. Lähden kävelemään liukasta joen törmää, meinaan kaatua, korjaan tasapainoni.


Kävelen läheiseen metsään. Tulen luoksesi Ino. Kävelen metsässä olevalle kalliolle, olen saanut tarpeekseni, anteeksi Ino, syy on minun. Yritän kerätä rohkeutta hypätäkseni alas jyrkänteeltä. Sade ropisee, kyyneleet valuvat. Nauran. Nauran ääneen, kovaan ääneen, mutta kukaan ei kuule. Astun askeleen lähemmäs jyrkännettä. Tunnen syvällä sisälläni pelkoa, mutta tämä on


ainoa keino miten saan olla Inon kanssa. Astun jyrkänteen reunalle, sen alla on teräviä kiviä; Ino minä tulen.

Syöksyessäni teräviä kiviä kohti ajattelen;
”Ehkä toisella puolella Ino tulee minua vastaan ja naurahtaa iloisesti;Sakura!”