Viikkoja kului, Naruto ja Sasuke asuivat yhdessä edelleen. He olivat jopa onnistuneet pitämään suhteensakin varsin hyvin salassa. He eivät olleet vielä valmiita kertomaan muille. Heidän olisi kuitenkin pakko kertoa, tai muuten se saataisiin muutenkin selville. Kysymys oli vain; koska?
    
Naruto ja Sasuke istuivat nyt Sasuken, ei, heidän sohvallaan lähekkäin, painaen pieniä suukkoja toistensa huulille.
   ”Mitä tahtoisit tehdä tänään..?” Sasuke kysyi hiljaa silitellessään Naruton pehmeitä hiuksia. Naruto pudisti päätään hieman.
   ”Ei siis mitään toiveita?” Sasuke hymyili. Hän oli tottunut Naruton kanssa asumiseen, ehkä liiankin hyvin. Hän tuntui tietävän toisen vastaukset jo kysyessään.
   ”Noup.” Naruto virnisti ja leikitteli Sasuken hiussuortuvalla, ”Paitsi että voisin antaa sinulle pitkiä ja kuumia suudelmia.” hän jatkoi naurahtaen, saaden Sasuken hymähtämään.
   ”Se sopii.” Sasuke hymyili ja kosketti varovasti sormillaan toisen poskea.
   ”No hyvä.” Naruto kietoi kätensä toisen ympärille ja suukotti toista. Oli niin ihanaa olla Sasuken vierellä, tuntea tämän läsnäolo ja hellyys.
   ”Vai luulitko minulla olevan jotain sitä vastaan?” Sasuke kohotti kulmiaan katsoen Narutoa silmiin. Naruto kohautti harteitaan.
   ”Ei sitä koskaan tiedä.” hän virnisti.
   ”Ai miten niin?” Sasuke näytti hölmistyneeltä. Oli hetkiä, jolloin taas hän ei ymmärtänyt laisinkaan toista. Nyt oli sellainen hetki.
   ”No.. jos vaikka… ööhh…” Naruto mietti ja virnuili samaan aikaan. Hän näytti Sasuken mielestä syötävän suloiselta, mutta hän halusi saada vastauksen ennen kuin söisi toisen.
   ”Niin?” hän tivasi.
   ”No en tiedä, jos et vaikka pidä suudelmistani.” Naruto hymähti ja nosti katsettaan kattoon. Sasuke oli kuin halolla päähän lyöty.
   ”Miksi en pitäisi?” hän kysyi kummastuneena. Naruto naurahti hiljaa.
   ”Jaa-a.” hän laski katseensa takaisin Sasukeen ja hymyili hieman nähdessään Sasuken hölmistyneen ilmeen.
   ”Totta kai minä pidän niistä.” Sasuke hymyili sitten ja kurottautui suutelemaan Narutoa hellästi. Naruto hymyili toisen huulia vasten ja vei kättään toisen hiuksien sekaan.
   ”Pidätkö sinä sitten minun?” Sasuke kysäisi virnistäen pienesti. Naruto nyökkäsi hymyillen leveästi.
   ”No hyvä, ei ole ongelmaa siis.” Sasuke hymähti. Naruto laski päänsä Sasuken syliin ja tunsi kuinka toinen silitteli hänen hiuksiaan.
      
”Rakastan sinua…” Naruto sanahti hiljaisesti. Sasuke pyöritteli sormiaan Naruton hiuksissa.
   ”Minäkin sinua…Miltä nyt tuntuu..?” hän kysyi katsoen Naruton kauniita kasvoja. Toinen nosti katsettaan Sasuken silmiin ja hymyili.
   ”Hyvältä..” Naruto vastasi siirtäessään katsettaan Sasuken suun ja silmien välillä.
   ”Hyvä...” pieni hymy kiri Sasuken huulille ja kumartui painamaan suukon Naruton otsalle.
   ”Älä koskaan kuvittele, että vihaisin sinua…” Sasuke kuiskasi hiljaa Naruton korvaan. Häntä vaivasi vieläkin se päivä, jolloin Naruto oli kertonut Kyûbista. Naruto nyökkäsi pienesti sulkiessaan silmänsä.

   ”Ymmärräthän sinä kuinka paljon sinusta välitän?” Sasuke kysyi hiljaa katsoessaan Narutoa. Naruto avasi silmiään hieman ja hymyili.
   ”Ymmärrän.” hän vastasi sitten toiselle. Hän katsoi Sasuken tummia silmiä onnellisena. Hän oli melkein yllättynyt, ettei kukaan ollut saanut selville heidän suhteestaan. Ja jos oli, oli se pidetty hyvin salassa, mikä olisi omituista. Yleensä huhut ja juorut kiersivät hyvin nopeasti koko kylän ympäri, että kaikki varmasti saivat tietää ne.
    
Sasuke antoi vielä pehmoisen suukon Naruton huulille ja suoristautui nojaamaan takaisin sohvan selkänojaan.
   ”Älä huolehdi muista… Minä katson, etteivät he edes koske sinuun.” Sasuke sanoi hiljaa silitellessään vieläkin Naruton silkkisiä hiuksia.
   ”Kiitos…” Naruto henkäisi hiljaa.
   ”Sinun vuoksesi olen valmis ihan mihin vain.” Sasuke hymyili pienesti ja nosti toisen päätä hieman asettuessaan itsekin makaamaan sohvalle kietoen kätensä toisen ympärille. Hän kurottautui suutelemaan Narutoa hellästi ja huokaisi sitten tyytyväisyydestä. Naruto kuunteli hiljaisena Sasuken hengitystä ja sydäntä, joka löi tasaisesti toisen rinnassa. Se sai Naruton hymyilemään.

   ”Oletko tyytyväinen, Naruto..?” Sasuke kysäisi toiselta katsoen tämän silmiin.
   ”Olen.” Naruto huokaisi hiljaisesti ja sulki silmiään. Hän tunsi itsensä hieman väsyneeksi. Sasuke nosti kättään aavistuksen ja silitteli toisen poskea hellästi.
   ”Hyvä… sillä niin olen minäkin…” hän kuiskasi toisen korvaan ennen kuin he molemmat vaipuivat uneen, vierekkäin, kädet hellästi toistensa ympärille kiertyneenä.

---------------------------------

Noin, vihdoin tämä osa valmiina. Kestikin kauan. Lyhyt se on. Nyt tulee kestämään aika pitkään odottaa jatkoa, sillä aikani on hyvin, hyvin vähäinen. Ahdistavaa. Nytkin turvauduin lepotaukooni ja kirjoitin tämän.. Huomenna voi hyvällä tuurilla tulla jotain, tai sitten ei. Perjantaina viimeistään. Ehkä. ^^;
Elkää hirttäkö minnuu.