Tulette luultavasti huomaamaan tätä lukiessanne, että mulla pääsi ihan vähän pervo puoleni pintaan XD Ei se kuitenkaan ikärajaa nosta, älkää huoliko ;D

------------------

Di que si - sano kyllä rakkaudelle (Osa 2)


Sasori istui meren äärellä, rantahietikolla muiden ihmisten ympäröimänä. Kaikki lomalaiset tuntuivat nauttivan olostaan, rentoutuivat päivänvarjojensa alla maistellen juomiaan. Sasori ei olisi enää paljon vähempää voinut nauttia olostaan.

Sasori puristi kämmenelleen lisää valkoista aurinkorasvaa ja vei kätensä itseensä selin olevan blondin selälle, alkaen hieroa rasvaa vaalealle iholle. Sasori ei pitänyt tästä touhusta alkuunkaan. Ja Peinin kuvausryhmä tallensi parhaillaan heidän lemmentouhujansa videolle, kaiken kansan nähtäväksi, kunhan he palaisivat takaisin lomaltaan. Kameran lopettaessa kuvaamisen, Sasori irrotti välittömästi sormensa nuorempansa selästä.

“Sasori, et levittänyt sitä vielä kaikkialle. En halua selkäni palavan”, Deidara marisi vilkaisten olkansa yli punapään hapanta ilmettä.

“Levitä itse!” Sasori murahti pyyhkien ylimääräistä rasvaa omaan paljaaseen jalkaansa.

“En minä yllä. Eikä se voinut olla noin vastenmielistä, ja samaa sukupuoltahan tässä ollaan. Ja yritä nyt olla mukana tässä touhussa kunnolla, jotta varmasti saamme ne rahat!”

“Sehän tässä juuri kiikastaakin, kaikki pian luulevat minua homoksi. Ja en todellakaan yritä”, punapää vastasi tuhahtaen ja kääntäen selkänsä toiselle.

“Ja minuako sitten saa luulla ihan vapaasti homoksi, un?”

“Kyllä.”

Deidaran päässä napsahti ja hän hyökkäsi Sasorin päälle kaataen tämän kuumalle hiekalle. Sasori ähkäisi lennähtäessään mahalleen, ja toivuttuaan varsin pikaisesti, vastasi haasteeseen. He pyörivät, huitoivat ja potkivat toisiaan minkä kerkesivät lennättäen hiekkaa jopa parin metrin päähän taistelupaikaltaan.

“AUTS! Saakelin liehutukka, purit minua!

“Ihan oikein sinulle, un!”

Sasori harkitsi vakavasti taistelun jatkuessa tinttaavansa Deidaraa päin pläsiä. Hän nostikin nyrkkinsä ja huitaisi blondia kohti, pysäyttäen iskun kuitenkin viime senteillä.

Deidara tuijotti jähmettyneenä silmiensä edessä leijuvaa nyrkkiä. Oliko Sasori oikeasti aikonut lyödä häntä? Mikä sika mieheksi!

“No, mikä estää? Pettikö rohkeus?” Deidara nälvi.

“Ei todellakaan”, vanhempi vastasi rauhallisesti, lipevä hymy huulillaan.

“Mistä sitten kiikastaa?”

“Hmm… näytät ihan tytöltä. Minulle on opetettu ettei herkkiä olentoja saa lyödä”, Sasori vastasi ilkeän hymyn vallatessa lisää aluetta tämän kasvoilla.

“Minä EN näytä TYTÖLTÄ!”

Juuri kun Deidara oli lyömässä Sasoria kasvoihin, hän tunsi vahvan otteen pysäyttävän liikkeensä.

“Lopettakaa jo. Jos te riehutte tuolla tavalla, emme saa teistä yhtään romanttista kohtausta kuvattua.”

Deidara nosti tuohtuneen katseensa sini-ihoiseen mieheen takanaan. Nuo pällit välittivät vain ja ainoastaan hyvistä video-otoksista! Eivät ollenkaan siitä mitä hän ajatteli tai tunsi!

Nujerrettuna Deidara avasi nyrkkiin puristuneet sormensa ja tunsi Kisamen päästävän irti. Kisame juoksi nopeasti takaisin Itachin luokse, joka asetteli kameraa paremmin kaksikon suuntaan ja napsautti kameran käyntiin.

Deidara tuijotti huohottaen ruskeita silmiä alapuolellaan. Vielä hän kostaisi loukkaavat sanat, vielä joku kaunis päivä.

“Nousisitko pois päältäni? Kamera taltioi meistä parhaillaan kiusallisia otoksia.”

Deidara kummasteli hetken Sasorin sanoja, kunnes huomasi istuvansa tämän nivusten kohdalla. Tulipunaisena Deidara kiepahti hietikolle ja varoi visusti katsomasta punahiuksiseen, joka oli noussut seisomaan ja puhdisti parhaillaan shortsejaan hiekasta.

“Lähdetään hotellille!” Itachi huusi kaksikolle keräillen tavaroitaan kasaan.

‘Vihdoinkin’, Sasori ajatteli helpottuneena.

He olivat tulleet suoraan lentokentältä nauttimaan rannan antimista. Muu kuvausryhmä oli vienyt heidän matkalaukkunsa jo hotelliin, joten heidän ei onneksi tarvinnut raahata niitä mukanaan.

Kaikki nousivat tv-studioautoon, eikä mennyt aikaakaan kun he jo olivat hotellin edessä.


Deidara oli jo saanut hilpeän ja innostuneen olemuksensa takaisin, ja hyppelehti pienesti kulkiessaan Sasorin edellä. Vanhempi mies taas käveli rauhallisesti kädet shortsiensa taskuissa, mitään sanomaton ilme kasvoillaan.

Vastaanottotiskiltä heidän matkaansa lähti Kakashiksi esittäytynyt harmaahiuksinen mies ohjaamaan heidät oikeaan huoneeseen. He menivät hissillä kuudenteen kerrokseen ja joutuivat kävellä muutaman käytävän verran. Vihdoin heidän edessään komeili valkea ovi, jota koristi kullatut numerot 455. Kakashi antoi heille kummallekin oman avaimen ja avasi omallaan oven päästäen kaksikon edellään sisään.

Deidara astui sisään ensimmäisenä. Huone oli varsin tilava ja ylellinen opiskelevalle  nuorukaiselle. Valtavat ikkunat antoivat kauniin näkymän merelle ja iltaisin myös auringonlaskulle. Vaaleansiniset silkkiverhot oli vedetty pois ikkunan edestä, toinen verhoista oli aivan parvekkeen oven vieressä. Ikkunan läpi näki, että parveke oli myös tavallista suurempi ja sitä koristi muutama viherkasvi.

Huoneen seinät olivat melkein valkoiset, mutta tarkemmin katsottuna niissä oli hyvin haalea, vaaleanpunainen sävy. Deidaran katse siirtyi isoon parisänkyyn ja hän henkäisi kuuluvasti.

Sängynpeite oli viininpunainen -ja mikä ihmeellisintä- sydämen muotoinen. Sängyllä oli muutamia vaaleanpunaisia ja valkoisia tyynyjä. Joka puolelle sänkyä oli ripoteltu punaisia ruusunterälehtiä.

Riemusta kiljaisten Deidara hyppäsi sängylle pyörimään edes takaisin ja nousten polvilleen rutistaen sylissään tyynyä. Deidara oli haltioissaan päästessään nukkumaan näin isoon sänkyyn. Ja olihan näky ollut tietenkin kaunis, mutta siitä viis, kunnon yöunet olivat tärkeämmät.

“Ihanaa!”

Sasori katseli inhoten sänkyä. Hän oli aina kuvitellut voivansa nukkua minkälaisella sängyllä tahansa, mutta tämä meni jo yli. Liian romanttista, eiväthän he olleet edes mikään pari!

Ja Deidara… oli täydellinen kakara. Hyppiä nyt tuolla tavoin sängyllä ja kiljuen niin, että korvat meinasivat mennä lukkoon. Sasori käänsi katseensa Kakashiin, kuullessaan tämän hymisevän.

“Loistava yö teille tulossa. Koittakaa kuitenkin pitää äänenne matalana, ettei naapurinne häiriinny”, Kakashi sanoi kasvoillaan tietäväinen hymy vilkuillessaan onnellista Deidaraa ja iskien silmää viekkaasti. “Soittakaa huonepalveluun, jos tarvitsette jotain”, Kakashi jatkoi asiallisempaan sävyyn ja poistui.

Sasori tuijotti tyrmistyneenä sulkeutunutta ovea. Luuliko Kakashi että he aikoivat… Hyi olkoon! Ei ikinä! Kaikki luulivat häntä homoksi, vain koska hän kulki tuon heitukan kanssa! Maailma oli todellakin julma. Tästä reissusta tulisi todellakin painajaismainen.


Päivä kului varsin nopeasti tavaroita purkaessa ja hotellia tutkittaessa. He olivat molemmat uuvuksissa kinasteltuaan lähes koko päivän mitä vähäpätöisimmistä asioista ja kuvausryhmän välttely yrityksistä. Deidara rojahti sängylle, josta oli hetki sitten poistanut päiväpeitteen. Sasori seisoi sängyn vieressä katsellen arvioivasti sänkyä ja lopulta pitäytyen päätöksessään.

“Ala tulla jo, en jaksa valvoa pitempään”, Deidara hoputti kaappiaan penkovaa miestä.

Sasori oli kuin ei kuulisikaan ja kaivoi esiin ohuen patjan, jonka asetti lattialle. Sängystä hän otti yhden tyynyn ja itselleen varatun peiton asetellen ne patjan päälle.

“Mitä oikein teet?”

“Oletko sokea? Sijaan itselleni vuodetta.”

“Mikset nuku sängyssä? Tämä on paljon pehmeämpi kuin tuo ohut liru.”

“Koska en tahdo nukkua vieressäsi”, Sasori totesi mönkien peiton alle. “Sammuta valot.”

Erittäin loukkaantuneena Deidara mulkaisi häneen selin olevaa Sasoria ja napsautti valot pois. Deidara ei ymmärtänyt lattialla makaavaa äkäpussia ollenkaan. Ei hänen vieressään voinut olla noin paha nukkua! Jollei sitten… Deidara napsautti valot takaisin päälle.

“Pelkäätkö ihastuvasi minuun jos nukut vieressäni? Vai pelkäätkö vaistojesi ottavan ohjat ja alkavasi käpälöidä minua?” Deidara härnäsi ilahtuneena mahtavan oivalluksensa ansiosta.

Sasori kääntyi hitaasti katsomaan voitonriemuista huonetoveriaan. Että tämä osasi olla tyhmä.

“En todellakaan. En vain voi sietää ajatusta siitä, että suostuisin vapaaehtoisesti nukkumaan tuollaisen imbesillin vieressä”, Sasori vastasi tyynesti ja käänsi jälleen selkänsä nuoremmalle. “Sammuta jo ne valot ja ala nukkua!”

Deidara totteli ärsyyntyneenä, mutta muutaman minuutin kuluttua -juuri kun Sasori oli ollut nukahtamaisillaan -hän näpsäytti valot päälle.

“Olet ihan saletisti homo.”

“En ole, itse olet kun noin kovasti haluat minut viereesi”, kuului murahdus peiton alta.

“Enpäs, minähän koko ajan todistan etten ole! Koska minä, toisin kuin sinä, uskaltaisin nukkua vieressäsi!” Deidara vastasi virnistellen.

“Sammuta jo ne perhanan valot!”

Deidara totteli tyytyväisenä ja vihdoinkin ryhtyi nukkumaan. Varsin pian rauhallinen tuhina kantautui punahiuksisen korviin. Sasori kirosi mielessään blondin alimpaan helvettiin. Ei hän enää saanut unta.

-------------------

Sasori heräsi Deidaran kolistellessa kylpyhuoneessa. Hitaasti hän nousi istumaan, hieroen jäykkää ja kipeää selkäänsä. Lattia tuntui aivan liian hyvin ohuen retkipatjan läpi. Sasori oli nukkunut ainakin muutaman tunnin vähemmän kuin blondi, hän oli Deidaran valvottamisen takia menettänyt unisuutensa ja nukahtanut vasta noin kahden tunnin päästä.

Varovasti Sasori nousi seisomaan haroen hiuksiaan ja ruksautellen selkänsä jumittuneet kohdat paikoilleen. Se teki pirun kipeää.

Sasori kurkkasi seinällä roikkuvasta peilistä itseään, eikä yllättynyt mustista silmänalusistaan. Deidara katuisi vielä päivää jona syntyi. Haroen edelleen pörröisiä hiuksiaan, Sasori raahusti oven taakse, jossa tiesi ylipirteän blondin jotakin puuhailevan. Ovi ei ollut lukossa, joten hän astui muitta mutkitta sisään.

Hän näki näyn, jota ei ihan osannut odottaa. Deidara seisoi häneen selin, mutta peilin kautta hän näki tämän puuhat. Deidara piti suussaan hiuspinniä, toinen oli hiuksissa pitämässä kuivia hiuksia poissa tieltä, osa hiuksista oli märkänä ilmeisesti suihkun jäljiltä ja kädessään Deidaralla oli hiustenkuivaaja, jota tämä käytti varsin ahkerasti.

Deidara oli niin keskittynyt hiustenlaittoonsa, ettei huomannut saaneensa yleisöä. Hän jatkoi kaikessa rauhassa hiusten kuivaustaan. Sitä mukaa kun hiukset kuivuivat, Deidara taiteili ne huulien välissä olevalla pinnillä ylös jonkin sortin nutturalle. Kuivattuaan hiuksensa kokonaan, Deidara vapautti hiuksensa ja harjasi ne huolellisesti sekä ryhtyi sumuttamaan niihin hiusten kiiltoa ylläpitävää hoitoainetta ja muita helliviä tuotteita, ja loppuripaukseksi hiuslakkaa.

Sasori töllisteli edelleen tätä varsin naisellista toimitusta. Hänen käsityksensä Deidaran oikeasta sukupuolesta kasvoi kasvamistaan. Deidara oli varmasti ollut joskus nainen, mutta jostain syystä leikkauttanut itsensä mieheksi. Niin sen täytyi olla. Deidara oli vain kyllästynyt alituisesti edessä oleviin rintoihin. Ja tuskin ne edes kovin suuret koskaan olivat olleetkaan. Mutta… olikohan Deidaralla sitten miehen vehkeet?

Sasori läimäisi itseään lujasti päähän huomatessaan tuijottavansa ensin blondin kiinteää takapuolta ja sen jälkeen peilin kautta tämän etumusta. Mitä HITTOA hän oikein ajatteli? Oli ilmiselvää, ettei hän ollut nukkunut tarpeeksi…

Sasori havahtui mietteistään nähdessään Deidaran levittävän huulirasvaa huulilleen. Se ei voinut olla huulipunaa, koska oli väritöntä. Eihän? Aivan yhtäkkiä Deidara kiepahti ympäri ja naulitsi säikähtäneen, sinisten silmiensä katseensa ruskeisiin.

“Kauanko olet ollut siinä!” Vaaleaverikkö huudahti kiihtyneenä.

“Niin kauan, että olen varsin vakuuttunut sinun olevan nainen.”

“Minä en ole nainen, usko jo, un!” Mitä outoa siinä on jos laittaa hiuksiaan? Minulla on niin pitkät hiukset, että niitä on pakko hoitaa ja laittaa kunnolla.” Deidara selitti nolostunut puna kasvoillaan.

“Ahaa. Leikkaisit lyhyet, niin niistä ei olisi vaivaa. Miten selität tuon?” Sasori kysyi viitaten huulirasvaan tai punaan, mistäs hän pystyi olla varma.

“Se on huulirasvaa, ääliö! Ja sitä käytetään kuiviin huuliin”, Deidara näpäytti takaisin kasvoiltaan entistä punaisempana, sekä nolostuksesta että kiukusta.

“Vai niin… Mutta minusta sinä olet silti liian naiselli-”, Sasori aloitti, kunnes seuraava näky vei häneltä puhekyvyn.

Vasta nyt hän huomasi, että koko kylpyhuone oli täynnä Deidaran hiustenhoito tuotteita- ja välineitä. Jokainen lokero jonka hän näki, oli sullottu täyteen niitä. Eilen niitä oli vain muutama näkyvillä.

Sasori tönäisi Deidaran tieltään ja ryhtyi availemaan kaappeja. Aina vain lisää Deidaran hiusjuttuja. Erilaisia puteleita ja pompuloita ja kaikkea, mille hän ei edes näin yhtäkkiä keksinyt nimeä.

Kauhuissaan Sasori etsi omia tarvikkeitaan, hammasharjaa ja muita käytännöllisiä tarvikkeita. Ne löytyivät alakaapista, pieneen nurkkaukseen tungettuna.

“DEIDARA!”

Deidara ei ehtinyt reagoida. Sasori tönäisi hänet rajusti taaksepäin. Niukin naukin hän sai pidettyä tasapainonsa ja hoippuen hän perääntyi ulos kylpyhuoneesta. Sasori hyökkäsi uudestaan, tönäisten vielä voimakkaammin, ja Deidara kaatui avuttomana sängylle makaamaan.

Sasori oli siinä samassa blondin päällä leimuavat silmät lukittuna pelästyneisiin sinisiin. Sasori tunsi tyydytystä saatuaan Deidaran pelokkaaksi. Sasori tajusi samassa mitä oli tekemässä, ja nousi pois vaaleahiuksisen päältä. Ei hän halunnut kuitenkaan vahingoittaa tätä.

Deidara nousi nopeasti istumaan ja perääntyi kauemmas. Hän oli säikähtänyt pahemman kerran, mutta pelko laantui jo hyvää vauhtia, samalla kun Sasori tyynnytteli itseään. Deidara päätti olla hiljaa siihen asti, kunnes toinen sanoisi ensin jotain. Ja eihän hän edes ollut tehnyt mitään väärää, joten miksi Sasori suuttui tuolla tavalla? Deidara ei ymmärtänyt.

Sasori oli muutaman minuutin täysin hiljaa, kunnes vihdoin puhui.

“Olen kyllästynyt temppuiluusi. Tämä puoli huoneesta on minun ja toinen sinun. Ja sinä et saa tulla minun puolelleni! Onko selvä? Kylpyhuone jaetaan kuin myös parvekekin puoliksi.”

“Et voi olla tosissasi, un!”

“Olen, ja erittäin tosissani olenkin.”

Deidara tuijotti uhmakkaasti vanhempaansa, kunnes hänen kasvoilleen levisi leikkisä ja viheliäinen hymy.

Deidara nosti etusormensa pystyyn ja liikutti sen lähelle näkymätöntä rajaa, joka jakoi sängyn kahtia. Sormi liikkui yli rajan ja kosketti lakanaa.

“Voi ei! Minä ylitin sen. Miten saatoin erehtyä!”

Deidara veti sormensa takaisin ja kohta se jo ylitti rajan uudelleen.

“Voi herranen aika sentään! Tein sen taas! Olenpa minä huolimaton. Voi ei! Ylitin sen jälleen!”

Sasori tuijotti leikkiään jatkavaa blondia hyvin tympääntyneenä. Eikö tuo kakara ottanut vakavasti mitään mitä hän sanoi? Turhautuneena ja luovuttaneena Sasori paiskasi Deidaraa tyynyllä kasvoihin.

“Ollaanko me tyynysotaa?” Deidara kysyi viattoman innostuneena.

“No ei todellakaan!” Sasori murahti.

Deidara ei luovuttanut, vaan nakkasi kieltävästä vastauksesta huolimatta Sasoria tyynyllä. Tyyny lensi maaliinsa, eikä Sasori liikahtanutkaan.

Deidara ei pitänyt alkuunkaan huonetoverinsa jämäkästä ja totisesta luonteesta. Miten tämän oikein saisi sulamaan ja tulemaan ulos kuorestaan? Saatuaan ajatuksen, hän nakkasi uuden tyynyn ja sen peittäessä Sasorin näkökyvyn, Deidara syöksyi tyynyn jäljessä miehen päälle.

Sasori ei ollut odottanut moista, ja hämmentyneenä kääntyi katsomaan yläpuolellaan hilluvaa nuorukaista.

“Pois päältäni!”

Deidara ei kuunnellut, vaan antoi käsiensä vaeltaa Sasorin vartalolla kutittaen tätä joka puolelta. Sasori kiemurteli Deidaran alla pääsemättä pakoon ja yrittäen pitää naurunsa kurissa. Hoikat sormet löysivät aivan liian helposti hänen heikot kohtansa ja Deidara sai vihdoinkin kuulla Sasorin kauniilta kuulostavan naurun.

“Nyt lop-hah ha haa-pui!”

Deidara ei olisi lopettanut, mutta ovelta kuuluva nauruntyrskähdys sai molemmat kääntämään salamana katseensa sinne. Kukapa muukaan kuin kuvausryhmän kaksi jäsentä olivat saapuneet jälleen kiusaamaan heitä.

“Suloista, todella suloista. Yleisö pitää tästä varmasti!” Itachi sanoi sammuttaen kameransa.

“Milloin te siihen tulitte!” Deidara huudahti nousten pois vanhempansa päältä.

“Juuri kun tuo kutitusleikki alkoi”, Kisame vastasi. “Tulkaahan viimeistään viiden aikoihin alakertaan, meillä on teille tekemistä”, Kisame jatkoi häipyen Itachin kanssa.

Deidara ja Sasori tuijottivat hyvän aikaa ovea aavistellen pahaa, ennen kuin jatkoivat aamurutiinejaan.

-----------

Siinäpä tämä osa. Naputelkaahan jotain tuonne alas, jotta tiedän mitä ajatuksia tämä teissä herätti ^^