Nonniin, neljäs osa on täällä. Tämä taitaa vihdoinkin napata juonta mukaansa sillä alkujutuissa siinä ei ollut juonta. No whatever, tässä taas teille, rakkaat lukijat uusi osa. Toivottavasti tykkäätte. Ilmoittankaa virheistä.

-----------------------------------

Rauhan palatsi

4. Kohtalo?

Naruto pov

Herään riippukeinusta valon sarastukseen. Valkoinen huone oli täynnä auringon valoa ja kultaiset juovat hyppivät seinällä kuvastaen häkkiä, johon minut on ilkeästi teljetty. Näen alempana tasolla ruokatarjottimen.


Leipää ja maitoa. Käännän katseeni pois niistä, tietäen etten koskaan söisi niitä ja vaivun haaveisiini. Olisi ihanaa lennellä vapaana ulkona ja ottaa rennosti, mutta kultainen lukko esti sen. Kaikki hyvä vietiin minulta.

Lennähdän pois riippukeinusta ja laskeudun keinulle. Keinun hitaasti ja rauhallisessa hiljaisuudessa. Niiskaisen hieman.


Tahdon pois...
Minullakin on oikeus vapauteen. En ole mikään lemmikki omahyväisille rikkaille kakaroille. Miksei kukaan kuule avuttomia avunpyyntö-yrityksiäni.

Levitän siipiäni ja heiluttelen niitä pienesti. Sitten ovi aukeaa ja katson vierasta naista ja miestä. Vieraiden jälkeen tulee Sai.


- Äiti, isä tässä on minun lemmikkilintuni Naruto.


Rouva ja herra Sain suut avautuivat ihastuksesta. Minä vain katsoin heitä. Ei ole kivaa olla kuin näyttelyesine lasikaapissa, jota kakki saavat tuijottaa.


- Se on uskomattoman kaunis. Laulaako se? nainen kysyi pojaltaan. Sai nyokkäsi.

- Kyllä se laulaa. Ja puhuukin myös, mutta se on vain hirmu ujo. Sain isä tarkkaili minua koko ajan. Se häiritsi aika paljon.

- Sanoppas poikaseni... Lentääkö se?


Sai katoi isäänsä ja käänsi sitten katseensa minuun. Hetken katsoimme toisiamme, kunnes käänsin katseeni pois.

- En tiedä, isä. En ole uskaltanut päästää sitä ulos vielä.


- Päästä se ulos. Sain äiti sanoi. Silmiini ponnahti heti se pakenemisenmahdollisuus- kiilto. Sai katsoi taas minuun ja alennuin anovaan ilmeeseen.

Sai huokaisi ja nyökkäsi. Hän kutsui pari vartijaa, joilla oli aseet kädessä ja käski heitä avaamaan häkin isoimman oven.
Minä katsoin hieman kummissani toisia ja paikansin katseellani ylintä ja lähintä ikkunaa.


Ponnistin nopeasti pois keinusta ja levitin siipeni levälleen. Lensin heti ylimmälle ikkunalle  ja yritin avata sen. Siinä ei ollut kahvaa. Lensin toiselle ikkunalle välittämättä ihailevista katseista alhaalla ja laskeuduin ikkunalaudalle.


Siinäkään ei ollut kahvaa. Lensin vielä viimeiselle ikkunalle, nähdäkseni saman kuin toisillakin ikkunoilla.
Sitten sain ajatuksen.

Minä löin käteni ikkunan läpi ja rikoin ikkunaa lisää. En tuntenut sitä kun selkääni lensi iso piikki, mutta huomasin kuitenkin miten minua alkoi nukuttamaan ihan hirveästi.


Minä lennähdin lopuilla voimilla alas ikkunalta, koska jos olisin pudonnut olisin luultavasti kuollut. Hetken ennen nukahtamista näin Sain ja tämän vanhempien katsovan minuun ihailevina ja säälivinä.

Sitten näkökenttääni tuli paljon valkopukuisia miehiä, kunnes näköni sumentui kokonaan.


Nukahdin.

-----------------------------------------------------

Sasuke pov


Kävelin ison pihan poikki kohti autoani. Avasin oven ja astuin sisälle autoon. Käynnistin auton ja ajoin ulos parkkipaikalta.

Ajatukseni täytti taas se tietty enkeli jota minulla oli ikävä ehkä liiankin paljon vaikka en edes ollut puhunut hänen kanssaan.  Jotenkin se enkeli oli täyttänyt sydämeni jollakin oudolla tunteella.

Ajoin kotipihaani ison omakotitalon eteen. Parkkeerasin auton autotalliin ja menin sisälle. Koirani, Shiba inu, Sheca oli heti vastassa. Laitoin tälle hihnan ja käytin hänet nopeasti pissalla. Takaisin sisälle tullessani nostin postit lattialta ja selasin ne läpi.
Lasku, lasku, mainos ja viikkolehti.


Tylsää.

Menin keittiöön ja keitin itselleni nuudeleita. Syötyäni menin kylpyhuoneeseen ja laitoin kuuman veden valumaan. Riisuin itsei ja menin kuuman veden alle.

Ajattelin enkelini viatonta katsetta ja suloisia kasvonpiirteitä, siroja huulia ja täydellisen sinisiä silmiä. Täydellinen, pieni, laiha vartalo minua vasten ja herkullinen takapuoli vain minun käytössäni. Valkoiset siivet sykkyrässä vieressä ja kiimainen katse minussa.


Olin huomaamattani alkanut vetää syviä ja pitkiä vetoja sojottavalla erektiollani. Suuni oli auki ja eroottiset huokaisut kuuluivat varmasti alas asti, muuta mitä väliä ei kukaan ollut kuulemassa.

Vauhti kiihtyi ajatellessani sitä upeaa tiukkuutta jonka enkelini todennäköisesti omasi. Eroottisia huokaisuja ja värisevää nautintoa.
Laukesin.


Rauhallisena astuin ulos suihkusta ja laitoin pyyhkeen ympärilleni ja painuin suoraan nukkumaan varmana siitä, että heräisin tälläkertaa täysin kuivana ilman kiusallisia aamusessioita.

- Hyvää yötä enkelini, sanoin lähinnä itselleni ja nukahdin.
  

----------------------------------------------

Naruto pov


- Oletteko varma että hän on kunnossa?

- Kyllä rouva olemme tehneet kaikkemme loppu on kiinni hänestä.

Pienet siniset silmät katselivat ympärilleen hämmentyneinä. Siniset silmät kohtasivatkin piakkoin ne punaiset. Pieni sinisilmäinen vauva ojensi kättään kohti oranssihiuksista, punasilmäistä miestä.


- Tohtori, hän ei ole kunnossa. Hän osoittaa tyhjyyteen. Nainen panikoi ja otti sinisilmä vauvan syliinsä saaden tämän parkumaan.

Mies oli kadonnut.


Tuska.

5 vuotias poika tuijotti noihin punaisiin silmiin kyynelten läpi. Poika oli polvistunut naisen ruumin eteen ja itkenyt omituisen miehen kanssa. He jakoivat yhteisen surunsa ja tuskansa. Kipunsa ja pelkonsa. Rakkauden ja puhtauden.


Poliisien tultua sisälle taloon ja vietyä pojan väkivalloin ulos, oli mies jäänyt.

- Narutooh... Tule... Odotan sinua... Rauhan palatsissa.

Huokaus.


Nousin ylös. En ollut aikoihin nähnyt tuota unta. En ollut koskaan tajunnut mikä tämä Rauhan palatsi oli, mutta nyt tiesin minne minun oli mentävä. Vanhalle kotitalollemme. Siellä hän odotti.

Kyubi, olen tulossa...


-----------------------------------------------

Olkaas hyvä ja muistakaa kommentoida. Raadoin viimeisetki aivosolut ulos päästäni tätä tehdessäni ja sain varmaan 100 verisuonitukosta sormiini. Rakentavaa kritiikkiä kiitos. Ja oli lyhyt! tiedetään...