Ukkonen jyrähti uudestaan ja muutama tyttö kirkaisi. Aamulla alkanut sade oli jatkunut koko päivän ja lopulta yltynyt oikeaksi ukkosmyrskyksi. Suuria vesipisaroita ropisi niin tiheään, että oli vaikea nähdä edes eteensä. Rännit tulvivat vettä ja useiden rakennusten sadevesisäiliöt olivat täyttyneet alta aikayksikön. Kaikki koululaiset seisoivat yhä koulurakennuksessa odotellen sateen taukoamista. Muutama oli varautunut sateeseen ja tuonut sateenvarjon tai sadeviitan mukanaan. Lopuilla sen sijaan oli vanhempi tai ystävä vastassa sateenvarjon kanssa. Hitaasti rakennus tyhjeni, kun oppilaat poistuivat joko perheensä tai ystävänsä kanssa yhteisen sadesuojan alla. Lopulta vain yksi poika seisoi koulun ovella.
”Taas kerran kastelen varpaani…”
Naruto tuijotti apeana sateeseen. Vesi vaikutti lävitsepääsemättömältä esteeltä. Lopulta Naruto huokaisi ja valmistautui astumaan vesisateeseen. Naruto tiesi, että tiedossa olisi epämiellyttävä kokemus.


”Naruto-kun…” kuului vaisu kuiskaus.
Naruto katsoi taakseen. Hinata seisoi hänen takanaan punastuneena yllään valtavan kokoinen sininen sadeviitta. Se oli selvästi aikuiselle ihmiselle tarkoitettu, koska sen helma peitti Hinatan jalat kokonaan. Naruto katsoi tyttöä hetken hymyillen ja kääntyi sitten lähteäkseen.
”Naruto-kun…voisit tulla minun viittani alle.” hän sanoi posket hehkuen.
Naruto pysähtyi ja katsoi taas Hinataan. Hän olisi mielellään suostunut tarjoukseen, mutta tiesi mitä siitä saattaisi seurata. Hän ei halunnut, että Hinata joutuisi hänen takiaan vaikeuksiin isänsä kanssa.
”Olet tosi kiva, mutta en halua aiheuttaa sinulle ongelmia.”
Hinata pudisti päätään.
”Ei hän tiedä tästä.”
”Jos menemme kotini kautta, kotiintulosi viivästyy ja isäsi saattaa epäillä, että olit minun kanssani.”
”Sanon että unohdin kirjan kouluun ja jouduin palaamaan hakemaan sen.”
Naruto epäröi yhä. Hinatan ajatus kuulosti hyvältä, mutta se ei vaikuttanut satavarmalta. Hän tiesi, ettei Hinata ollut valehtelijatyyppiä. Jos hänelle tapahtuisi jotain ikävää, hän ei ikinä antaisi sitä itselleen anteeksi kaiken sen jälkeen, miten Hinata oli häntä kohdellut. Naruto ei kuitenkaan ehtinyt ajatella enempää, kun sininen viitta hulmahti hänen päälleen ja hän tunsi Hinatan lämmön kyljessään. He seisoivat yhdessä ison viitan alla kylki kyljessä, molempien päät saman ison hupun alla. Naruto katsoi punastelevaa Hinataa silmiin ja punastui hivenen itsekin. Yhdessä he astelivat ulos ovesta ja tunsivat miten sade vyöryi heidän ylitseen.
”Kiitos.” Naruto sanoi.
Hinata punastui aina vain enemmän.


Iruka seisoi luokan oven edessä ja katsoi ulko-oven lävitse, miten Naruto ja Hinata kävelivät yhteisen sadeviitan alla kohti koulun portteja. Hän hymyili. Naruto ei ollutkaan niin yksinäinen, kuin hän oli luullut.
”Kiitos Hinata.” hän ajatteli.


Satoi niin kovin, että se melkein sattui. Valtavat pisarat tuntuivat melkein kivisiltä. Naruto ja Hinata kävelivät kylki kyljessä kohti Naruton kotia. Kumpikaan ei sanonut mitään. Naruto oli yhä huolissaan Hinatan vuoksi. Tyttö otti ison riskin ollessaan hänen kanssaan. Naruto ei voinut kuin ihmetellä, miksi tämä tyttö ei vältellyt häntä. Hän tiesi Hyuuga-klaanista sen verran, että se oli yksi Konohan korkea-arvoisimpia sukulinjoja. Tällaisia tapauksia todennäköisesti paheksuttiin erittäin paljon. Samassa ukkonen jyrisi taas ja salama välähti kirkkaasti. Hinata hätkähti ja painautui kiinni Narutoon säikähtäneenä. Naruto punastui välittömästi ja katsahti Hinataan, joka oli puristanut silmänsä kiinni.
”Ei hätää, se oli vain ukkonen.”
Hinata avasi silmänsä ja irtautui pojasta hämillään.
”Anteeksi Naruto-kun. Minä vain...en oikein pidä ukkosesta.” hän sanoi punastuneena.
Naruto hymyili. Ja vilkaisi taivasta.
”Siinä ei ole mitään hävettävää. Minä en erityisemmin pidä pimeästä.”
Hinata tuijotti poikaa. Jotenkin hänen sisällään keveni, kun hän oli paljastanut pelkonsa Narutolle ja tämä oli myös paljastanut pelon kohteensa. Hän painautui taas Naruton kylkeen ja he jatkoivat kävelyä.


Kymmentä minuuttia myöhemmin Naruto ja Hinata saapuivat portaikon juureen, joka johti Naruton asuntoon. Naruto poistui viitan alta ja asteli porraskäytävään. Hän kääntyi Hinatan puoleen.
”Kiitos paljon Hinata.” hän sanoi kovaan ääneen, sillä sade piti kovaa ääntä.
Tyttö punastui ja hymyili takaisin.
”Nähdään huomenna koulussa!”
Sitten Hinata suuntasi kohti omaa kotiaan ja vilkaisi vähän väliä taakseen, missä Naruto yhä seisoi katsellen hänen peräänsä.


Naruto nousi portaita ylös ja käveli kotiovelleen. Ovella hän pysähtyi vielä hetkeksi ajattelemaan Hinataa. Hän toivoi, ettei tytölle koituisi hänen takiaan ongelmia. Sitten hän avasi oven ja astui sisään. Pimeä asunto toivotti asukkinsa tervetulleeksi tutulla tavalla: hiljaisuudella. Naruto heitti reppunsa makuuhuoneensa sängylle ja meni keittiöön. Hetken kuluttua pika-raamen oli lämmitetty ja se ja maitotölkki käsissään Naruto asteli olohuoneeseen ja napsautti TV:n päälle. Katsottuaan säätiedotuksen, jossa kerrottiin sateiden jatkuvan vielä muutaman päivän, hän vaihtoi elokuvakanavaan. Kuvaruudussa suudeltiin juuri ja hetken Naruto kuvitteli itsensä ja Hinatan siinä. Saman tien hän purskautti maidon suustaan ja sammutti TV:n.
”Se on mahdotonta.” hän totesi.


”Olen kotona!” Hinata huikkasi.
Kukaan ei kuitenkaan vastannut. Hinata vilkaisi ensin keittiöön, mutta se oli tyhjä ja koputti sitten varovasti isänsä ja sisarensa huoneiden oviin – tuloksetta. Hinata uskoi heidän olevan dojolla harjoittelemassa ja asteli portaita ylös omaan huoneeseensa. Kun hän avasi oven, hän kiljaisi: hänen isänsä seisoi hänen huoneessaan ja tuijotti ikkunasta ulos välittämästä tyttärensä huudosta. Hinatan hengitys tasaantui ja veti henkeä naurahtaen.
”Isä? Säikytit minut.”
Hiashi kääntyi tytön suuntaan. Hänen kasvoillaan oli ankara ilme. Hinatan hymy haihtui hänen kasvoiltaan.
”Olit kauan poissa.” Hiashi totesi.
”Niin…unohdin yhden kirjan kouluun ja jouduin hakemaan sen.” Hinata sanoi katsomatta isäänsä silmiin.
”Vai niin.”
Hinata otti reppunsa pois selästään ja laski sen vuoteelleen. Hän otti kylpytakkinsa ja pyyhkeensä ja astui huoneensa ovelle. Silloin hänen isänsä rykäisi ja Hinata jähmettyi.
”Olit sen Uzumakin pojan kanssa.”
Hinata tunsi poskiensa kuumenevan ja nielaisi.
”E-en ollut….”
”Minähän kielsin sinua lähestymästä häntä!”
Hinata keräsi rohkeutensa ja kääntyi isänsä puoleen.¨
”Minä vain saatoin hänet kotiin. Siellä sataa, eikä hänellä ollut edes sateenvarjoa…”
”RIITTÄÄ!”
Hinata vaikeni ja tuijotti lattiaan. Hiashi astui aivan hänen eteensä vihan rypyt otsallaan.
”Tästedes olet arestissa, kunnes toisin määrään! Minä saatan sinut kouluun ja pois sieltä. Ja huomenna sanon pari sanaa opettajallesi. Se on viimeinen sanani.”
Sen sanottuaan Hiashi astui ulos huoneesta jättäen Hinatan seisomaan yksin huoneeseensa. Hinata seisoi hetken hiljaa paikallaan. Lopulta pyyhe ja kylpytakki valahtivat hänen käsistään ja hän lyyhistyi polvilleen haudaten kasvonsa käsiinsä. Hän itki hiljaa ja ajatteli Narutoa.


Seuraavana päivänä satoi entistä enemmän. Oikea sateenvarjojen meri virtasi hiljaa kohti koulua. Nyt ihmiset olivat paremmin varustautuneet sateeseen. Narutokin piti yllään punaista sateenvarjoa kävellessään kohti koulun porttia. Kun hän oli koulun ulko-oven luona, hän huomasi tutun sadeviitan edessään.
”Hinata?”
Tyttö kääntyi ympäri ja tuijotti Narutoa pelästynyt ilme kasvoillaan.
”Naruto, mene nopeasti luokkaan! Isäni…”
Mutta Hinata ei ehtinyt lopettaa lausettaan, kun aikuisen miehen käsi tarttui Narutoon takaapäin ja painoi hänen selkänsä seinään. Hiashi tuijotti Narutoa valkeilla silmillään kulmat kurtussa.
”Sanon tämän vielä kerran poika: älä astu lähellekään tytärtäni!”
”Isä, ei!” Hinata huusi kauhistuneena.
”Mitä täällä tapahtuu?”
Iruka oli astunut ulos luokasta tutkimaan metelin lähdettä. Vain vilkaisu Narutoon ja Hiashiin riitti kertomaan tilanteen. Kunai lensi salamannopeasti Hiashin pään vierestä ja naulautui seinään. Muut läsnäolijat vaikenivat ja tuijottivat osallisia vuoron perään.
”Oppilaat!” Iruka huusi. ”Luokkaan – NYT!”
Parissa sekunnissa kaikki oppilaat olivat kadonneet luokkaan. Naruto riuhtaisi itsensä irti Hiashin otteesta ja pinkaisi perään. Luokassa muut oppilaat loivat häneen uteliaita katseita. Naruto yritti olla välittämättä heistä. Hän vilkaisi luokan toisessa laidassa istuvaa Hinataa, joka tuijotti surullisesti takaisin. Tyttö muodosti huulillaan sanan:
”Anteeksi.”
Naruto pudisti päätään apeana.


”En voi sallia, että oppilaitani pahoinpidellään, ja vielä koulussa!” Iruka sanoi vihaisesti.
Hän ja Hiashi kävivät kiivasta sanaharkkaa käytävässä luokan ulkopuolella.
”En halua, että tyttäreni on missään tekemisissä sen pojan kanssa!”
”He tulevat hyvin toimeen! Miksi heidät pitäisi erottaa?”
”Tiedätte kyllä! Se poika on demoni!”
”Hänen sisällään on ehkä demoni, mutta se ei tee hänestä demonia! Hän on ihminen siinä missä mekin!”
”En silti halua, että he ovat yhdessä! Teidän on valvottava, että he pysyttelevät kaukana toisistaan!”
”Anteeksi, mutta minä en rupea tuhoamaan ystävyyssuhdetta! Olen opettaja, enkä erotuomari!”
”Teidän olisi parasta!”
”Enpä olisi uskonut, että Hyuuga-klaanin jäsen rupeaisi uhkailemaan saman kylän jäseniä.”
Hiashin viha vain yltyi.
”Hokage kuulee tästä!”
”Hyvä, minäkin olisin mennyt hänen puheilleen.”
Sen sanottuaan hän asteli luokkaansa ja löi oven kiinni jättäen vihaisen Hiashin yksin käytävään. Luokassa oppilaat alkoivat heti kysellä, mitä äskeinen välikohtaus tarkoitti. Iruka vain virnisti.
”Vähän aikuisten juttuja.”


Koulupäivä päättyi ajallaan, mutta sade ei ollut rauhoittunut yhtään. Se rummutti akatemian kattoa ja parissa luokassa katto vuoti. Oppilaat tungeksivat luokasta ulos. Kaikki halusivat nopeasti kotiin. Naruto pakkasi reppunsa sekunnissa ja heilautti sen selkäänsä. Kun hän kääntyi oven suuntaan hän näki Hinatan astelevan surullisena kohti ovea. Hän nopeutti askeliaan toivoen ehtivänsä jutella Hinatan kanssa hetken. Mutta juuri kun hän oli Hinatan lähellä, Hiashi tarttui tytärtään kädestä ja veti hänet käytävään luoden vihaisen katseen Narutoon. Pettynyt Naruto tavoitti Hinatan katseen ja koetti rohkaista tätä hymyilemällä. Vastaukseksi Hinatan silmästä valui kyynel ja sekunnin päästä hän oli kadonnut isänsä perässä. Naruto jäi seisomaan tyhjään luokkaan ja tuijotti jalkoihinsa masentuneena.
”Naruto.”
Iruka asteli Naruton viereen ja laski kätensä tämän hartialle.
”Sensei…” Naruto mumisi. ”Mitä Hinatan isällä on minua vastaan?”
Iruka huokaisi. Hän oli pelännyt juuri tätä kysymystä. Nyt hän joutuisi taas keksimään jonkin hätävalheen. Hän mietti hetken.
”En ole varma. Hän ei varmaan tunne sinua niin hyvin kuin minä. Mutta älä sure. Hokage saa kuulla tästä.”
Naruto piristyi hieman. Hän tiesi, että Hokage oli viisas ja oikeudenmukainen mies.
”Kiitos Iruka-sensei! Nähdään maanantaina!”
Ja Naruto juoksi ulos luokasta. Iruka hymyili.
”Tuo poika ei kyllä ikinä anna periksi.” hän ajatteli ylpeänä.


Hinata kulki isänsä kanssa valtavan sateenvarjon alla. Hinata ei ollut sanonut mitään koko matkan aikana. Hän ajatteli yhä Narutoa. Hän halusi olla hänen luonaan. Hän halusi puhua hänen kanssaan. Hän halusi syödä hänen kanssaan ramenia. Hän halusi pitää häntä kädestä. Hän halusi…
”Hinata!”
Tyttö hätkähti.
”N-niin isä?”
”Unohda jo se poika. On vain sinulle parempi, että pysyt kaukana hänestä.”
Hinata ei vastannut ja jatkoi kävelyä. Kohta he saapuivat sillalle, jonka alla oleva joki oli nyt niin täynnä vettä, että uoma melkein tulvi ja vesi virtasi valtavalla voimalla ja nopeudella. Hinata vilkaisi vettä ja pysähtyi sitten keskelle siltaa.
”Hinata?” Hiashi kysyi ja pysähtyi itsekin.
”Isä, minun täytyy saada tietää! Miksi en saa olla Naruton seurassa?!”
Hiashin kulmat kurtistuivat.
”Johan minä sanoin, ettei hän ole sinulle hyvää seuraa!”
Mutta Hinata oli päättänyt saada vastauksen kysymykseensä.
”Tuo ei riitä! Haluan kuulla pätevän syyn, jos sellaista on!” hän intti.
Lopulta Hiashi luovutti ja henkäisi syvään. Hän astui tyttärensä luo.
”Se Uzumakin poika on…”
KRAK!
Samassa lauta, jolla Hinata seisoi, katkesi lahouttaan ja tyttö putosi suoraan joen vahvoihin virtoihin. Hiashi ei ehtinyt kuin käännähtää paikallaan, kun luonnottoman voimakas virta oli vienyt Hinatan mennessään.
”Voi taivas!”
Hiashi loikkasi joen viereen ja alkoi seurata virtaa hyppien joen puolelta toiselle pitkiä välimatkoja. Mutta virta oli vahva, ja kokemuksesta hän tiesi, että aikuinen selviäisi jotenkin moisesta, mutta lapsen mahdollisuudet olivat paljon pienemmät.


Naruto kulki yksin tietä pitkin sateenvarjonsa alla ja potki harmissaan pieniä kiviä aina kun niitä tuli vastaan.
”On se niin väärin…” hän jupisi itsekseen.
Kohta polku kaarsi viereisen joen vierestä ja Naruto pysähtyi hetkeksi katselemaan kuohuja. Hetken kuluttua hän alkoi taas astella polkua eteenpäin. Samassa ilmaa leikkasi huuto. Nuoren tytön huuto. Ja se oli tulvillaan kauhua ja pelkoa. Naruto kääntyi ympäri ja haki katseellaan huudon lähdettä. Kun hän vilkaisi joen suuntaan, hän näki jotain, mikä salpasi hänen hengityksensä. Hinata polki joessa yrittäen turhaan taistella voimakasta virtaa vastaan ja huusi täyttä kurkkua avunhuutoja. Miettimättä sekuntiakaan, Naruto heitti varjonsa ja reppunsa maahan ja loikkasi Hinatan perään.
”Hinata!”
”Naruto-kun!”
Naruto polki vettä henkensä edestä yrittäen tavoittaa Hinataa, joka oli täysin virtauksen armoilla. Mutta tytön voimat olivat täysin lopussa. Hitaasti hän alkoi vajota pinnan alle, kohti varmaa hukkumiskuolemaa.
”Ei!”
Naruto veti keuhkonsa täyteen ilmaa ja sukelsi pinnan alle. Virta kiskoi Hinataa kauemmas hänestä, mutta se antoi myös hänelle vauhtia. Hän lähestyi tyttöä, joka ojensi kättään Narutoa kohti. Mutta silloin hänen suustaan pääsi ilmakuplapyrähdys ja hän peitti suunsa käsillään puristaen silmänsä kiinni. Naruton silmät laajenivat kauhusta. Hän tajusi, että Hinatan ilma oli lopussa. Lopulta hän sai kiinni tytöstä ja veti hänet itseensä kiinni. Narutolla oli vain yksi keino jäljellä.
”Anna anteeksi, Hinata.”
Hän painoi suunsa tiiviisti Hinatan suun päälle ja puhalsi keuhkoistaan uutta ilmaa Hinatan suuhun. Hinata avasi silmänsä ja tuijotti Narutoa kykenemättä tekemään mitään. Naruto irrotti suunsa Hinatasta ja viittilöi kohti pintaa. Tyttö nyökkäsi ja yhdessä he alkoivat polkea kohti pintaa. Ikuisuudelta tuntuneen uinnin jälkeen heidän päänsä rikkoivat veden pintaa ja he vetivät henkeä isoina annoksina. Virta kuitenkin piti heitä yhä otteessaan. Hinata itseensä tarrautuneena Naruto katsoi ympärilleen yrittäen keksiä keinon päästä pois joesta. Silloin hänen katseensa osui lähestyvään valtavan kokoiseen tammeen, joka kasvoi aivan joen reunalla. Sen juurista muutama oli kasvanut joen reunan yli ja kosketti vettä. Pinnistäen kaikki voimansa hän alkoi uida niitä kohti. Juuri ennen kuin virta vei heidät, Naruto sai otteen tukevasta juuresta. Virta nykäisi häntä niin voimakkaasti, että hänen ranteessaan tuntui vihlaiseva kipu, mutta ote piti. Hinata selässään hän veti itsensä pois vedestä ja ryömi sitten muutaman metrin päähän joesta. Litimärkä Naruto läähätti maassa nelinkontin sateen yhä piiskatessa hänen kasvojaan. Hinata piti yhä tiukasti kiinni Narutosta.
”Se on ohi nyt Hinata. Oletko kunnossa?” Naruto kuiskasi.
Hinata valui Naruton selästä polvilleen maahan ja hengitti nopeaan tahtiin pidellen kurkkuaan. Kun hän sai avattua silmänsä, hän tuijotti hetken Naruton sinisiä silmiä ja hänen huulensa alkoi väristä.
”E-e-enköhän….” hän piipitti.
Mutta silloin hän purskahti itkuun ja heittäytyi Narutoa vasten nyyhkyttäen tämän hartiaa vasten.
”Minua niin pelotti!” hän itki. ”Minä luulin, että kuolisin!”
Naruto halasi hellästi läpimärkää tyttöä ja silitti lohduttavasti tämän hiuksia. Hän oli pelännyt aivan samaa. Jos hän olisi menettänyt yhden niistä harvoista, jotka kohtelivat häntä ihmisenä, hän ei ikinä olisi kestänyt sitä. Kun Hinata oli itkenyt hetken, hän irtautui Narutosta ja kosketti tämän rannetta. Naruto puri hampaansa yhteen. Ranne oli yhä kipeä. Hinata silitti kättä hetken ja painoi sen sitten punastellen poskeaan vasten. Naruto punastui myös.
”Hinata!”
Naruto ja Hinata katsoivat tulosuuntaansa. Hiashi juoksi heitä kohti. Mutta ensi kertaa hänen kasvoillaan näkyi huojentunut ilme. Heti päästyään Naruton ja Hinatan luo, hän syleili tytärtään.
”Luojan kiitos! Pelkäsin niin puolestasi!”
”Naruto-kun pelasti minut.”
Hiashi vilkaisi poikaa ensimmäistä kertaa ilman ryppyjä otsassaan.


Myöhemmin Konohan sairaalassa…
”Miten tyttäreni voi?”
”Hän on pelästynyt ja uupunut, muttei mitään vakavampaa. Hän saattaa tosin saada keuhkokuumeen, joten ehdotan, että hän viettää yön täällä.”
Hiashi nyökkäsi ja astui potilashuoneeseen, jossa Hinata lepäsi sängyssä. Hiashi meni tyttärensä luo ja silitti tämän päätä.
”Lepää täällä tämä yö. Tulen aamulla hakemaan sinua.”
Hinata nyökkäsi ja Hiashi asteli ovelle. Kun hän astui käytävään hän näki Naruton istuvan tuolissa toisella puolella käytävää. Ranteessa oli side, mutta muuten poika oli täysin kunnossa. Naruto katsoi Hiashia silmiin. Hetkeen kumpikaan ei sanonut mitään.
”Miten Hinata voi?” Naruto uskalsi lopulta kysyä.
”Hän toipuu hyvin.” Hiashi vastasi.
Naruto huokaisi helpotuksesta. Silloin hän tunsi käden päällään. Hiashi silitti hänen hiuksiaan ja hymyili.
”Kiitos sinulle poika.”
Hiashi jatkoi matkaansa ja jätti punastelevan Naruton istumaan.


Naruto avasi Hinatan huoneen oven ja kurkisti sisään. Hinata makasi sängyssään täysin liikkumatta ja tuhisi hiljaa. Naruto hymyili ja ryhtyi sulkemaan ovea.
”Naruto-kun?”
Hinata oli avannut silmänsä ja tuijotti Narutoa. Naruto astui varovasti huoneeseen ja sulki oven perässään. Hän asteli sängyn viereen ja istuutui tuoliin sen ääressä.
”Anteeksi, en halunnut herättää sinua.”
Hinata pudisti päätään.
”Ei se mitään. Ihanaa, että tulit.”
”Miten voit?”
”Paljon paremmin. Pääsen täältä jo huomenna kotiin.”
”Hyvä.”
Sitten oli hetken hiljaista. Hinata kohottautui varovasti istumaan, mutta Naruto tarttui häntä kädestä.
”Älä rasita itseäsi.”
Hinata tarttui molemmilla käsillään Narutoa kädestä ja veti hänet itseensä kiinni. Naruto ei osannut odottaa sitä ja lensikin kevyesti vasten Hinataa, joka kietoi kätensä pojan ympärille ja painoi päänsä tämän hartiaan. Naruto ei tiennyt mitä tehdä, joten hän antoi tilanteen vain olla. Hän sulki silmänsä ja hengitti keuhkoihinsa Hinatan lempeää tuoksua.
”Naruto…”
”Niin?”
”Se…..mitä teit minulle siellä veden alla…”
Naruton sydän hakkasi kuin moottori. Hinata irtaantui hitaasti pojasta ja painoi varovasti sormillaan tämän silmäluomet kiinni. Naruto ei osannut tehdä muuta kuin pysyä paikallaan. Ei ainakaan ennen kuin hän tunsi märän kosketuksen huulillaan ja pehmeät kädet poskillaan. Hän kiersi omat kätensä Hinatan selän taakse ja veti hänet tiukemmin itseään vasten. Suudelma kesti pitkään. Hyvin pitkään…