Antaisitko anteeksi?



Se päivä oli mikä ihanin. Sain viettää päivän kanssasi ja tuntea sinut itseäni vasten. Kävelimme käsikädessä, suutelimme, katsoimme toisiamme, hymyilimme, rakastelimme ja olimme yhdessä.
Mutta myös sinä päivänä riitelimme ja se riita taisi olla kohtalokas. Lähdit nimittäin kotoa vihaisena, jättäen minut taloon yksin.

Minun ei olisi pitänyt päästää sinua menemään. Se oli kokonaan minun syytäni, että niin kävi. Minä en pitänyt lupaustani sinulle ja päästin irti sinusta. En huolehtinut sinusta... Minä petin sinut.

Niin petin. Se tapahtui silloin, kun tulit kotiin. Silloin satoi lunta.

Olit lähtenyt kauppaan, koska maito oli loppunut ja tullessasi kotiin näit minut jonkun toisen kanssa.

Se että olin hänen kanssaan ei ollut vielä mitään, sillä vähän ajan päästä suutelin häntä ja menimme sisälle taloon. Kun tulit vähän ajan päästä minä olin huoneessamme rakastelemassa sitä toista samalla pedillä, jolla me rakastelimme ensi kerran.


Istuit sohvalla ja luit lehteä, kunnes tulimme huoneesta pois täysissä pukeissa ja järkytyin, kun näin sinut. Se toinen oli myös hämmentynyt, mutta lähti sanakaan sanomatta pois.
Lähestyin sinua ja istuuduin viereesi.
"Naruto tuota noin... Milloin tulit?”

Sinä olit hiljaa ja pitkään etkä edes katsonut minuun vaan luit lehteä täydessä hiljaisuudessa.

Aloin menettää malttini ja yritin saada sinun huomiosi jollain tavalla kiinnitettyä minuun.
Vihdoin  käännyit puoleeni ja näytti siltä, että olimme vaihtaneet roolit, sinä olit kylmä ja rauhallinen, minä taas riehuin ja suoraan sanoen näytin tyhmältä.
"Mitä haluat?"
Okei tuota minä en odottanut, ymmärsinkö minä nyt oikein?

"Miten niin mitä haluan? Haluan sinun kertovan minulle, että mikä sinua oikein vaivaa!" Halusin tietää miksi käyttäydyt näin vaikka ehkä jo tiesin mutta en halunnut myöntää sitä, koska en halua menettää sinua.

"Sasuke... miksi?", kysyit ja katsoit minuun. Silmissäsi oli tuskaa, surua, epätoivoa mutta myös jotain mistä en saanut selvää. Yritin koskettaa sinua, mutta sinä peräännyit ja toistit kysymyksesi: "Miksi?".
Niin miksi...? En itsekään tiennyt enkä ollut varma haluaisinko tietää.

"Naruto... se... en tiedä... minä vain... hän tuli ja..."
En voinut jatkaa sillä tiesin ettei siitä tulisi mitään.
"Saatana Sasuke puhu kunnolla ja kerro vittu miksi."
Säikähdin. Et ole melkein ikinä puhunut minulle tuohon sävyyn, mutta on sinulla syytäkin olla raivoissasi. Minäkin olisin ollut.

"Naruto tein sen, koska hän oli mielestäni viehättävä ja taisin tuntea jotain häntä kohtaan. Yritän tässä koko ajan pyytää anteeksi sinulta!"

Okei nyt tein virheen. Mitä meninkään sanomaan.
Seisoit edessäni silmät lautasen kokoisina järkyttyneenä.
"Vai niin. Anna anteeksi..."
Puhuit hiljaa että tuskin kuulin äänesi, mutta erotin kyllä mitä sanoit.
Miksi sinä pyytelit anteeksi? Minähän tässä sinua petin vaikka en sitä haluaisi myöntää.

"Naruto minä... Hei mitä teet!?!"
Otit takkisi tuolilta ja kävelit muutaman askeleen ovelle päin. Tarrasin kädestäsi ja huusin sinulle:
"Et kyllä mene minnekään, Naruto! Pyysin jo anteeksi!!"

"Päästä irti! Ei anteeksi pyytäminen helpota asiaa ajattele itse, miltä sinusta tuntuisi jos minä pettäisinkin sinua jonkun muun kanssa!"

"Naruto tiedän että satutin sinua mutta pyydän älä mene. En voi olla ilman sinua, minä..."

"Täyttä paskaa Sasuke! Et olisi tehnyt näin jos olisin tärkeä sinulle."

"Nyt kuuntelet! Naruto minä rakastan sinua! En rakasta ketään muuta, joten anna anteeksi ja lupaan että tämä ei toistu... pyydän."

"...Sasuke en minä kanna kaunaa tai mitään saat anteeksi mutta en voi jäädä tänne nyt... Minun pitää olla vähän aikaa yksin, joten voitko päästä kädestäni?"

Päästin kädestäsi ja lähdit. Nyt aloin itse ajatella sitä kysymystä jota kysyit... "Miksi?"

Niin miksi minä niin tein? Minähän rakastin sinua ja rakastan edelleen. En itse ymmärrä miksi tein sen mutta sen tiedän, että olet ainut, joka saa minut hymyilemään aidosti.

Päätin antaa sinun olla vähän aikaa ja menin siivomaan, kun ei ollut muutakaan tekemistä.

Olin siivonnut suunnilleen noin puolitoista tuntia, kunnes puhelin soi.

"Uchiha."
"Sasuke saatana! Yritin soittaa sinulle ainakin kymmenen kertaa, mikset vastannut?", Sakura huusi minulle, joka oli aika harvinaista häneltä.

"Mitä asiaa Sakura?"
Seurasi pitkä hiljaisuus ja kuulin, kun Sakura nyyhkytti. Nyt oli jokin vialla.

"Na... Naruto jäi auton alle, kun hän oli ylittämässä suojatien. Sasuke tule tänne sairaalaan mahdoll... piip piip piip"

Otin takkini ja lähdin autolle mitään ajattelematta.
`Naruto jäi auton alle, saatana´, ajattelin ja tunsin kuinka sydämeni oli pysähtyä.

Ajoin täyttä vauhtia sairaalalle enkä välittänyt siitä mitä ympärilläni tapahtui. Ajoin vain sairaalalle mielessäni yksi asia: `Naruto jäi auton alle ja on hengenvaarassa.´

Ikuisuuden jälkeen pääsin sairaalalle ja taisin juosta sinne minne eräs hoitaja oli neuvonut minua.

Pääsin perille. Leikkaussali oli edessäni olevan oven takana ja siellä oli Naruto.

Sakura istui Irukan, Inon ja Hinatan kanssa penkillä. Shikamaru, Gaara, Temari, Sai, Neji ja Kiba seisoivat.

Ne, jotka istuivat penkillä itkivät ja Iruka sekä Hinata näyttivät siltä kuin olisivat voineet pyörtyä siihen paikkaan.

Shikamaru käveli edes takaisin ja puhui jotain puhelimessa, luultavasti Kakashin kanssa.

Gaara näytti tyyneltä, mutta tiesin että hänkin oli huolissaan niin kuin Sai ja Neji.

Temari yritti selittää jollekin jotain puhelimessa, varmaan veljelleen Kankurolle.

Kiba taas yritti pysyä peruslukemilla ja estää kyyneleitä tulemasta, mutta häneltä karkasi muutama kyynel silmäkulmastaan.

Kului tunti toisensa jälkeen ja kaikki olivat edelleet hiljaa.

Kakashi, Tsunade, Jiraiya ja Kankuro olivat tulleet myös sairaalaan.

Kello taisi olla jotain... En edes tiennyt paljonko kello oli, mutta kaikki olivat hiljaa. Lopulta Kakashi rikkoi hiljaisuuden:
"Kertokaa joku mitä oikein tapahtui?"
"Olimme kaikki menossa Sasuken luo yllätys vierailulle, kunnes näimme Naruton tien toisella puolen.", Sakura veti henkeä ja jatkoi: "Huusimme hänelle ja hän oli ylittämässä autotietä tullakseen luoksemme. Sitten jotkut känniläiset tulivat täyttä vauhtia päin Narutoa ja hän jäi auton alle mutta..."

"Mutta mitä Sakura...? Jatka", Tsunade kehotti.
En oikein tiennyt haluaisinko tietää mitä olisi tulossa.
"Vaikka Naruto olisi ehkä ehtinyt väistää niin hän ei tehnyt mitään väistyäkseen. Hän vain hymyili."

Hiljaisuus oli laskeutunut kaikkien ylle. Kuului vain monien hiljainen nyyhkytys.

En kestänyt enää, vaan lyyhistyin polvilleni, mutta Kakashi kerkesi ottaa minut kiinni ja kysyi minulta että olinko kunnossa.

En voinut enää pidätellä vaan kerroin Kakashille kaiken minun ja Naruton riidasta.
Näin että kaikki olivat järkyttyneet siitä mitä sanoin.

Sitten Sakura nousi ja tuli luokseni.
Hän katsoi minua pitkään ja lopulta hän sanoi:

"Sasuke miten sinä saatoit tehdä niin? Petit Naruton ja haluat hänen antavan sinulle anteeksi. Sinä..."

Sakuran lause jäi kesken kun leikkaussalin ovet avautuivat ja lääkäri tuli ulos.
Yllätykseni tuo lääkäri oli veljeni Itachi.

"Miten hän voi?", "Onko hän kunnossa?", "Mikä teillä kesti?", "Kuoliko hän?"

Kysymyksiä tuli joka puolelta ja Itachi näytti siltä, että häätäisi kaikki kohta pois sairaalasta.

"JUMALAUTA OLKAA NYT HILJAA!!! No niin eli Naruto-kun ei kuollut."
Kaikki huokaisivat helpotuksesta.
"Mutta...", Itachi jatkoi.
"Mutta...?"
"Hänen tilansa ei ole vakaa. Jos hän selviää niin ainakin hän menettää muistinsa tai saa jonkinlaisen trauman, mutta entiselleen hän EI palaa... ei ilman ihmeitä… Koska onnettomuuden aikana koko osuman vauriot vaikuttivat eniten päähän... olen pahoillani"

Nyt Kibakin murtui ja Sakura alkoi raivoamaan minulle:
"SASUKE TUO ON SINUN SYYTÄSI!!! SINÄ PE- hmmh..." Ino oli keskeyttänyt toisen pistämällä kätensä Sakuran suun eteen ja käski tätä pitämään turpansa kiinni.

Kakashi oli pyytänyt jotakuta viemään Irukaa, Hinataa ja Sakuraa jonnekin rauhoittumaan.

Itachi tuli vähän ajan päästä luoksemme ohjaten meidät sinun huoneeseen.

"Kaikki eivät sinne voi mennä, joten päättäkää että kuka teistä menee. Voin päästää teistä vain kolme sinne."
Se oli selvää että minä menisin sinne, mutta ketkä kaksi muuta tulisivat sinne?

Kaikki katsoivat toisiaan sitten päätimme että minä, Kakashi ja Shikamaru menisimme sisään.

Kakashi avasi oven ja menimme sisälle hiljaa.
Huone oli valkoinen, puhdas ja nurkassa oli kahdenhengen sohva, jonka lähellä oli nojatuoli. Huoneen keskellä oli sänky jossa sinä makasit silmät kiinni, ne vähäiset kuun säteet ja huoneen valaistus saivat aikaan rauhallisen tunnelman.

Tulin viereesi ja istuuduin sängyn reunaan samalla, kun otin kädestäsi kiinni.
Kakashi ja Shikamaru menivät sohvalle istumaan väsyneinä.

"Kakashi-sensei voitte lähteä jos teitä väsyttää minä jään tänne."

"Minä en mene minnekään haluan olla Naruton luona kun hän herää. Sinä voit mennä Shikamaru."

"En minäkään mene, onhan Naruto ystäväni ja haluan olla hänen luonaan."

Niin he olivat ystäviäsi ja minä olin jotain enemmän, ainakin toivoin että olisin sinulle vielä jotain enemmän kuin ystävä.

Tunnit kuluivat ja auringon ensimmäiset säteet tunkeutuivat huoneeseen verhojen välistä.
Itachi oli sanonut, että jos puhuisin kanssasi niin se voisi vaikuttaa sinuun ja auttaa sinua heräämään.

Olin pyytänyt sinulta anteeksi ja pyytänyt sinua heräämään nyt kun olimme kahdestaan, sillä Kakashi-sensei ja Shikamaru olivat lähteneet aamulla, pyytäen minua ilmoittaman heille jos jotain tapahtuisi.

"Naruto, pyydän herää... rakastan sinua niin että sattuu ja en voisi elää ilman sinua."

Näin koneesta miten sydämesi sykkeet kulkivat tasaisina mutta yhtäkkiä...
"Piiiiiiiiiiiiiiip"


--------------------------------------------------------
No mitä mieltä olette? :D
Nyt tää on muuten korjattu^^