Naruto kulki Konohan katuja pitkin, sinisten silmien katse ylös luotuna. Pilvetön, mitään enteilemätön auringon kirkastama taivas ei kertonut mitään. Ei yhtään mitään. Kuten ei koskaan ennenkään. Naruton elämä oli ollut niin muutoksia täynnä, ettei tuo enää tiennyt mitä oikea elämä tarkoitti. Yleensä niin ylienerginen ja iloinen blondi oli nyt täysin maassa. Asiat olivat nimittäin näin: Naruto oli muuttanut kylästä toiseen muutamien vuosien aikana, ja taas poika asteli täysin tuntemattoman kylän kaduilla. Konoha oli kuitenkin pojan mielestä paras kaikista, sen pystyi sanomaan jo nyt vaikka Naruto oli asunut siellä vasta pari päivää. Huokaisten Naruto asteli rauhalliselle nurmikentälle ja etsi sopivan puun, jonka juurelle tuo istahti. Kauempana oli joitakin ihmisiä, ilmeisestikin harjoittelemassa. Naruto nojasi puun vahvaa runkoa vasten ja sulki vaaleansiniset silmänsä. Blondin ajatukset alkoivat katkeilla mutta silti poika yritti sinnitellä hereillä. Väsymys kuitenkin voitti ja Naruto nukahti siihen, yksin, ilman ystäviä vierellään.

Naruto avasi vasta monen tunnin kuluttua silmänsä. Poika vilkaisi ympärilleen ja sitten taivaalle. Aurinko laski hitaasti ja muodosti liekkimeren taivaalle. Blondi katseli tapahtumaa lumoutuneena, hitaasti seisomaan nousten. Liikahdus silmäkulmassa kuitenkin pakotti Naruton irrottamaan katseensa taivaalta ja katsomaan tulijoita. Joukko oli pienimuotoinen: violettihiuksinen tyttö, pinkkihiuksinen tyttö, poika jolla oli todella tuuheat kulmakarvat ja poika, jolla hiukset olivat yhtä mustat kuin pimein yö ja iho melkein yhtä kalpea kuin uusi lumi. Naruto vaihtoi painoaan jalalta toiselle, miettien lähtisikö, vai jäisikö. Poika päätti poistua, sillä tulijat tuskin hyväksyisivät Naruton, jos tietäisivät mikä tuo oli; hirviö. Blondi käänsi selkänsä tulijoille ja lähti astelemaan pois, kauemmas muista. Tuo painoi katseensa maahan ja huokaisi hiljaa.
  "Hei, minne olet menossa?"
Hiljaisuuden täytti ääni, joka sain Naruton pysähtymään paikoilleen. Tarkoittiko joku häntä? Blondi vilkaisi varovasti taakseen ja tuon sinisten silmien katse osui heti mustiin silmiin, jotka omisti tuo kalpea, komea poika.
  "Pois", Naruto vastasi pojalle lyhykäisesti. Porukka oli jo ehtinyt Naruton luokse ja nyt nuo katselivat blondia uteliaina.
     "Mikä on nimesi?" kysyi pinkkihiuksinen tyttö kysyi. Nätti tyttö, samoin tuo violettihiuksinen. Naruto pysyi hiljaa, mutta vilkaistessaan tuuheakulmakarvaista poikaa ei blondi enää pystynyt olemaan hiljaa.
   "Olen Naruto Uzumaki", blondi sanoi. Muut nyökyttelivät hyväksyvästi ja esittäytyivät.
    "Olen Sakura Haruno", sanoi pinkkihiuksinen tyttö pirteästi ja nopeasti. Violettihiuksinen tyttö ujosteli selvästi ja mutisi jotakin ‘Hyuga Hinata’ tapaista. Kulmakarvapoika taas virnisti niin että hampaat välkkyivät ja oikeastaan huusi nimekseen Rock Lee. Naruto nyökkäsi hitaasti kaikkien kohdalla ja katsoi sitten odottavasti mustahiuksista poikaa.
    "Olen Sasuke Uchiha", mustahiuksinen poika esitteli itsensä ja hymyili jopa hivenen. Naruto punastui hiukan jostakin kumman syystä ja nyökkäsi nopeasti. Porukka lähti lyhyen esittelyn jälkeen taas liikkeelle, Naruto jäi paikoilleen ja vaihteli painoaan jalalta toiselle katsoessaan muiden perään. Menisikö mukaan? Blondi ei osannut päättää. Sasuke kääntyi ja katsoi Narutoa hetken, kunnes tuo viittoili tulemaan mukaan. Narutosta tuntui, että hän olisi jumittunut paikoilleen, mutta sai vihdoin viimein jalat liikkeelle ja juoksi muut kiinni.

Kaikki viisi kiertelivät Konohaa ja Narutolle esiteltiin kaikki paikat. Blondi laittoi heti muistiin paikan mistä löytää ramei-kojun. Lopulta Hinata lähti porukasta, samaten Lee. Sakura, Sasuke ja Naruto jäivät kolmistaan ja kuljeskelivat siellä täällä, vaikka mitään tekemistä ei ollut. Naruto vilkuili Sasukea sivusilmällä jatkuvasti ja pari kertaa Sasuke näki kaiken. Päivä kääntyi iltaan mukavaa vauhtia ja Sakura jätti pojat keskenään. Narutolle tuli hiukan kiusallinen olo, mutta Sasuke oli oma rento itsensä.
     "Käydäänkö rannalla?" Sasuken kysymys täytti Naruton pään ja blondi vilkaisi mustahiuksista poikaa, nyökäten vaisusti. Kaksikko käveli vieretysten rannalle, sieltä laiturille ja molemmat istuivat. Sasuke veti kengät jaloistaan, joten Naruto teki samoin ja pojat upottivat jalkansa yhtä aikaa viileään veteen. Naruto tuijotti veden helmiäistä pintaa, siitä kuvastuvaa Sasukea. Miksi tunnen näin? Vastahan tapasin hänet… Naruto ajatteli ja jännittyi hivenen. Sasuke vilkaisi vieressään istuvaa poikaa ja siirtyi hiukan lähemmäs blondia.
    "Haluatko kertoa minulle elämästäsi?" Sasuke kysyi ystävällisesti ja hiljaisella äänellä. Naruto vilkaisi taas noihin tummiin silmiin, kunnes nyökkäsi ja alkoi kertoa hiljaa.

Naruto päätti kertomuksensa pitkän ajan kuluttua. Blondi oli kertonut kaiken, jopa sen että Kyuubi -niminen yhdeksänhäntäinen kettudemoni oli vangittu hänen sisäänsä. Sasuke oli hiljaa kauan ja Naruton olo alkoi olla tukala, kunnes mustahiuksinen poika alkoi kertoa omasta elämästään. Naruto ei voinut uskoa silmiään, saati korviaan. Jäisikö tämä poika hänen vierelleen, vaikka tiesikin että Naruto oli hirviö? Naruton sydän löi pari kertaa nopeammin kuin yleensä. Sasukekin sai kerrottua tarinansa ja molemmat olivat hiljaa. Naruto laski toisen kätensä laiturin kostealle puulle ja siveli sen rosoista pintaa. Yllättäen Sasuke laski kätensä Naruton käden päälle ja piti siitä kiinni.
     "Kiitos, että kuuntelit minua…" Sasuke kuiskasi ja katsoi Narutoa tummilla, lempeillä silmillään. Naruto nielaisi, mutta ei väistänyt katsetta.
     "Kiitos itsellesi…" Naruto kuiskasi ja tuijotti sinertävillä silmillään Sasukea. Kumpikaan ei tahtonut kääntää katsettaan ensimmäisenä, molemmat halusivat vain olla näin. Poikien sydämensykkeet muuttuivat, oli kuin ne olisivat sykkineet samassa tahdissa. Naruto tiesi, että Sasuke tunsi jotakin häntä kohtaan. Sen tiesi noista silmistä.

Ilta oli alkanut hämärtyä. Naruto kulki yksin kotiaan kohti, kädet taskuissa ja ajatukset pilvissä. Blondin kävely oli pompahtelevaa ja kevyttä, olihan Narutolla taas syy elää, täysillä. Sasuke… Naruto ajatteli pojan nimeä koko ajan ja blondin sydän löi pari kertaa kiivaasti. Mitä seuraavaksi tapahtuisi? Naruto ei halunnut ajatella mitään, mikä saisi asiat huonolle tolalle. Blondi tiesi, että tällä hetkellä tuo piti Sasukesta, enemmän kuin ystävänä vaikka olikin tuntenut mustahiuksisen pojan vasta hetken aikaa. Naruto avasi kotinsa oven ja jätti kenkänsä eteiseen. Poika asteli keittiöön ja valmisti nopean illallisen. Sitä syödessään Naruto tuijotteli ikkunasta ulos ja melkein toivoi että Sasuke kävelisi ohitse. Mutta ei hän kävellyt. Naruto huokaisi ja söi ruokansa nopeasti. Ei muutakaan varmaan ollut tehtävissä, joten olisi vain parasta mennä nukkumaan. Blondi vaihtoi vaatteensa ja laittoi vieläpä yömyssynsä päähän, sängylle istuen. Naruto siveli hiukan kättään, jota Sasuke oli aiemmin puristanut niin kiivaasti. Pojan huulille nousi hymy ja tuo kellahti selälleen sänkyyn. Tämä kylä olisi paikka, jonne Naruto tulisi jäämään. Täältä hän varmasti löytäisi sen, mitä oli vuosia hakenut.