Oli vaikeksia keksiä minkäänlaista ideaa, vaikka kovasti halusin kisaan mukaan :D

Viimein sitten tämmöisen sain aikaan. Aika lyhyt tämä on, mutta... sille ei oikein voi mitään x)

---------------

Secret Wish


Nuori nainen istui pienen mökin keittiössä, nykyisen kotinsa, jos sitä kodiksi pystyi kutsumaan.

Akatsukeilla ei ollut kotia.

Nainen nosti posliinisen teemukin hennon vaaleanpunaisiksi maalatuille huulilleen ja maistoi vaniljan makuista teetään. Tee rauhoitti mukavasti hermoja, jotka olivat viime viikkoina olleet koetuksella.

Hänet oltiin muutama kuukausi sitten hyväksytty Akatsukiin. Alunperin hän oli ollut panttivanki Konohasta. Aluksi kiinni jääminen oli ollut mitä inhottavinta, varsinkin siitä seuranneet kuulustelut, joihin Akatsukien johtaja oli hänet laittanut. Lopulta hän oli kuitenkin läpäissyt kuulustelut ja hiljalleen hyväksynyt elämäntilanteensa kun ei sille mitään enää mahtanut, mutta hänelle ei ollut vieläkään oikein selvinnyt, miksi Pein oli jättänyt hänet henkiin ja liittänyt omiin rivistöihinsä.

Tomoe huokaisi muistellessaan lukemattoman monia lävistyksiä Peinin komeilla kasvoilla. Hän oli aina ollut heikkona lävistyksiin, ja olihan Pein muutenkin herkullisen komea oranssin hiuspehkonsa, moitteettoman vartalonsa ja kummallisten, mutta kauniiden rin’neganien kanssa.

Tomoe vilkaisi yläkertaan vieviin portaisiin, joita pitkin Konan laskeutui yhtä kauniina kuin aina ennenkin.

Hänen hermojensa viejä.

Tomoe suorastaan inhosi Konania, koska tämä kohteli häntä kuin arvotonta roskasäkkiä. Konan oli ollut hänelle inhottava siitä asti, kun hän oli saanut luvan liittyä Akatsukiin, tai oikeastaan hänet pakotettiin tekemään niin.

Kaitpa Konan oli ottanut nokkiinsa, kun ei saanut olla enää ainut nainen talossa. Ja tämä oli vuoden varmasti kateellinen saatuaan kilpailijan.

Vaarallisen kilpailijan.   

Tomoe oli viime viikkojen aikana lähentynyt Peinin kanssa. He olivat jopa puhuneet, eivätkä vaihtaneet vain sanan tai kaksi. Oikeastaan Tomoe itse oli ollut aluksi se puhuja toivottaessaan johtajalleen hyvät huomenet tai muuten vain tervehtiessään nähtyään tämän. Pein oli aluksi ollut yhtä etäinen kuin ennenkin, mutta pikkuhiljaa tämä oli alkanut puhua hänelle enemmän ja tätä näkikin nykyään enemmän alaistensa keskuudessa.

Tomoe laski kuppinsa pöydälle ja pöyhi sinisiä hiuksiaan. Konan loi itseään nuorempaan naiseen halveksivan katseen kävellessään tämän ohi ottaakseen myös teetä.

Tomoe hykerteli tyytyväisenä mielessään. Oli hänen onnensa, että hän oli paljolti samannäköinen kuin Konan, olihan Pein varsin mieltynyt tähän. Tomoella oli myös siniset hiukset, mutta muodoltaan ne olivat erilaiset. Hiukset olivat edestä pidemmät ja takaa lyhyemmät. Hän oli erittäin ylpeä hiuksistaan, ne erottuivat rohkealla leikkauksellaan Konanin tylsästä nutturasta ja mikä tärkeintä, hän oli myös hyvin kaunis.

Tomoe jopa haaveili salaa Peinin nakkaavan Konanin joskus syrjään ja ottavan hänet tämän tilalle. Niin voisi vielä käydäkin, Pein ja Konan olivat jo vähän erkaantuneet, jopa riidelleet.

Hän vielä syrjäyttäisi tuon koppavan akan.

Tomoe nousi pöydän äärestä Konanin istuessa siihen. Kumpikaan ei halunnut olla liian läheisissä tekemisissä vapaaehtoisesti. Nyt kun Pein ei ollut paikalla, he pystyivät osoittamaan julkisesti mielipiteensä toisistaan.

”Kaunis koru sinulla”, Tomoe huomautti Konanille.

Tomoen kasvoille nousi pieni, ystävällinen hymy. Hymy ei ollut todellisuudessa aito, hän oli ollut aina hyvä näyttelemään, ja hänellä oli pahana tapana valehdella usein, kuten nytkin. Tavasta oli niin vaikea päästä eroon.

Tomoen sanat olisivat tehneet vaikutuksen, mikäli kyseessä ei olisi ollut Konan. Tämä tiesi, ettei Tomoe soisi hänelle ystävällistä sanaa vapaaehtoisesti. Konan vilkaisi syrjäsilmällään nuorta, räväkkää naista selvästi miettien sanojen todellista merkitystä.

”Ja oletpas sinä tänään laittautunut, yritätkö iskeä Peinin uudelleen? Turha vaiva”, Tomoe pilkkasi sarkastiseen sävyyn noustessaan portaita ylös.

Hän ei ollut voinut millään vastustaa kiusausta. Edes kerran oli pakko päästä näpäyttämään naisen ylpeää olemusta. Edes kerran.

Konan ei vastannut mitään, loi Tomoeen vain jälleen halveksuvan katseen. Sitten nainen käänsi päänsä takaisin teensä puoleen ja maistoi punatuilla huulillaan vaniljaista makua.

Riemuissaan Tomoe hiljaa hyppi portaat ylös. Hän ei tahtonut herättää muita. Varsinkaan Hidania tai Peiniä, mikäli nämä jo nukkuivat.

Tomoe sipsutti huoneensa ovelle ja astui sisään. Huone oli yhtä vaatimaton kuin muutkin talon huoneet. Harmaat tapetit repsottivat monesta kohtaa, mutta ei se häntä haitannut. Hän tarvitsi huonetta vain nukkumiseen ja oman aikansa viettoon, kun hän halusi olla yksin.

Tomoe kaivoi pöytänsä lipastosta kirjan, jonka hän oli saanut noutaa Konohasta muiden tarpeellisten tavaroidensa kanssa liityttyään Akatsukiin. Itachi ja Kisame olivat tosin vartioineet jokaista hänen liikettään, ja uhanneet tappaa hänet, mikäli hän yrittäisi karata tai kutsua apua.

Tomoe avasi kirjan puolesta välin ja ryhtyi lukemaan. Hän oli Konohassa ollessaan ollut sairaanhoitaja ja psykologi ninjatehtäviensä ohella. Hänellä oli riittänyt paljon tekemistä kaikkien tehtäviensä suorittamisessa, mutta hän nautti kaikista yhtä paljon, eikä ollut suostunut luovuttamaan uupuessaan. Hän oli jatkanut kaikkien töidensä parissa.

Tomoen ajatukset siirtyivät siihen hetkeen kun hän oli ensimmäisen kerran nähnyt Peinin, mahtavimman ninjan, jonka tiesi. Hän oli maannut maassa puolipökertyneenä taisteltuaan Deidaraa ja tämän savipommeja vastaan. Savun keskeltä Pein oli astellut hitaasti, mutta kuolettavan tyynesti häntä kohti. Ilmekään ei ollut värähtänyt. Tomoe oli luullut kuolevansa jumalaisen Peinin käsissä, mutta yllättäen tämä oli nostanut loukkaantuneen naisen olalleen ja vienyt tämän mukanaan. Tomoe ei ollut voinut eikä tohtinut laittaa vastaan.

Miksi Pein oli säästänyt hänen henkensä?

Tomoen ajatukset lipuivat Peinistä Konohaan ja sen asukkaisiin. Vaikka Peinin lähellä oli miellyttävää olla, kaipasi hän silti takaisin kotiinsa ja ystäviään hän ikävöi kovasti. Hän ei ollut voinut edes hyvästellä näitä! Ja kaikki luulivat mitä todennäköisimmin hänen kuolleen hyökkäyksen tiimellyksessä.

Olikohan kukaan huomannut osan Tomoen tavaroista kadonneen? Jos oli, mitä nämä siitä mahtoivat ajatella? Arvaisiko kukaan hänen olevan hengissä?

Tomoe säpsähti tuntiessaan toisen, vahvan chakran huoneessaan omansa lisäksi. Hitaasti hän nosti ruskeiden silmiensä katseen ja kohtasi rin’neganit. Tomoen sydän hakkasi nopeammin ja pala nousi kurkkuun. Hänen ihastuksensa seisoi oven edessä katsellen häntä.

”I-iltaa Leader-sama”, Tomoe änkytti yrittäen saada äänensä värinän haltuun.

”Iltaa”, Pein vastasi tasaisella, rauhallisella äänellään.

”En osannut odottaa teitä.”

”Ei sinun kuulunutkaan.”

Tomoe oli aina hämillään Peinin seurassa. Hän ei koskaan tiennyt mitä tämä ajatteli tai aikoi tehdä, vaikka hän olikin psykologian asiantuntija. Normaalit luonnonlait eivät tuntuneet pätevän Peiniin, tästä ei saanut otetta. Silmissä ei ollut tunteita, joita olisi voinut lukea.

Ehkä Pein sittenkin oli Jumala.  

Tomoe säpsähti huomatessaan seisovansa kasvotusten Peinin kanssa, vain muutama sentti erotti heidän kehonsa toisistaan. Tomoe sai taistella äkillistä ujouskohtausta ja punastumista vastaan. Se ei olisi sopivaa Pein-saman edessä!

Tomoe huomasi ällistyksekseen pienen hymyn kohoavan Peinin täydellisille huulille. Samalla hän tajusi epäonnistuneensa yrityksessään ja tunsi lämmön kuumenevan entisestään poskillaan. Pein vaikutti huvittuneelta, tämä tuntui jopa nauttivan näkemästään.

”Olet… viehättävä”, Pein kuiskasi naisen korvaan.

Viimeistään nyt Tomoe oli kasvoiltaan aivan punainen. Hän oli Peinin silmissä kaunis! Kauniimpi kuin Konan?

Tomoe oli vajonnut täysin Peinin silmiin. Tuijotettuaan niitä kauan silmäänsä räpäyttämättä, hän havaitsi ohimennen pienen tuikkeen silmissä. Oliko se ollut jokin tunne? Sitä oli vaikea sanoa, se oli kadonnut niin nopeasti.

Tomoe jähmettyi täysin Peinin huulten koskettaessa hänen omiaan. Ihastuksissaan, mutta järkyttyneenä hän ei osannut tehdä mitään. Pein ei vetäytynyt heti, vaan pienen kokeilun jälkeen vaati lupaa päästä kielellään tutkimusmatkalle.

Tomoe oli edelleen niin hämmennyksissä, että avasi puolivahingossa suunsa päästäen Peinin kielen sisään. Pein ei jäänyt odottelemaan, vaan aloitti tutkimusretkensä kietoen kätensä naisen lanteille. Toivuttuaan hämmennyksestä Tomoe kiersi omat kätensä miehen ympärille ja yritti vaivihkaisesti kaapata itselleen lisää valtaa kielten taistelussa, epäonnistuen siinä.

Pein irrottautui pehmeistä huulista vetääkseen henkeä. Hän suukotti vielä kerran Tomoen täyteläisiä huulia, kunnes hän perääntyi lopullisesti.

Tomoe oli vielä niin suudelmien lumoissa, ettei heti huomannut miehen perääntyneen. Karistettuaan sydämen kuvat silmistään, hän huomasi Peinin seisovan avonaisen oven edessä. Pein vilkaisi vielä kerran Tomoeta, ennen kuin sulki oven perässään.

Tomoe antoi kauan hyytelönä olleiden jalkojensa pettää. Hän rämähti polvilleen lattialle sivellen hoikilla sormillaan vielä kosteita huuliaan.

“Minä… minä sain hänet itselleni…”

Hän oli voittanut.

-----------

Yritin pitää Peinin salaperäisenä, toivottavasti onnistuin siinä edes jokseenkin :D

Mielipiteitä toivoisin kaikilta lukijoilta, eritoten Tomoelta :3

Toivottavasti pidät tästä Tomoe! Jos jokin tuolla susta kirjoittamani sattuisi vaivaamaan, kerro siitä niin muokkaan tekstiä :)