Kun Lyra oli saanut ikunsa itkettyä, hän vetäytyi pois Sasuken sylistä, vaikka siinä olikin ollut kieltämättä ihana olla. Sitten hän katsoi poikaa silmiin ja huokaisi hiljaa. Sasuken silmät olivat tuskaiset ja huolestuneet.

”Miten voit?” hän kysyi kuiskaten. Lyra oli vaiti hetken.
”Olen voinut pahemminkin…” hän mutisi itsekseen. Sasuken kasvoilla oli surullinen ja myötätuntoinen hymy. Lyra esitti selvästi vahvempaa kuin oikeasti oli.
”Saattaisinko sinut kotiin, vai haluatko vielä jäädä?” Sasuke kysyi.

Lyra mietti hetken ja pudisti sitten päätään.
”Ei, jään vielä. En pystyisi nyt olemaan kotona. Valvoisin vain ja itkisin…” hän kuiskasi. Hän ei todellakaan halunnut juuri nyt nähdä isäänsä tai veljeään. Sasuke nyökkäsi hitaasti.
”Hyvä on, mutta pysyt minun kanssani. En halua että joudut kokemaan uudestaan sen, minkä koit äsken…” hän sanoi vakavalla äänellä. Lyra nyökkäsi ja tuijotti maata.

Sisällä meno oli alkanut rauhoittua hieman sekä mennä yhä hurjemmaksi. Naruto oli selvästi hyvin surullinen ja masentunut kun Lyra oli suuttunut hänelle ja istui baaritiskillä surullisena. Kiba alkoi selvästi olla tappelutuulella, sillä hän heristi milloin Tobille ja milloin Itachille nyrkkiään. Hinata näytti yhä surulliselta, muttei sentään itkenyt. Leetä ei näkynyt edelleenkään missään.

”Missä kaikki oikein ovat?” Lyra mietti ääneen kävellessään eteenpäin Sasuken rinnalla. Sasuke kohautti olkiaan. Häntä ei oikeastaan voinut vähempää kiinnostaa koko asia.
”En osaa sanoa. Uskoisin kuitenkin, että Itachi pyörii ulkona kavereineen ihan sekaisin…” hän vastasi hiljaa ja katseli ympärilleen. Porukka oli tosiaan vähentynyt vaikka bileet olivat olleet vasta kaksi tuntia käynnissä…

Lyra naurahti hieman pojan sanoille, mutta vaikeni sitten. Hän näytti olevan yhä hieman surullinen ja shokissa. Sasuke kirosi mielessään. Hänen olisi sittenkin pitänyt lähteä Lyran kanssa kotiin. Hiiteen Lyran isä ja veli nyt! Lyra tarvitsi unta nyt eikä näiden humalaisten ihmisten seuraa…

Samalla hetkellä Lyran katse osui erääsee pariin, joka istui hieman syrjemmällä eräällä sohvalla. Hän tunsi miten ilma tuntui puristuvan ulos hänen keuhkoistaan. Hän nimittäin näki Sakuran suutelevan kiihkeästi erästä poikaa. Mutta se ei ollut pahinta. Poika jota Sakura suuteli, oli nimittäin Lyran isoveli Hiwatari!

”Ei voi olla totta…!” Lyra sihisi hampaidensa välistä järkyttyneenä. Sasuke huomasi saman kuin hän. Hiwatari tosiaan suuteli sohvalla Sakuran kanssa ja näytti nauttivan siitä, Sakurasta nyt puhumattakaan. Sasuke vilkaisi Lyraan päin ja huomasi tämän olevan sekä järkyttyneen että pettyneen näköinen. Ei se ollut ihme…

”Helvetti…” Lyra sanoi niin hiljaa että ainoastaan Sasuke kuuli sen ja tunsi kuumia kiukunkyyneleitä taas silmissään. Eikö se riittänyt että hänet melkein raiskattiin hetki sitten? Miksi hänen isoveljensä piti olla täällä ja miksi tämän piti olla niin tyhmä että hän suuteli yhtä Lyran hyvää ystävää?! Mikä ihme kaikkia oikein vaivasi? Kaiken lisäksi Lyra oli hyvin pettynyt Sakuraan, vaikka tämä olikin estoton humalassa. Ja Hiwatari oli varmasti myöskin humalassa…

Kaikki näyttivät olevan pahemmin sekaisin. Naruto näytti istuvan erään pöydän ääressä Kiban kainalossa ja Kiba hoilasi huonolla sävelkorvalla jotakin kansallislaulua. Hänen silmänsä vain pyörivät päässä ja sanoista ei saanut oikein selvää. Naruto näytti masentuneelta.

Hinata istui kasvot punaisina yhä Kiban toisessa kainalossa ja salli poikaystävänsä suudella häntä viiden minuutin välein. Shino oli sammunut baarijakkaralle, joten kukaan ei ollut enää valmistamassa boolia. Se oli toisaalta ihan hyvä, kaikki olivat jo reilusti humalassa eivätkä varmasti tarvinneet enempää viinaa.

Lee oli yhä kadoksissa kun taas Tenten tanssi Nejin kanssa tanssilattialla ja molemmat näyttivät nauttivan olostaan. Ino oli näköjään yhä seksiseikkailullaan Deidaran kanssa ja yläkerrasta kuuluikin epäilyttävää sohvan natinaa ja kikatusta. Shikamaru oli kadonnut myös paikan päältä ja oli ilmeisesti tupakoimassa muiden kanssa ulkona. Chouji nukkui yhä baaritiskillä.

Temari istui Itachin kanssa eräällä sohvalla ja jutteli tämän kanssa jotain ja välillä taas suuteli tätä. Temaria ei näyttänyt lainkaan haittaavan heidän pieni ikäeronsa. Kankuro oli kadoksissa yhä ja Gaara hoippui portaissa vaarallisesti matkallaan yläkertaan. Konan ja Pein olivat vallanneet invalidivessan ja sieltä kuuluikin epäilyttäviä ääniä…

Sasuke tuhahti ja katsoi Lyra rinnallaan ympärilleen. Kisame oli pelaamassa Kazukun ja Tobin kanssa biljardia syrjemmällä ja karjui vähän väliä mitäkin ja väitti että Tobi oli paskantanut housuunsa ja huijasi pelissä minkä ehti. Kazuku ei kommentoinut. Sasoria ei näkynyt missään ja Zetsu näytti nukkuvan portaikossa.

Lyra katseli kyyneleidensä läpi Narutoa, joka näytti hyvin masentuneelta. Hän ei halunnut nähdä tätä Narutoa. Hän halusi nähdä pojan iloisena ja nauravana eikä tyhjäkatseisena ja surkeana. Lyra puri huultaan. Hän tiesi olevansa syy Naruton kurjuuteen. Ehkä hän oli ollut pojalle liian ilkeä? Hän halusi pyytää anteeksi ja yrittää selittää, mutta tunsi olonsa niin kamalaksi, että tiesi ettei pysytyisi siihen, ainakaan nyt.

Lyra ja Sasuke eivät huomanneet sisälle tulevaa Orochimarua, joka huojui vaarallisesti ja tämän silmissä oli hullunkiilto. Orochimaru oli juuri harrastanut seksiä naisen kanssa, jonka oli tavannut ulkona, mutta oli jo kyllästynyt. Sen takia hän olikin tullut sisälle etsimään uutta seuraa.

Samalla hetkellä hänen katseensa osui Itachin pikkuveljen vieressä seisovaan tyttöön. Tällä oli hieman kiharat ja ruskeat hiukset, sekä ihan kaunis vartalo. Orochimaru nuoleskeli huuliaan ja lähestyi tyttöä.

”Hei, kaunotar…” Lyra kuuli hieman sihisevän ja matalan äänen selkänsä takaa ja tunsi pelon valtaavan hänet välittömästi. Hän kääntyi ympäri ja kohtasi kauhuissaan käärmemäisen miehen kasvot. Sasuke kääntyi oitis ympäri ja laittoi kätensä suojelevasti Lyran ympärille ja veti tytön kauemmas vanhemmasta miehestä. Hän tiesi miten hullu Orochimaru oli eikä aikoisi ottaa sen takia yhtään riskejä.

”Kauemmas, Orochimaru!” Sasuke sähähti kiukkuisesti ja mulkoili käärmemiestä. Orochimaru kohotti kulmiaan. Vai uskalsi nuorempi Uchiha uhmata häntä?
”Kukaan ei kysynyt mielipidettäsi, Sasse-kun. Painu kotiin nukkumaan omaan sänkyysi, ota nalle kainaloon ja näe unta pojista,” hän totesi 17-vuotiaalle pojalle virnuillen. Sasuken silmissä paloi tuli.
”Painu helvettin täältä. Sinua ei tarvita tänne ja pidä saastaiset kätesi erosta Lyrasta. Ei sitä tiedä missä olet niitä käsiäsi uittanut…” hän sanoi kuuluvalla äänellä ja katsoi tyynesti Orochimarua silmiin.

Ennen kuin hullu ehti sanoa mitään tai koskettaa edes Lyraa, Sasuke veti tytön mukaansa ja hetken kuluttua he olivatkin jo ulkona taas.  Orochimaru kirosi heidän peräänsä, muttei seurannut heitä kuitenkaan.

”Minä vien sinut nyt kotiin…” Sasuke sanoi hiljaa kun he pääsivät kauemmas nuorisotalosta.
”Mutta…takkini jäi sisälle…” Lyra sopersi yhä järkyttyneenä Orochimarun käytöksestä.
”Pyydä Sakuraa tai Inoa tuomaan se huomenna. Et todellakaan ole menossa enää tuonne hullujen huoneelle,” Sasuke totesi ykskantaan. Lyra katsahti häneen hämmentyneenä. Oliko Sasuke tosissaan?

”Jos he muistavat. He olivat kyllä aika humalassa…taisit huomatakin,” Lyra mutisi nolona ja tuijotti kosteaa nurmikkoa.
”Huomasin kyllä,” Sasuke vastasi lyhyesti ja katseli jonnekin kaukaisuuteen. Lyra huomasi taas sen, ettei voinut lukea poikaa tai tämän ilmettä taaskaan.

Lyra katsoi ympärilleen silmät yhä kosteina kyyneilistä. Kabuto seisoi yhä portsarina paikallaan ja Shikamaru poltti tupakkaa nojaten seinään surullisen näköisenä. Sasori makasi pusikkoon sammuneena ja sieltä kuuluikin kuorsausta. Hidan oli yhä samassa kohdassa sammuneena kuin vähän aikaa sitten. Lyra siirsi katseensa miehestä inhoten.

”Minä…minä pääsen itsekin kotiin…” hän mumisi hiljaa. Hän valehteli. Hän ei tosiaankaan uskaltanut mennä bussiin yksin tai kävellä yksin pimeän puiston läpi, mutta ei halunnut enää vaivata Sasukea. Tämä oli pelastanut hänet jo kahdesti tänä iltana. Sasuke kuitenkin näki hänen valheensa läpi kuten aina.
”Ei, minä vien sinut kotiin asti,” hän totesi ainoastaan.
”Miksi?!” Lyra kysyi hieman ärtyneenä. Kyllä hän Osasi kotiin, vaikka ei uskaltanutkaan mennä sinne yksin.

”Koska ei voi koskaan tietää ketä hulluja matkan varrelle sattuu,” Sasuke sanoi sellaisella äänellä että asia oli loppuunkäsitelty.
”Mutta en halua vaivata sinua enempää…” Lyra oli sanomassa, kunnes Sasuke viimein katsoi häneen. Nyt hänen silmänsä näyttivät hyvin mustilta. Mutta ne olivat siitä huolimatta lumoavat.

”Sinä et ole turvassa tänä iltana. Nyt on perjantai, Lyra. Silloin koko kaupunki on täynnä hulluja, joihin tuskin haluat lähemmin tutustua,” hän sanoi selvällä ja pehmeällä äänellä. Lyra tuijotti häntä suoraan silmiin ja tunsi sydämensä hakkaavan tavallista lujempaa. Miksi? Miksi tuon pojan sanat, kasvot, tuoksu ja äänenpaino saivat hänet aina sekoamaan tällä tavoin?

”Hyvä on…” Lyra mutisi ja siirsi katseensa pois mustista silmistä. Sasuke nyökkäsi lyhyesti ja hymyili hieman omahyväisesti.
”Hyvä. Saatan sinut kotiovelle asti…” hän totesi. Sitten he lähtivät kävelemään bussipysäkille jättäen nuorisotalon välekhtivät valot ja metelin taakseen.

Kävellessään Sasuken kanssa bussista noustuaan kohti Lyran kotia, he olivat melko vaiti. Bussissa he eivät olleet puhuneet paljon, ainoastaan katselleet ulos ikkunasta tai vilkaisseet välillä toisiaan. Sasuke oli selvästikin omissa ajatuksissaan, mutta oli silti valpas ja vastasi jos Lyra kysyi häneltä jotain. Hän puhui Lyralle vain vähän, mutta tarkkaili hänen olemustaan koko ajan ja kyseli oliko tyttö varmasti kunnossa. Lyra ei ensin vastannut vaan nojasi raskaasti Sasukeen ja hengitti tämän tuoksua.

”Ovatko vanhempasi vielä matkalla?” Lyra kysyi hiljaa Sasukelta kun he kulkivat erään puiston läpi. Hänen oli pakko saada muuta ajateltavaa kuin äskeiset bileet.
”Ovat. He palaavat ehkä viikon päästä,” Sasuke vastasi ja hymyili hieman itsekseen ajatukselle että Itachi ei voisi enää tuoda bileitään heidän kotiinsa. Lyra hymyili vähän.
”Sehän on mukavaa. Millaisia isäsi ja äitisi ovat?” hän kysyi. Ensin hän luuli että oli kysynyt liian henkilökohtaisen kysymyksen koska Sasuke oli hiljaa jonkin aikaa, mutta…eikö Sasuke ollut yleensäkin hiljaa?

”Isä on hyvin rikas liikemies. Hän on menestynyt mies ja tehnyt töitä sen eteen. Hän ei suvaitse yleensä typerää käytöstä, mutta hän todella välittää äidistä, minusta ja veljestäni,” Sasuke vastasi lopulta. Lyra nyökkäsi ymmärtäen.
”Entä äitisi? Millainen hän on?” hän kysyi.

”Hän on elokuvatähti ja aika kuuluisa sellainen, vaikkei tietenkään enää, koska hänellä on jo ikää, vaikka häntä luullaankin kolmekymppiseksi yhä. Äiti on hyvin kaunis ja hän on uskomattoman empaattinen ihminen. En ihmettele, että isä rakastui häneen…” Sasuke sanoi ja hymyili hieman. Lyra vastasi hymyyn.
”Sehän on mukavaa…” hän sanoi. Sasuke nyökkäsi ja vaikeni sitten taas.

”Minun äitini on kuollut,” Lyra sanoi äkisti. Hän ei tiennyt miksi sanoi sen. Ehkä hänestä Sasukella oli vain oikeus tietää se, koska Lyra kerran tiesi Sasuken asioista nyt enemmän.
”Olen pahoillani,” Sasuke sanoi vilpittömästi ja hänen silmisään oli pehmeä katse. Lyra ei vastannut ensin. Hän mietti taas.
”Hän kuoli autokolarissa. Olin silloin vasta ihan kakara…” hän sanoi hiljaa ja potki tiellä lepääviä kiviä. Sasuke ei sanonut mitään. Hän tunsi enemmän empatiaa Lyraa kohtaan kuin ennen.

”Sen on täytynyt olla varmasti rankkaa…menettää oma äiti,” hän totesi lopulta normaalilla äänellä. Lyra soi pojalle pienen hymyn.
”Totta. Se oli hyvin rankkaa meille kaikille…luulin etten toipuisi siitä koskaan,” hän sanoi.
”Miten sitten toivuit?” Sasuke kysyi luoden Lyraan tutkivan katseen. Lyra hymyili.
”Päätin, etten aio enää itkeä vaan mennä elämässä eteenpäin. En halua elää niin suuressa tuskassa kuin elin äidin kuoleman jälkeen, mutta en halua myöskään unohtaa häntä. Sen takia aion muistaa hänet sellaisena kuin hän oli; iloisena, rakastavana ja kannustavana…” hän kuiskasi hymyillen.

Sasuke hymyili Lyralle ja tunsi olevansa helpottunut. Lyra ei ollutkaan niin herkkä kuin hän oli luullut. Hänhän oli selvinnyt surustaan ja oli tarpeeksi vahva voidakseen unohtaa äitinsä kuolemaan liittyvän tuskan. Se ei varmasti ollut helppoa.

”Olen iloinen, että olet selvinnyt siitä. Tuollainen tuska on todella vaarallista yhdelle ihmiselle kannettavaksi,” Sasuke sanoi lopulta ja katsoi miten Lyra suhtautui hänen sanoihinsa. Lyra hymyili.
”Kiitos, Sasuke…” hän kuiskasi. Hän ei tiennyt miksi oikein hän tunsi olonsa aina niin turvalliseksi ja rauhalliseksi nuoremman Uchihan kanssa. Sasukesta nimittäin hehkui aina itsevarmuus, vahvuus, järki sekä välittäminen kun hän näki pojan.

”Hn,” Sasuke vastasi tavalliseen tapaansa ja hänen huulillaan välkehti pieni hymy. Lyra ymmärsi että se oli nyt Sasuken tapa sanoa ole hyvä. Niinpä hän käänsi katseensa takaisin maahan ja he jatkoivat matkaansa Lyran talolle hiljaisuuden vallitessa.

Kaikki valot olivat jo sammuneet kun Lyra pääsi kotinsa eteen. Isä oli kai ruvennut nukkumaan aikaisin sen sijaan kuin odottaisi koko yön lapsiaan kotiin. Lyra oli tyytyväinen siitä, sillä hän oli varma että isä saisi sydänkohtauksen jos näkisi hänet nyt yhdessä Sasuken kanssa.

Lyra kääntyi katsomaan ovella Sasukea, joka oli ollut hiljaa jo jonkin aikaa.
”Kiitos, että saatoit minut tänne asti. Ei sinun todella olisi tarvinnut…” hän sanoi pojalle pieni hymy huulillaan.
”Ei mitään, tein sen mielelläni,” Sasuke vastasi kasvoillaan taas se aivan vastustamattoman ihana hymy. Lyra punastui ja laski katseensa. Miksi hänen piti olla näin ujo?

Sasuke katseli Lyraa mietteliään näköisenä vaikka sisällään hän oli aivan jännitystilassa. Mitä hänen pitäisi nyt sanoa tai tehdä? Mitä? Hän olisi saanut ulkonäkönsä perusteella ihan kenet tahansa tytön, mutta nyt Lyran edessä hän tunsi olevansa vähän hermostunut, vaikka se ei näkynytkään hänessä päällepäin. Pitäisiköhän hänen nyt…sanoa jotakin tärkeää?

”Sasuke…” Lyra sanoi äkisti. Sasuke hätkähti ajatuksistaan ja vilkaisi Lyraan päin hämmentyneenä.
”Mitä…?” hän kysyi mutta vaikeni sitten, kun Lyra kietoi käsivartensa hänen ympärilleen ja halasi häntä. Tuntui siltä kuin aika olisi pysähtynyt ihan hetkeksi ja että kaikkialla hiljeni. Se oli hyvin epätavallista perjantai-iltana.

Kuitenkin, Sasuke tunsi lämmön virtaavan sisäänsä sillä sekunnilla kun Lyra painoi kasvonsa hänen olkapäänsä yli. Lyra tuoksui ruusuilta ja raikkaalta, kuten aina. Hän oli niin lämmin ja hänen ihonsa oli hyvn pehmeä…

”Kiitos myös siitä kun pelastit minut…” Lyra kuiskasi hymyillen silmät kiinni.
”Sanoin jo, ettei se mitään…” Sasuke sanoi hiljaa. Lyra naurahti hieman ja painoi huulensa Sasuken poskelle. Hän antoi pojalle poskelle pienen suudelman ja erkani tästä sitten hitaasti. Sasuke ei pystynyt sanomaan mitään tai liikahtamaankaan. Lyra hymyili hänelle posket punaisina. Se tuntui oikealta.

”Hyvää yötä, Sasuke. Nähdään maanantaina…” Lyra sanoi naurahtaen hermostuneena ja soi pojalle vielä yhden hymyn ennen kuin meni ovesta sisään. Sasuke vain tuijotti hänen jälkeensä hetken. Sitten hänen kasvoilleen levisi hymy.
”Hyvää yötä…” hän kuiskasi ja lähti sitten kohti puistoa kädet taskussa. Hän tunsi olevansa elossa.