"No,Ino rakkaani. Muistatko minut taas?" Orochimaru kyseli hieroskellen käsiään yhteen.
"Muistan kyllä sut,Orochimaruseni." Ino vastasi niin välinpitämättömällä äänellä kun vain osasi.

Sasuke käänsi katseensa Inosta ja Orochimarusta maahan.

”Ihanaa,rakas. Nyt voimme olla yhdessä ikuisesti.” Orochimaru innostui tosin liian aikaisin.
”Ei,en mä oo sun rakkaas,enkä vietä loppuelämääni sun kanssas.Onko selvä?” Ino tuhahti ja lähti kävelemään poispäin Orochimarusta. ”Eiii,mahtava suunnitelmani on pilalla!” Orochimaru polvistui maahan,melkein itkien.

Sakura riemastui kuullessaan Inon puheet. Ino ei menettäisi  muistiaan enään koskaan.
Hetken mielijohteesta Sakura ryntäsi halaamaan Inoa.
”Onneksi sä et oo enää Oron orja.” Sakura lausahti ja hymyili Inolle kauniisti. Inokin hymyili Sakuralle.
”Unohdetaan menneet,ollaan kavereita,eikö  vaan?” Sakura kysyi nolona.
” Juu,ei mitään ongelmaa sen kanssa.” Ino naurahti ja nappasi Sakuran pitkään halaukseen.

Sasuke tuli Sakuran ja Inon luo onnenkyyneleet silmissään. Sakura päästi Inon rakkaansa luo ja hymyili ainainen pervo katse kasvoillaan.
”Anna anteeks kaikki tuska,jonka oon sulle aiheuttanu muistamattomuudellani.” Ino katsoi Sasukea syyllisen näköisenä suoraan silmiin.
Seurasi pitkä hiljaisuus.
Kabuto katsoi Orochimaruun,joka raivosi maassa,hakaten maata hullunlailla.Sakura katsoi Sasukeen kysyvästi,mitä on meneillä.

”En voi sanoo,ettetkö olis satuttanu,mut kulta,se on mennyttä jo.Nyt muistat taas ja kaikki on hyvin,ei anneta sen häiritä.” Sasuke lopulta sanoi ja suuteli Inoa hellästi.
Sakuran olo helpottui tämän nähdessään.

”Miksi?! Miksei suunnitelmani onnistunut?!” Orochimaru nousi seisomaan ja katsoi onnellisia ihmisiä entistäkin vihaisempana.

Ino havahtui
Orochimarun vihaa pursuavaan katseeseen ja perääntyi hieman.
”Ä-älä katso mua noin.” Ino änkytti peloissaan.
Sasuke helpotti Inon oloa halaamalla tätä lujempaa.
”Ei oo mitään hätää.” Sasuke rauhoitteli Inoa parhaansa mukaan.

Orochimaru käänsi katseensa pois Inosta ja muista ja meni Kabuton luo. He juttelivat tärkeistä asioista,ainakin siltä näytti.
Sakura,Sasuke ja Ino yrittivät kuunnella,mitä he puhuivat,mutteivät kyenneet kuulemaan sanaakaan,Orochimaru ja Kabuto olivat liian kaukana. Kabuto kumarsi nöyrästi herransa Orochimarun edessä.

”Ino,tuletko hetkeksi juttelemaan?” Kabuto pyysi Inoa mukaansa anovalla katseella.Ino herkistyi.
”Selvä.” Ino sanoi,kuin olisi ollut transsissa.
Sasuke ja Sakura vaistomaisesti lähtivät Inon perään.
”Jos sallitte,menisimme kahden.Vai?” Kabuto sanoi arvokkaasti kunnioittaen toki myös Inon mielipidettä.
Ino ei tosin ymmärtänyt Kabuton kysyneen häneltä sivullisesti myös asiaa.
”Aijjaa,joo. Sasuke,Sakura.Kyllä mä pärjään. Odottakaa te täällä.” Ino vakuutti asian ymmärrettyään kysymyksen hänelle. He lähtivät.

Tuuli ujelsi ja taivas meni hetkessä pilviseksi.
”Karmiva sää.” Kabuto keksi aloittaa keskustelun.
”Jep.” Ino tokaisi lyhesti ja ytimekkäästi.He kävelivät Inon mielestä hyvin synkkään osaan metsästä.

Sakura ja Sasuke alkoivat olla huolissaan siinä vaiheessa,kun hetkeä myöhemmin Orochimaru kiirehti Kabuton ja Inon perään kieroutunut ilme kasvoillaan.
”Seurataaks sitä?” Sakura kuiskasi Sasukelle.Sasuke nyökkäsi ja he lähtivät vaivihkaa Orochimarun perään.

Toisella puolen metsää Ino pysähtyi yht'äkkiä.
”Miks mun piti tulla mukaas?” Ino alkoi katumaan lähtöään.
”Anna anteeks. Orochimarulla on suunnitelma sun varalles.Mun piti auttaa siinä.” Kabutolla näytti olevan tuskaista sanoa sanottavansa Inolle.
”Ja se suunnitelma on?” Ino oli valmiina juoksemaan pakoon.
” Saanen itse esittää sen sinulle.” Orochimaru sihisi ja hyppäsi pusikosta Inon eteen.

Ino tärisi pahemmin kuin koskaan ennen. Häntä tosiaankin pelotti.
”Sä oot aika karmiva tyyppi.” Ino sanoi ja väistöi samalla Orochimarun huulia,niiden lähestyessä Inon omia.

Sasuke ja Sakura yrittivät kiriä Orochimarua.
”Mihin helvettiin se katos?” Sasuke kirosi heidän kadottaessaan Orochimarun.
”Kyl se viel löytyy,älä huoli.” Sakura taputti Sasukea olkapäälle.
”Parempi oliskin..” Sasuke mumisi ja he jatkoivat matkaa.

Orochimaru otti miekkansa esiin.Kabuto teki käsillään jutsun ja Ino meni voimattomaksi.
”Miksi?” Ino katsoi Orochimarua silmiin itkuisilla silmillään.
”Koska vastustit mun suunnitelmaa.” Orochimaru nosti miekkaa.
Ino päätti saada lisää elinaikaa.
”Mutta,mikä sun suunnitelmas sitten oli?” Ino kysyi uteliaana.
”No voinhan minä sen sinulle tässä tilanteessa kertoa.” Orochimaru aloitti.
Kabuto huokaisi syvään ja pudisteli päätään surullisena.
”Vuosia sitten,kun olit pieni,hyvin pieni,isäsi hra Yamanaka lupasi minulle perillisen.Sinun kanssa saamani lapsen. Ennen kuolemaansa hän tosin yritti perua sanansa meidän lapsestamme.Mutta lupaus on aina lupaus. Mutta,kun sinusta ja Sasukesta tuli pari,tajusin ensimmäisen suunnitelman menneen pieleen. Oli siis keksittävä uusi. Jos et muistaisi mitään,saisin sinut avioitumaan kanssani,siten saisin myös lapsen.Mutta nyt,kun muistat,ei suunnitelmastani tule siitäkään yhtään mitään. Ja nyt minulle ei jää muita vaihtoehtoja,kuin listiä sinut,arvokkaalla tavalla tosin,koska nyt tiedät isäsi lupauksen. Salaisuudet jäävät ikuisesti tähän metsään.” Orochimaru luennoi.
”Ei mun isäni olis tehny sellasta.” Ino huusi itkien.
”Kyllä vain,ja nyt ,neitoseni. On tullut aika.”

Sasuke ja Sakura olivat jo vaarallisen lähellä,ei ollut aikaa hukattavana,ei sekunttiakaan.

Juuri,kun he löysitävät paikalle Orochimaru iski miekkansa läpi Inon rintakehästä.Kabuto vapautti Inon jutsustaan.
”INO!” kuului Sasuken ja Sakuran yhtynyt huuto.
Orochimaru veti miekan pois Inosta ja katosi paikalta.Kabuto seurasi herraansa.

Sakura ja Sasuke juoksivat paikalle.
”Ino,INO! Ootko sä kunnossa? Ino,INO! Kuuletko sä mua? VASTAA!” Sasuke kyykistyi Inon viereen istumaan.
Ino yski verta.
”EEEI,Ino,hengitä. Sä et kuole vielä. Ei oo sun aikas. ” Sakura raivosi itkun ja vihan pyörteissä samanaikaisesti.
Hänkin luuhistui Inon viereen.
”Sasuke..” Inon hento ääni havahdutti Sasuken.
” Niin,rakas?” Sasuke kysyi itkien.
”Anna anteeks. Köh köh. Tän...tän ei pitäny..loppua näin.” Ino sanoi ja nosti raskaasti kätensä Sasuken poskelle.
Sen jälkeen hän katsahti Sakuraan.
”Sakura..” Ino aloitti.
”Niin,parhaista parhain ystäväni?” Sakuran kyyneleet tipahtelivat Inon päälle.
”Sydämet..eivät eroa. Vaikka emme enää koskaan näkisikään,jos vain sinä olet onnellinen..minäkin olen.” Ino sanoi ja pyyhki Sakuran kasvoilta kyyneleitä pois.
”Ino,ei! Sä et jätä mua näin.” Sasuken puheesta hädin tuskin sai selvää,hän itki niin kovin.

”Sakura,mulla on yks ainut pyyntö.Muistathan mun lempikukan?” Sakura nyökkäsi.
”Haluan,että tuot sellaisen haudalleni.” Sakura nyökkäsi uudelleen.
”Mitä tahansa tahdot,Ino.” Sakura itki entistä enemmän.
”Mä..rakastan..teitä.” Ino sanoi viimeiset sanansa ja lakkasi hengittämästä.
”INOOOOOOO!” kuului Sasuken parkaisu.

Alkoi satamaan.

Tsunade epäili sateesta,että jotain pahaa oli tapahtunut ja saapui paikalle.Paikalle saapuessaan hän näki kaaoksen,Ino oli kuollut ja Sakura ja Sasuke kyynelehtivät sateessa huutaen aina välillä Inon nimeä taivaalle.
Sakura alkoi laulamaan.

”Seems like it was yesterday when I saw your face
You told me how proud you were but I walked away
If only I knew what I know today ”

Sakuran laulaminen sai Sasuken itkemään enemmän.
”Rakastan mäki sua.” Sasuke sanoi ja suuteli Inoa viimeisen kerran.
Sakura suuteli Inoa otsaan.
”Nuku rauhassa,pikkuinen.Mäkin rakastan sua.” Sakura sanoi ja kaatui itkemään Inon päälle.

Tsunade kutsui paikalle hautamiehiä jotka peittivät Inon ruumiin. ”Lähdetään täältä.” Tsunade sanoi ja otti Sakuraa Sasukea molempia kädestä.

Vettä satoi kaatamalla,kun Tsunade meni Inon äidin luo.
”Missä Ino on?” Inon äiti kysyi huolestuneena.Tsunade astui sisään ja sulki oven perässään.
”Rouva Yamanaka,syvin osaanottoni. Tyttärenne nukkui pois äsken.” Tsunade esitti osaanottonsa Inon äidille,joka puolestaan järkyttyi hyvin syvästi.Hän ei voinut uskoa,että hänen pikkuinen tyttönsä olisi kuollut.
”Eiii,sano ettei se oli totta.” Inon äiti tarrasi Tsunadea paidasta ja katsoi tätä itkuisilla silmillään.
”Valitan,rouva Yamanaka. Voisinpa sanoa,ettei se ole totta.” Tsunade masentui tämän sanoessaan ja halasi Inon äitiä.

Sakura pääsi kotiin.Hän kertoi äidilleen asiasta,joka otti asian aika raskaasti.
”Kaikille on ilmoitettava” Sakura huokaisi ja soitti Choujille.
”Moi!” Chouji vastasi iloisena.
”Moi.. Tota Chouji.” Sakura aloitti ja purskahti itkuun.
”Sakura,mitä on tapahtunut?” Chouji kysyi huolestuneena.
”Ino..” Sakura änkytti,muttei saanut sanottua.
”Ino on nukkunut pois,ilmoitatko muille?” Sakura itki puhelimeen,joka sai Choujinkin itkemään.
” Kiitos Sakura,kun kerroit.” Chouji sanoi ja sulki puhelimen.

Kaikille oli kerrottu.

Seuraavana päivänä oli Inon hautajaiset.

Sakura puki mustat päälleen,otti Inon lempikukan mukaansa ja odotti Sasukea puistossa.Sasuke saapui ihan pian,mukanaan hänelläkin kimpullinen kukkia.
”Ei sitä vieläkään usko todeksi” Sasuke huokaisi syvään.
”Ei niin. Inon on nyt parempi olla,ajatellaan niin.” Sakura lohdutti,vaikkei itsekään uskonut sanomaansa.Sasuke nyökkäsi. He saapuivat hetken kuluttua hautajaispaikalle.

Hautajaisissa Tsunade puhui kannustavasti muita nuoria.

Oli aika jättää viimeiset hyvästit Inolle. Sakuran ja Sasuken vuoro oli seuraavana. Sasuke laski kukkakimpun muiden kukkien sekaan. ”Rakastan sua aina.” hän sanoi ja palasi takaisin riviin. Sakura laittoi oman kukkansa erilleen muista kukista ja katsoi Inon kuvaa itkien.
”Hyvästi,Ino.” Sakura palasi takasin riviin.
Kaikki veivät kukkansa.
Hautajaiset olivat ohi.
Viikkoa myöhemmin: Sakura kuunteli musiikkia.

” I had my wake up
Won't you wake up
I keep asking why
And I can't take it
It wasn't fake
It happened, you passed by ”

Nyt hän sen ymmärsi,hän ei enää ikinä näkisi Inoa.

Ino ei palaisi.

Ino oli poissa.