Kiitos Dark Flamelle ja Yukisamelle, että sain kirjoittaa heistä. Kiitos, ystäväni! ^-^

Ai niin, hahmot ovat välillä hieman ooc, toivottavasti ei haittaa. :'D

__________________________________________________________________

Kun Yukisame, keskimittainen, ruskeahiuksinen tyttö, jolla oli yllään musta, hihaton huppari sekä mustat, löysät housut, päätti viettää lomansa Konohan kylässä, ei hän päätöksen tehdessään vielä tiennyt, kuinka sekopäistä sakkia siellä asui. Hän oli aina kuvitellut, että niinkin suuressa ninjakylässä kaikki käyttäytyisivät arvokkaasti ja olisivat cooleja, aivan kuin hänen isänsä parhaan ystävän pikkuserkku Kakashi Hatake, mutta hän oli väärässä.

“Sasuke! Mikä sinua vaivaa?!”

Yukisame pysähtyi ja katsoi kummissaan kuultuaan ikäisensä pojan huudon jostain vähän matkan päästä. Hän ei nähnyt ketään, vain tien molemmin puolin korkeahkot lauta-aidat ja niiden takana olevia puita ja rakennuksia. Yukisame vilkuili ympärilleen, mutta kohautti sitten olkiaan kääntyen matkaansa jatkaakseen.

Samassa hän kuitenkin näki silmäkulmastaan, kuinka lauta-aidan yli hänen oikealta puoleltaan loikkasi hänen ikäisensä poika. Pojalla oli mustat hiukset, tummansininen, leveäkauluksinen T-paita ja valkoiset shortsit. Ninja-otsapannasta ja ketteristä liikkeistä Yukisame tiesi tämän olevan ninja.

Poika laskeutui tielle sulavasti ja kohotti katseensa Yukisameen, joka tuijotti poikaa hölmistyneenä. Poika hymyili ja syöksähti sitten juoksuun kohti pahaa-aavistamatonta Yukisamea. Tyttö kiljahti ja yritti lähteä karkuun, mutta poika oli liian nopea.

Ennen kuin Yukisame ehti ottaa askeltakaan, oli tuo mustahiuksinen poika tarttunut kiinni hänestä, kietonut vahvat käsivartensa hänen ympärilleen ja… halannut häntä? Ainakin siltä se vaikutti. Poika painoi poskensa Yukisamen olkapäätä vasten ja hieroi sitä tytön mustaa paitaa vasten. Yukisame punastui, eikä oikein tiennyt, mitä tehdä.

“Öh..?” hän kysyi hölmistyneenä. Häntä yhä kiinni pitelevä poika nosti päänsä ja kurottautui kohti Yukisamen poskea.

‘Aikooko hän antaa minulle pusun?! Kuka hitto hän on?!’ Yukisame ajatteli kauhuissaan. Hän yritti irrottautua pojan halausotteesta, mutta tämä oli liian vahva hänelle. Juuri, kun hän aikoi huutaa apua, kuului läheltä käskevä ääni:

“Sasuke! Päästä hänestä irti!”

Sekä Yukisame että Sasukeksi kutsuttu poika nostivat katseensa ja näkivät lauta-aidalla seisovan, oranssisiniseen verryttelyasuun pukeutuneen, keltahiuksisen pojan, joka seisoi kädet puuskassa ja katsoi tiellä seisovaa kaksikkoa vakavana. Yllättäen Yukisame tunsi, kuinka tämä Sasuke irrotti otteensa hänestä. Tyttö ei voinut itselleen mitään, vaan huokaisi helpotuksesta. Varovaisesti hän kääntyi katsomaan hyökkääjäänsä, joka oli peittänyt silmänsä kädellään ja näytti siltä, kuin voisi vajota maan alle.

“Sasuke! Olet käyttäytynyt kummallisesti koko päivän!” aidalla seisova poika, jolla myöskin oli ninjapanta otsallaan, huudahti ja loikkasi alas. “Mikä sinuun on mennyt?”

Sasuke pudisti päätään ja otti kätensä silmiltään vältellen Yukisamen sekä tämän toisen pojan katsetta visusti.

“En tiedä. Aamusta asti olen vain tuntenut oloni… kummalliseksi…”

“Kummalliseksi? Sairasta tuo jo on, hyökkäilet viattomien ihmisten kimppuun ja syöksyt heihin kiinni kuin takiainen! Hormonitko sinulla jyllää, vai mikä nyt on? Se aika kuusta, kenties?” keltahiuksinen poika lähes huusi ja heilutti puhuessaan käsiään kuin tuulimylly. Yukisame katseli kumpaakin poikaa kiinnostuneena.

“Turpa kiinni, Naruto”, Sasuke mutisi ja laittoi kätensä puuskaan. Sitten hän viimein nosti katseensa Yukisameen. Tyttö hätkähti noiden mustien, upeiden silmien jäistä, syvää katsetta.

“Olen pahoillani”, poika sanoi. Sitten hän loikkasi ylös lauta-aidalle ja siitä alas.

“Sasuke!” Naruto huudahti ja katsoi suu auki pojan perään. Sitten hän katsoi Yukisamea ja tuijotti tätä pää kallellaan niin, että tyttö punastui.

“Olet uusi täällä, eikö niin?” Naruto kysyi viimein. Yukisame nyökkäsi.

“Kyllä. Olen Yukisame ja kotoisin Ruohokylästä”, hän esitteli itsensä. Naruto virnisti leveästi.

“Minä olen Uzumaki Naruto ja asun täällä Konohassa”, hän sanoi. “Ja tuo äskeinen poika oli Uchiha Sasuke. Ei hän yleensä noin käyttäydy, mutta…”

“Naruto? Saitko Sasuke-kunin kiinni?” Yukisame kuuli tytön äänen. Pian samalle lauta-aidalle, jonka yli Sasuke ja Narutokin olivat tulleet, loikkasi vaaleanpunahiuksinen tyttö, jolla oli tummanpunainen mekko yllään. Tämäkin tyttö oli ninja.

“Melkein, mutta hän pääsi karkuun”, Naruto vastasi tytölle ja kääntyi jälleen Yukisamen puoleen. “Hän on Haruno Sakura. Hän ja Sasuke kuuluvat tiimiini…”

“Naruto! Älä jaarittele turhanpäiväisiä, meidän täytyy saada Sasuke-kun kiinni, ennen kuin hän tekee jotain, mitä hän tulee katumaan!” Sakura keskeytti Naruton ja loikkasi maahan kyseisen pojan luo. Hän katsoi pahoittelevasti Yukisamea. “Anteeksi, meillä on hieman kiire…”

“Ei se mitään”, Yukisame kiirehti vastaamaan. Hän tiesi, että ninjan elämä oli joskus melko kiireistä, olihan hänen isänsä ninja. Hän itse ei ollut, äitinsä tavoin hän ei ollut halunnut ninjaksi.

“Tule, Naruto, mennään”, Sakura sanoi ja hyppäsi aidalle, jonka yli Sasuke oli jatkanut matkaansa hetki sitten. Naruto soi Yukisamelle vielä viimeisen virnistyksen ja seurasi sitten tyttöä aidalle ja sen yli. Yukisame tuijotti hetken suuntaan, jonne ninjat olivat menneet, ja jatkoi sitten päätään pudistaen matkaansa suuntaan, jonne oli ollut menossa.

“Mikä aloitus kesälomalle…”



Samaan aikaan, ei kovinkaan kaukana Yukisamesta, eräs genin ei todellakaan viettänyt kesälomaa. Tuo pian chuuniniksi ylenevä ninjanuorukainen, Dark Flame, tuttavallisesti Dark, istui rauhallisessa puistossa suuren puun varjossa, viileällä nurmikolla ja luki kirjaa, jonka sisällöstä hänellä tulisi olemaan ylihuomenna tärkeä koe. Kirja käsitteli erilaisia yrtti- ja myrkkykasveja ja hänen tulisi muistaa kaikista yli tuhannesta kasvista vähintään sata
ylentyäkseen kasveihin erikoistuneeksi chuuniniksi.

Dark, vaaleat, puolipitkät hiukset omistava nuorukainen käänsi paksun kirjansa sivua ja kohensi yllään roikkuvaa, vihreää hupparia paremmin ylleen. Olihan huppari hieman kuuma tällaiselle lämpimälle kesäkuiselle säälle, mutta hän piti hupparistaan ja etenkin sen luontoon sopivasta väristä, joten se siitä. Poika haukotteli leveästi ja hieroi silmäänsä; edellisen yön hän oli nukkunut huonosti kerrattuaan puolet kirjasta hätäpäissään peläten reputtavansa tulevan testin.

“Pois alta!”

Dark oli hypätä säikähdyksestä housuistaan kuullessaan äkillisen huudon läheltään. Kiireesti hän nosti katseensa kirjastaan ja näki Sasuken, itseään vuotta vanhemman geninin juoksemassa itseään kohti. Dark nousi seisomaan ja hymyili hieman.

“Hei Sasuke”, hän sanoi. “Eikö olekin aivan upea ilma..?”

Muuta hän ei ehtinytkään sanoa, kun Sasuke juoksi suoraan pahki häneen, kietoi nuorukaisen tiukasti halaukseensa ja hautasi kasvonsa tämän hupparin etumukseen.

“Ai, että sinusta se on ihan NOIN hyvä asia?” Dark kysyi hieman kummissaan. Sasuke pudisti päätään, muttei nostanut päätään. Dark katsoi Sasuken yli suuntaan, josta tämä oli tullut, ja näki Naruton ja Sakuran juoksevan heitä kohti. Dark oli tiimi 7:n hyvä tuttu ja Naruton, Sakuran ja Sasuken sensei Kakashi opetti häntäkin silloin tällöin.

“Sori…” Sasuke mutisi ja irrottautui Darkista hitaasti. Dark näki heti, ettei tällä ollut kaikki kunnossa. Myös Naruton ja Sakuran vakavista ilmeistä näki saman, kun nämä pysähtyivät huohottaen heidän luokseen.

“Olet pahempi kuin fanityttösi”, Naruto huohotti Sasukelle polviinsa nojaten. Sasuke tuhahti, laittoi kädet taskuihinsa ja yritti esittää viileää, mutta se ei äskeisen kohtauksen takia oikein enää onnistunut.

“Sasuke-kun? Onko kaikki hyvin?” Sakura kysyi huolissaan.

“No mitäs luulisit? Voisitko itse hyvin, jos vasten tahtoasi ryntäisit halailemaan tuntemattomia ihmisiä?” Sasuke tokaisi.

“Mutta eihän Shikamaru ole tuntematon”, Naruto sanoi, eikä yrittänytkään peittää ivaa äänessään. “Tai Kiba, tai Hinata…”

“Uskallakin jatkaa tuota”, Sasuke murahti ja loi blondiin murhaavan katseen.

“Tai mitä? Halaat minut kuoliaaksi?” Naruto kysyi nauraen. Dark näki riidan olevan tuloillaan ja päätti puuttua keskusteluun.

“Saanko kysyä, mitä on tekeillä?” hän kysyi.

“Sasukella on hieman ongelmia lääkityksensä kanssa…”

“Itselläsi on!” Sasuke keskeytti Naruton. “Minulla, tai oikeastaan minun kehollani on outo pakkomielle halata ihmisiä. Aivan kuin kehoni olisi rakastunut melkein joka toiseen vastaantulijaan tai jotain. Tämä on outoa, ja helvetin ärsyttävää.”

“Hmm”, Dark mutisi ja hieroi vapaalla kädellään leukaansa pidellessään toisessa kädessään kasvikirjaansa. “Milloin oireet alkoivat?”

“Helvetistäkö minä tiedän!” Sasuke karjahti.

“Sasuke-kun!” Sakura huudahti kauhuissaan. Sasuke hieroi nenänvarttaan turhautuneen näköisenä.

“Äh, aamupäivällä varmaankin. Sen jälkeen, kun olin käynyt harjoittelemassa metsässä Naruton kanssa.”

“Mitä harjoittelitte?” Dark kysyi. Sasuke katsoi häntä kulmiensa alta.

“Mitäs luulisit?”

Hetken ajan oli hiljaista. Sitten Dark nauroi.

“En tarkoittanut mitään SELLAISTA”, hän selitti. “Siis harjoittelitteko kunaiden tai shurikenien heittoa, lähitaistelua vai jotain muuta?”

Sakura otti äkkiä kiinni nenästään ja kääntyi kiireesti selin poikiin. Huvittuneena Dark tajusi, että tyttö oli ollut vähällä saada nenäverenvuodon. Naruto vilkaisi tätä kummissaan, mutta katsoi sitten jälleen Darkia.

“Lähitaistelua”, hän vastasi.

“Entä olitteko… hmm, miten tämän kysyisi? Lähikosketuksissa kukkien kanssa? Siis kaatuiko jompikumpi teistä esimerkiksi kukkien sekaan?” Dark jatkoi kyselyään. Hän mietti samalla kuumeisesti ja uskoi keksineensä, mikä Sasukea vaivasi.

“Väitätkö meitä kukkien haistelijoiksi?!” Sasuke raivostui ja yritti käydä käsiksi Darkiin, tällä kertaa nyrkillään, mutta Naruto tarttui tästä tiukasti kiinni pidellen korppihiuksista poikaa paikallaan. Dark näki, että hallitsematon halausvimma alkoi ottaa Sasukea jo päähän, kun tämä kerran näin oli raivostunut.

“En suinkaan”, Dark sanoi ja avasi kasvikirjansa. Hän selasi sitä hetken ja Naruto ja jo rauhoittunut Sasuke seurasivat hänen puuhiaan hieman kummissaan. Viimein Dark löysi etsimänsä kasvin ja käänsi kasvikirjan niin, että pojat näkivät kirjan sivulla olevan, keltakukkaisen kasvin kuvan.

“Oliko siellä tämän näköisiä kukkia?” hän kysyi. Sasuke ja Naruto tutkivat kuvaa hetken.

“En minä muista, en keskittynyt juuri kukkiin siellä”, Naruto vastasi sitten.

“Oli siellä”, Sasuke vastasi. “Ne olivat niin erikoisen näköisiä, että muistan ne selvästi.”

“Ai niin, sinähän todellakin lensit naamallesi kukkapuskaan, joten muistat hyvin”, Naruto nauroi. Sasuke irvisti hänelle.

“Kaaduit siis näiden kukkien sekaan?” Dark tarkensi.

“No ei siitä tarvitse numeroa tehdä!”

“Sasuke, rauhoitu. Tämä”, Dark osoitti sormellaan kirjan kuvan kukkaa. “on nimittäin ‘Rakkauden orja’, myrkkykasvi. Jos hengitit sen siitepölyä, olet saanut myrkytyksen.”

“Kamalaa!” yaoi-fanityttökohtauksestaan toipunut Sakura huudahti ja kääntyi Sasuken puoleen erittäin huolestuneena. “Hengititkö sinä niiden siitepölyä?”

“En tiedä, ehkä”, Sasuke vastasi ja katsoi Darkia hieman epäileväisenä ja huolestuneena. “Mitä se siitepöly sitten aiheuttaa?”

Dark käänsi kirjan itseensä päin ja selasi avonaista sivua hetken katseellaan.

“Äkillisiä rakastumiskohtauksia”, hän vastasi sitten. Naruto, Sasuke ja Sakura vilkaisivat toisiaan.

“Siitepölyä hengittänyt tuntee äkillisen rakastumisen tunteen nähdessään jonkun ihmisen, omaa tai vastakkaista sukupuolta edustavan. Henkilön ulkonäöllä tai millään muullakaan ei ole väliä, siitepölyä hengittäneen ‘uhriksi’ voi joutua kuka vain. Siitepöly saa ihmisen hormonitoiminnan sekaisin ja hän kokee halua vähintään halata, joskus jopa suudella ketä tahansa, kenet näkee.”

“Minähän sanoin, että vika on sinun hormoneissasi!” Naruto huudahti Sasukelle voitonriemuisesti ja iski tätä kevyesti olkapäähän. Sasuke iski häntä takaisin kolminkertaisella voimalla saaden blondin uikahtamaan ja hieromaan osumakohtaa kyyneleet silmissään.

“Pääseekö… pääseekö oireista mitenkään eroon?” Sasuke kysyi hitaasti Darkilta. Dark tutki kirjaansa jälleen hetken.

“Tämän mukaan oireet menevät ohi noin vuorokauden kuluessa”, hän vastasi. Sasuke haroi hiuksiaan molemmilla käsillään.

“Ehdin tulla hulluksi ennen sitä!” hän huudahti. Sitten hänen katseensa yllättäen lasittui tuijottamaan jonnekin Darkin taakse ja hän jämähti täysin.

“Sasuke-kun..?” Sakura kysyi huolissaan.

“Voi ei, ei taas..!” Naruto huudahti, mutta hän oli tajunnut oireet liian myöhään; Sasuke pinkaisi yllättäen juoksuun suuntaan, jonne oli tuijottanut, eikä kukaan kolmesta muusta ninjasta ehtinyt tehdä mitään.

“Sasuke-teme!” Naruto huudahti ja ryntäsi Darkin ohi ystävänsä perään. “Takaisin!”

“Anteeksi, meidän on mentävä”, Sakura sanoi pahoittelevaan sävyyn.

“Voinko tulla mukaanne? Voin auttaa Sasuke-kunin ‘ongelman’ kanssa”, Dark sanoi. Sakura nyökkäsi ja kaksikko lähti yhdessä juoksemaan Sasuken ja Naruton perään, Dark yhä kasvikirjaansa kädessään pidellen.



“Kakashi-senseiii!” Sasuke huusi iloisesti ja juoksi kädet levällään kohti senseitään. Tämä pysähtyi puiston laidalle ja kohotti katseensa Icha Icha Paradisestaan.

“Kappas, Sasuke”, mies sanoi ja sulki kirjansa laittaen sen chuunin-liivinsä taskuun. “Oletpas sinä hyvällä tuulella.”

“Niin olen, koska näin sinut!” Sasuke huudahti hymyillen ja heittäytyi halaamaan erittäin hämmästynyttä opettajaansa.

“Öh, sehän on mukava kuulla…” Kakashi sanoi ja raapi päätään. Sasuke ei ehtinyt kauaa halata miestä, kun hän jo irrottautui ja puristi päätään kaksin käsin.

“Argh! Miten tämän saa loppumaan?!” hän huusi. Kakashi oli yhtä kysymysmerkkiä ja hänen hämmennystään lisäsi se, kuinka loput hänen tiimiläisistään sekä Dark Flame juoksivat paikalle.

“Sasuke-kun, me ajattelimme, että olisi parasta mennä jonnekin neljän seinän sisään ja pitää sinut siellä, kunnes oireet lakkaavat”, Sakura sanoi.

“Miten olisi mielisairaala?” Naruto ehdotti virnuillen ja sai siitä hyvästä tuntea Sakuran nyrkin kallossaan.

“Kannatan”, Sasuke sanoi. “Siis, että menemme jonkun luo, ei, että minut viedään valkotakkien luo.”

“Hmh, mistä on kyse?” Kakashi kysyi. Sasuke aikoi juuri avata suunsa selittääkseen tilanteen, mutta samalla, kun hän käänsi katseensa Kakashiin, tuli hänen silmiinsä pelottava kiilto ja hänen suunsa levisi hymyyn.

“Senseii!” hän hihkaisi ja syöksyi jälleen halaamaan nyt jo hieman vaivaantuneen oloista miestä.

“Jooh… Taidankin tästä lähteä. Nähdään”, tämä sanoi ja katosi Sasuken halausotteesta savupilven ja poksahduksen saattelemana. Sasuke menetti tasapainonsa, kun hänen halauskohteensa yllättäen katosi, mistä johtuen hän käsillään huitoen kaatui vatsalleen nurmikolle. Pöllämystyneenä hän nosti naamansa ruohosta ja katseli ympärilleen kuin olisi vasta herännyt. Naruto nauroi kippurassa hänen vieressään, Dark virnuili kätensä takana ja Sakura kumartui huolestuneena Sasuken puoleen.

“Oletko kunnossa?” hän kysyi pojalta. Tämä iski päänsä maahan ja hakkasi nyrkeillään nurmea.

“Olkaa kilttejä ja tappakaa minut”, hän mutisi.



Yukisame ei uskonut erityisemmin Jumalaan tai mihinkään “korkeampaan voimaan”, mutta Kohtalo oli asia, joka hänen elämäänsä vaikeutti suuresti. Se tuntui vihaavan häntä enemmän kuin ketään muuta. Ei se muuten olisi aiheuttanut hänelle näin paljon harmeja. Tai no, ei hän osannut sanoa, oliko saman pojan halauskohteeksi melkein kahdesti saman päivän aikana joutuminen varsinaisesti “harmi”, mutta se, ettei hän oikein tuntenut tätä poikaa, teki asiasta hieman epämiellyttävämmän.

Tämä Sasuke, joka oli hänet säikäyttänyt yllättävällä hyökkäyksellään aiemmin, oli siis jälleen löytänyt hänet käsiinsä. Tällä kertaa tämä oli syöksynyt hänen eteensä kadulla ja rynnännyt suin päin häntä kohti. Hänet oli pelastanut uudelta hyökkäykseltä vain se, että joku outo, vaaleahiuksinen poika, joka oli liittynyt tämän kummallisen ninjakolmikon joukkoon, oli heittänyt kirjallaan Sasukea ja saanut tämän menettämään tajunsa. Eikä siinä kaikki; kun Yukisame oli kuullut, että ninjanelikko oli menossa tämän kirjapojan, Dark Flamen, luo pitämään Sasuken aisoissa, oli Yukisame tarjoutunut tulemaan heidän avukseen. Dark Flamen asuntoa kohti kävellessään Yukisame hakkasi itseään henkisesti ja pohti, oliko hän taas ollut aivan ajatuksissaan, kun oli sellaista luvannut.



“Tästä portaat ylös, jos saan pyytää”, yhä taju kankaalla olevaa Sasukea selässään kantava Dark sanoi ja nyökkäsi kohti portaita. Naruto ja Sasuke kiipesivät portaat, mutta Yukisame pysähtyi Darkin kohdalle.

“Me emme tainneet kunnolla esittäytyä”, hän sanoi niskaansa hieroen ja maata vilkuillen ja Darkin kasvikirjaa käsissään puristaen. Dark hymyili.

“Olen Dark Flame, mutta voit sanoa minua Darkiksi”, poika esitteli itsensä. Yukisame nosti katseensa.

“Olen Yukisame”, hän esitteli itsensä hymyillen. “Olen kotoisin Ruohokylästä, mutta olen lomalla täällä, sillä isäni parhaan ystävän pikkuserkku Hatake Kakashi asuu täällä.”

Yukisame hymyili ja lähti kiipeämään ylös kivisiä portaita perässään Dark Sasuken kanssa.

“Ooh, olet siis kaukaista sukua Kakashi-senseille?” Dark kysyi hymyillen hieman vinosti. Tyttö tuntui olevan ylpeä “isänsä parhaan ystävän pikkuserkusta”.

“En nyt niin kaukaistakaan”, Yukisame sanoi ylpeän kuuloisena. He tulivat toiseen kerrokseen, missä Sakura ja Naruto jo odottivat. Darkin huoneisto oli kaikista perimmäinen kolmesta huoneistosta. Koska Dark joutui kannattelemaan Sasukea selässään, otti Sakura miehen pyynnöstä Darkin kotiavaimet pojan housujen taskusta ja avasi oven. Joukko meni sisään huoneistoon ja viimeisenä tullut Yukisame sulki oven. Darkin huoneistossa oli olohuone, makuuhuone, kylpyhuone ja pienehkö keittiö. Jokainen huone oli niin järjestyksessä, ettei ensimmäisenä olisi ajatellut, että siellä asui muutaman kuukauden päästä kuusitoista vuotta täyttävä nuorukainen.

“Vau, täällä on paljon siistimpää kuin minun kotonani!” Naruto huudahti kurkistaessaan olohuoneeseen ja keittiöön.

“Naruto, yrittäisit edes käyttäytyä”, Sakura sanoi. “Ja riisu kenkäsi.”

“Olkaa kuin kotonanne”, Dark sanoi ja kantoi Sasuken olohuoneeseen. Siellä hän laski pojan sohvalle makaamaan.

“Valtavasti kirjoja!” Naruto huudahti riisuttuaan kenkänsä eteiseen ja seisoessaan olohuoneen suuren kirjahyllyn edessä. Hyllyssä todellakin oli ainakin satoja kirjoja, ja monet niistä käsittelivät kasveja ja luontoa. Naruto otti yhden kirjoista, selasi sitä hetken ja laittoi sen hyllyyn.

“Pidät ilmeisesti kasveista?” hän kysyi kääntyen olohuoneen ovella seisovan Darkin puoleen. Tämä nyökkäsi.

“Valmistun ylihuomenna kasveihin erikoistuneeksi chuuniniksi, ainakin toivottavasti”, hän vastasi.

“Olet siis vielä genin?” Naruto kysyi.

“Kyllä“, Dark vastasi, lisäten kiireesti:

“Mutta olen aivan pian chuunin.”

“Mitä me teemme täällä sillä aikaa, kun odotamme, että Sasuken oireet häviävät?” Sakura kysyi istuutuessaan hetken mietittyään yhteen yhdellä huoneessa olevista nojatuoleista.

“Ei hän minusta oireile ollenkaan”, Naruto naurahti osoittaen sohvalla retkottavaa poikaa peukalollaan olkansa yli. Kuin käskystä tämä alkoi osoittaa heräämisen merkkejä liikahtelemalla hieman. Pian hän avasikin silmänsä ja nousi päätään pidellen istumaan.

“Huomenta, Sasuke-kun”, Sakura tervehti iloisesti hymyillen. Sasuke jätti hänet huomiotta ja laski jalkansa lattialle katsellen ympärilleen.

“Missä olemme?” hän kysyi.

“Olemme minun luonani”, Dark vastasi ovenkarmiin nojaten. “Päätimme odottaa täällä, että oireesi menevät ohi.”

Sasuke laski katseensa nuorukaisesta lattiaan ja piteli yhä päätään. Darkia kadutti hieman, että hän oli sillä tavalla heittänyt viatonta poikaa kirjallaan, kaiken lisäksi yhdellä paksuimmista kirjoistaan, mutta miten muuten hän olisi saanut tämän pysäytettyä?

“Miten olisi, katsoisimmeko vaikka jonkin elokuvan?” hän ehdotti. “Minulla on muutamia tuolla laatikossa…”

Naruto syöksyi oitis television luo ja avasi televisiopöydän laatikon. Sivummalla seisonut Yukisame laski Darkin kukkakirjan olohuoneen sohvapöydälle ja liittyi blondin ninjapojan seuraan. Hän katseli, kuinka tämä otti käteensä eri DVD-elokuvia hyläten ne sitten laittaen ne takaisin laatikkoon. Sitten tyttö laittoi kätensä laatikkoon ja nosti sieltä yhden elokuvan. Hän katseli sen takakantta hetken ja nousi sitten elokuva kädessään seisomaan.

“Voidaanko katsoa tämä?” hän kysyi. Narutokin nousi seisomaan ja katsoi DVD:n kantta.

“’Brokeback mountain’? Onko se hyvä elokuva?” hän kysyi epäileväisenä. Yukisame tirskahti.

“On, erittäin hyvä. Kertoo kahdesta cowboysta”, hän sanoi. Dark näki tytön ilmeestä, että hän oli nähnyt elokuvan aiemminkin. Dark ei edes muistanut, miksi hänellä oli tuollainen elokuva laatikossaan. Elokuvassa nimittäin todellakin oli kaksi cowboyta, mutta kyseessä oli homoelokuva, mistä Naruto ja Sasuke ainakaan eivät hirveästi varmaan ilahtuisi. Dark ei kuitenkaan viitsinyt mainita mitään, vaan laittoi DVD:n mukisematta pyörimään samalla, kun muut etsivät itselleen istumapaikkaa. Sasuke päätyi istumaan kolmen istuttavalle sohvalle keskelle ja porukan tytöt, Yukisame ja Sakura, istuivat hänen oikealle ja vasemmalle puolelleen. Naruto istui lattialla television ääressä ja Dark meni istumaan nojatuoliin.



Viisikko katsoi elokuvaa hiljaisuuden vallitessa ensimmäiset kaksikymmentä minuuttia, mutta kun tuli ensimmäinen miesten välinen romanttinen kohtaus, Naruto huudahti järkyttyneenä ja peitti silmänsä käsillään. Myös Sasuke näytti hieman järkyttyneeltä, mutta peitti sen melko hyvin. Sakura ja Yukisame sen sijaan kiljahtivat riemusta.

“Uaah, olisitte sanoneet, että tämä on homoleffa!” Naruto valitti kädet yhä silmillään. “Sanokaa, kun se kohtaus on ohi.”

“Se loppui jo”, Yukisame sanoi virnistäen. Naruto otti kädet silmiltään ja laittoi ne takaisin nähtyään televisiossa, kuinka toinen cowboyista oli lähes vatsallaan maassa ja voihki, kun toinen… hrmh… puuhasteli hänen takanaan.

“Minä sitten rakastan tätä elokuvaa!” Yukisame sanoi uneksuvaisesti. Hän kiljahti, kun hän tunsi yllättäen käsien kietoutuvan hänen vartalonsa ympäri kahliten hänet. Kääntyessään kauhuissaan katsomaan vasemmalle puolelleen hän näki Sasuken kasvot erittäin lähellä omiaan, ehkä jopa liiankin lähellä.

“Mmh, Yukisame-chan”, Sasuke kuiskasi ja lähestyi häntä hitaasti silmissään utuinen katse. Yukisame nielaisi.

“Öh, Sasuke-kun?” hän kysyi varovasti. Sasuke lähestyi häntä hitaasti ja heidän välissään oli enää vain pari senttiä. Sasuken kädet vaeltelivat hänen paidallaan hieroen hänen selkäänsä ja ne laskeutuivat vähä vähältä alemmas. Ennen kuin ne kuitenkaan ehtivät vaeltaa hälyttävän alas, oli Sakura kietonut kätensä Sasuken vyötärön ympärille ja vetänyt tämän pois Yukisamen kimpusta.

“Sasuke-kun! Hillitse itsesi!” Sakura huudahti pidellessään Sasukea paikoillaan. Kyseinen poika yritti epätoivoisesti päästä Yukisameen käsiksi.

“Päästä irti!” hän käski, mutta Sakura ei totellut.

“Sasuke-teme! Luulin sinun olevan vahva ninja! Yrittäisit edes taistella sitä vastaan!” Naruto huudahti. Sasuke käänsi katseensa hitaasti lattialla istuvaan ja häntä kohti vihaisesti tuijottavaan poikaan. Sitten hän yllättäen syöksähti alas sohvalta karaten Sakuran otteesta saaden tämän huudahtamaan yllättyneenä. Sasuke laskeutui nelinkontin lattialle kuin kissapeto. Hän oli neljän raajan varassa ja tuijotti Narutoa ahnaasti. Tämä perääntyikin kauemmas ystävästään hieman pelokas katse kasvoillaan.

“Sasuke..?” hän kysyi varovaisesti. Sasuke nuolaisi huuliaan, virnisti ja syöksyi kohti Narutoa. Hän kaatoi tämän lattialle, tarrasi pojan ranteista painaen ne lattiaan ja estäen Naruton paon. Korppihiuksinen poika istui kettupojan päällä hajareisin, ahne kiilto silmissään ja  pelottava virne kasvoillaan.

“Sasuke-teme!” Naruto vinkaisi. Sasuke kumartui lähemmäs Naruton kasvoja. Selätetty poika yritti rimpuilla pakoon voimiensa takaa, mutta Sasuke tuntui tavallistakin kovemmalta. Siis voimakkaammalta! Hetkinen, kovemmaltakin, kun tarkemmin ajatteli. Naruto uikahti.

“Sasuke-kun!” Sakura huudahti kauhuissaan ja nousi sohvalta seisomaan.

“Taisi olla yaoi-kohtaus liikaa Sasukelle”, Yukisame huomautti seuraten tilannetta lähinnä kiinnostuneena. Sasuken liikkeet olivat ninjamaisen nopeita; Naruto ei ehtinyt tehdä mitään itseään vahvemman pojan alla, kun tämä oli jo painanut kosteat huulensa hänen huulilleen. Suudelma tuntui kestävän ikuisuuden, mutta oikeasti se kesti vain muutaman sekunnin, tasan niin kauan kuin Sasukelta meni havahtua “transsistaan” ja irrottautua Narutosta. Hän katsoi alas kauhuissaan ja inhotuksesta värisevään poikaan, ponkaisi sitten ylös ja yritti peittää punastumistaan.

“Hyvä luoja…” hän mutisi ja laittoi käden suulleen. Naruto ei järkytykseltään päässyt edes ylös lattialla, makasi vain yhä kädet päänsä vierellä ja järkyttynyt ilme kasvoillaan.

“Mitä jos vaihtaisimme elokuvaa..?” Sakura ehdotti järkyttyneenä hänkin.

“Sitä ennen ehdottaisin, että sidomme Sasuken kiinni”, Dark sanoi ja nousi seisomaan. “Jos se käy sinulle, Sasuke?”

Sasuke otti käden suultaan, nyökkäsi ja haroi hiuksiaan selvästikin edelleen järkyttyneenä. Yukisame ei voinut kieltää itseltään sitä, että hän oli nauttinut poikien välikohtauksesta. Dark lähti huoneesta hetkeksi ja palasi kohta takaisin mukanaan köydenpätkä. Sasuke istuutui nojatuoliin ja antoi Darkin köyttää hänet siihen.

“Onko tämä todella välttämätöntä..?” Sakura kysyi huolissaan.

“Sakura”, Sasuke sanoi ja katsoi tyttöä. “Ei hätää.”

Sakura tuijotti hetken poikaa, joka käänsi katseensa yhä pyörivään elokuvaan ja siitä ikkunaan. Sitten vaaleanpunahiuksinen tyttö nyökkäsi ja istuutui takaisin sohvalle Yukisamen seuraan. Naruto oli kohottautunut istumaan lattialla ja vilkuili epäileväisenä Sasukea.

“Pitävätkö nuo köydet hänet varmasti paikoillaan?” hän kysyi Darkilta.

“Uskoisin niin”, tämä vastasi tullessaan Naruton luo etsimään uutta elokuvaa laatikostaan.

“Puhutte minusta kuin villipedosta”, Sasuke huomautti hieman ponnettomasti. Yukisame ei voinut olla säälimättä tuota poikaa, joka istui tiukasti nojatuoliin kahlittuna, kädet sivuillaan ja katse sylissään. Ei tuo poika kuitenkaan aivan luovuttaneelta näyttänyt, hieman vain alakynnessä olevalta taistelijalta. Ja tavallaanhan poika taistelikin, itseään ja, no, luonnollisia halujaan vastaan.

“Melkoinen villipetohan sinä oletkin, grr”, Naruto naurahti ja oli hyökkäävinään käsillään Sasukea kohti kynsillään. Sasuke ei ensin reagoinut mitenkään, istui vain pää painuksissa, mutta katsoi sitten Narutoa kulmiensa alta.

“Parempi sekin kuin se, että antautuu oitis”, hän sanoi ja virnisti pirullisesti. “Voisi melkein luulla, että nautit siitä.”

“Painu sinä..!” Naruto huudahti ja näytti kieltään Sasukelle ristien kätensä rinnalleen. Sasuke nosti päänsä heilauttaen hiukset pois kasvoiltaan ja näytti jo hieman paremmalta.

“Tässä on varma valinta, josta ei pitäisi kenellekään tulla kiihottava olo”, Dark sanoi ja nosti laatikosta “Nemoa etsimässä”-elokuvan.

“Ei Sasukesta ikinä tiedä”, Naruto tirskahti ja Sasuke pui Narutolle nyrkkiään niin hyvin kuin köytettynä pystyi.



Kun Yukisame havahtui hereille, paistoi aurinko jo olohuoneen ikkunasta hänen kasvoilleen. Suojaten kädellään silmiään hän kohottautui istumaan sohvalta ja mietti, missä oli. Ai niin, Dark Flame-sempain luona. Hänen viimeisin muistikuvansa oli, kun iso hai oli yrittänyt syödä hänet… ei, se olikin elokuvaa. Niin, he tosiaan olivat katsoneet elokuvaa ja sitten hän oli jossain vaiheessa nukahtanut. Yukisame katseli ympärilleen ja näki Naruton nukkuvan kippurassa lattialla. Lisäksi huoneessa oli Sasuke, joka istui yhä köytettynä nojatuoliin. Poika nostikin juuri päätään ja katseli ympärilleen hänkin heräten. Sitten hän katsoi Yukisamea ja heidän katseensa kohtasivat. Yukisame punastui ja hänen teki mieli kääntää katseensa pois, mutta jostain syystä hän ei pystynyt. Sasuke-kunin silmät vain olivat niin… lumoavat. Sasuke hymyili hieman ja Yukisame tunsi vastaavansa hymyyn.

“Huomenta”, Sasuke sanoi.

“Huomenta”, Yukisame vastasi tuskin kuiskausta kuuluvammin.

“Voitko irrottaa köydet?” Sasuke kysyi.

“Onko siitepöly poistunut kehostasi?” Yukisame kysyi ja nousi hitaasti ja venytellen seisomaan.

“Luulisin niin, ainakin oloni tuntuu normaalilta.”

Yukisame tuli Sasuken luo ja kumartui avaamaan köyden solmun. Pian Sasuke oli jälleen vapaa ja hän nousikin ylös tuolista venytellen hänkin.

“Kiitos”, hän sanoi. “Myös siitä, että autoit pitämään minut aisoissa.”

“Enhän minä tehnyt mitään, olin vain uhrina”, Yukisame sanoi ja katui hetken sanojaan. Hänen onnekseen Sasuke naurahti niskaansa hieroen.

“No kiitos, että olit uhrinani”, poika sanoi vaivautuneen oloisena.

“E-eipä kestä”, Yukisame mutisi ja näpräsi karheaa köyttä käsissään. Kumpikin kaksikosta vältteli toistensa katsetta, kunnes Yukisame yllättäen tunsi Sasuken käden kietoutuvan hellästi hänen hartioilleen. Yukisame käänsi päänsä kohti Sasukea, joka katsoi häneen lempeästi. Sitten poika suuteli häntä ja Yukisame tunsi olevansa taivaassa. Suudelma oli upea, vaikkakin lyhyt, sillä pian, aivan liian pian Sasuke jo astui kauemmas tytöstä. Yukisame vain tuijotti korppihiuksista poikaa sanattomana, kun tämä kyykistyi lattialla yhä sikeästi nukkuvan Naruton viereen.

“Maa kutsuu idioottia”, hän sanoi ja ravisteli Narutoa hartiasta. Naruto raotti silmiään ja kohottautui silmiään hieroen istumaan.

“Mitä kello on?” hän mutisi ja haukotteli.

“Tarpeeksi, meidän pitää lähteä”, Sasuke vastasi ja nousi seisomaan. Naruto kohotti katseensa Sasukeen ja katsoi tätä silmiään siristellen. Sasuke pyöräytti silmiään ja ojensi kätensä auttaakseen ystävänsä seisomaan. Tämä tarttuikin siihen ja antoi Sasuken vetää hänet ylös. Sitten hän silmäili poikaa epäileväisenä.

“Vieläkö käyt kuumana kuin kiimainen jellona?” hän kysyi. Yukisame huomasi Sasuken punastuneen samalla, kun tämä paukautti poikaa nyrkillä päähän.

“Missä Sakura on?” hän kysyi.

“Aijai”, Naruto mutisi päätään hieroen. “Hän taisi mennä jonnekin sen Darkin kanssa aamuyöstä.”

Sasuke lähti olohuoneesta ja pian hänen äänensä kuuluikin eteisestä.

“Sakura, herätys, lähdetään.”

Myös Yukisame ja Naruto menivät hänen luokseen ja huomasivat pojan seisovan makuuhuoneen ovella. Makuuhuoneessa, Darkin leveällä sängyllä makasivat Dark ja Sakura, kumpikin tosin selin toiseen. Sakura nousi istumaan ja katsoi vieressään heräilevää Darkia.

“Mihin teillä on kiire?” tämä kysyi ja nousi istumaan hänkin.

“Olemme olleet jo tarpeeksi vaivaksi”, Sasuke vastasi.

“Heh, kukahan täällä on ollut oikein vaivaksi..?” Naruto naureskeli, mutta hänen naurunsa loppui lyhyeen, kun Sasuke iski häntä hyvin tähdätyllä nyrkillä vatsaan katsomattakaan blondin suuntaan. Naruto hoiperteli vatsaansa pidellen ulko-ovelle ja alkoi vaivalloisesti laittaa kenkiään jalkoihinsa. Makuuhuoneessa Sakura nousi ylös sängyltä ja ojenteli käsiään ylöspäin venytellen.

“Kiitos paljon vieraanvaraisuudestasi ja avustasi, Dark-kun”, tyttö sanoi ja kumarsi pienesti sänkynsä laidalla selin häneen istuvalle pojalle. Tämä nyökkäsi katsettaan kääntämättä. Sakura teki lähtöä, mutta pysähtyi sitten makuuhuoneen ovelle kuullessaan Darkin äänen.

“Sakura-chan…”

Tyttö kääntyi katsomaan Darkia, joka ei edelleenkään katsonut Sakuraan päinkään, vaan piti katseensa tiukasti edessään olevassa seinässä.

“Saisinko… saisinko viedä sinut lounaalle tänään?” hän kysyi sitten. Sakura hymyili ja Yukisame huomasi tämän hieman punastuneen.

“Tietenkin”, Sakura vastasi. Dark nousi ylös ja kääntyi Sakuraan päin antaen katseensa kuitenkin vaeltaa makuuhuoneen valkoisissa seinissä ja katossa.

“Kävisikö, että haen sinut yhdeltätoista?” poika kysyi ja hieroi niskaansa vaivautuneen oloisena.

“Se käy erittäin hyvin”, Sakura sanoi. “Pitääkin tästä lähteä sitten valmistautumaan. Nähdään!”

Hän heilautti kättään pojalle ja lähti makuuhuoneesta ovenkarmiin nojailevan Sasuken ohi. Tyttö laittoi kenkänsä ennätysvauhtia jalkoihinsa ja lähti ulos huoneistosta, ennen kuin kukaan ehti sanoa mitään.

“Kellohan on vasta puoli kahdeksan”, Naruto huomautti katsoen juuri sulkeutunutta ovea. “Kauanko tytöt käyttävät aikaa valmistautuakseen lounaalle?”

Hän kääntyi katsomaan Sasukea, joka kohautti olkapäitään. Sasuken takana Yukisame pudisti hymyillen päätään.

‘Pojat’, hän ajatteli. Sitten hän katsoi Sasukea ja vei etusormensa huulilleen koskettaen niitä hellästi. Lounas Sasuken kanssa maistuisi hänellekin.

“Yukisame”, Sasuke sanoi yllättäen ja katsoi tyttöä olkansa yli. Yukisame hätkähti. Aikoiko Sasuke pyytää häntä ulos syömään? Tytön sydän alkoi hakata, kun hän änkytti:

“N-niin, Sasuke-kun?”

“Lähdetään”, Sasuke sanoi ja katsoi Darkia, joka asteli hitaasti sänkynsä luota makuuhuoneensa ovea kohti. “Nähdään, Dark.”

Dark nyökkäsi hyvästiksi pojalle. Yukisame oli hieman pettynyt, mutta seurasi korppihiuksista poikaa ovelle. Pian he ja Naruto olivat päässeet ulos ja laskeutuivat alas portaita Konohan vähitellen heräävälle kadulle.

“Tapahtuikohan Sakura-chanin ja Dark-kunin välillä jotain..?” Naruto pohti ääneen, kun he lähtivät astelemaan pitkin katua. Yukisame ei ollut varma, mihin oli menossa ja miten aikoi päivänsä viettää, mutta koska hänellä oli viikko aikaa kierrellä ja tutustua Konohaan, ei sillä ollut hirveästi väliäkään. Niinpä hän päätti vain seurata kahta ninjapoikaa.

“En tiedä”, Sasuke vastasi Naruton kysymykseen. Kettupoika tuli lähelle Sasukea ja katseli tätä tutkivasti.

“Mitä?” Sasuke kysyi viimein hieman ärtyneenä.

“Oliko se aamuinen hyväkin suudelma?” Naruto kysyi ja virnisti.

“No tietenkin, minähän sen annoin”, Sasuke vastasi viileästi kädet housujensa taskuissa. Yukisame alkoi hihittää kätensä takana ja vasta silloin Sasuke tajusi, mitä oli mennyt sanomaan ja pysähtyi kuin seinään silmät suurina.

“Siis… tuota…” hän änkytti. Naruto alkoi nauraa kippurassa ja käveli takaperin osoittaen Sasukea sormellaan.

“Näkisitpä nyt ilmeesi!” hän nauroi. Sasuke tuhahti ja jatkoi matkaansa Yukisamen ja Naruton takana kävellen. Yukisame hymyili ja kohotti katseensa taivaalle, jonne aamuaurinko vähitellen kipusi. Ensimmäiset linnut lentelivät jo taivaalla ja kisailivat keskenään.

‘Toivottavasti tästäkin päivästä tulee yhtä upea kuin eilisestä’, hän mietti.

“Yukisame-san?” Sasuke veti tytön takaisin maanpinnalle. Yukisame katsoi poikaa kysyvänä.

“Lähtisitkö lounaalle kanssani?” Sasuke jatkoi ja vilkaisi silmäkulmastaan Yukisamea, jonka hymy vain leveni entisestään.

“Kyllä”, hän vastasi. Sitten hän vaipui onnellisena ajatuksiinsa, kun Naruto kiusoitteli Sasukea jälleen tämän yrittäessä pysyä mahdollisimman tyynenä ja välinpitämättömänä. Naruto nauroi ja Yukisamekin hymyili; tästä päivästä tulisi upeampi kuin eilisestä.

__________________________________________________________________

Muistakaa kertoa virheistä. ;) Betaajana jälleen Tatti_, suuri kiitos hänelle. <3 Kommentteja, pisteitä ja kaikille onnea kilpailuun! ^-^