Hei. Minulta ei olekaan aikoihin tullut ficsuja. En ole vieläkään täysin toipunut siitä, kun aloin kirjoittamaan pitempää moniosaista ficciä, niin kirjoitettuani reippaat kymmenen sivua wordissa koneeni pamahti vieden työni mukanaan. Tämäkin on kökkinyt koneeni pohjalla tosi kauan, koska olen ollut hieman epävarma tämän suhteen. Se on hieman erilainen kuin useimmat tekstini. Olin vähän oudossa mielentilassa tätä kirjoittaessa, ja biisikin on outo, joten se selittänee kaiken. Toivon silti että luette.

Biisi on tässä, jos viitsitte kuunnella. Kaivoin Youtuben ylösalaisin ihan teidän takianne.

Nauttikaa, kommentoikaa, rakastan lukijoita ja tahdon mennä naimisiin kommentoijien kanssa. He saavat keksejä. Kiitos.
________________________________________________________________

Violently Happy

since i met you
this small town hasn't got room
for my big feelings

Siitä lähtien kun tapasimme, en ole saanut sinua mielestäni. Se on väärin, haluan nähdä sinut, vaeltelen päämäärättömästi tässä pienessä, merkityksettömässä kaupungissa, hiekkaa, hiekkaa joka puolella, merkityksettömät ihmiset tympeät ilmeet naamallaan. Haluan pois. Haluan nähdä sinut, ja vaikka olemme nähneet vain muutaman kerran, tiedän, että haluan vain sinun lähellesi. Tuntea sormesi vaaleiden hiusteni lomassa. Kaipaan sinua liikaa, kaipuuni ei mahdu tähän inhottavaan pikku kylään.

Haluan sinut tänne. Haluan sinun rauhoittavan minut. Koskettavan minua viileillä käsilläsi, ja kertovan rauhallisella, hieman pitkästyneellä äänelläsi että olen typerä ja minun pitäisi lopettaa tyhmyydet. Selittävän, että jopa minun yhtäkkiä alkaneelle typerälle, levottomalle käytökselleni on olemassa looginen selitys.

violently happy
'cause i love you

Rakastan sinua...

violently happy
but you're not here

violently happy
come calm me down
before i get into trouble

Et ole täällä, ja se saa minut raivon valtaan, mutta rakkauteni sinua kohtaan sytyttää minussa jonkinlaisen väkivaltaisen riemun tunteen. En voi ajatella muuta kuin sinua, olen kuin aineissa, haluan koettaa rajojani, jollain tapaa täyttää sen tyhjän tilan joka on varattu sinulle. Kun asukasta ei kuulu, tuo siistinä pidetty, tyhjä tila kaipaa käyttöä, ja niin onnistun sekoittamaan sen täysin.

"Temari?" Se on veljeni Kankuro. En tahdo kuulla häntä. Säälin kuitenkin tuota toista olentoa se verran, että suon tälle lyhyen vastauksen. "Menen ulos."

En viitsi edes laittaa kenkiä jalkaani, olen levoton ja säntään juoksuun.

i tip-toe down to the shore
stand by the ocean
make it roar at me
and i roar back

violently happy
'cause i love you

violently happy
but you're not here

violently happy
overemotional

violently happy
i'll get into trouble
real soon
if you don't get here
baby

Juoksen holtittomasti katuja myöten, en jaksa välittää kenestäkään. Juoksen kylän reunalle asti, ulos porteista. Huohotan hengästyneenä ja katson edessäni aukeavaa hiekkamerta. Aurinko porottaa suoraan silmiini, hiekka on kuumaa ja polttaa jalkojani. Kävelen varovasti varpaisillani alas hiekkakummulta varjoon.

Aavikko on meri, minusta tuntuu, että voin melkein nähdä miten se velloo edessäni erottaen minut sinusta. Olet jossain sen toisella puolella, tiedän sen. Kuuma aurinko korventaa suojaamatonta päätäni yhä kuumemmin. Voin nähdä hiekka-aaltojen hyökyvän minua kohti, pärskien hiekkaa silmiini, kuulen meren ivallisen karjunnan. Tuo meri vihaa minua. Se tekee kaikkensa erottaakseen minut sinusta, ja sen katseleminen täyttää minut raivolla.

Vedän keuhkoni täyteen ilmaa ja karjun. Karjun kaikkea turhautumistani tuolle inhottavalle hiekkamassalle. Ilma loppuu ja kuulen ääneni kaiun aavikolla, vedän keuhkoni uudelleen täyteen ja karjaisen vielä edellistäkin raivoisammin.

Hallitsemattomat tunteet vellovat sisälläni. Se on sinun syytäsi. Rakkaus, viha ja mielipuolinen riemu, kaikki sekoittuvat yhdeksi käsittämättömäksi tuntemukseksi sisälläni. En enää tunne itseäni.

Sinun on tultava tänne. Muuten teen varmasti jotain tyhmää. Joudun ongelmiin, ja se on sinun syytäsi. Sinun on tultava minun luokseni. Vain sinä voit saattaa tämän loppuun. Aurinko paahtaa vain kuumemmin ja hiekka-aallot vyöryvät minua kohti. Tunnen hautautuvani niiden alle.

violently happy
'cause i love you

violently happy
i'm aiming too high

"Temari? Oletko kunnossa?"
'Oletko typerä? Tietenkään en ole kunnossa, kun hän ei ole täällä.' Avaan silmäni. Toiset silmät tuijottavat kasvojani enkä tunnista niitä. Olen jossain huoneessa, en tunnista sitäkään. Nousen istumaan. Katselen ympärilleni, toinen avaa suunsa, aikoo sanoa jotain. Väläytän tälle silmänvalkuaisiani pillastuneen eläimen tavoin, ponkaisen ylös ja juoksen pois, jostain kumman syystä nauraen.
"HEI!!"
Olen hullu ja tavoitteeni ovat liian korkealla. Mitä väliä sillä, mitä hän minusta ajattelee. Minun päässäni on tilaa vain sinulle.

violently happy
it will get me into trouble
violently happy
i'm driving my car
too fast
with ecstatic music on

Juoksen liian nopeasti. En tiedä kuinka monta kyläläistä olen kaatanut kumoon, mutta olen hämmästyttävästi välttynyt itse kompastumasta.

Pysähdyn, jostain tuleva hurmiollinen musiikki houkuttelee minua. Käännyn syrjäkujalle seuraten sitä. Olen alueella, jossa en ennen ole pahemmin liikkunut. Musiikki johdattaa minut epäilyttävään kellaribaariin, josta harva tuskin edes tietää. Haistan halvan saken ja ruohojen katkun heti kun astun sisään savuiseen tilaan. Sisällä olevat ihmiset ovat entisiä, työttömiä ninjoja, työkyvyttömiä, sivuraiteille eksyneitä, ongelmaisia, hulluja ja muita hylkiöitä. Olen omieni joukossa.

violently happy
i'm getting too drunk

"Likallahan putoaa", sanoo joku minulle ilmaisia ruohosätkiä tarjonnut pultsari vieressäni juodessani ties kuinka monetta annostani pahaa, halpaa sakea. Oloni on onnellisen raukea. Tiedän olevani ihan liian kännissä päästäkseni edes takaisin kotiin, mutten välitä. Nauran taas oudosti, mutta kukaan ei enää oikein jaksa välittää minusta. Kaikki ovat kai liian pilvessä huomatakseen.

violently happy
i'm daring people
to jump off roofs with me

"Maailma on sitten perseestä", sanoo joku nuori nainen ojentaen uutta sakeastiallista minua kohti. Otan sen vastaan kiitollisena. Nainen on minuakin nuorempi, melkein tyttö vasta. Tämän silmät ovat mustat, ja niissä on epävarma katse. Lyhyet, hiekanruskeat hiukset heilahtavat hieman tytön istuutuessa viereeni. "Matsuri", hän sanoo hörpäten omasta astiastaan.
"Temari", vastaan.
Istumme siinä vähän aikaa, kumpikaan ei sano mitään. ”Minusta on viime aikoina tuntunut”, Matsuri aloittaa katsellen hajamielisenä eteensä. Havaitsen pienen määrän sammallusta tämän äänessä, hän ei ole enää ihan selvä, vaikkakin minun ei tulisi puhua kuin omasta puolestani. ”Minusta on tuntunut, että haluaisin vain kuolla.” Nauran mielessäni tuolle teini-iän angstin ruumiillistumalle. ”Onko tuttua?” hän kysyy kääntyen puoleeni, aivan kuin vain tiedustelisi mielipidettä säästä viime viikon aikana.
”Ei oikeastaan, mutta voisi olla kiva kokeilla”, sanon virnistäen ja käännyn nuoremman puoleen. Tartun tämän leukaan ja suutelen toista naista humalaisen impulsiivisuudella. Tämä vastaa. Aistini ovat niin turtuneet, että minusta tuntuu aivan kun se olisit sinä. Suudelmamme syvenee, ja kaadan nuoremman lattialle. Harva edes pistää meitä merkille, tällaista kai tapahtuu täällä kaiken aikaa. Kierrän käteni hänen ympärilleen, hän kiemurtelee hieman allani kietoen omat kätensä minun niskani ympärille. Kieleni maistaa toisen kasvoilla jotain suolaista. Avaan silmäni ja huomaan tämän itkevän, varmaan tämä ei edes huomaa sitä itse. Kumarrun uudelleen nuoremman naisen puoleen, nuolaisen hänen korvaansa. Huuleni vääntyvät omituiseen hymyyn kuiskatessani toisen korvaan.
”Hyppäätkö kanssani?”

only you
can calm me down
i'm aiming too high

Matsuri nousee istumaan ja koskettaa poskeani kädellään. ”Rakastan sinua, Temari.”

Nuo sanat tuntuvat havahduttavan minut. Kompuroin seisaalleni ja säntään ulos kellarista, välittämättä Matsurin epätoivoisista huudoista perässäni.

”Shikamaru!” karjahdan koko keuhkojeni voimalla ottaen tukea rakennuksen seinästä. Päässäni huippaa, en todellakaan ole tarpeeksi selvä kävelemään omin avuin kotiin. ”Shikamaru… Tarvitsen… tarvitsen sinua… tule tänne…” Epätoivoiset valitukseni vaikenevat lyyhistyessäni katukiveykselle.

soothe me

Rauhoita minut, pelasta minut… Vain sinä voit tehdä sen.

Ajatukseni vaimenevat sammuessani syrjäkujalle.
________________________________________________________________

Siinä se oli. Nyt toivoisin vain, että kirjoittaisitte tuohon sievään valkoiseen kenttään tämän alapuolella jotain, ja painaisitte tuota vielä sievempää nappulaa jossa lukee 'Kommentoi'. Pisteyttäminenkin olisi mukavaa.

Lopuksi haluaisin vielä huomauttaa, että en kuuntele teknopoppia. En. Björk on kumminkin upea laulaja, ja häntä tulee joskus vähän kuunneltua, mutta en kuuntele silti teknopoppia. Olen rock/alternative/punk-perse.

Kiitos kaikille, ja muistakaahan kommentoida. Eri ilahtuisi!

Kiitän ja kuittaan.

~ Eri