4. luku Sähköhoitoja

Keskiviikkoaamu alkoi niin kuin kaikki muutkin aamut alkoivat; Orochimarun kovakouraisella herätyksellä. Sasuken vatsaa väänsi tavattomasti. Heillä olisi aamiaisen jälkeen yksi oppitunti, jonka jälkeen olisi sähköhoitoja. Viikko-ohjelmassa luki epämääräisesti, että hoidot kestäisivät kaksi tuntia, mutta joskus ne kestivät pidempäänkin. Ketään ei siis kidutettu kahta tuntia, vaan huoneeseen mentäisiin yksi kerrallaan ja heitä kidutettiin niin kauan kuin oli tarvis. Muiden piti odottaa jonossa vuoroaan ja kuunnella oven takaa kuuluvia huutoja.
Äkkiä Sasuken oveen koputettiin ja sisään astuivat Naruto ja Gaara, jotka näyttivät vähintään yhtä kireiltä kuin Sasuke oli. Tavallisesti niin hilpeä ja energinen Naruto liikehti levottomasti, eikä saanut sanaa suustaan. Gaara puolestaan oli marmorinvalkea ja näytti siltä, että voisi oksentaa millä hetkellä hyvänsä.
    ”Mennäänkö syömään?” Sasuke kysyi kireästi ja Naruto nyökkäsi pikaisesti.

Kolmikko käveli ripeästi ruokalaan ja ottivat perinteiset sämpylänsä ja laihat kahvinsa ja istuutuivat vakiopaikoilleen. Kenellekään ei kuitenkaan maistunut aamiainen, Sasuken sisälmykset kiemursivat siihen malliin, että hän päätti juoda vain kahvinsa. Naruto näykki haluttomasti sämpyläänsä, Gaara puolestaan ei ollut edes avannut sämpylää kääreistään, vaan tuijotti kahvikuppiaan aivan kuin olisi vakavissaan harkinnut hukuttautuvansa siihen. Loppujen lopuksi kaikki kolme heittivät sämpylänsä roskiin ja lähtivät oppitunnille.
Heidän opettajanaan toimi tällä kertaa ankara nainen, joka oli nimeltään Tsunade. Kukaan ei voinut oikein keskittyä tunnilla, mikä sai naisen ärähtämään heille useaan otteeseen.
    ”Mikä teitä kaikkia oikein vaivaa?” Tsunade lopulta huudahti.
    ”Meillä on tämän jälkeen sähköhoitoja Tsunade obaasan”, Naruto sanoi.

Normaalisti Naruto olisi lentänyt luokasta kuin leppäkeihäs, jos olisi kutsunut Tsunadea obaasaniksi, mutta kaikkien hämmästykseksi niin ei käynyt. Tsunade vain huokaisi syvään ja sanoi melkeinpä ystävällisesti:
    ”No turha sitä on etukäteen hermoilla. Se on sitten ohi.”

Kaikki tuijottivat Tsunadea silkan hämmästyksen vallassa, mikä sai hänet kurtistamaan kulmiaan.
    ”No jatkakaapa tehtäviä!” hän sanoi tutulla komentelevalla äänellään, mikä sai kaikki takaisin maan pinnalle.

Tunnin päätyttyä kaikki menivät pohjakerrokseen, jossa sähköhoidot pidettäisiin. Kenenkään mielessä ei käynyt lintsaaminen, sillä läsnäolijat laskettiin tarkasti. Pian ovi avautui ja ulos astuivat Ibiki ja Sakura. Sakura näytti myös hyvin hermostuneelta, vaikkei hän joutunutkaan sähköhoitoon.
    ”No niin”, Ibiki sanoi kuuluvalla äänellään. ”Etenemme nyt minun päättämälläni järjestyksellä. Ensimmäisenä Uzumaki Naruto.”

Naruto vinkaisi kuullessaan oman nimensä ja käveli täristen Ibikin luo, joka ohjasi hänet sisään huoneeseen. Hetkeen ei kuulunut mitään, mutta sitten korvia raastava huuto kuului oven takaa. Muutamat peittivät kärsivän näköisenä korvansa ja yksi tyttö alkoi jopa itkeä. Sasuke oli valahtanut lattialle istumaan ja painanut päänsä polviinsa. Gaara istahti hänen viereensä, muttei pystynyt sanomaan mitään. Huoneesta kuului lisää huutoja, tällä kertaa kovempia ja hätääntyneempiä.
Sakura huokaisi masentuneena ja vilkuili epävarmana muita nuoria, jotka olivat hermoromahduksen partaalla.
    ”Mitä sinä täällä teet Sakura?” Sasuke mutisi polviinsa.
    ”Minun pitää olla huolehtimassa teistä. Viime kerrallahan joku pyörtyi odotusvaiheessa. Ja muutenkin hoidon jälkeen olette niin sekavia, että minun tulee tarvittaessa saattaa teidät huoneeseen”, Sakura vastasi hiljaa.
    ”No mikset voi antaa vaikka jotain rauhoittavaa?”, Sasuke mutisi kohottamatta vieläkään katsettaan.
    ”En saa… vaikka haluaisinkin.”

Sasuke kohotti katseensa, ja näki yksinäisen kyyneleen vierivän tytön poskea pitkin.
    ”Anteeksi”, Sakura mutisi ja pyyhkäisi kyyneleen kämmenselkäänsä. ”Minä vain alan vollottaa, vaikka teillä olisi enemmän itkun aihetta.”
    ”Ei se mitään”, korppihiuksinen mutisi.
     ”Sakura”, Gaara äkkiä henkäisi ja Sasuke ja Sakura kääntyivät hänen puoleensa.
     ”Mitä nyt Gaara-kun?” Sakura kysyi.
     ”Minusta tuntuu, että tarvitsen lääkkeen”, Gaara sanoi hikihelmien valuessa hänen otsaansa pitkin.

Sakura pudisteli surkeana päätään.
    ”Olen pahoillani, mutten voi antaa.”
    ”Mutta… Minusta tuntuu, että se on paniikkikohtaus…”

Sakura meni vaikean näköiseksi. Sasuke katsoi huolissaan Gaaraa, joka tärisi uhkaavasti kasvot niin valkeina, että näytti kuin kaikki veri olisi paennut niistä.
    ”En voi oikeasti antaa, joudut itse vaikeuksiin, jos he saavat selville, että olet saanut rauhoittavia.”

Silloin Gaaran silmät laajenivat järkytyksestä, niin että hän näytti suorastaan pelottavalta.
    ”Ei, ei, ei”, hän valitti ja valahti makuuasentoon niin, että pää kopsahti ilkeästi lattiaan.
     ”Sasuke, hänet on saatava rauhoittumaan”, Sakura huudahti, kun punapään jalat alkoivat nykiä merkillisesti.

Sasuke ei aikaillut hetkeäkään, vaan nosti Gaaran takaisin istuma-asentoon ja painoi tämän pään rintaansa vasten. Hän tunsi kuin pojan sydän hakkasi tuhatta ja sataa, mutta yritti olla välittämättä siitä.
    ”Gaara, shhh”, hän sanoi hiljaa ja alkoi keinua rauhoittavasti ees taas.

Hetkeen ei tapahtunut mitään muutosta Gaaran käyttäytymisessä, mutta sitten punapään jalat lakkasivat nykimästä ja hänen sykkeensä tasoittui hieman. Korppihiuksinen vilkaisi poikaa ja huomasi tämän sulkeneen silmänsä. Näky sai Sasuken mielialan yhtäkkiä kohoamaan kattoon ja hän tunsi oman sykkeensä kohoavan kiusallisen tiheäksi.
Sakura seurasi tilannetta hieman hämmentyneenä, mikä sai punan nousemaan Sasuken kasvoille.
    ”Miten sinä tuon teit?” tyttö ihmetteli.
    ”Minkä?”
    ”Sait hänet noin vain rauhoittumaan!”
    ”En minä tiedä… minä vain… toimin vaistonvaraisesti”, Sasuke takelteli ja vilkaisi jälleen Gaaraa, joka oli avannut jälleen silmänsä ja katsoi suoraan hänen silmiinsä.

Sillä hetkellä Sasuken olisi tehnyt mieli painaa huulensa Gaaran kapeille huulille, mutta hillitsi itsensä viime tingassa. Hän ei voinut menettää malttiaan tällaisessa tilanteessa, eihän hän edes ollut varma mitä Gaara hänestä mahtoi ajatella.
Äkkiä hoitohuoneesta kuului jälleen kerran huutoa, tällä kertaa se oli tuskaisempaa ja siitä saattoi kuulla hysteerisen sävyn. Siinä vaiheessa se tyttö joka oli itkenyt aikaisemmin, puhkesi kirkumaan ja alkoi hakata päätään ikkunaan, mutta ikkuna ei särkynyt, koska se oli tehty kestävästä materiaalista.
    ”Voi ei”, Sakura huokaisi ja riensi kirkuvan tytön luo.

Sasuke yritti olla kuuntelematta Naruton tuskan huutoja ja tytön hysteeristä kiljumista. Pakokauhu alkoi levitä uudelleen ja hän yritti tehdä kaikkensa, ettei olisi itsekin alkanut huutaa. Gaara takertui Sasuken paitaan kuin etsien siitä turvaa, eikä korppihiuksinen tiennyt miten päin olisi ollut. Hänen olisi kai pitänyt rauhoitella punapäätä, mutta ei enää omalta hermostumiseltaan keksinyt mitään sanottavaa.
    ”Hei Gaara”, kuului äkkiä hento ääni.

Sasuke ja Gaara käänsivät katseensa äänen suuntaan ja näkivät Hinatan, joka oli kontillaan maassa. Tytön hiukset valuivat naamalle peittäen ainakin puolet kasvoista. Äkkiä Hinata konttasi heidän luokseen yllättävän sukkelasti. Hän istuutui aivan Gaaran eteen ja katsoi häntä toisella harmaalla silmällään, joka pilkisti hiuspehkon takaa. Gaara loi tyttöön hieman hermostuneen katseen, mutta tämä hymyili vinosti ja tarttui punapään vasempaan käteen ja veti sen irti Sasuken paidasta. Hinata siveli peukalollaan hellästi punapään vaaleaa kämmen selkää ja sulki hetkeksi silmänsä. Äkkiä hän kuitenkin avasi ne ja alkoi tuijottaa Gaara melkeinpä säälivästi.
    ”Älä välitä, minullekin on käynyt niin, eikä kukaan uskonut”, hän kuiskasi.
    ”Käynyt mitä?” Gaara kysyi.
    ”Tosin minä en tuntenut tekijää”, Hinata jatkoi ohittaen Gaaran kysymyksen. Äkkiä hänen silmänsä levisivät ja hän henkäisi: ”Kuinka monta kertaa hän on tehnyt niin? Ihan järkyttävää!”
    ”Mistä sinä puhut?!”
Silloin Hinata nojautui lähemmäs Gaaraa ja supisi: ”Siitä minkä vuoksi olet täällä.”

Gaara valahti lakanan valkoiseksi ja värähti rajusti. Sasuke loi Hinataan vihaisen katseen, mutta tämä ei välittänyt vaan käänsi Gaaran käden kämmen puoli ylöspäin ja nosti paidan hihaa ylemmäs. Tässä vaiheessa Gaara yritti riuhtaista kättään irti, mutta tytön ote oli napakka. Hinata kosketti rannevaltimon poikki menevää viiltoa sormenpäällään ja sanoi:
    ”Sisaresiko sinut löysi?”

Silloin Gaara henkäisi terävästi ja kiskaisi kätensä tytön otteesta ja painautui lähemmäs Sasukea. Sasuke vaistosi, että Gaara alkoi käydä taas entistä levottomaksi, joten hän sanoi murhaavasti:
    ”Hinata, jospa painuisit siitä sinne missä pippuri kasvaa.”

Tyttö loi korppihiuksiseen pelästyneen katseen, konttasi sitten takaisin paikoilleen ja varoi vilkaisemasta heihin päinkään.
Sasuke vilkaisi huolestuneena Gaaraa, joka hengitti nyt hyvin raskaasti katse liimaantuneena Hinataan.
    ”Gaara, oletko kunnossa”, korppihiuksinen kysyi ääni täynnä huolta.
     ”Mikä ihme hän oikein on?” punapää henkäisi irrottamatta katsettaan tytöstä.
    ”Öh… Miten niin?”
    ”Kuinka hän voi tietää noin paljon minun elämästäni, vaikken edes tunne häntä?”
    ”Elämästäsi?” Sasuke toisti ihmeissään. Hänestä Hinatan jutut olivat kuulostaneet tavanomaiselta höpinältä, joissa ei ollut päätä eikä häntää.

Gaara käänsi katseensa Sasukeen ja nyökkäsi hiljaisena. Korppihiuksinen yritti kelata mitä Hinata oli sanonut, mutta ei muistanut oikeastaan mitään. Hän kuitenkin arvasi, että aihe oli Gaaralle arka, joten ei uskaltanut kysyä siitä mitään.
Äkkiä hoitohuoneen ovi aukeni ja Naruto hoiperteli voipuneen näköisenä ulos. Sakura ryntäsi oitis pojan luo ja touhotti:
    ”Haluatko, että saatan sinut huoneeseesi vai selviätkö itse?”
    ”Älä turhaan hössötä Sakura-chan, kyllä tämä tästä”, Naruto vakuutteli, mutta oli kaatua nurin.
    ”Jospa minä kuitenkin auttaisin sinua?”
    ”Äh, no hyvä on”, blondi myöntyi ja salli Sakuran nostaa hänen käsivartensa tämän olkapäälle.

Kun he kävelivät Sasuken ja Gaaran ohi, Naruto pysähtyi ja katsoi hieman yllättyneenä Gaaraa, joka kyyristeli Sasuken kainalossa. Siinä vaiheessa Sasuke rykäisi kuuluvasti ja kysyi:
    ”Oletko okei?”
    ”Joo olen, ei tässä mitään”, blondi sanoi ja yritti hymyillä, mutta se muistutti lähinnä irvistystä.
    ”No niin Naruto, mennäänpäs nyt”, Sakura sanoi topakasti ja lähti taluttamaan poikaa kohti portaikkoa.

Äkkiä hoitohuoneen ovi avautui ja Ibikin arpeutunut naama pilkisti oven raosta.
    ”Seuraavana Hyuuga Hinata.”
    ”Okei”, Hinata sanoi hiljaisella, mutta tyynellä äänellä.

Ei mennyt kauaakaan, kun Hinatan kimeä kirkuna kuului oven takaa saaden kaikki säpsähtelemään. Sitten Sasuke kuuli kuinka joku käveli heitä kohti ja hän kohotti katseensa nähdäkseen kuka jälleen häiritsi heitä. Se oli Hiro. Vaikka Hiron kasvot olivat valkoiset pelosta, hän oli onnistunut saamaan kasvoilleen ivallisen hymyn.
    ”Mitäs te siinä kaulailette? Ihme hintit”, hän tuhahti ja alkoi nauraa pilkallisesti, mutta Sasuke kuuli hänen äänestään lievän hysterian sävyn.
     ”Ole hiljaa”, Sasuke mutisi, mutta silloin Gaara nousi seisaalleen ja tuijotti haastavasti Hiroa, joka tapitti takaisin.

Punapää tärisi hieman, mutta Sasuke tajusi, ettei se johtunut pelosta vaan raivosta.
    ”Gaara, älä viitsi. Ei hän ole sen arvoinen”, Sasuke yritti vedota, mutta punapää ei ollut kuulevinaan.
    ”Sinun kaltaisellasi paskalla ei ole tähän mitään sanomista. Mitä itse mahdat touhuta kavereidesi kanssa, kun olet melkein naimisissa heidän kanssaan”, Gaara sanoi tyynesti.
     ”Senkin… huoran penikka!” Hiro karjaisi ja survaisi nyrkkinsä voimalla pojan poskeen.

Gaaran pää retkahti sivulle, mutta muuten hän ei reagoinut mitenkään. Hän käänsi katseensa takaisin Hiroon ja sanoi edelleen tyynesti:
”Minähän sanoin jo sinulle, ettei tuollainen hakkaaminen vaikuta minuun mitenkään. Voit haukkua äitiäni, en siitä välitä, hän kuoli jo aikoja sitten.”

Hiron kädet puristuivat nyrkkiin ja hän sai sihistyä yhteen purtujen hampaidensa välistä:
    ”Minä vielä näytän sinulle! Sinulla on oltava jokin heikko kohta ja minä tulen saamaan sen selville!”
Sen sanottuaan hän kääntyi kannoillaan ja palasi ystäviensä luokse. Gaara huokaisi syvään ja istuutui takaisin lattialle. Sasuken ihmeeksi tappelu Hiron kanssa oli saanut punapään rauhoittumaan, enää hän ei edes reagoinut oven takaa kuuluviin kiljaisuihin vaan tuijotteli hajamielisesti kenkiään.
Muutaman minuutin kulutta ovi aukeni jälleen ja Hinata hoiperteli ulos huoneesta näyttäen siltä, että voisi pyörtyä millä hetkellä hyvänsä. Kun hän oli lähtenyt, Ibiki loi katseensa takaisin nimilistaan ja huusi:
    ”Seuraavana Gaara.”

Gaara sävähti kuin ruoskan iskusta kuullessaan oman nimensä mainittavan. Hän nousi ja käveli verkkaisesti oven luo ja katosi sisään.
Sasuke painoi päänsä jälleen polviin. Häntä hermostutti Gaaran puolesta, sillä tiesi kuinka tuskallisia sähköiskut oikein olisivat. Potilas laitettaisiin tuoliin ja hänen käsiinsä ja jalkoihinsa sidottaisiin sähkölangat. Muisto viime kerrasta sai Sasuken värähtämään. Hän oli joutunut olemaan lähes viisitoista minuuttia tuolissa, koska Ibikillä oli sattunut olemaan huono päivä.
Äkkiä huoneesta alkoi kuulua tuskan huutoja, mikä sai Sasuken niskavillat pystyyn. Hänen teki mieli rynnätä ovesta sisään ja hakea punapää pois. Sakura loi Sasukeen varoittavan katseen, aivan kuin olisi arvannut mitä poika ajatteli. Äkkiä ovi kuitenkin aukeni ja Sasuke vilkaisi ihmeissään ovelle, jossa Ibiki roikotti Gaaraa niskavilloista.
    ”Sakura vietkö hänet huoneeseensa, hän sai jonkun kohtauksen”, Ibiki murahti.

Sakura riensi nopeasti punapään luokse, joka näytti puolitajuttomalta.
    ”Sasuke, tuletko auttamaan minua hänen kanssaan?” Sakura huudahti ja Sasuke kiisi oitis heidän luokseen.

Sakura nosti Gaaran vasemman ja Sasuke oikean käden olkapäälleen ja he lähtivät raahaamaan poikaa kohti C-käytävää. Alkumatkasta Gaara liikutteli jalkojaan laiskasti, mutta päästyään C-käytävän alkupäähän, hän alkoi äkisti rimpuilla kuin riivattu.
    ”Gaara, mikä on?” Sasuke ihmetteli.
    ”Hänellä on paniikkikohtaus. Hänen on saatava lääkkeensä ja pian!” Sakura huudahti.
    ”Mutta ei hän aiemmin käyttäytynyt näin”, Sasuke ihmetteli ja yritti olla välittämättä punapään huiskivista jaloista.
    ”Se ei ollut aiemmin vielä näin paha. Häntä ei olisi pitänyt päästää sinne, niin näin ei olisi käynyt”, pinkkihiuksinen huokaisi.

Kesti muutaman tovin ennen kuin he saivat kannettua Gaaran huoneeseensa sängylle. Mutta punapää yritti nousta heti kun he päästivät hänestä irti.
    ”Sasuke, koeta pidätellä häntä sillä aikaa kun haen lääkkeen”, Sakura komensi ja juoksi paikalta niin, että ovet paukkuivat.
    ”Sasuke minä en jaksa enää”, Gaara houraili ja yritti rimpuilla Sasuken otteesta, joka piteli pojan ranteista.
    ”Gaara yritä nyt rauhoittua, sinun ei tarvitse enää mennä sinne!”

Mutta Gaara ei kuunnellut vaan rimpuili ja potki Sasukea silmien kiiluessa mielipuolisesti. Silloin Sakura pyyhälsi takaisin paikalle käsissään pilleripurkki ja vesilasi.
    ”Pakota hänen suunsa auki”, hän komensi.

Sasuke teki työtä käskettyä, mutta yrittäessään avata punapään leukoja, Gaara puraisi häntä ikävästi sormeen. Korppihiuksinen älähti kivusta ja vetäisi kätensä pois. Sakura huokaisi ja tunki pillerin päättäväisesti punapään suuhun ja pakotti tämän nielaisemaan pillerin.
Siinä samassa kun Gaara oli nielaissut pillerin, hän lopetti reuhtomisen ja hänen katseensa muuttui apaattiseksi. Sakura avasi vielä toisen pilleripurkin ja laittoi yhden pojan suuhun. Pian Gaaran silmät sulkeutuivat ja hän vaipui uneen.
Sakura henkäisi tyytyväisenä ja pyyhkäisi hikinoron otsaltaan. Sitten hän kääntyi Sasuken puoleen:
    ”Sinun pitäisi palata takaisin pohjakerrokseen. Ibiki ei katso hyvällä, jos et ole oman vuorosi aikana paikalla.”

Sasuke nyökkäsi ja poistui verkkaisesti Gaaran huoneesta. Vielä ovella hän loi viimeisen huolestuneen silmäyksen nukkuvaan poikaan, mutta sulki sitten oven ripeästi. Hän eteni puolijuoksua takaisin pohjakerrokseen, sillä ei tahtonut todellakaan olla myöhässä omalta ajaltaan, koska muuten hän olisi ehkä joutunut kestämään sähköiskuja kauemmin kuin muut.
Sasuke tajusi saapuneensa juuri kreivin aikaan oven eteen, sillä Ibiki oli juuri avannut oven ja sanoi:
    ”Seuraavana Uchiha Sasuke.”

Sasuken vatsassa muljahti ikävästi, mutta hän meni päättäväisesti ovesta sisään toivoen, ettei Ibiki pitäisi häntä kauaa. Entä jos hän esittäisi saaneensa paniikkikohautuksen? Tosin se ei menisi Ibikistä läpi, koska a) Ibiki tiesi, ettei hänellä ollut paniikkihäiriötä ja b) Sasuke ei todellakaan ollut hyvä näyttelijä.
Sasuke istahti tuoliin, jolloin Ibiki laittoi hänen ranteisiinsa ja nilkkoihinsa rautalankoja muistuttavat sähköjohdot.
    ”No niin Sasuke”, Ibiki sanoi maireasti. ”Kerropa mitä rikkeitä olet tehnyt tällä viikolla.”
    ”En mitään”, Sasuke sanoi automaattisesti.

Ibikin suu vääntyi vinoon virneeseen ja hän painoi edessään olevaa punaista nappia. Sasuke tunsi sähköiskun joka tuntui selkäytimissä saakka. Hän karjaisi tuskasta, mikä sai Ibikin hymähtämään mielessään.
    ”Sasuke, tiedät, että pääset täältä nopeammin pois, kun olet kertonut rikkeesi.”
  
Sasuke pohti kuumeisesti. Mitä pahaa hän oli tällä viikolla tehnyt? Ensimmäiseksi tuli mieleen eilen tapahtunut välikohtaus Kabuton tunnilla.
    ”Minä vastustin opettajaa”, Sasuke sanoi.
    ”Ketä?”
    ”Kabutoa.”
    ”Mitä sinä sitten teit?”
    ”Estin häntä lyömästä karttakepillä ystävääni.”
    ”Vai niin. No siinä tapauksessa ansaitset rangaistuksen.”

Ibiki painoi jälleen punaista nappia, saaden Sasuken jälleen huutamaan.
    ”No onko muita rikkeitä?”
    ”E-en tiedä”, Sasuke mutisi huohottaen.
    ”Mieti!” Ibiki karjaisi ja Sasuke sai entistä voimakkaamman sähköiskun. ”No?” Ibiki tivasi, kun Sasuke ei hetkeen sanonut mitään.
    ”En ole tehnyt muuta.”
    ”Valetta!”

Sasuke yritti rimpuilla tuolistaan irti, sillä sähköiskut tuntuivat joka ikisessä solussa. Hän halusi pois, hän halusi kuolla…
Äkkiä sähköiskut loppuivat. Sasuke lysähti velttona tuoliinsa ja hengitti raskaasti kuin maratonin jälkeen.
    ”Uskon sinua tämän kerran Uchiha. Mutta älä luule, että olen aina näin suopea.”
Ibiki päästi Sasuken irti tuolista ja tyrkkäsi tämän jaloilleen. Korppihiuksinen huojui hetken paikallaan ja lähti sitten linkuttamaan ovelle niin nopeasti kuin pääsi. Hänen jokaista lihastaan särki tavattomasti. Nyt Sasuke ei halunnut mitään muuta kuin unilääkkeen ja pehmeän sängyn, jotta kipu viimein loppuisi.
Sakuraa ei näkynyt missään, joten Sasuke lähti hoipertelemaan yksin kohti omaa huonettaan. Portaat tuntuivat ylitsepääsemättömän vaikealta esteeltä, mutta lopulta monen hikisen minuutin jälkeen Sasuke pääsi kuin pääsi C-käytävälle omaan huoneeseensa. Korppihiuksinen vilkaisi yöpöydälleen ja huomasi siinä ilokseen unilääkkeen ja lasin vettä. Poika ei aikaillut hetkeäkään vaan nielaisi tabletin ja veden heti. Sitten hän paneutui makuulle vuoteeseensa ja nukahti välittömästi.