6. luku Karmea totuus


Seuraava aamu ei alkanut lupaavasti. Sasuke oli herännyt karmeaan päänsärkyyn ja pudonnut vielä sängystä naama edellä alas. Hän onnistui pukemaan paitansa kolmesti väärinpäin ja lopulta kun oli saanut keinoteltua sen oikein päin, hän huomasi, että keskellä paitaa oli suuri likaläikkä. Vaihdettuaan paitansa, hän tajusi ettei hänen kaapissaan ollut kuin eriparisia sukkia. Lähtiessään aamiaiselle, hän oli kompastunut kynnykseen ja lentänyt rähmälleen maahan. Siinä vaiheessa pojan suusta pääsi sellainen kirosanatulva, jonka veroista ei laitoksessa oltu aiemmin kuultu.
Olisi saattanut luulla, että epäonnistuneesti alkaneen aamun takia Sasuken ilme oli tavallista happamempi, kun hän söi aamiaista, mutta totuus oli, että häntä ärsytti eilen illalla tapahtunut välikohtaus. Gaara näytti vaistonneen korppihiuksisen mielialan, sillä hän istui tapojensa vastaisesti Naruton viereen, joka istui Sasukea vastapäätä. Koko aamiaisen aikana Naruto oli ainoa, joka yritti pitää keskustelua yllä. Sasuke oli aivan liian ärtynyt vastaamaan ja Gaara näytti hieman pelokkaalta.

Punapää ei edes vilkaissut Sasukea koko aamiaisen aikana, eikä Sasukekaan vaivautunut nostamaan katsettaan iljettävästä sämpylästään. Hän tiesi käyttäytyvänsä lapsellisesti, muttei sillä hetkellä jaksanut välittää.
    ”Oikeasti, Hinata selitti eilen, kuinka hänellä on selvännäkijän kykyjä ja kuinka joku irstas mies tulee tänne käymään!” Naruto puuskahti ärtyneenä, mutta kumpikaan hänen ystävistään ei noteerannut hänen puheita mitenkään. ”Hei oikeasti, mikä teitä kahta vaivaa, en minä nyt noin ärsyttävä voi olla!”
    ”Anteeksi Naruto”, Sasuke mutisi. ”Kyse ei ole siitä, että sinä olisit ärsyttävä”, hän jatkoi painottaen sinä-sanaa.

Naruto tuijotti korppihiuksista kummissaan.
    ”Siis täh? Mutta entäs Gaara-”
    ”No niin päästiin asian ytimeen”, Sasuke tuhahti.
    ”Gaara?” Naruto toisti ja vilkaisi vasemmalla puolella istuvaa ystäväänsä, jonka kasvot heloittivat punaisina. ”Oletteko te riidelleet tai jotain?”
    ”Niinkin voisi sanoa”, korppihiuksinen mutisi.
    ”Sasuke, anna minun selittää!” Gaara huudahti.
    ”Minä en kaipaa sinun selittelyjäsi. Eiköhän mielipiteesi asiasta tullut minulle harvinaisen selväksi.”

Sen sanottuaan korppihiuksinen nousi ylös ja pyyhälsi nopeasti pois ruokasalista, jättäen jälkeensä painostavan hiljaisuuden.
Sasuke harppoi raivoissaan huoneeseensa ja paiskasi oven voimalla kiinni. Hän heittäytyi vuoteelleen ja iski nyrkkinsä turhautuneena tyynyynsä. Häntä ärsytti kaksi kertaa enemmän kuin ennen aamiaista. Kuinka Gaara saattoi kuvitella, että Sasuke ottaisi hänet avosylin vastaan? Ja muutenkin, hän oli nähnyt kauhun pojan kasvoilla, joten korppihiuksinen oli sata prosenttisen varma siitä, että punapäällä oli homofobia.
    ”Voi saatana!” hän karjaisi ja hautasi kasvonsa tyynyyn.

Hän oli ollut niin varma Gaaran tunteista, häntä ärsytti oma sinisilmäisyytensä. Gaara oli varmasti pitänyt hänestä korkeintaan kaverina ja nyt Sasuke oli mennyt pilaamaan kaiken. Otti päähän. Olisi pitänyt vain antaa asian olla ja keskittyä Narutoon. Vaikka Naruto kyllä ansaitsi parempaa kuin hänet.
Silloin Sasuke kuuli oven avautuvan varovasti, mutta hän ei vaivautunut edes katsomaan kuka sieltä tuli. Askeleet lähenivät ja pysähtyivät pojan sängyn vierelle.
    ”Sasuke”, kuului pehmeä ääni.

Sasuke käänsi päätään ja näki ihmeekseen Naruton, joka tarkkaili häntä hieman huolestuneesti.
    ”Mitä asiaa?” korppihiuksinen mutisi ja hautasi kasvonsa takaisin tyynyyn.
    ”Mitä teidän välillänne oikein tapahtui?” blondi kysyi varovasti ja istahti Sasuken sängynreunalle.
     ”Ei mitään”, Sasuke mutisi tyynyynsä.

Naruto huokaisi syvään. Kun hän puhui, hänen äänensä oli epätavallisen hiljainen.
    ”Minä en usko sinua. Olisitpa nähnyt Gaaran ilmeen, kun juoksit ruokasalista.”
    ”Minua ei voisi vähempää kiinnostaa millainen Gaaran ilme oli.”
    ”Hän näytti… murtuneelta.”

Sasuken sydän tuntui pysähtyvän, mutta hän jatkoi välinpitämättömällä äänellä:
    ”No saa syyttää siitä ihan itseään.”
    ”Mitä hän on tehnyt?”
    ”Hän… loukkasi minua”, Sasuke sanoi lapsellisesti.
    ”Millä tavalla?” Naruto jatkoi kärsivällisesti.

Siinä vaiheessa Sasuke punastui korviaan myöten ja hän sai mutistua juuri ja juuri:
    ”Hän torjui minut.”
    ”Aaa”, blondi sanoi ja näytti kuin hehkulamppu olisi syttynyt hänen päänsä päällä.
    ”Hän oksensi.”

Naruto kurtisti kummissaan kulmiaan.
    ”Ehkä siihen on jokin järkevä selitys”, hän sanoi.
    ”Joo varmaan”, Sasuke sanoi sarkastisesti.
    ”Mutta Gaara näytti oikeasti todella masentuneelta”, blondi yritti.
    ”No siinähän näytti. Hän varmaan olettaa, että minä tartuttanut häneen jonkin bakteerin.”
    ”Hei Sasuke, nyt lopetat. Jos hän ei halua sinua, sille ei voi yhtään mitään”, blondi sanoi napakasti.
    ”Mutta kun… minä pidän hänestä niin kovasti”, Sasuke sanoi ja hänen suustaan karkasi nyyhkäisy.
     ”Shhh”, Naruto hyssytteli ja silitti korppihiuksisen selkää lempeästi.

Hetkeen he eivät puhuneet mitään, Naruto vain silitti ystävänsä selkää tämän nyyhkiessä hiljaa tyynyynsä. Lopulta Sasuke otti itseään niskasta kiinni ja nousi istualleen. Naruto oli hieman ihmeissään, sillä näytti siltä, kuin korppihiuksinen ei olisi edes itkenyt.
    ”Mennään, oppitunti alkaa”, Sasuke sanoi aivan vakaalla äänellä ja nousi päättäväisesti ylös.

Naruto nyökkäsi hiljaisena ja he lähtivät kolmanteen kerrokseen, jossa heidän oppituntinsa olisi. He istuivat päättäväisesti takariviin, sillä tahtoivat pysyä mahdollisimman kaukana opettajasta, joka oli tällä kertaa Orochimaru.
Pian Gaarakin astui luokkaan. Hän vilkaisi epävarmasti Naruton ja Sasuken suuntaan, mutta kun Naruto huiskautti kättään kutsuvasti, hän tuli heidän luokseen ja istui Naruton vasemmalle puolelle.
    ”Hei Gaara”, Naruto sanoi pirteästi.
    ”Hei”, Gaara sanoi hiljaa ja vilkaisi varovasti Sasukea, joka istui Naruton toisella puolella.

Sasuke ei kuitenkaan vilkaissut häneen päinkään vaan piirteli pulpettiinsa epämääräisiä kiemuroita. Gaara huokaisi syvään ja laski katseensa oman pulpettinsa kanteen. Silloin Sasuke vilkaisi varkain Gaaraa ja huomasi tämän olevan, kuten Naruto oli sanonut, erittäin masentuneen näköinen. Hän huomasi kuinka punapää hieraisi vasenta rannettaan, jolloin Sasuken vatsaa kylmäsi. Ei kai Gaara aikonut…?
    ”No niin pulinat pois ja katseet tänne luokan eteen!” kuului äkkiä Orochimarun ääni, jolloin kaikki vaikenivat välittömästi. ”Tänään teemme pienen testin, johon KAIKKI osallistuvat. Onko selvä?” Vastausta odottamatta hän jatkoi: ”Testaamme, kuinka tahdosta riippumaton oppiminen on teihin vaikuttanut. Samalla opitte ilmaisemaan itseänne ja pääsette hieman esiintymään.”
    ”Ottaa tuostakin nyt selvää”, Naruto mutisi Sasukelle, joka ynähti epämääräisesti.
    ”Naruto, koska vaikutat noin innokkaalta, että et voi edes olla supattamatta siitä ystäviesi kanssa, voit tulla heti ensimmäiseksi. Tulepa tänne luokan eteen.”

Naruto irvisti turhautuneena, mutta käveli kiltisti Orochimarun luokse.
    ”No niin, kerropa meille kaikille, miksi olet täällä laitoksessa.”
     ”Koska olen nuorisorikollinen”, Naruto huokaisi tylsistyneenä.
    ”Kerro tarkemmin, typerä poika, tai joudut sähköhoitoon”, mies ärähti ja läimäisi Narutoa poskelle.
    ”Olen kaupitellut huumeita, varastanut autoja, hakannut joitain tyyppejä”, blondi sanoi ärtyneenä hieroen kivistävää poskeaan.
    ”Niin, niin kerro vielä.”
    ”Ei ole muuta kerrottavaa.
     ”Valehtelija!” Orochimaru ärähti ja läimäisi poikaa uudelleen. ”Kyllä minä sinun rikosrekisterisi tiedän, joten latelepa loppuun asti.

Naruto punastui häpeästä, muttei sanonut mitään.
    ”Paras, että alat kertoa, sillä muuten saat sähköhoitoja.” Orochimaru äyskäisi.
    ”Minä… minä… tuota…minä raiskasin yhden naisen”, Naruto sai lopulta kakistettua.

Koko luokka kohahti ihmeissään. Sasuken suu oli avautunut aivan ammolleen. Naruto ei ollut koskaan aiemmin kertonut mitään tällaisesta. Naruto oli ollut silloin korkeintaan 14-vuotias, sillä hän oli tullut laitokselle 14-vuotiaana.
    ”No niin oliko se noin vaikeaa? Menepä takaisin paikallesi.”

Naruto laahusti omalle pulpetilleen ja lysähti tuoliinsa pää käsiin painettuna. Sasuke tiesi, että Naruto oli tehnyt väärin, mutta tajusi, että tämä katui syvästi tekoaan.
Seuraavana oli vuorossa Hiro, joka ei näyttänyt vähääkään hermostuneelta, vaan päinvastoin innostuneelta, kuin olisi odottanut pääsevänsä kertomaan mitä kauheaa hän oli tehnyt.
    ”No alahan laulaa”, Orochimaru tokaisi.
    ”Tosiaan, kun olin yläasteella jatkuvasti tappeluissa ja melkein tappanut yhden luokkatoverini, minut vietiin mielentila tutkimukseen”, Hiro kertoi silmät innosta palaen. ”Siellä todettiin, että minulla on vakava mielenhäiriö, minkä vuoksi nautin ihmisten satuttamisesta. Ei ole väliä kuinka heitä satutan, fyysisesti vai henkisesti, kunhan he kärsivät niin, että saan siitä tyydytyksen. Suunnittelen asiat tarkoin, kuinka aion toimia vihamieheni suhteen. Joskus pitää hieman pohtia, kuinka saan kyseisen henkilön kärsimään. Metsästän tietoa niin kauan kunnes saan sen selville. En ole koskaan epäonnistunut”, tässä vaiheessa Hiro katsoi suoraan Gaaran ja virnisti ilkeästi.
    ”Okei, riittää tältä erää”, Orochimaru tuhahti. ”Seuraavana Hinata.”

Hiro palasi paikoilleen ja Hinata käveli täristen luokan eteen jossa hän tuijotti tyhjästi eteenpäin.
    ”Minä olen täällä, koska minua luullaan hulluksi, vaikken ole.”
    ”Jatka”, Orochimaru ärähti.
    ”Minulla on nimittäin selvännäkijän kykyjä”, Hinata huudahti ja hänen silmänsä alkoivat pullottaa. ”Tosin kukaan ei usko minua, vaikka puhun totta!” Viimeisten sanojen kohdalla hän purskahti itkuun ja Orochimaru päästi hänet paikalleen.

Tunti kului ja kukin tuli yksi kerrallaan paljastamaan syntinsä. Noin vartin kuluttua Orochimaru sanoi:
    ”Seuraavana Sasuke.”

Sasuke käveli kämmenet hioten luokan eteen ja aloitti:
    ”Minä yritin tappaa veljeni.”
    ”Kerro tarkemmin, yksityiskohtia!”
    ”No hän oli tappanut vanhempamme, joten päätin kostaa.”
    ”Ei vaan kuinka yritit tappaa hänet?”

Sasuke tunsi hikoavansa päästä varpaisiin, hän ei ollut koskaan aiemmin kertonut tapahtuneesta muille kuin hoitajille, koska hänen oli ollut pakko.
    ”Ensin yritin hukuttaa hänet. Viikon jälkeen yritin puukottaa häntä.”, Sasuke sanoi värittömästi.
    ”Miltä se tuntui?”
    ”Silloin olin niin raivoissani, etten voinut ajatella muuta. Hän oli kuitenkin minua vahvempi, joten hän kummallakin kerralla voitti minut aivan helposti. Tosin kun puukotin häntä, osuin muutaman kerran, mutten elintärkeisiin kohtiin.”
    ”Entäpä mitä muuta olet tehnyt?”
    ”Varastin auton, mutta jäin melkein heti kiinni.”
    ”Hyvä on, mene paikoillesi.”

Päästyään penkille, hän huokaisi syvään. Hän oli iloinen, ettei Orochimaru ollut höykyttänyt häntä tämän enempää.
    ”Seuraavana Gaara.”

Sasuke huomasi, kuinka Gaara vapisi päästä varpaisiin, mutta käveli kuitenkin luokan eteen.
    ”No kerropa miksi olet täällä”, Orochimaru sanoi nuolaisten huulipieltään.
    ”Koska… minulla on masennus.”
    ”Miksi sinulla on masennus?”

Gaara painoi päänsä häpeissään alas ja punastui vienosti.
    ”Kerro!” Orochimaru karjaisi, mutta Gaara pudisti kauhuissaan päätään. ”Sinun on paras kertoa, tai muuten saat sähköhoitoja. Ja taidanpa antaa vielä kavereillesikin. Joten kerrotko vai et?”

Punapää vapisi kuin haavan lehti ja hän oli valahtanut aivan kalpeaksi.
    ”En voi”, hän kuiskasi.
    ”Oletko todella noin itsekäs, etkö ajattele ystäviäsi lainkaan? Hekin joutuvat kärsimään itsepäisyydestäsi.”

Sasuke tunsi olonsa sekavaksi. Toisaalta hän halusi kuulla mistä Gaaran masennus johtui, mutta toisaalta häntä säälitti pojan puolesta, vaikka olikin vielä vihainen tälle.
    ”Oikeasti, onko se nyt noin vaikeaa sanoa?” Hiro huusi pilkallisesti.

Gaara sävähti Hiron sanoista, kuin tämä olisi heristänyt ruoskaa punapään edessä. Hänen hengityksensä tiheni ja näytti siltä kuin pyörtyisi kohta.
    ”Hyvä on. Minäpä kirjoitan tähän, että sinulle, Uzumakille ja Uchihalle sähköhoitoja…” Orochimaru sanoi ja kaiveli esiin lomaketta, johon sähköhoitoon menijöiden nimet laitettaisiin.
     ”Ei, älä! Minä kyllä kerron”, Gaara henkäisi.
    ”No äkkiä sitten, olen odottanut tässä ihan tarpeeksi kauan.”

Gaara yritti rauhoittua, muttei onnistunut siinä kovin hyvin. Lopulta hän kohotti katseensa lattiasta ja sanoi avasi suunsa epävarmana.
    ”Minut on raiskattu.”

Luokkaan laskeutui syvä hiljaisuus. Sasuke tunsi olonsa turtaksi ja hänen suutaan kuivasi. Hän ei olisi ikinä arvannut mitään tällaista. Sasuke tunsi itsensä täydelliseksi törpöksi, Gaara oli varmasti luullut eilen illalla, että Sasuke oli yrittänyt raiskata hänet.
Korppihiuksinen käänsi katseensa Narutoon, joka näytti perin pohjin kauhistuneelta. Silloin Sasuke muisti, että Naruto oli itse raiskannut jonkun naisen.
Orochimaru näytti erittäin tyytyväiseltä ja katsoi mairea hymy huulillaan Gaaraa, joka oli kasvoiltaan tomaatin punainen.
    ”No kerropa nyt vielä meille kaikille, että kuka sen teki.”

Siinä vaiheessa kyyneleet alkoivat valua pitkin punapään poskia ja hän juoksi luokasta ulos niin kovaa kuin pääsi.
Sasuken suojeluvaisto syttyi ja hän juoksi hetkeäkään epäröimättä pojan perään, välittämättä huudoista, jotka huudettiin hänen peräänsä. Hän kiisi pitkin käytävää, muttei huomannut jälkeäkään punapäästä. Sasuke päätti mennä katsomaan Gaaran huoneesta, olisiko punapää kenties karannut sinne.
Päästyään C-käytävän alkupäähän, korppihiuksisen oli pysähdyttävä hetkeksi tasaamaan hengitystään. Hänen kylkiään pisti ja hän hengitti hyvin raskaasti. Kauaa ei Sasuke jaksanut seisoa paikoillaan, vaan hän lähti päättäväisin askelin kävelemään kohti Gaaran huonetta. Kun hän pääsi oven luo, hän ojensi kätensä avaamaan kahvan, mutta käsi jäi puolitiehen. Korppihiuksinen pohti hetken, rynnätäkö suoraan sisään vai koputtaisiko ensin. Lopulta Sasuke koputti rystysillään varovasti oveen ja kurkisti sisään.
Hän näki Gaaran istuvan sängyllään selin häneen, joten Sasuke ei osannut sanoa, oliko poika jo rauhoittunut.
    ”Gaara?” Sasuke kysyi arasti.

Gaara ei kuitenkaan vastannut. Hän ei kääntynyt, eikä reagoinut mitenkään, aivan kuin ei olisi edes kuullut Sasukea. Korppihiuksinen astui sisään, käveli sängyn luo ja istuutui Gaaran viereen. Hän käänsi katseensa toiseen poikaan ja hänen vatsansa muljahti. Kyyneleet valuivat edelleen punapään poskilla, mutta kasvojen ilme ei ollut kauhistunut tai järkyttynyt. Ne olivat luonnottoman ilmeettömät, kuin kuolleella. Silmät tuijottivat mitään näkemättä ikkunasta ulos.
    ”Gaara”, Sasuke sanoi uudestaan, tällä kertaa kovemmalla äänellä.

Punapää käänsi katseensa hyvin hitaasti Sasukeen ja tuijotti häntä sanomatta sanaakaan. Sasukea alkoi nolottaa, että oli korottanut ääntään, sillä toinen poika oli niin surkean näköinen. Äkkiä häpeä alkoi polttaa korppihiuksisen sisälmyksiä, hän ei voinut olla enää punapäälle vihainen, sillä ymmärsi nyt syyn tämän eilisiltaiseen käytökseen.
    ”Gaara, olen pahoillani”, hän sanoi arasti tutkaillen tarkasti Gaaran kasvojen ilmettä, joka ei värähtänytkään. ”Ja siitä eilisestä”, Sasuke jatkoi kiireesti. ”Olen oikeasti todella pahoillani. En olisi arvannut, että… No kuitenkin en minä yrittänyt sinua raiskata tai mitään, mutta-”
    ”Kyllä minä tiedän sen Sasuke”, Gaara sanoi ja hänen äänensä kuulosti tukkoiselta aivan kuin hänellä olisi flunssa ”Tiesin kyllä jälkikäteen, ettet yrittänyt mitään. Minä… minun kehoni vain reagoi, ennen kuin ehdin edes kunnolla ajatella.”
    ”Anteeksi”, Sasuke mutisi.
    ”Älä suotta pyytele, et sinä ole raiskannut minua.”

Heidän välilleen laskeutui syvä hiljaisuus. Kajaalit Gaaran silmien ympärillä olivat hieman levinneet silmien alapuolelta, mutta punahiuksinen ei ilmeisesti huomannut sitä, tai ei vain välittänyt. Hän oli lakannut itkemästä, mutta Sasuke huomasi, että hänen ripsensä olivat vielä täynnä kyyneliä.
    ”Milloin se tapahtui?” Sasuke kuiskasi ja läimäytti äkisti kätensä suunsa eteen tajutessaan mitä oli kysynyt.
    ”Muotoilit kysymyksesi väärin”, Gaara sanoi. ”Sinun olisi pitänyt kysyä: ’Milloin ne tapahtuivat’.”
     ”Mitä?” Sasuke huudahti kauhuissaan. ”Onko se tapahtunut montakin kertaa?”

Gaara hymähti ilottomasti ja painoi katseensa sylissään lepääviin käsiinsä.
    ”Sitä on tapahtunut kaksi vuotta muutaman kerran viikossa.”
    ”MITÄ?!” Sasuke huusi ja katsoi kauhuissaan vieressään istuvaa poikaa. ”Kuinka se on mahdollista? Sama henkilökö? Mutta-”
    ”Ei se ole mahdotonta”, Gaara keskeytti. ”Ainakin jos kyseessä on isäni.”

Sasuken teki mieli oksentaa. Oliko Gaaran oma isä käyttänyt häntä hyväkseen? Kuinka jonkun mieli saattoi olla niin kieroutunut, että raiskasi omaa poikaansa kahden vuoden ajan?
    ”Miksei asialle ole tehty mitään?” Sasuke kysyi pala kurkussa. ”Kyllähän laitoksenikin henkilökunta tietää mitä sinulle on tapahtunut, eikä isääsi ole siltikään tuomittu.”
    ”Kukaan ei usko minua”, Gaara sanoi heikosti ja kyynelet alkoivat taas valua hänen poskiaan pitkin. ”Ja ne jotka uskovat, eivät voi tehdä asialle mitään. Isällä on niin paljon suhteita, hänellä on vaikutusvaltaisia ystäviä, jonka vuoksi hän ei joutunut vastuuseen. Minut kuitenkin passitettiin mielentila tutkimukseen, kun olin yrittänyt itsemurhaa”, Gaara hipaisi tahattomasti vasenta rannettaan. ”He ehdottivat minulle tätä laitosta ja minä suostuin sen kummempia miettimättä, sillä tahdoin mahdollisimman kauaksi isästäni.”

Gaara veti väristen henkeä ja jatkoi:
    ”Silloin kun isäni soitti eilen, hän ehdotti, että tulisi käymään täällä ja neuvottelemaan hoitajien kanssa siitä, että minut olisi paras päästää kotiin. Mutta minä tietenkin kieltäydyin. Tosin en voi varmasti tietää, mitä hän voi saada päähänsä.”
    ”Ei hän voi sinua täältä noin vain hakea”, Sasuke sanoi yrittäen lohduttaa sanoillaan punapäätä.
    ”Unohdit, että isälläni on suhteita. Jos oikein kovasti tahtoo, hän voi hakea minut täältä jopa viikon sisällä. Minä en halua takaisin kotiin, sillä sama kierre vain tulee jatkumaan”, punapää voihkaisi ja hänen äänensä säröili pahasti viimeisten sanojen kohdalla. ”Minä aina pelkäsin perjantai-iltoja, kun hän meni kavereidensa kanssa ryyppäämään. Silloin ei voinut olla koskaan varma mitä tulisi tapahtumaan. Toivon aina, että hän löytäisi itselleen seuraa tai sammuisi. Joskus niin kävi, mutta erityisesti silloin, kun hänellä oli ollut huono ilta, niin... minäkin sain kyllä tuntea sen.”

Sasuken rintaa ahdisti tavattomasti, hän ei olisi halunnut kuulla enää sanaakaan, mutta kuunteli, sillä tajusi Gaaran tarvitsevan tukea juuri nyt. Hän laski kätensä varoen punapään olkapäälle, joka säpsähti hiukan kosketusta, muttei kuitenkaan vetäytynyt. Gaara kohotti katseensa Sasuken kasvoihin ja sanoi hiljaa:
    ”Hänellä on varsin mielenkiintoinen mielikuvitus. Hän rakastaa seksileikkejä. Se ehkä selittää, miksi en oikein pitänyt niistä kaulapannoista.” Gaara veti taas henkeä, ennen kuin jatkoi: ”Ja ne sähköhoidot, en ymmärrä mikä minuun silloin meni. Jotenkin kun olin niin hermostunut, niin tuli mieleen isä, minkä takia kehoni alkoi ylireagoida, jolloin sain paniikkikohtauksen.”
    ”Anteeksi, että olin niin tyly sinulle aamulla”, Sasuke kuiskasi ja pyyhkäisi kyyneleen varovasti pojan poskelta.
    ”Kyllä minä ymmärrän”, Gaara sanoi käheästi ja nojautui lähemmäs Sasukea.

Sasuke tunsi kuinka sydän hakkasi hänen rinnassaan kovempaa ja hän nojautui itsekin epävarmana lähemmäs. Punapää lähestyi hitaasti, mutta pysähtyi juuri kun heidän nenänsä olivat koskettamaisillaan toisiaan. Hän oli uskomattoman hyvännäköinen, vaikka meikit olivatkin levinneet ja hänen silmänsä punoittivat hiukan.
    ”Sasuke”, hän kuiskasi. ”Minä pidän sinusta, enemmän kuin kaverina.”
Sasuke punehtui vienosti ja mutisi: ”Niin minäkin sinusta.”

Heidän huulensa kohtasivat. Sen kaltaista suudelmaa Sasuke ei ollut koskaan saanut. Se oli aluksi hyvin arka ja tunnusteleva. Gaara raotti epävarmana suutaan enemmän ja Sasuke päästi kielensä hivelemään hellästi Gaaran kieltä, joka vastasi hieman arasti, mutta kuitenkin innokkaasti. Sasuke ei yrittänyt mennä yhtään pidemmälle, sillä ymmärsi, että hänen olisi edettävä Gaaran tahdissa.
Lopulta he vetäytyivät toisistaan ja Sasuke tutkaili huolestuneesti punapäätä, joka oli punehtunut hieman poskiltaan.
    ”Onko kaikki hyvin?” Sasuke kysyi epävarmana.
    ”Joo”, Gaara vastasi hiljaa ja käpertyi Sasuken kainaloon ja sulki silmänsä.

Sasuke silitti hellästi pojan punaisia hiuksia ja hymyili hiukan.
    ”Haluatko, että jään tähän? Siis ihan vain vierellesi.”

Gaara kohotti katseensa ja painoi huulensa hellästi korppihiuksisen poskelle.
    ”Jää vain. Ja Sasuke, älä turhaan ylihuolehdi, minä kyllä luotan sinuun.”