8. luku Hiron kosto


Selvisi, että Gaara oli kuin olikin saanut lievän aivotärähdyksen. Hän oli käynyt hyvin huonovointisesti ja hänen keskittymiskykynsä oli herpaantunut useaan otteeseen. Paikalle oli kutsuttu Sakura ja muutama muu hoitaja, jotka olivat määränneet Gaaralle kolme päivää vuodelepoa. Kun Gaaralta kyseltiin kuka hyökkääjä oli ollut, hän oli valehdellut, ettei muistanut, minkä hoitajat nielivät kyselemättä sen enempää.
Sasuke ei kuitenkaan aikonut antaa periksi, seuraavana päivänä hän oli aamiaispöydässä hyökännyt Hiron kimppuun ja upottanut tämän kasvot puurolautaseen. Hiro oli lyönyt takaisin ja pian alkoi sellainen tappelu, millaista ei ollut laitoksella vuosikymmeniin nähty. Loppujen lopuksi Iruka ja Orochimaru olivat repineet pojat irti toisistaan ja Orochimaru oli määrännyt molemmille rangaistukeksi puhdistaa ruokala niin puhtaaksi, ettei siellä olisi yhtäkään likatahraa.
Gaara oli hieman suuttunut Sasukelle siitä, että tämä oli mennyt tappelemaan, mutta ei ollut saanut korppihiuksista edes häpeämään tekoaan.

Kolme päivää oli pian kulunut, mikä tarkoitti sitä, että Gaaran oli palattava taas opiskelun pariin.
Oli aamu ja auringonsäteet tulvivat verhojen välistä kirkkaana suoraan punapään suljetuille silmäluomille. Poika räpytteli silmiään ja nousi vaivalloisesti istualleen. Häntä väsytti tavattomasti, koska hänet oli kolmena peräkkäisenä yönä herätetty kahdesti yössä ja kyselty vointia. Gaara vilkaisi tuolissa torkkuvaa Sakuraa, jonka oli ollut määrä valvoa häntä sen yön. Gaara nousi ylös vuoteestaan ja tuuppi tytön hereille.
    ”Häh, häh? Mitä nyt?” Sakura touhotti ja vilkuili vimmatusti vasemmalle ja oikealle.
    ”Olit nukahtanut, niin herätin sinut vain.”
    ”APUA! En minä olisi saanut nukahtaa, jos vointisi olisi huonontunut tai jotain muuta kauheaa!” Sakura kiljaisi.
    ”Turha siitä on nyt sählätä, kun ei tapahtunut mitään”, Gaara muistutti.
     ”Niin kai… mutta mikä on olotilasi?”
    ”Ihan hyvä kai, ainakin parempi kuin edeltävinä päivinä.”
    ”No hyvä, voit sitten toimia normaalin päiväjärjestyksen mukaan. Sasuke kai antoi jo tämän viikon työjärjestyksen sinulle? Mutta muista, että jos sinua huimaa tai oksettaa tai päätäsi särkee, niin silloin-”
    ”Silloin ilmoitan jollekin hoitajalle ja menen lepäämään. Joo tiedetään, olet hokenut sitä koko ajan.”

Sakura punehtui hieman, mutta poistui kiireesti, jotta Gaara saisi vaihdettua vaatteensa.
Puettuaan Gaara vilkaisi työjärjestystään ja huomasi, että hänellä oli seuraavaksi Irukan yhteiskuntaopin tunti. Hän kiiruhti, vaikka Sakura oli nimenomaan kieltänyt häntä kiirehtimästä, kolmanteen kerrokseen missä tunti pidettäisiin.
    ”Gaaaaraaaaa!” kuului huuto ja samassa hän näki Naruton, joka pomppi hänen edessään mielipuolisesti. ”En tiennyt, että tulet tänään oppitunneille!”
    ”Naruto suksi kuuseen siitä, etkö tajua, ettei Gaaraa saa stressata yhtään enempää?” Sasuke ärähti ja työnsi Naruton sivuun.
    ”En minä häntä stressaakaan, minä vain tervehdin häntä!”
    ”Tervehtiä voi monella tapaa.”
    ”Ja mikähän mahtaa olla neidille sopiva tervehdystapa?”
    ”Haista vittu.”
    ”Ohoo… aika mielenkiintoisia tervehdystapoja sinulla Sasse.”

Sasuke pyöritteli ärtyneenä silmiään, jolloin Gaara kietoi kätensä hänen vyötäisilleen ja sanoi kiusoittelevasti:
    ”Toivottavasti et tervehdi minua noin.”
    ”Sinäkin Brutukseni”, Sasuke murahti saaden Naruton nauramaan vahingoniloisesti.

Äkkiä kuului vihjailevia vihellyksiä heidän vasemmalta puoleltaan ja kolmikko kääntyi katsomaan äänen suuntaan. Siellä olivat Hiro ja hänen ystävänsä ja he kävelivät kolmikon luokse kasvoillaan tuttu ylimielinen ilme.
    ”Jaahas. Sasuke onkin ilmeisesti alkanut Naruton sijasta panemaan tuota punapäätä”, Hiro letkautti saaden kaverinsa repeämään ilkeään nauruun.

Gaara punastui helakanpunaiseksi ja aikoi irrottautua Sasukesta, mutta tämä tiukensi otettaan pojasta ja sanoi Hirolle kylmästi:
    ”Ja mitähän se sinulle kuuluu? Et ole äitini. Etkä sen puoleen poikaystävänikään.”
    ”En onneksi. Mahdoitko se olla sinä, joka tuon raiskasi?” Hiro sanoi muka miettiväisellä äänellä.

Se oli vikatikki. Sasuke päästi Gaarasta irti ja syöksähti kohti Hiroa, mutta punapää tarttui korppihiuksista käsivarresta yllättävän napakasti kokoonsa nähden.
    ”Anna olla. Ei sinun tarvitse välittää tuollaisesta paskapuheesta.”
    ”Oho kiiruhtiko poikaystävä apuun? Täytyy myöntää, että tämänkertainen poikaystäväsi on parempi kuin tuo blondi”, Hiro naljaili.
    ”Pää kiinni!” Sasuke ärähti.
    ”Hiro ja Sasuke! Taasko te tappelette?” kuului Irukan huuto. ”Nyt tämä peli saa riittää, eikö muka ruokalan siivoaminen riittänyt?”

Hiro ja Sasuke perääntyivät kauemmas eivätkä vilkaisseetkaan toisiinsa. Gaara huokaisi syvään. Tästä oli tulossa selvästikin pitkä päivä.

*

Gaara makasi vuoteellaan käpertyneenä Sasuken kainaloon. Oli jo ilta ja pian heidän olisi aika mennä nukkumaan, nyt oli iltahissukan aika, jolloin kaikkien olisi pitänyt olla hiljaa huoneissaan ja rauhoittua ennen nukkumaanmenoa. Sasuke oli kuitenkin hipsinyt salaa Gaaran huoneeseen ja vetänyt tämän kainaloonsa.
Gaaran pää oli korppihiuksisen leuan alla, joten hän ei nähnyt, oliko tämä nukahtanut.
    ”Sasuke?” Gaara kysyi hiljaa.
    ”Mmm?”
    ”Nukutko sinä?”
    ”En.”

Keskustelu tyssäsi siihen. Punapään olisi tehnyt mieli jutella jostain, mutta Sasuke vaikutti jotenkin passiiviselta, joten hän pysyi hiljaa. Mutta äkkiä hiljaisuuden rikkoikin Sasuke, joka sanoi:
    ”Vaikutat jotenkin hermostuneelta.”
    ”Kuinka niin?”
    ”Olet niin jännittynyt.”
    ”Ai”, Gaara sanoi tyhmästi.

He olivat hetken hiljaa, kunnes Gaara mutisi:
    ”Mietin vain…”
    ”Mitä?”
    ”Äh, tämä on ihan tyhmä juttu.”
     ”Sano vain”, Sasuke kehotti ja tiukensi otettaan Gaarasta.
    ”Miksi sinä oikein pidät minusta?”
    ”Miksi minä en pitäisi sinusta?” Sasuke kysyi ihmeissään.
    ”Se oli tyhmä kysymys. Unohda se!”
     ”Pidän sinusta, koska sinä olet rehellinen, kiltti, uskollinen”, korppihiuksinen sanoi. ”Ja kaunein olento maan päällä.”

Gaara punastui Sasuken sanoista, muttei sanonut mitään. Sasuke suikkasi kevyen suukon pojan punaisiin hiuksiin ja silitti hellästi tämän selkää. Gaara rentoutui hänen silityksestään ja sulki tyytyväisenä silmänsä.
He makailivat siinä hetken, kunnes ovi aukeni ja sisään astui hiukan poskipäiltään punastunut Sakura.
    ”Nyt on nukkumaanmenoaika. Ehkä olisi parasta Sasuke, että… menisit omaan vuoteeseesi.”

Pojat nousivat istualleen ja Gaara haukotteli makeasti. Sasuke painoi huulensa Gaaran huulille, joka punastui, koska Sakuran läsnäolo sai hänet hieman epävarmaksi. Sitten Sasuke nousi vuoteelta ja sanoi:
    ”Nähdään aamulla. Hyvää yötä.”
    ”Hyvää yötä.”

Sasuke poistui Sakura perässään huoneesta. Gaaralla kesti hetken tajuta, miksei ollut saanut unilääkettään, mutta muisti sitten, että hän ei saisi syödä unilääkkeitä viikkoon.
Hän vaihtoi päälleen yöpukunsa ja istahti vuoteelleen. Äkkiä hän kuuli oudon kahahduksen, muttei ehtinyt katsoa, mikä sen oli aiheuttanut, sillä silloin käsi peitti hänen suunsa. Gaara huudahti pelästyksestä, mutta se tukahtui suuta peittävään kämmeneen. Hän tunsi jonkin kylmän ja terävän hipaisevan kaulaansa ja tajusi sen olevan veitsi. Hän ei uskaltanut liikahtaakaan, sillä oli varma, että veitsi lävistäisi hänen kaulavaltimonsa millä hetkellä hyvänsä. Pojan sydän tuntui nousseen kurkkuun, veri kohisi korvissa ja hengitys oli kiihtynyt tiheäksi ja vaivalloiseksi.
    ”Shh”, veitsen pitelijä hyssytteli. ”Sinä tulet nyt kiltisti ilman mitään vastaväitteitä ja rimpuilua tai viillän kurkkusi auki. Ja sama tulee tapahtumaan myös viehättävälle poikaystävällesi.”

Silloin Gaara tunnisti kuka puhuja oli. Se oli Hiro, itsetyytyväisestä äänensävystä ei voinut erehtyä.
    ”Nyt nouset ylös ja kuljet sinne minne minä määrään. Ja jos päästät inahduksenkin, tiedät mitä tulee tapahtumaan.”

Gaara nousi ylös kuin transsissa. Hänen kaikki aivonsa huusivat puolustautumiskäskyjä, mutta raajat eivät totelleet. Hänen jalkansa tuntuivat kävelevän kuin itsestään ovelle. Punapää pysähtyi oven poskeen, hän voisi yrittää rimpuilla itsensä vapaaksi, Naruton huone olisi aivan vastapäätä. Hän ei kuitenkaan uskaltanut, hänen aivonsa olivat aivan jäässä. Gaaralla ei ollut hajuakaan mitä tulisi tapahtumaan, eikä toisaalta halunnut tietää. Mitään miellyttävää se ei voisi olla.
     ”Eteenpäin”, Hiro suhahti hänen korvaansa.

Gaara lähti haparoivin askelin kävelemään käytävää pitkin. Heidän kulkunsa oli hidasta, sillä Hiro roikkui Gaarassa, eikä tämä voinut järkytykseltään kävelemään nopeampaa. Sitten Hiro nopeutti tahtia hänen takaansa ja punapään oli pakko kävellä yhtä nopeasti kuin hän, vaikkei se helppoa ollutkaan.
He laskeutuivat portaita pohjakerrokseen. Gaara vavahti muistaessaan sähköhoidot, jotka oli pidetty pohjakerroksessa. Ei kai Hiro aikonut antaa hänelle sähköhoitoja? Hänhän oli puhunut jostain ”spesiaali-yllätyksestä”. Mutta Hiro ei johdattanutkaan häntä sähköhoitohuoneeseen, vaan vei hänet aivan käytävän päähän ja työnsi hänet ovesta sisään. Huone oli hyvin karu, seinät olivat harmaata graniittia ja lattia kylmää kiveä. Huoneessa oli vain yksi pöytä ja sen ääressä kaksi puutuolia. Heikko kuun valo tulvi sisään kahdesta ikkunasta, jotka oli suojattu rautakaltereilla.
Hiro päästi punapäästä irti ja sulki oven takanaan. Gaaran hämmästykseksi hän työnsi veitsen tuppeen ja hymyili itsetyytyväisesti niin kuin aina.
    ”Mitä sinä oikein haluat?” Gaara kysyi hengästyneenä.
    ”Sitä sopiikin kysyä. Tuo matkakin oli kerrassaan ratkiriemukas. Oli hauska huomata, että sinäkin pelkäät.”

Gaara pakotti kasvoilleen mahdollisimman neutraalin ilmeen ja sanoi:
    ”No jos siinä oli kaikki, niin minä häivyn.”
    ”Ei, siinä ei ollut kaikki”, Hiro sanoi ja siirtyi oven eteen seisomaan.
     ”Ajattelitko hakata minut?” Gaara pilkkasi. ”Tai puukottaa? Siitä vaan. Nyt kun on alku järkytyksestä päästy, niin ei tunnu varmaan missään.”
    ”En ajatellut”, Hiro sanoi ja käveli Gaaran eteen joka perääntyi vaistomaisesti muutaman askeleen. ”Minulla oli mielessäni jotain aivan muuta.”

Gaaraa alkoi hermostuttaa Hiron äänen sävy ja hän perääntyi monta askelta, mutta Hiro seurasi päättäväisesti perässä. Lopulta punapään selkä osui huoneen seinään ja hän tajusi olevansa ansassa. Hiro tarttui häntä niin tiukasti olkapäistä, että sattui. Mutta sitten hän tarttuikin toisella kädellä Gaaran leuasta ja käänteli tämän päätä kuin arvioiden.
Gaaraa tilanne ahdisti tajuttomasti, Hiron sormet olivat kylmät kuin teräs.
    ”Häivy”, Gaara sai sanotuksi.
    ”En, ennen kuin olen tehnyt tämän loppuun”, Hiro sanoi käheästi naurahtaen ja painoi otsansa kiinni Gaaran otsaan.

Kylmät väreet syöksähtivät pitkin Gaaran selkää ja hänen suustaan karkasi värisevä hengitys. Ennen kuin hän ehti tehdä mitään, Hiro painoi huulensa kovakouraisesti punapään huulille ja kiskoi tätä hiuksista.
Gaara tunsi menevänsä aivan lukkoon. Jos hän jotain oli odottanut, niin ei ainakaan tätä. Hän yritti vetäytyä Hiron otteesta, muttei pystynyt. Tuntui kuin hänen sisäänsä olisi ruiskutettu jotain lamaannuttavaa myrkkyä, joka esti häntä liikkumasta. Kun Hiro irrottautui, hän hymähti tyytyväisenä:
     ”Taisin löytää heikon kohtasi, vai mitä?”

Gaara ei vastannut, häntä pelotti niin hirveästi, että vapisi kuin horkassa. Hiro ei kuitenkaan ollut odottanut vastausta vaan ryhtyi avaamaan punapään housuja. Kun Gaara tajusi mitä tämä aikoi tehdä, hän valahti polvilleen, koska hänen polvensa olivat niin vetelät, ettei hän jaksanut enää seistä. Hiro ei kuitenkaan tästä välittänyt vaan heitti omat housunsa syrjään kasvoillaan tunteeton ja kylmä ilme.
    ”Kontillesi”, hän komensi.
    ”Ei”, Gaara voihkaisi.

Hiro tarttui häntä hiuksista ja tukisti kovakouraisesti.
     ”Jos et nyt mene kontillesi ja ole kunnolla, minä menen Sasuken huoneeseen ja viillän hänen kurkkunsa auki.”

Kyyneleet karkasivat Gaaran poskille. Hän tiesi, ettei voisi perääntyä, hän ei voisi antaa Sasuken kuolla. Punapää asettui kontilleen ja tukahtuneet nyyhkäykset karkasivat hänen suustaan. Hiro ei tästä välittänyt vaan veti pojan housut kylmästi alas. Gaara kuuli kuinka pojan hengitys alkoi hieman kiihtyä kiihotuksesta.
     ”Voit huutaa niin paljon kuin haluat”, Hiro sanoi ja Gaara tunsi tämän miehuuden kovana toista pakaraansa vasten. ”Tämä on äänieristetty huone.”

Gaara yritti rauhoittua. Se olisi kohta ohi, hän yritti vakuuttaa itselleen. Oli pysyttävä rentona, niin se ei sattuisi niin paljoa. Mutta se oli mahdotonta, pelko oli jäykistänyt hänet.
Äkkiä Gaara tunsi valtavaa kipua, joka sai hänet huutamaan tuskasta. Vaikka hän oli kokenut tämän kivun useasti, se tuntui aina yhtä pahalta, kuin haavalta, joka aukeni aina uudestaan ja uudestaan. Hiro tuntui repivän vanhat arvet auki ja ripottelevan niihin suolaa, hän likasi Gaaran tahrattua kehoa yhä saastaisemmaksi. Värit kieppuivat punapään silmissä, häneltä katosi ajantaju, hänestä tuntui kuin olisi ollut siinä jo tuntikausia kärsien tuskaansa Hiron kiihtyneen hengityksen soidessa hänen korvissaan.
Äkkiä Hiro tuntui kiihdyttävän tahtia, mikä sai Gaaran valittamaan tuskasta. Sitten Hiro jäykistyi ja Gaara tunsi kuinka poika laukesi hänen sisälleen. Mustahiuksinen vetäytyi hänestä, jolloin punapää lysähti maahan makaamaan. Häntä hävetti. Hän oli taas alistunut ilman vastaväittelyitä, miksi hän alistui niin helposti? Hänen olisi pitänyt kieltäytyä, potkia, lyödä, purra tai edes jotakin. Gaara iljetti suunnattomasti oma heikkoutensa, eikä hän olisi halunnut mitään muuta kuin tappaa itsensä.
    ”Ylös”, Hiro komensi. Gaara ei reagoinut mitenkään.

Poika huokaisi ärtyneenä ja nosti punapään kauluksista seisaalleen.
    ”Nosta housusi ylös ja ala painua huoneeseesi. Ja jos kerrot jollekin, niin voit olla varma, että tämä ei jää viimeiseksi kerraksi.”

Gaara nosti housunsa kädet täristen ja ryntäsi sitten ovesta ulos niin nopeasti kuin pääsi. Hän kompuroi portaat ylös ja pysähtyi vasta C-käytävän edessä. Punapää harkitsi sekunnin murto-osan ajan menevänsä Sasuken luo, mutta muisti sitten Hiron sanat ja lähti sitten ontumaan hitaasti kohti huonettaan.
Gaara tunsi itsensä likaiseksi, tahratuksi. Juuri kun hän oli alkanut toipua isästään, juuri kun hän oli ollut varma, ettei häntä uhkaisi täällä mikään, Hiron piti tulla ja pilata kaikki. Gaara puri huultaan niin kovaa, että veri purskahti hänen suuhunsa, muttei välittänyt. Millään ei tuntunut olevan enää väliä.
    ”Gaara?”

Gaara käänsi katseensa vasemmalle ja näki Naruton, joka kurkisti huoneensa oven raosta kasvoillaan hyvin hämmentynyt ilme. Häpeän tunne voimistui hänen sisällään ja hän peitti kädellä suunsa, jotta hän ei alkaisi itkeä. Kyyneleitä hän ei voinut kuitenkaan estää, vaan ne valuivat vuolaina hänen kasvoillaan. Naruto kalpeni säikähdyksestä ja riensi Gaaran vierelle.
    ”Gaara, mikä hätänä? Ole kiltti ja kerro.”

Enää Gaara ei voinut itselleen mitään, voimakkaat nyyhkäykset karkasivat hänen suustaan. Naruto kiersi pelästyneenä kätensä pojan olkapäiden ympärille ja puheli rauhoittavasti:
     ”No niin shh… Ei mitään hätää. Mennään tänne minun huoneeseeni.”

Naruto talutti Gaaran sisään huoneeseensa ja ohjasi tämän sängylleen istumaan. Gaara ei kuitenkaan rauhoittunut, hän valahti kyljelleen sängylle ja nyyhki Naruton peittoon.
    ”Gaara rauhoitu. Mikä sinun on?” Naruto sanoi hädissään ja istahti pojan vierelle.

Gaara ei vieläkään vastannut. Hän ei pystynyt, häntä hävetti liikaa.
    ”Haluan kuolla”, Gaara valitti.
    ”Shh… Gaara rauhoitu nyt. Onko tämä paniikkikohtaus tai jotain?”
    ”Ei.”

Naruto silitti arasti Gaaran selkää, mikä sai tämän vavahtamaan rajusti. Naruto veti kätensä nopeasti pois ja tuijotteli polviaan. Gaara vaistosi, että blondi oli hermostunut, mutta ei jaksanut välittää siitäkään. Hän ei voinut muuta kuin kieriä itsesyytöksissä.
     ”Haenko Sasuken?” Naruto sanoi lopulta.
    ”Ei, Sasuke ei saa tietää!” Gaara huudahti. Ajatus siitä, että Sasuke saisi tietää mitä oli tapahtunut, sai hänet voimaan pahoin. Miten Sasuke voisi sen jälkeen enää katsoa häntä ilman, että tunsi suurta vastenmielisyyttä?
     ”Tietää mitä?” Naruto kysyi hätääntyneenä.

Gaara purskahti taas nyyhkytyksiin, mikä sai Naruton järkyttymään entisestään.
    ”Minä haen Sasuken, hän tietää mitä tehdä”, blondi sanoi ja poistui huoneestaan ennen kuin Gaara ehti sanoa siihen mitään.

Gaara ei jaksanut juosta Naruton perään. Hän oli henkisesti niin väsynyt, ettei jaksanut edes ajatella sellaista vaihtoehtoa. Punapää rutisti Naruton peittoa nyrkkiinsä aivan kuin se olisi ollut syy hänen tuskaansa. Gaara halusi tappaa itsensä, mutta hän ei olisi luultavasti jaksanut edes tehdä sitä.

*
Gaara istui keittiön pöydän ääressä, täysin uppoutuneena matematiikan läksyihinsä. Talossa ei ollut muita, isä oli mennyt baariin iltaa viettämään ja Gaaran sisarukset olivat muuttaneet muutama kuukausi sitten.
Punapää hieroi rystysillään otsaansa. Ajatus ei tuntunut kulkevan ollenkaan, numerot vain pyörivät sekopäisesti hänen päässään.
    ”Viereinen kateetti jaettuna hypotenuusalla? Ööh, cosini siis?” Gaara mutisi itsekseen ja naputteli epämääräisesti pöydällä lepäävää laskintaan.

Äkkiä ulko-ovi pamahti auki ja punapää kohotti vaistomaisesti katseensa äänen suuntaan. Se oli hänen isänsä, joka asteli melkoisen ärtyneen näköisenä sisään. Gaara siirsi katseensa kiireesti takaisin laskuihinsa, sillä aavisti, että isää ei tulisi ärsyttää nyt millään tavalla. Isä oli muutenkin ollut viime kuukausina jotenkin outo. Siitä asti kun Gaaran vanhempi veli Kankurou oli muuttanut, isä oli alkanut juomaan enemmän kuin normaalisti. Kankurou oli tosin aina ollut isän lellikki ja silmäterä, joten ehkä isä tunsi itsensä hieman yksinäiseksi? Gaara oli aina ollut hiljainen ja syrjään vetäytyvä, eikä hirveästi ollut viettänyt aikaa perheen kanssa. Kuitenkin isä oli aina isä ja punapään kävi siksi tätä hieman sääliksi. Tosin isä oli nykyään paljon aggressiivisempi kuin ennen. Joskus Gaarakin sai kunnon korvapuustin, jos oli liian myöhään ulkona, tai sattui vain häiritsemään miestä silloin, kun tämä oli huonolla tuulella.
    ”Mitäs sinulla siinä on?” isä kysyi äkisti hänen selkänsä takaa ja Gaara säpsähti hiukan, sillä ei ollut huomannut isänsä siirtyneenä hänen tuolinsa taakse.

Gaara vilkaisi hiukan olkansa yli ja mutisi epämääräisesti:
    ”Matikan läksyjä vaan…”
    ”Trigonometriaa vai?” hänen isänsä sanoi ja kumartui hiukan lähemmäs, ikään kuin olisi ollut hyvinkin kiinnostunut trigonometriasta.
    ”Niin.”
    ”Vai niin, vai niin”, mies mutisi ja Gaara haistoi selvästi hänen hengityksestään viinan hajun. ”Tiedätkö, minulla oli tänään aika huono ilta”, hän jatkoi äkisti.
    ”Ai”, Gaara sanoi, kun ei muutakaan keksinyt.
    ”Niin. Naisia olisi ollut vaikka mitenkä paljon, mutta kaikki olivat ihan samanlaisia. Saastaisia pikku huoria, joille ei mikään kelpaa!” miehen ääni kohosi jo melkein huudoksi.

Gaara ei vastannut, vaan tuijotti tiivisti vihkoaan, sillä hänestä aihe alkoi jo käydä melko kiusalliseksi. Äkkiä isä suoristautui seisaalleen ja siirtyi punapään vierelle. Gaara kohotti katseensa ylös isänsä kasvoihin ja tämä kumartui sen verran, että heidän kasvonsa olivat samalla tasalla. Mies ojensi kätensä ja tarttui poikaa leuasta kiinni ja tuijotti tätä intensiivisesti suoraan silmiin.
    ”Isä, mitä sinä…?”

Enempää ei Gaara ehtinyt sanoa, sillä isä oli painanut huulensa kovakouraisesti poikansa huulille. Punapää jähmettyi järkytyksestä. Miksi isä teki näin? Tämän oli oltava jotain todella pahaa unta.
Gaara yritti pyristellä isänsä otteesta, mutta tämä piti tiukasti kiinni ja suuteli poikaa erittäin aggressiivisesti. Lopulta mies irrotti huulensa pojan huulista ja katsoi tätä silmissään outo kiilto.
Gaara loikkasi kiireesti ylös tuolistaan pöydän toiselle puolelle ja tuijotti isäänsä järkyttyneenä.
    ”Isä, miksi teit noin?” punapää kysyi vapisevalla äänellä.

Mies ei vastannut vaan kiersi pöydän toiselle puolelle, jolloin Gaara yritti paeta, mutta hänen isänsä tarttui häntä tiukasti ranteesta. Punapää yritti riuhtoa kättään vapaaksi, mutta isän ote oli tiukka.
    ”Päästä irti!”
    ”Kuulut minulle”, isä sanoi sieppasi Gaaran syliinsä.

Mies kantoi rimpuilevan pojan makuuhuoneeseensa ja laski hänet vuoteelle.
    ”Mitä sinä aiot?” punapää kysyi kauhunsekaisella äänellä.

Isä ei vastannut vaan alkoi riisua vaatteita päältään kasvoillaan ilme, joka kuvasti silkkaa himoa.
    ”Isä ei!”

*

Naruton huoneen ovi avautui äkisti ja Naruto ryntäsi sisään perässään erittäin huolestuneen näköinen Sasuke.
    ”Gaara, mikä on?” Sasuke kysyi ja istahti Gaaran viereen.

Gaara ei vastannut vaan nyyhkytti edelleen peittoon.
    ”Gaara kiltti”, Sasuke maanitteli ja sipaisi pojan kasvoja hellästi etusormellaan.

Gaara vavahti jälleen, jolloin Sasuke vetäisi Naruton tapaan kätensä kiireesti pois.
    ”Kertoiko hän sinulle mitä on tapahtunut?” Sasuke kysyi Narutolta.
    ”Ei”, Naruto sanoi apeasti. ”Hän sanoi vain, että haluaa… kuolla.”

Sasuke kalpeni lakananvalkoiseksi ja kääntyi sitten takaisin Gaaran puoleen.
    ”Gaara, onko joku satuttanut sinua?” hän kysyi yrittäen pitää äänensä tasaisena.

Gaaran nyyhkytys loppui kuin seinään. Häntä pelotti. Jos Sasuke saisi tietää…
    ”Löikö joku sinua?” Sasuke jatkoi edelleen, jolloin Gaara pudisti päätään. ”Mitä sinulle on tehty?”
    ”En halua…” Gaara mutisi itkuisesti.
    ”Gaara-kulta, on tärkeää, että saan tietää.”
    ”En pysty”, Gaaran ääni oli enää pelkkä kuiskaus.
    ”Tule tänne”, Sasuke sanoi ja nosti pojan hellästi syliinsä istumaan.

Gaara painoi päänsä Sasuken rintakehää vasten, pojan ominaishaju tuntui rauhoittavan häntä hiukan. Vapinaa hän ei kuitenkaan saanut loppumaan. Sasuke silitti varovasti hänen hiuksiaan, mikä tuntunut lainkaan pahalta vaan tutulta ja turvalliselta.
    ”Kuka sinua satutti? Hiroko?” Sasuke kysyi, jolloin Gaara päätti nyökätä, hän ei jaksanut enää edes valehdella. ”Mitä hän teki?”

Gaara vavahti rajusti ja häntä alkoi taas itkettää, mutta hän nieli itkunsa.
    ”Hä-hän… Teki sen minkä isäkin teki”, hän sanoi ääni vavahdellen, jolloin hän tunsi Sasuken jäykistyvän.
    ”Mitä?” tämä älähti.
    ”Anteeksi”, Gaara nyyhkäisi.
    ”Se perkeleen mulkku! Minä kuristan sen pikku paskan ja väännän sen pallit umpisolmuun!” Sasuke raivosi, jolloin Naruto hyssytteli häntä hätääntyneenä, etteivät muut heräisi.
    ”Sasuke anteeksi. Minun olisi pitänyt vastustella enemmän. Minä-”
    ”Sinulla ei ole mitään anteeksipyydettävää, vaan sillä helvetin kusiaivolla. Minä tapan sen!”
    ”Sasuke älä! Hiro sanoi…” Gaara nielaisi ennen kuin jatkoi. ”Hän sanoi, että jos kerron jollekin, niin tämä ei jää viimeiseksi kerraksi.”
    ”Älä huoli, minä pidä huolen, että niin ei tule käymään.”
    ”Sasuke kiltti!” Gaara voihkaisi ja sortui jälleen itkemään.
    ”Sasuke… Ehkä meidän pitäisi antaa tämä tämän kerran olla”, Naruto sanoi epävarmasti.

Sasuke tuijotti poikaa raivoissaan ja sihisi:
    ”Kuinka voit edes ehdottaa tuollaista? Luuletko, että minä voin olla kuin mitään ei olisi tapahtunut?”
    ”Niin mutta jos et pystynyt estämään tätä tapahtumaa, niin kuinka voisit estää sen vastaisuudessa? Olithan sinä jo saanut ennakkovaroituksen, kun Gaara hakattiin.”

Sasuke vaikeni, sillä tiesi Naruton olevan oikeassa. Hän ei voinut vahtia Gaaraa joka ikinen sekunti. Muutenkin Hirolla oli paljon kavereita, joten he olisivat alakynnessä.
    ”Olkoon”, Sasuke murahti. ”Toistaiseksi.”
    ”Kiitos”, Gaara henkäisi.
    ”Minä vien sinut vuoteeseesi.”

Sasuke nosti Gaaran kevyesti ja käveli ulos Naruton huoneesta vastapäätä olevan Gaaran huoneeseen. Hän käveli sängyn luo ja laski punapään varovaisesti siihen. Hän peitteli pojan hellästi ja painoi huulensa tämän otsalle.
    ”Sasuke, voinko pyytää jotain?” Gaara kuiskasi.
    ”Ihan mitä tahansa.”
    ”Voitko jäädä vierelleni täksi yöksi?”
    ”Tietenkin.”

Gaara siirtyi hieman, jotta Sasukekin mahtuisi hänen vuoteeseensa. Punapää painautui aivan korppihiuksiseen kiinni ja sulki silmänsä. Sasuke kietoi kätensä suojelevasti hänen ympärilleen ja sulki myös silmänsä.
Kumpikaan ei nukkunut sinä yönä silmäystäkään.