9. luku Paha virhe


Sasuke makasi hiljaa, Gaara kainalossaan, valon tulviessa hitaasti ikkunoista sisään. Hän tiesi, ettei poika nukkunut, muttei silti tahtonut rikkoa hiljaisuutta.
Äkkiä oveen kuitenkin koputettiin ja sisään astui Sakura. Nähdessään Sasuken Gaaran vierellä, hän veti kätensä puuskaan ja sanoi ärtyneesti:
    ”Sasuke, enkö minä käskenyt sinua pysymään omassa vuoteessasi? Tämä alkaa mennä ihan mahdottomaksi!”
    ”Sakura, voisitko olla tämän kerran pää kiinni?” Sasuke sanoi ja käänsi kasvonsa Sakuraan päin.

Sakuran kasvot punehtuivat pidätellystä raivosta, mihin korppihiuksinen ei tuntunut reagoivan mitenkään. Hän vain tuijotti kylmästi takaisin.
    ”Sakura, voisitko tuoda masennuslääkkeeni?” Gaara sanoi äkkiä heikolla äänellä.
    ”Gaara, mikä on olo?” Sasuke kysyi kääntäen katseensa kiireesti punapään marmorin valkeisiin kasvoihin.

Gaara vain pudisti päätään ja painoi kasvonsa vasten korppihiuksisen rintakehää, joka ärähti Sakuralle:
    ”Voisitko nyt vain hakea sen lääkkeen Gaaralle?”
    ”Mutta ei hänen kuulu saada se kuin iltaisin”, Sakura intti itsepäisesti.

Sasuke käänsi katseensa jälleen Sakuraan ja tällä kertaa hänen kasvonsa kuvastivat silkkaa inhoa.
    ”Etkö sinä ymmärrä, että jos Gaarasta tuntuu siltä, että hän tarvitsee lääkkeen, niin hän myös tarvitsee!”
    ”Lääkkeitä ei tule antaa sen enempää kuin on tarvis”, Sakura huudahti. ”Usein potilas kokee tarvitsevansa lääkkeen, mutta periaatteessa hän tulisi toimeen ilman sitäkin. Gaara-kun”, hän jatkoi lempeämmällä äänellä. ”Ymmärrän, että sinua saattaa ahdistaa, mutta luultavasti se johtuu siitä, ettet ole saanut muutamaan päivään unilääkettä, mikä saa kehosi reagoimaan.”
    ”Kyse ei ole siitä!” Sasuke ärjäisi.
    ”No mistäs sitten?”

Sasuke puraisi huultaan. Hän ei voinut kertoa asiasta Sakuralle, sillä tiesi, ettei Gaara olisi halunnut sitä.
    ”Antaa olla”, Gaara sanoi tukkoisella äänellä.
    ”Ei! Sinun on saatava lääkkeesi, jos tarvitset niitä oikeasti!” korppihiuksinen huudahti.
    ”Älä huuda Sasuke”, Gaara sanoi hiljaa.

Sasuke vaikeni nolostuneena ja sipaisi hellästi punapään poskea, tosin tämä ei reagoinut siihen mitenkään.
    ”No, tulkaa nyt kuitenkin aamiaiselle”, Sakura tokaisi ja sulki oven perässään.
    ”Mennäänkö Gaara?” Sasuke kysyi pehmeästi.
    ”En minä voi. Mene sinä vain.”
    ”Sinun pitäisi kyllä oikeasti syödä jotain. Olet aaveen näköinen.”
    ”Mutta Hiro…”
    ”Minä olen kanssasi, älä siitä huolehdi.”
    ”Mutta kun…” Gaara sopersi. ”Jo pelkkä ajatuskin hänestä saa minut ahdistumaan. Jos hän vilkaiseekin minua, niin en varmaan kestä edes sitä.”

Sasuke tarttui punapäätä hellästi leuasta, yrittäen tavoittaa hänen katsettaan, mutta Gaara katsoi poispäin.
    ”Miksi käännät katseesi pois?”
    ”Minua hävettää niin paljon.”
    ”Ole kiltti ja katso minuun.”

Vihreät silmät kohtasivat tummat, mutta vain hetkeksi, sillä Gaara käänsi katseensa kiireesti toisaalle. Sasuke huokaisi ja päästi irti pojan leuasta. Hän nousi istualleen, vetäen Gaaran mukanaan ylös, joka tarttui kuin hukkuva hänen käsivarteensa.
    ”Gaara kiltti, mennään syömään. Et voi ikuisesti vältellä häntä, meillä on oppitunnitkin.”

Gaara irrottautui Sasuken otteesta ja käveli peilin luo.
    ”Hyvä on. Jos maltat, että siistiydyn hieman.”

Sasuke nyökkäsi; Gaaran kasvot olivat nimittäin kyynelten ja meikin tahraamat. Korppihiuksinen odotti kärsivällisesti, että poika sai kasvonsa huuhdeltua (jokaisessa huoneessa oli pieni lavuaari) ja levitettyä uuden meikkikerroksen luomilleen.
Lopulta kun hän kääntyi Sasukeen päin, hän näytti lähes normaalilta, mutta korppihiuksinen näki, että tavallisesti niin kirkkaan vihreät silmät näyttivät sammuneilta ja surullisilta.
He menivät ruokalaan, missä ihmiset nauroivat ja juttelivat tavalliseen tapaan, mikä tuntui Sasukesta lähinnä ironiselta. Kumpikaan heistä ei kuitenkaan syönyt aamiaista. Sasuke oli pakottanut Gaaran ottamaan sämpylän, mutta tämä ei koskenutkaan siihen, vaan istui pää käsiinsä painettuna, eikä pukahtanut sanaakaan. Lopulta Sasukeltakin meni ruokahalu ja he lähtivät ruokalasta vaitonaisina.

Sasuke vilkaisi viikko-ohjelmaansa. Heillä olisi Kabuton (ja Woodin) uskonnontunti. Pojat kävelivät luokan eteen vaihtamatta vieläkään sanaakaan.
    ”Heii Sassee ja Gaaraa!” Naruto huusi heidän takaansa, saaden Sasuken sulkemaan tuskastuneena silmänsä.
    ”Naruto, ennen kuin sanot mitään, niin sulje suusi”, korppihiuksinen ärähti, kun Naruto hyppeli heidän luokseen.

Blondi avasi suunsa närkästyneeseen vastalauseeseen, mutta sulki sen nopeasti huomatessaan Gaaran haamumaisen olemuksen. Raskas hiljaisuus soi kolmikon korvissa, tosin se katkesi Hiron saapastellessa paikalle.
    ”Noh mitäs tännepäin kuuluu, hintit?”

Gaara sävähti Hiron sanoja kuin ruoskan iskua ja takertui Sasuken käsivarteen, katse maahan luotuna. Sasuke mulkoili Hiroa niin murhaavalla katseella, että oli suorastaan ihme, ettei Hiro kaatunut kuolleena maahan. Naruton katse oli vähintään samanveroinen.
    ”No Gaara, oletkos jo kertonut meidän ah, niin ihanasta illastamme?” Hiro kysyi venytellen.
    ”Painu sinne missä pippuri kasvaa”, Sasuke ärisi hampaidensa välistä.
    ”Tsot, tsot… Mehän lupasimme, ettet sinä kerro kenellekään. Mitähän minun pitäisi tehdä?”
    ”Jos kosket häntä sormellasikaan, niin en vastaa teoistani!”
    ”Sopii yrittää”, Hiro sanoi välinpitämättömästi. ”Je t’aime”, hän jatkoi ivallisesti ja lähetti lentosuukon Gaaralle, joka punastui hiusjuuriaan myöten.
    ”Hä?” Naruto ihmetteli tapansa mukaan, mutta Hiro ei vaivautunut selittämään vaan poistui paikalta. ”Sasuke, mitä se tarkoitti?”
    ”Mistä minä tietäisin, en osaa ruotsia.”
    ”Se on ranskaa ja tarkoittaa: Minä rakastan sinua”, Gaara sanoi hiljaa.
    ”Vau, kuinka sinä ranskaa osaat?” Naruto ihmetteli, mutta Sasukea ei sellainen kiinnostanut, vaan hän kiehui taas raivosta.
    ”Se pieni likainen paska”, hän ärisi.

Äkkiä käytävällä kaikui vahingoniloinen naurunräkätys ja yksi Hiron kavereista huusi:
    ”Hei Gaara! Hiro kertoi vähän eilisestä. Oliko hyvä pano?”

Naruto ja Sasuke näyttivät siltä kuin olisivat voineet hyökätä pojan kimppuun hetkellä millä hyvänsä, mutta silloin korppihiuksinen tunsi kuinka Gaaran ote kirposi hänen käsivarrestaan. Ja pian kuului vaimea tömähdys, kun punapää tuupertui lattialle.
    ”Gaara!” Sasuke huudahti ja polvistui tämän vierelle.
    ”Sasuke, haluan omaan huoneeseeni”, punapää mutisi silmät kimmeltäen.
    ”Tietysti, anna kun autan sinut ylös.”

Sasuke nosti Gaaran käsivarsilleen vähät välittäen pilkallisista naurusta ja vihellyksistä, jotka Hiro kumppaneineen päästivät. Hän kantoi päättäväisesti pojan pois paikalta vilkaisematta kertaakaan taakseen.
Sasuke kantoi Gaaran tämän huoneeseen saakka ja laski punapään hellästi vuoteelle. Hän peitteli pojan huolellisesti ja katseli tätä levottomana.
    ”Onko nyt hyvä? Tuonko jotakin? Voin pihistää Sakuran kaapista jotakin.”
    ”En tarvitse Sasuke, mene vain tunnillesi.”
    ”Kerron Kabutolle, että sinulle tuli huono olo.”
    ”Okei.”
    ”Tulen käymään sitten, kun tunti loppuu.”
    ”…”
Sasuke kääntyi lähteäkseen, mutta juuri silloin Gaara sanoi hiljaisella äänellä:
    ”Kiitos.”

Korppihiuksinen kääntyi kannoillaan ja palasi Gaaran vuoteen luo. Hän kumartui pojan puoleen ja painoi tämän huulille pehmeän suudelman, johon punapää vastasi melkeinpä kaihoisasti. Sitten korppihiuksinen nousi ylös ja käveli ovelle. Ovella hän kääntyi vielä Gaaraan päin ja soi tälle pienen hymyn, ennen kuin sulki oven.

*

Sasuke käveli ympyrää huoneessaan Naruton loikoillessa hänen vuoteellaan. Tunnit olivat siltä päivältä ohi, eikä Gaara ollut tullut niistä yhdellekään. Sasuke oli Kabuton tunnin jälkeen käynyt Gaaran huoneessa, mutta tämä oli silloin ollut niin sikeässä unessa, ettei korppihiuksinen ollut raatsinut herättää tätä. Hän oli käynyt myöhemmin uudestaan, mutta punapää oli nukkunut silloinkin. Korppihiuksinen oli jättänyt pojalle lapun johon oli kirjoittanut, että Gaara löytäisi hänet omasta huoneestaan. Nyt hän kiersi loputonta ympyrää vuoteensa edessä, raivon sykkiessä hänen sisällään. Hänen ei olisi tehnyt mitään niin paljon mieli, kuin mennä ja ampua Hiro.
    ”Hei Sasuke rauhoitu, mikä sinulla on?” Naruto kysyi tuskastuneena.
    ”Minähän olen rauhallinen!” Sasuke huudahti vimmoissaan saaden blondin pudistelemaan päätään.
     ”Istu nyt tähän ja kerro huolesi”, Naruto sanoi kärsivällisesti ja taputti sängynreunaa.

Sasuke lysähti sängyn jalkapäätyyn, pureskellen raivokkaasti kynsiään, aivan kuin ne olisivat tehneet hänelle jonkin henkilökohtaisen vääryyden. Naruto nousi istumaan Sasuken selän taakse ja alkoi hieroa tämän jännittyneitä olkapäitä.
    ”Ottaa vaan päähän se Hiro”, Sasuke murisi lopulta.
    ”Et sinä oikein voi tehdä asialle mitään. Hänellä on etulyönti asema”, Naruto sanoi huokaisten.
    ”Kuinka niin?”
    ”No jos sinä menet tekemään jotain Hirolle, niin hän taas puolestaan kostaa sen Gaaralle.”

Sasuke ei vastannut, sillä tiesi blondin olevan oikeassa.
    ”Kuule”, Naruto sanoi äkkiä. ”Silloin kun ihminen on puutteessa, niin hän on tavallista huonotuulisempi.”
     ”Ja mitenköhän se tähän liittyy?”
    ”Tyhmä!” blondi sanoi leikkisästi. ”Meinasin sitä, että sinä olet varmaan aika puutteessa, kun olet noin kireä.”
    ”Ei minun äreyteni siitä johdu!”
    ”Ei niin, mutta koska olet puutteessa, niin reagoit paljon herkemmin.”
    ”En minä ole puutteessa”, Sasuke väitti.
    ”Hei, milloinka olet viimeksi harrastanut seksiä?”
    ”Noo…”
    ”Arvasin! Viimeksi minun kanssani eikö? Siitä onkin aikaa…”
    ”No et kai sinä kuvittele, että minä harrastaisin seksiä Gaaran kanssa, kun hän on saanut kokea vaikka mitä!”
    ”En tietenkään. Mutta etkö muista, mitä minä olen toitottanut sinulle vaikka kuinka kauan?”
    ”Öö…?”
    ”No, että voit aina kääntyä minun puoleeni, jos et saa tyydytystä.”

Sasuke käännähti raivoissaan ympäri ja läppäisi Narutoa päälakeen.
    ”Auts! Mistä hyvästä tuo tuli?” blondi ähkäisi ja hieraisi päätään.
    ”Minä seurustelen Gaaran kanssa, tollo!” Sasuke ärähti. ”Et kai sinä luule, että voisin-”
    ”Kyllä”, Naruto sanoi painokkaasti.
    ”No siinä tapauksessa luulit väärin.”
    ”Sasukeee…”, Naruto sanoi maanittelevasti. ”Ei sinun tarvitse hänelle kertoa ja muutenkin, ei se voi häntä haitata, jos hän ei itse halua harrastaa kanssasi seksiä.”
    ”Mutta kun…” korppihiuksinen hangoitteli.
    ”Myönnä, että haluat”, blondi kuiskasi ja nojautui eteenpäin.
    ”En”, Sasuke sanoi, vaikkei kuulostanutkaan enää kovin vakuuttavalta.

Naruto naurahti käheästi ja nuolaisi kiusoittelevasti korppihiuksisen huulia, saaden tämän värähtämään. Hän painoi huulensa Sasuken huulille, joka vastasi ensin hieman välinpitämättömästi, mutta ei voinut lopulta vastustaa kiusausta. Sitten Naruto äkkiä vetäytyi pois, mikä sai Sasuken hieman hämmentymään.
    ”Miksi menit pois?”
    ”Haluan kiusata sinua. Olet selvästi puutteessa.”

Sasuke yritti painaa huulensa toisen pojan huulille, mutta tämä väisti ja kellahti selälleen vuoteeseen. Korppihiuksinen ei aikaillut hetkeäkään vaan istahti hajareisin pojan lantion päälle.
    ”Oho! Sasuke käy kuumana!” Naruto kiusasi ja repesi vahingoniloiseen hihitykseen, minkä Sasuke vaimensi painamalla huulensa toisen huulia vasten.

Sasuke alkoi riisua vaatteita sekä itseltään, että Narutolta, eikä mennyt aikaakaan, kun molemmilla oli pelkät bokserit jalassa. Blondi kosketti kiusoittelevasti korppihiuksisen miehuutta, saaden tämän henkäisemään. Hyvä, ettei poika lauennut jo siihen paikkaan.
    ”Hyvä luoja Sasuke, kuinka sinä noin herkkä olet?” Naruto kiusasi, vaikka hänkin oli niin kiihtynyt, että puheesta tuskin sai selvää.
    ”Ole hiljaa”, Sasuke sanoi hampaitaan kiristellen.

Korppihiuksinen laskeutui alemmas ja riipi bokserit toisen jalasta hampaillaan, mikä oli sinänsä melko hankalaa, mutta hän ei aikonut antaa Narutolle armoa, koska tiesi, ettei itsekään tulisi sitä saamaan. Sitten hän heitti omat bokserinsa lattialle ja painautui Naruton rintakehään kiinni.
     ”Kumpi on tällä kertaa päällä?” Naruto henkäisi, kun Sasuke alkoi nuolla hänen rintakehäänsä.
    ”No minä tietysti”, Sasuke kähähti ja nousi hetkeksi blondin päältä.

Naruto kierähti vatsalleen ja Sasuke siirtyi lähemmäs tämän takamusta. Hän työnsi ensin kaksi sormeaan blondin aukolle, mikä sai tämän inahtamaan pienesti. Sitten Sasuke työnsi vielä kolmannenkin sormen, jolloin Naruto suorastaan huusi:
    ”Vauhtia nyt Sasuke!”

Sasuke virnisti pirullisesti ja veti sormensa ulos niin hitaasti kuin pystyi, mikä sai Naruton puremaan tyynyliinaansa, jottei olisi alkanut valittaa Sasukelle.
Kauaa ei Naruto ehtinyt Sasuken hitautta harmitella, sillä silloin korppihiuksinen työntyi ilman ennakkovaroitusta blondin sisälle. Naruto ähkäisi sekä kivusta, että nautinnosta ja Sasuke aloitti hitaat edestakaiset liikkeet.
Sasukesta tuntui kuin hän olisi ollut taivaassa. Kuin koko maailmassa ei olisi ollut muita kuin hän ja Naruto. Kuinka Sasuke olikaan kaivannut tätä tunnetta, hän ei olisi uskonut olevansa näin puutteessa. Uskomattomat mielihyvän aallot ravistelivat hänen kehoaan, eikä hän voinut estää suustaan karkaavia huokauksia, kuten ei myöskään hänen allaan voihkiva Naruto.

Mutta sitten kuului ääni, jonka ei olisi pitänyt kuulua tähän tilanteeseen. Nariseva oven avautuminen sai Sasuken hälytyskellot soimaan ja hän vilkaisi pelästyneenä ovelle. Nähdessään kuka ovella seisoi, hän tunsi putoavansa. Korkealta ja kovaa.
    ”Gaara”, hän sai soperrettua.

Ja tosiaan, Gaara seisoi oven poskessa ja hänen kauniit kasvonsa olivat ihmetystä täynnä. Mutta sitten hänen ilmeensä koveni niin jäätäväksi, että se sattui Sasuken sydämessä saakka.
    ”Ai anteeksi. En arvannut, että te… No minä lähden, niin voitte jatkaa”, Gaaran ääni oli hyinen, mutta Sasuke erotti siitä myös vahvan pettymyksen sävyn.
    ”Gaara odota! Minä-”

Mutta Gaara ei kuunnellut vaan poistui paikalta paukauttaen oven lujasti kiinni. Sasuke tunsi olonsa perin kurjaksi. Hän toivoi, että punapää olisi huutanut, sillä se tuskin olisi sattunut yhtä paljon, kuin se hyinen ääni, jolla poika oli puhunut.
Sasuke vetäytyi pois Narutosta ja loikkasi lattialle, alkaen kerätä vaatteitaan. Hänen olisi selitettävä asia Gaaralle, saatava tämä uskomaan, että hän olisi oikeasti pahoillaan.
    ”Mihin olet lähdössä?” Naruto kysyi ja ponnahti seisomaan.
    ”Gaaran perään”, Sasuke tokaisi ja veti farkkujaan jalkaan.

Naruton kädet puristuivat nyrkkiin vihasta ja hän sanoi katkeralla äänellä:
    ”Eli sinä aiot noin vain lähteä.”
    ”Niin ajattelin tehdä.”
    ”Siis lähdet vain paikalta ja jätät minut tänne nuolemaan näppejäni?”
    ”Juuri niin!” Sasuke huusi. ”Tämä on sinun syytäsi, koko sotku.”

Naruton ilme synkkeni entisestään ja pian Sasuke tunsi kuinka nyrkki tärähti hänen silmäänsä. Korppihiuksinen horjahti melkein kumoon, mutta Naruto ei välittänyt vaan huusi:
    ”Miten niin minun vikani? Kukahan se oli taas niin innokkaalla tuulella? Ehkä minä yritin houkutella, mutta itsepähän leikkiin ryhdyit! Minua loukkaa se, että kohtelet minua kuin huoraa! Vaikka meillä ei olekaan suhdetta se ei oikeuta sinua kohtelemaan minua kertakäyttö tavarana, jonka voi heittää syrjään, kun Gaaralle tulee paha mieli!”
    ”Älä sekoita häntä tähän!”
    ”Sinä itse olet kaiken tämän sotkun takana!” Naruto jatkoi huutamistaan välittämättä Sasuken välikommentista. ”Taitaa Uchiha olla vain liian ylpeä huomaamaan sitä.”

Sasuke ei vastannut. Hänen olonsa oli perin kurja, hän tiesi, että oli syynä kaikkeen. Kaikki oli juuri niin kuin Naruto oli sanonut. Sasuken teki mieli sanoa jotain pojalle, muttei ehtinyt, sillä tämä oli jo vetänyt vaatteensa päälle ja pyyhälsi nopeasti pois Sasuken huoneesta.
Sasuke veti nopeasti T-paitansa ja hupparinsa päälleen ja juoksi kiireen vilkkaa kohti Gaaran huonetta. Hän näki juuri kuinka Naruto katosi omaan huoneeseensa paukauttaen oven lujasti kiinni, mutta korppihiuksinen ei ehtinyt välittää siitä. Hän riensi Gaaran ovelle ja koputti saamatta vastusta.
    ”Gaara”, hän yritti huhuilla, sillä arveli, ettei hänen kannattaisi rynnätä suin päin sisään.

Huoneesta ei kuitenkaan kuulunut vastausta. Mutta äkkiä hän kuuli oven takaa henkäyksen jota seurasi vaimea tömähdys.
    ”Gaara?” Sasuke kysyi jälleen ja paukutti ovea.

Kun vastausta ei kuulunut vieläkään vastausta, Sasuke päätti mennä sisään. Heti ensimmäisenä hänen katseensa osui valtavaan verilammikkoon, joka lainehti lattialla. Seuraavaksi Sasuke tajusi, että veri lähti Gaarasta, joka makasi lammikon keskellä silmät suljettuina.
    ”GAARA!” Sasuke huusi niin kovaa kuin pystyi ja riensi pojan luo. ”Gaara, voi helvetin, helvetin, helvetti!”

Pakokauhu alkoi levitä Sasukeen ja hän alkoi kiireesti etsiä kohtaa, mistä veri virtasi. Haava oli vasemmassa ranteessa, johon korppihiuksinen tarttui kaksin käsin, yrittäen tyrehdyttää vuotoa.
    ”TULKAA NYT JOKU HELVETTI SOIKOON AUTTAMAAN!” hän huusi hädissään.
    ”No mitä nyt?” kuului Naruton ärtynyt ääni.
    ”ÄKKIÄ NYT!”

Pian ovi raottui ja Naruton pää ilmestyi näkyviin. Nähdessään Sasuken, joka oli polvistunut verisen Gaaran vierelle, blondi kalpeni lakananvalkoiseksi.
    ”HAE NYT JOKU APUUN!” Sasuke huusi hysteerisenä ja Naruto juoksi kiireesti pois paikalta. ”Voi Gaara, miksi teit tämän minulle, Gaara ole kiltti äläkä kuole”, Sasuke soperteli epätoivoisena ja puristi pojan veristä rannetta niin lujaa kuin jaksoi.

Sasuken katse osui äkkiä rikkonaiseen peiliin seinällä, jolloin hän ymmärsi kuinka Gaara oli saanut ranteensa auki. Kuumat kyyneleet alkoivat virrata pitkin korppihiuksisen poskia. Jos Gaara kuolisi, hän ei voisi ikinä antaa sitä itselleen anteeksi. Olisi hänen syytään jos poika kuolisi.
Äkkiä huoneeseen ryntäsi melkein kymmenen hoitajaa, jotka riensivät oitis poikien luo. Sasuke tyrkättiin syrjään ja Gaara nostettiin paareille. Sasuke näki vilaukselta kuinka pojan ranteeseen sidottiin hätäinen paineside, eikä aikaakaan, kun paarit kiidätettiin pois paikalta sellaista vauhtia, että kateeksi kävi.
Sasuke istui aloillaan tajuamatta kunnolla mitä oli tapahtunut. Hänen vaatteensa ja kasvonsa olivat aivan veriset, mutta hän ei tajunnut sitä. Sasuke kuuli, kuinka joku käveli hitaasti hänen luokseen ja kyykistyi hänen viereensä. Korppihiuksinen vilkaisi tulijaa ja huomasi sen olevan Naruto.
Sasuke ei voinut itselleen mitään, hän purskahti itkuun ja painoi päänsä Naruton olkapäätä vasten. Blondi silitti hellästi Sasukea, vaikka hän oli vielä loukkaantunut toisen aiemmasta käytöksestä, hän ymmärsi, että nyt ei ollut oikea aika vihanpitoon. Sasuke tarvitsi tukea ja millainen ystävä Naruto olisi, jos ei voinut sitä hänelle antaa.
    ”Kaikki on minun syytäni”, Sasuke nyyhkäisi.
    ”Ei ole”, Naruto sanoi lempeästi.
    ”Onpas. Ilman minua hän ei olisi tehnyt noin. Ja sinäkin vihaat minua.”
    ”En minä sinua vihaa. Minä vain hieman suutuin, mutta ei se tarkoita, että vihaisin sinua. Eikä tämä ole yksin sinun syytäsi. Minäkin olen osasyyllinen. Ja kaikista eniten meidän tulee syyttää Hiroa, hän tämän kaiken aloitti.”

Sasuke ei vastannut, mutta hänen olonsa tuntui hieman paremmalta, sillä Naruto ei vihannutkaan häntä.
    ”Entä jos hän kuolee?” Sasuke kuiskasi.

Naruto ei vastannut vaan puri tuskaisena huultaan. Sasuke vavahti kauhuissaan. Ajatus siitä, että hän oli ehkä nähnyt Gaaran viimeisen kerran elossa, sai hänet lamaantumaan täysin.