Olen yksin..

Olen ainaa ollut yksin..

Ja tulen aina olemaan yksin..

Miksi? En tiedä.

Vanhempani, jotka olisivat voineet vastata minulle, kuolivat kun olin pieni. En muista heistä mitään. En edes tiedä heidän nimiään. Ei ole ketään keltä kysyä, kukaan ei välitä. Minusta.

Kaikki ikäiseni kiersivät minut kaukaa kuin olisin hirviö, demoni, jota kaikki vihaavat. Aikuiset vain tuijottavat kylmästi tai ovat kuin minua ei olisikaan. Vain yksi, kaikista ihmisistä yksi välittää minusta, vai onko sekin teeskentelyä.. Kuka tietää..

****

Nyt, vasta nyt ymmärrän miksi kaikki vihaavat minua.. Minä todella olen demoni, kukaan ei vain ole sitä minulle ilmoittanut. En minä sitä muuten tietäisi, mutta kuulin kahden Jounin keskustelun, minusta. Siellä ne Jounit joivat jotain, ja huutelivat kännipäissään kaikkea, minusta. Sisälläni on Kyûbi teljettynä sinetillä, ja Kyûbia ne kyläläiset karttavat ja inhoavat. Minä voisin olla `normaali` poika, mutta sitä iloa ei minulle suotu. Minä olen hirviö.

Kolme päivää.. Vai kolme vuotta..
Eristäydyin muista, jäin kotiin. Heti kuultuani totuuden itsestäni. Aloin pelkäämään Kyûbia, pelkään että Kyûbi ottaa vallan ja satutan jotakuta, niin kuin silloin, ennen kuin Kyûbi joutui vangiksi minun sisälleni. Ainut henkilö jolle merkitsen jotain, Iruka, kävi täällä, kodissani. Käskin häntä lähtemään, en tiedä olinko tyly vai en, se ei enää kiinnosta. Olen kuitenkin pian lähdössä, paikaan josta kukaan ei ole vielä palannut kertomaan millaista siellä on. Ja minäkään en ole tulossa takaisin.

Lähden kodistani, jätän oven auki, kävelen, on kylmä. Haalari, jota olen käyttänyt viimeiset viisi vuotta, ei lämmitä, mutta ei se haittaa, enää. Kävelen sillalle, sillalle joka on koko kylän vaarallisin, sillalle josta on 20 metrin pudotus kivikkoiseen koskeen.. Alkaa sataa, hienoa, kiipeän kaiteelle, horjun, jään siihen seisomaan. "Too weak to live, too strong to die", en tiedä mitä se tarkoittaa, mutta se kuulostaa hyvältä. Aivan kuin se olisi minua varten tehty virke, se lämmitti, tuollainen pieni mitätön ajatus, se että jokin olisi tehty ihan vain minua varten. Alan epäröimään, onko kuolema oikea vaihtoehto, tekeekö kuolema minusta pelkurin..

"NARUTO!!" Ääni on etäisesti tuttu, mutta Iruka se ei ole, tosin, kuka muu jaksaisi välittää. En tiedä, eikä kiinnosta.. Minua alkaa pyörryttää, kaikki vaan pyörii ympyrää ympärilläni. Erotan tumman hahmon vieressäni sillalla. Menetän tasapainoni tunnen kuinka tämä tumma hahmo tarttuu minuun ja kaadun hänen syliinsä. "Idiootti", viimeinen asia jonka muistan koko ajan sumenevasta maailmasta.



Jatkoa tulee jos kommentteja tulee. (Luetaan: jatkoa tulee piditte tai ette) *virnistää pirullisesti*