Uusia tuttavuuksia osa 12


Sasuke pysähtyi kauhuissaan tuijottamaan palavaa rakennusta edessään. Hän oli juuri saapunut Gaaran kanssa paikalle punapään ystävän soitettua heille ja ohjattua heidät tänne.

‘Minun Narutoni… on tuolla sisällä! Hän on varmaan… kuollut… EI!’

Sasuke kuuli etäisesti Gaaran kertovan palokunnan olevan tulossa. Sillä ei ollut mitään merkitystä. Eivät he ehtisi ajoissa. Asian kirkastuessa mustahiuksisen pojan mielessä, hän heitti kaiken järjen mielestään ja pinkaisi juoksuun taloa kohti.

“SASUKE! Mitä luulet tekeväsi!?”

Sasuke ei vaivautunut tuhlaamaan aikaansa vastatakseen Gaaran kysymykseen. Päästyään oven luo, hän riuhtaisi oven tieltään ja katseli hätäisesti ympärilleen. Tuli oli levinnyt jo alakertaan ja portaan kaiteet olivat tulessa. Sasuke ymmärsi, että ei pääsisi kohta yläkertaan lainkaan. Vikkelästi hän sukelsi savun läpi hypäten muutaman palavan portaan yli kohti yläkertaa tarkistettuaan ensin, ettei hänen rakkaansa ollut alhaalla.

Sasuken jalka räksähti ylimmän portaan läpi, mutta hän sai kiskaistua jalkansa irti ja jatkettua etenemistään. Yläkerrassa oli monia huoneita, mutta hän valitsi auki olevan oven ja kurkisti sisään. Hänen edessään roihusi valtoimenaan korkeat liekit, joiden kuumuus löi vasten kasvoja ja sai kurkun kuivumaan yhdessä savun kanssa.

“NARUTO! Oletko täällä?” Sasuke huusi tulen rätinän yli yrittäen nähdä huoneen perälle tulimuurin läpi.

Sasuke oli jo aikeissa suunnata seuraavalle ovelle, kunnes hän erotti lattianrajassa makaavan mytyn. Nopeasti hän riisui pitkähihaisensa ja asetti sen eteensä suojaamaan itseään pahimmilta vaurioilta. Sasuke yskäisi savun ärsyttäessä hänen kurkkuaan ja hän vetäisi terävästi henkeä syöksyen tulen läpi. Tuli korvensi ihoa ja Sasuke joutui puremaan hammasta pitääkseen tuskankiljaisun sisällään.

Sasuke pääsi kuitenkin tulen läpi. Hän sammutti liekit vaatteistaan ja hiuksistaan rynnäten heti sen tehtyään maassa tiedottomana makaavan Naruton luokse. Varovasti Sasuke käänsi kultahiuksisen pojan nokiset kasvot omiinsa.

“Ole kiltti ja herää”, Sasuke aneli koettaen pojan pulssia.

Hetken tunnusteltuaan Sasuke löysi heikon pulssin. Hän oli jo aikeissa nostaa Naruton syliinsä, kunnes huomasi tämän jalan olevan jumissa. Sasuke täräytti jalallaan lujasti monta kertaa jalkaa ympäröivää lattiaa ja lopulta lattia antoi periksi. Varovasti Sasuke irrotti jalan reiästä ja nosti Naruton syliinsä.

‘Miten täältä pääsee ulos?’

Sasuke tunsi hien valuvan pitkin kasvojaan. Savu sai hänet yskimään rajusti ja hän oli vähällä tukehtua. Vedet silmissä Sasuke etsi pakotietä. Oven läpi hän ei enää pääsisi, liekit olivat aivan liian korkeita ja kuumia, ja hänen suojanaan ollut paita oli palanut käyttökelvottomaksi.

Epätoivoisena hän käänteli päätään ja huomasi ikkunan. Ikkunan edessä paloi myös liekit, mutta ne eivät olleet yhtä korkeita, kuin ovella. Sasuke ryntäsi kohti ikkunaa vauhdilla suojaten käsivarsillaan Naruton kasvoja. Ikkunan pirstoutuessa tuhansiksi palasiksi, hän vasta muisti, että edessä olisi pitkä pudotus.

Sasuke laskeutui vauhdilla jaloilleen kovalle maalle. Säkenöivä kipu kulki räjähdyksenomaisesti hänen jalkaansa pitkin kovan paukauksen saattelemana ja hän kaatui rähmälleen maahan Naruton tömähtäessä hänen viereensä. Kipu Sasuken jalassa oli hänelle liikaa ja hän vaipui tiedottomuuteen viimeisenä muistikuvanaan Naruton pelottavan tyynet ja tahraiset kasvot.

-----------------

Raivostuttava piipitys tunkeutui Sasuken tiedottomuuden läpi herättäen hänet. Manaten hiljaa mielessään Uchiha raotti varovasti toista silmäänsä. Sasuke joutui räpyttelemään silmiään kirkkaan valon ärsyttäessä niitä tehokkaasti. Saatuaan silmänsä auki, hän näki ensimmäisenä kipsatun jalkansa nostettuna ylös remmeillä. Sasuke siirsi katseensa käsivarteensa ja havaitsi niissä palovammoja ja pieniä haavoja. Kipu ei kuitenkaan ollut kovin suuri ja Sasuke päätteli siitä, että häneen oli pumpattu jonkin verran lääkkeitä.

“Heräsithän sinä.”

Mustat silmät kääntyivät ennätysmäisen nopeasti katsomaan puhujaa. Naruto virnisteli hänelle tuttuun tapaansa, joskin läpikuultava maski hänen kasvoillaan hivenen vääristi näkymää.

“Naruto! Oletko sinä kunnossa?” Sasuke kysyi huolestuneena ja harmitellen, ettei hän voinut rynnätä pojan vuoteen luokse halaamaan tätä.

“Niin kunnossa kuin vain voi. Minun pitää kuulemma vielä pitää tätä maskia, jotta kaikki savu varmasti saadaan ulos keuhkoistani. Sinulta saatiin jo kaikki”, Naruto vastasi ottaen hetkeksi maskin kasvoiltaan köhien hieman lauseensa perään.

Sasuke oli huojentunut. Erittäin huojentunut. Hän oli saanut pelastettua Naruton ja tällä ei vaikuttanut olevan muutamaa palovammaa ja haavaa vakavampia vammoja.

Sasuke hätkähti tajutessaan tuijottavansa taivaansinisiin silmiin. Naruto oli tullut hänen vuoteelleen istumaan. Vikkelästi Uchiha sieppasi Naruton tiukkaan halaukseen. Naruto painautui onnellisena Sasukea vasten nauttien tämän lämmöstä.

Pitkän halauksen päätteeksi Sasuke suuteli antaumuksella Narutoa. Vaaleahiuksinen vastasi yhtä innokkaasti, mutta hän perääntyi pian yskänpuuskan takia. Hetken he vain tuijottivat toisiaan silmiin pieni hymy huulillaan.

“Naruto… olet idiootti.”

“Anteeksi kuinka?”

“Tuolla lailla menet Sain tykö ja melkein tapatat itsesi! Ja minä olin kuolla jo pelkästään huolesta…”, Sasuke tokaisi vakavampaan sävyyn.

“Luulin voivani puhua Sain kanssa asiat selviksi… olin idiootti, anteeksi”, Naruto vastasi surullisesti luoden katseensa sängyn peitteeseen.

“Oma suloinen idioottini”, Sasuke mutisi nostaen sinisten silmien katseen jälleen itseensä. “Anti olla viimeinen kerta kun teet jotain niin typerää.”

“Hmm”, Naruto mutisi nyökäten.

Sasuke loi kasvoilleen jälleen hymyn ja ajatuksissaan haroi hiuksiaan. Hänen silmänsä laajenivat ja hän haroi hiuksiaan entistä enemmän.

“Hiukseni! Osa niistä on palanut!” Uchiha kiljaisi täysin tyrmistyneenä.

“Ei pahasti. Älä huoli, kananpyrstösi on edelleen yhä hurmaava kuin aikaisemminkin. Ja palaneet hiukset eivät näy juuri ollenkaan mustista hiuksistasi.”

“Kananpyrstö?!”

“Niin”, Naruto vastasi kikattaen ja pörröttäen mustia hiuksia.

Nauru loppui kuin seinään oven avautuessa. Gaara asteli sisään ja jäi seisomaan vähän matkan päähän Sasuken pedistä.

“Naruto, sinun pitäisi vielä pitää tuota maskia.”

Naruto myöntyi ja kipitti tottelevaisesti takaisin sänkyynsä puhdistamaan keuhkojansa myrkyistä.

“Olet näemmä herännyt.”

“Niin olen”, Sasuke vastasi punahiuksiselle pojalle.

“Täytyy sanoa, että olet aikamoisen tyhmä, kun ryntäsit sillä lailla sinne palavaan taloon. Ja onnistuit vieläpä poistumaan rakennuksesta varsin tyylikkäästi… jalkaparkasi ei vain kestänyt”, Gaara saarnasi äänessään pieni määrä sarkasmia. “Tosin… ilman typeryyttäsi Naruto ei luultavasti eläisi.”

“Jalkani on pieni hinta Naruton hengestä”, Sasuke vastasi mutristaen huultaan saatuaan toruja.

“Gaara, mitä Saille tapahtui?” Naruto kysyi saaden tunnelman kiristymään.

“Poliisit pidättivät hänet. Tosin hän ei ole vankilassa, vaan mielisairaalassa. Hänellä on ollut lieviä mielenterveysongelmia koko ikänsä, mutta ennen tätä niistä ei ole ollut mitään haittaa muille.”

“Ihan oikea paikka sille. Jos hän olisi päässyt vapaaksi, olisin tappanut hänet”, Sasuke murahti.

“Jätetään nyt nämä synkät asiat sikseen. Tulin vain katsomaan kuinka voitte. Taidan lähteä, sillä perheenne oli tulossa tänne pää kolmantena jalkana…”, Gaara sanoi kadoten salamannopeasti käytävälle.

Ei kestänyt minuuttiakaan, kun Naruto jo kärsi ylihuolehtivista vanhemmistaan ja Sasuke isoveljestään, eikä kummallekaan jäänyt epäselväksi, miksi Gaaralla oli kova kiire päästä pois jaloista pyörimästä.

--------------

Orochimaru seisoi takan ääressä tuijottaen mietteliäästi edessään tanssivia liekkejä ja pitäen kädessään levykettä, johon hän oli siirtänyt auton kameran tallentaman videon Sasuken ja Naruton puuhista.

Hän oli päättänyt säilyttää videon ja kiristää sen avulla Sasukea tarpeen tullen, mikäli tämä ei suostuisi hänen tahtoonsa. Nyt pieni epäilys tämän kannattavuudesta oli kuitenkin hiipinyt hänen mieleensä. Orochimaru ei tahtonut olla huonoissa väleissä Sasuken kanssa. Hänellä pitäisi olla tämän kanssa mahdollisimman hyvät välit ottaen huomioon hänen tämän iltaiset suunnitelmansa.

‘Mutta… voisinko käyttää videota joskus myöhemmin? Olisi nautinnollista seurata Sasuken vaihtelevia ilmeitä kauhistuneisuudesta raivon partaalle ja kamppailua minun tahtoani vastaan. Voisin uhata näyttää videon Itachille tai koko koululle. Minun maineellani moinen uhkaus otettaisiin vakavasti. Sasuke tekisi juuri niin kuin minä haluan. Suorastaan herkullinen ajatus.’

Orochimaru päätti pitävänsä videon hävittämisen sijaan, siitä saisi aivan liikaa hupia aikaiseksi. Orochimaru huokaisi nautinnollisesti mielikuviensa tuottaman tyydytyksen ansiosta.

“Mitä sinä siinä seisot, tuolitkin on keksitty.”

Orochimaru hätkähti rajusti ja hänen otteensa kallisarvoisesta levykkeestä irtosi. Kauhuissaan hän seurasi sen tippumista ahnaisiin liekkeihin. Levyke tummui nopeasti liekkien nuollessa sen pintaa, eikä Orochimarulla ollut toivoakaan sen pelastamisesta.

‘Minun… aarteeni… varma voittoni…’

“Oliko tuo tärkeäkin?” Sasuke uteli katuen hieman sitä, että oli hiipinyt tuolla tavoin ja saanut tämän sopan aikaiseksi.

“Ei… ei se ollut. Aioin polttaa sen joka tapauksessa”, Orochimaru vastasi kääntyen nuorukaiseen päin ystävällisin hymy kasvoillaan ja piilottaen surkeutensa naamionsa taakse taitavasti.

“No hyvä, vahinkoa ei sitten tapahtunut”, Sasuke iloitsi klinkaten kainalosauvojensa kanssa sohvan ääreen ja vallaten itselleen pehmeän nurkkauksen.

“Kuulehan… voisitko mitenkään olla tämän yön jossain muualla?” Orochimaru kysäisi istuen Sasuken viereen.

“Miksi hitossa? Mitä hemmettiä sinä oikein suunnittelet?”

“Koska tahdon kahdenkeskistä aikaa Itachin kanssa.”

“Voinhan minä olla yläkerrassa. Jos unohdit, minulla on jalka kipsissä, joten kyläily on hivenen vaikeaa ja kaiken lisäksi Itachi keksi laittaa minut arestiin sen juomisreissun takia. Ja voi olla, että tyhmänrohkeudellani Narutoa pelastaessani- niin kuin Itachi sanoo- oli jotain vaikutusta asiaan myös”, Sasuke vastasi huokaisten.

“Asiaan on olemassa yksinkertainen ratkaisu. Tulevana huoltajanasi kumoan arestisi täksi illaksi ja soitan taksin viemään sinut Narutolle”, Orochimaru vastasi iloisesti taputtaen Sasukea päälaelle.

“Tulevana… minä!?”

“Kuulit oikein.”

“Ei sinusta voi tulla minun huoltajaani”, Sasuke puuskahti tuijottaen epäuskoisesti vanhempaa miestä.

“Voi hyvinkin, annahan kun kerron sinulle…”, Orochimaru vastasi kumartuen kuiskaamaan selityksen Uchihan korvaan.

“Eikä… ei voi olla totta! Sinä… sinä…”

“Älä näytä noin kauhistuneelta, joskus sinullakin on tuo vaihe edessäsi”, Orochimaru vastasi virnuillen.

Sasuke punastui pienesti, eikä sanonut enää yhtään mitään.

“Mieti asiaa rauhassa, mutta et voi vaikuttaa siihen mitenkään. Toivon mukaan kun näet Itachin huomenna, hymyilet nätisti ja hyväksyt asian. Soitan sinulle nyt sen taksin, käyhän pakkaamassa tavarasi”, Orochimaru sanoi keltaiset silmät hehkuen odotuksen innosta.


Hetkeä myöhemmin Orochimaru oli yksin asunnossa. Vihellellen hän meni vaatekaapilleen ja veti sieltä esiin piilottamansa ostokset. Innoissaan hän asetteli valkoisia kynttilöitä heidän makuuhuoneeseensa, keittiöön, olohuoneeseen ja kaikkiin huoneisiin alakerrassa. Joka paikan pitäisi olla kauniina, sillä hän ei tiennyt, missä kaikissa huoneissa Itachi mahtaisi käväistä illan aikana.

Saatuaan kynttilät paikoilleen, hän vielä koristeli taloa viimeisellä yllätyksellään ja sen jälkeen hän ryhtyi tekemään ruokaa. Itachin pitäisi tulla pian ja kaiken pitäisi olla valmista siihen mennessä.

--------

Itachi asteli portaita pitkin kotinsa ovea kohti. Hän oli ollut käymässä ystävänsä luona, eikä tämä ollut millään tahtonut päästää häntä lähtemään, sillä hän kuulemma kävi vireilmassa aivan liian harvoin. Väsyneenä Itachi avasi oven ja puikahti pimeään eteiseen.

‘Miksi täällä on koko talo pimeänä? Ei kukaan tähän aikaan vielä mene nukkumaan’, Itachi kummasteli riisuessaan ulkovaatteitaan.

Avattuaan eteisen oven, Itachi jämähti paikoilleen. Käytävä oli reunustettu kynttilöillä ja lattialle oli siroteltu punaisia ruusunlehtiä, jotka näyttivät tietä eteenpäin. Äärimmäisen hämmästyneenä Itachi lähti seuraamaan terälehtipolkua. Ensimmäinen tienristeys ruusupolulla oli keittiöön ja olohuoneeseen johtavat polut. Itachi valitsi keittiön, sillä hän arveli löytävänsä miehensä sieltä.

“Tervetuloa kotiin kulta”, Orochimaru tervehti Itachin saapuessa keittiöön.

Itachi tuijotti hetken ihmeissään rakastaan, kunnes hänen katseensa eksyi ruokapöytään. Pöytä oli katettu ja keskellä pöytää oli muutama kynttilä tuomassa romanttista valoa.

“Orochimaru…”, Itachi kuiskasi syvästi liikuttuneena miehensä ajattelevaisuudesta ja vaivannäöstä.

“Istuhan alas”, Orochimaru kehotti vetäen kohteliaasti toisen tuolin taemmas pöydästä.

Lievä puna poskillaan Itachi asteli pöydän luo ja istahti alas. Orochimaru kantoi lämpimän aterian pöytään ja istahti itsekin alas. He aloittivat aterioimaan vaiteliaina, mutta se ei ollut vaivaantunutta hiljaisuutta. Heistä vain tuntui sopivalta syödä hiljaa romanttisessa valossa ja toisiaan katsellessa.

“Itachi, sinä olet todella kaunis”, Orochimaru sanoi hiljaa heidän viimein lopetettua aterioimisen.

Itachin kasvoille kohosi syvempi puna kuin hetki sitten. Hennosti hymyillen hän katsoi Orochimarua silmiin. Hän oli tällä hetkellä hyvin onnellinen ja hän rakasti sitä, kun Orochimaru puhui hänelle tuolla tavalla. Se sai hänet tuntemaan itsensä ainutlaatuiseksi, tärkeimmäksi asiaksi miehen elämässä.

“Orochimaru?” Itachi kysyi häkeltyneenä miehen noustessa pöydästä ja seisahduttua hänen eteensä.

“Jumalaisen kaunis”, mies kuiskasi keltaiset silmät suunnattuina Itachin mustiin ja silittäessä vaaleata poskea samalla.

Orochimaru polvistui Itachin eteen, jotta heidän kasvonsa olisivat samalla tasolla ja ojensi nuoremman hentoihin sormiin pientä, aukinaista rasiaa.

“Haluaisitko sinä… mennä naimisiin?” Orochimaru kysyi hiljaa.

Itachin silmät laajenivat suuriksi hänen tuijottaessaan kahta rasiassa kimaltelevaa, sileää hopeasormusta. Sydän jätti muutaman lyönnin väliin ja Itachista tuntui hetken, että hän tukehtuisi. Tunne meni kuitenkin ohi pakahduttavan onnentulvan iskiessä hänen lävitseen.

Itachi tunsi kuumien kyynelten puskevan tiensä läpi ja valuvan poskille. Koskaan ennen hän ei ollut itkenyt Orochimarun nähden. Hän ei tunnetusti näyttänyt helposti tunteitaan muille. Mutta nyt hän oli äärimmäisen onnellinen eikä hän pystynyt estämään kyynelten tulvaa.

“Ha-haluan”, Itachi vastasi tärisevällä äänellä.

Orochimaru hymyili huojentuneena ja varovasti hän otti Itachin käden omaansa sujauttaen sormuksen vasempaan nimettömään. Itachi teki samoin, vaikkakin tärisevin käsin. Orochimaru nousi seisomaan kietoen kätensä Itachin ympärille ja suudellen tätä. Itachi vastasi suudelmaan upoten sen hellyyteen ja painautuen niin lähelle vanhempaa miestä kuin mahdollista.

Orochimaru vetäytyi hetken kuluttua suudelmasta suukottaen Itachia otsalle ja katsellen mustina kimaltelevia silmiä. Varovasti hän kiskaisi Itachin jaloilleen ja nosti tämän syliinsä lähtien kantamaan miestä keittiöstä pois. Itachi arvasi, minne he olivat menossa ja hän painoi päänsä tyytyväisenä Orochimarun kaulaa vasten.

Orochimaru asteli ruusunterälehdin koristeltua polkua pitkin olohuoneen läpi ja jatkoi matkaansa. Hän pysähtyi vasta makuuhuoneen kynnyksen ulkopuolella. Itachi nosti hivenen päätänsä nähdäkseen makuuhuoneeseen. Heidän parisänkynsä päiväpeite oli koristeltu ruusun terälehdillä ja lipastojen päällä oli kynttilöitä.

“Saanko nyt kantaa sinut kynnyksen yli ilman valituksia?” Orochimaru kysyi äänessään huvittunut sävy.

“Saat”, Itachi vastasi naurahtaen muistettuaan, että hän oli aina Orochimarun tehdessä näin valittanut, että he eivät olleet vielä naimisissa.

Orochimaru astui kynnyksen yli ja laski Itachin terälehtien keskelle. Orochimaru oli sitä mieltä, että Itachi ei ollut koskaan näyttänyt yhtä kauniilta ja seksikkäältä kuin nyt. Itachi oli varma siitä, että hän ei ollut koskaan koko elämänsä aikana ollut yhtä onnellinen kuin nyt.

-------------

“Oletko ihan varma, että tulet toimeen Orochimarun kanssa?” Naruto kysyi Sasukelta pari päivää myöhemmin koulussa.

“Enköhän. Orochimaru on ihan ok, ja haluan että Itachi on onnellinen. Ja sitä hän on ollutkin nämä muutamat päivät. Hyräillyt ihme viisuja ja ollut purppuranpunaisissa unelmissaan jatkuvasti”, Sasuke vastasi saaden vaaleahiuksisen nauramaan.

Sasuke oli kertonut Narutolle Itachin seurustelevan heidän rehtorinsa kanssa Orochimarun ajettua hänet pois kotoaan blondin luokse. Ja siinä samalla hän oli kertonut Narutolle myös, että Orochimaru aikoi kosia hänen isoveljeään.

“En olisi uskonut, että he voisivat olla pari, mutta ihan kiva juttuhan tuo on, kunhan et anna sen käppänän määräillä itseäsi liikaa”, Naruto naurahti.

“En ainakaan sen enempää kuin Itachin. Kappas, nuo päättivät vihdoinkin tulla”, Sasuke vaihtoi puheenaihetta nähdessään ystäviensä tulevan heitä kohti.

“Mikä kesti?” Naruto tiukkasi mukamas vihaisena Nejiltä.

“Tyttöjen piti saada vakoilla opettajia”, Neji vastasi silmiään pyöritellen.

“Miksi?

“Koska Sasori ja Deidara sekä Kakashi ja Iruka seurustelevat!” Sakura ja Ino kiljaisivat innoissaan.

“Ihanko totta?” Sasuke kysyi hakien varmistusta muilta ystäviltään.

“Jep. Ja noiden kahden juorujen mukaan niillä menee todella hyvin”, Kiba ilmoitti nojaten Shikamaruun. “Lähdetään jo sinne kaupugille!” Koirapoika vielä jatkoi.

Kaikki lähtivät kävelemään hitaasti eteenpäin, jotta Sasuke pysyisi mukana  kävelykeppiensä kanssa.

Gaara katseli uusien ystäviensä menoa kulkien heidän perässään. Hän oli viimeinkin saanut laajan ystäväpiirin, jota oli aina toivonut. Sai oli aina estänyt häntä hankkimasta muita ystäviä kuin itsensä, sillä hän pelkäsi Gaaran hylkäävän hänet löytäessään ystäviä, jotka eivät sairastaisi kuten hän. Ei Gaara kuitenkaan olisi tehnyt niin, se oli täysin mieletön ajatus. Hän oli yrittänyt selittää Saille, mutta se oli ollut täysin turhaa.

Gaara oli yhtä aikaa onnellinen sekä surullinen. Hän oli onnellinen uusista ystävistään, mutta hän suri Saita, joka oli joutunut hoitolaitokseen. Hän kävi säännöllisesti tätä katsomassa ja toivoi tämän tervehtyvän sellaiseksi kuin ennen Naruton tapaamista.

Sain suvussa esiintyi mielenterveysongelmia ja Sai oli perinyt äidiltään omansa. Kuitenkaan Sailla ei ollut koskaan ollut suurempia ongelmia, eikä hän ollut satuttanut ketään ja hän oli ollut aivan yhtä normaali kuin muutkin. Kunnes Sai tapasi Naruton.

Gaara ei muistanut ystävänsä koskaan olleen yhtä pakkomielteinen ketään kohtaan. Ja asiat menivät vain huonommalle tolalle, kun Naruto torjui Sain. Sai ei kestänyt sitä, jos hänet torjuttiin, hän inhosi ja pelkäsi sitä. Ja tämä oli lopulta pimahtanut.

Gaara ei koskaan aikoisi hylätä Saita. Hän kävisi katsomassa ystäväänsä säännöllisesi ja jos tämä toipuisi, he voisivat jälleen olla yhdessä.

Gaara havahtui mietteistään Kiban kiljaistessa korvia vihlovasti. Shikamaru kutitti poikaa ja koirapoika oli tukehtua nauruunsa kunnes pääsi loikkaamaan kauemmas ja juoksemaan karkuun. Shikamaru syöksähti nauraen pojan perään, mikä oli epätavallista. Kiban esitellessä pojan, heille kävi heti kättelyssä selville, kuinka laiska poika oli. Tämä saavutus oli siis ihme.

Gaara karisti hetkeksi Sain ja tähän liittyvät murheet hartioiltaan. Hän voisi olla hetken vapaa ja nauttia vain ystäviensä seurasta. Gaara loihti kasvoilleen hymyn ja juoksi muut kiinni, sillä hän oli ajatuksissaan kulkenut hitaammin kuin muut. Punahiuksinen poika pyyhälsi muiden keskelle melkein kaataen Hakun. Hakun hoippurointi pitkin tietä ja tämän epämääräiset äänet saivat kaikki repeämään nauruun.

-------------

Tämä oli siis viimeinen osa. Kiitos kaikille, jotka jaksoivat lukea tätä ^__^

Ja anteeksi, jos hypin teidän mielestänne tässä osassa liian nopeasti tapahtumasta toiseen. Olen kuitenkin jo iät kaiket halunnut päästä tästä ficistä eroon, mutta olen halunnut myös viedä tämän loppuun enkä lopettaa kesken. Ja koska oon halunnu lopettaa tämän jo kauan, tämän teko on ollu välillä pakkopullaa >__<

Että olen tyytyväinen siihen, että sain kirjoitettua tämän ficin loppuun :D

Toivottavasti tuo tulipalokohtaus oli siedettävää luettavaa... mulla oli vaikeuksia sen kanssa XD

Kommentteja olisi mukava saada :) ja jos löydätte virheitä, niin ilmoitelkaa.