Kuun valo leikki suuren makuuhuoneen seinillä ja lattialla valaisten samalla suuressa katossängyssä nukkuvan kauniin nuoren naisen kasvoja. Nainen oli hyvin kaunis ja hänen kasvojaan sanottiin usein enkelin kaltaisiksi. Hän ei kuitenkaan tuntenut itseään kauniiksi tai edes halutuksi. Hän yleensä vain oli vaiti kun häntä kehuttiin tai sitten hän vain puristi kätensä nyrkkiin. Mitä järkeä oli olla kaunis, jos hän ei koskaan tapaisi sellaista ihmistä joka todella ymmärtäisi häntä ja näkisi hänen sisälleen?

Hänen isänsä nimi oli Haruno Yuki. Hän oli suuren autofirman omistaja ja se näkyikin hänestä päällepäin ja hän oli myös rikas. Hänen vaimonsa oli kuollut kolme vuotta sitten syöpään eikä hänellä ollut jäljellä enää kuin ainoa tyttärensä Sakura, josta oli kasvanut kaunis nuori nainen ja joka täytti 18 vuotta kaksi viikkoa sitten. Vaikka Yuki rakasti tytärtään suunnattomasti, hänellä ei ollut tälle usein aikaa ja se johtui siitä, että hänellä oli kiire töissä. Sakura käyskenteli juuri sen takia usein yksin suuressa kartanossa jossa hän asui ja tunsi olonsa kovin hylätyksi.

Yuki oli päättänyt että Sakuran täytyisi mennä naimisiin muutaman kuukauden sisällä koska hän oli 18-vuotias eikä hänellä olisi vaihtoehtoja. Se oli kauhea päätös. Sillä ei ollut merkitystä miten paljon Sakura huusi isälleen eikä sillä miten paljon hän itki asian takia; hänen isänsä ei antanut asiassa periksi ja sanoi valitsevansa tyttärelleen vanhanaikaiseen tapaan sopivan aviomiehen. Sakura ei kestänyt asiaa ja oli tänäänkin itkenyt itsensä uneen.

Samalla hetkellä kuunvalo hohti entistä kirkkaammin sängyssään nukkuvaan Sakuraan kohti ja loi varjoja koko huoneeseen. Sakura ynähti unessaan ja käänsi kylkeä. Hän oli puristanut kirkkaanvihreät silmänsä kiinni ja hänen huuliltaan pääsi hyvin pieni voihkaisu. Se oli salaisuus josta hänen isänsä Yuki ei tiennyt mitään.

”Tule lähemmäs…” Sakuran hento ääni kuiskasi silmät suljettuina. Ulkona oleva täysikuu loimotti hänen kasvojaan vasten.


Long lost words whisper slowly to me
Still can't find what keeps me here
When all this time I've been so hollow inside
I know you're still there


Sakura tunsi miten kylmät väreet kulkivat pitkin hänen selkäänsä ja hän vapisi unissaan. Se oli taas Tämä tunne. Joku tai jokin oli saamassa hänet näin levottomaksi. Sakuralla ei ollut kuitenkaan aikaa miettiä miksi oikein tunsi olonsa tällaiseksi. Hänestä tuntui siltä kuin joku näkymätön kuiskisi samettisen pehmeällä, vastustamattomalla äänellä hänen korvaansa sanoja, joita hän oli aina halunnutkin kuulla. Kuka se oli? Sama ääni oli kutsunut häntä jo kaksi kuukautta nimeltä ja kertonut hänelle niin sykähdyttäviä asioita ettei hän enää osannut kuvitella elämäänsä ilman tuota ääntä.

”Sakura…”

Ääni kuiskasi taas ja Sakura voihkaisi kääntyessään sängyssään jälleen ja puristi lakanoita käsiensä välissä. Mitä oikein oli tapahtumassa? Miksi hän ei osannut hallita itseään yhtään vaan heittelehti sängyllään sillä tavoin ja halusi kuollakseen kuulla äänen kuiskaavan nimeään? Kuka häntä oikein kutsui?

”Tule luokseni…” Sakura kuiskasi yhä silmät kiinni ja hänen huuliensa välistä pääsi jälleen pieni huokaisu.

”Minä olen jo luonasi,” ääni kuiskasi pehmeästi hämärässä huoneessa.


Watching me, Wanting me
I can feel you pull me down
Fearing you, loving you
I won't let you pull me down

Sakura avasi silmänsä ja hengitti nopeasti rinta kohoillen. Hän nousi varoen istumaan, sillä tunsi vapisevansa yhä unensa takia ja tunsi miten hänen ohut, satiininen ja tummansininen yömekkonsa oli hieman kostunut hänen hikoillessaan. Sakura veti syvään henkeä ja nousi ylös sängystään seisomaan. Se oli hieman vaikeaa koska häntä huimasi vähän. Hän käveli hitaasti ja kädet vartalonsa ympärillä kohti huoneensa ainoaa suurta ikkunaa ja sen parveketta. Hän näki pelkkää pimeää metsää ikkunan läpi ja kuunvalo tanssi hänen vartalonsa ympärillä.

Sakura kääntyi poispäin ikkunasta ja katsoi sitten kuvajaistaan peilistään. Hän näki 18-vuotiaan, kauniin naisen, jolla oli olkapäille yltävät vaaleanpunaiset hiukset, kirkkaanvihreät silmät ja hyvin vaalea ja pehmeä iho.

”Minä olen vain…jotain mitä en todellisuudessa ole…” Sakura ajatteli työntäessään mielessään kyyneleet pois ja ajatellen samalla sitä, miten niin monet ihmiset näkivät hänet joka päivä ja silti näkivät hänet vain silti vain Yuki Harunon ainoana tyttärenä ja kauniina kuin jokin posliininukke.

Sillä hetkellä Sakura tunsi miten hieman viileät, mutta sileät ja kauniit kädet kietoutuivat hänen vyötärönsä ympärille. Hän ei kyennyt hengittämään.

”Hengitä, Sakura. Sinun aikasi ei ole vielä pitkään aikaan…” ääni kuiskasi hänen korvaansa. Sakura katsahti peilissä olevaan kuvajaiseensa.

Hän ei ollut enää yksin. Hänen takanaan seisoi samanikäinen nuori mies kuin hän. Tällä oli mustat, takaapäin pystyssä olevat hiukset, hyvin kalpea iho ja hän oli hieman pidempi kuin Sakura. Mutta vaikka tämä oli komeampi kuin yksikään Sakuran näkemä mies ja vaikka tämän ote tuntui joltain sanoinkuvaamattomalta, hänessä upeinta olivat ehdottomasti tämän silmät. Ne olivat pikimustat, hyvin syvät ja merkilliset sekä täynnä tunnetta, jota Sakura ei ymmärtänyt.


Hunting you I can smell you alive
Your heart pounding in my head


“Sinä tulit,” Sakura henkäisi kun sai sanottua jotain. Tyytyväinen hymy valaisi tummahiuksisen miehen kasvoja ja tämä sipaisi Sakuran poskea nopeasti. Sakuran huulilta karkasi pieni huokaus.

”Tietysti tulin. Minä lupasin niin sinulle, rakkaani. Olet noin kauniiksi ja älykkääksi naiseksi toisinaan melko huonomuistinen.”

Sakura hymyili sanoille ja laittoi kätensä varoen viileän käden päälle joka oli kietoutunut hänen vyötärönsä ympärille.

”Sasuke…minä…isä on ollut poissa jo kauan, mutta tiedän että hän palaa huomenna ja aikoo pakottaa minut naimisiin jonkun minua kaksikymmentä vuotta vanhemman miehen kanssa. En tiedä mitä tehdä…” hän kuiskasi hiljaa ja suru tuntui kuristavan hänen kurkkuaan.

Sasuke käänsi Sakuran ympäri siten, että he olivat kasvokkain. Sasuke oli puketunut valkeaan, toogamaiseen kimono-paitaan, joka paljasti hänen lihaksikkaan ja kauniin rintakehänsä. Hänellä oli jalassaan sandaalit ja mustat housut, jotka tekivät hänestä vaikuttavan näköisen. Sakura katsoi tätä suoraan silmiin ja halusi kuollakseen suudella häntä.

”Sinun elämäsi ei ole isäsi käsissä, hän on tuskin osa elämääsi. Minä en salli kenenkään muun miehen koskea tai katsoa sinua samalla tavalla kuin minä. Sinä olet minun ja tulet aina olemaan…” Sasuke kuiskasi ja tuijotti Sakuraa silmiin hyvin kiihkeästi. Sakura naurahti hiljaa ja laittoi sitten vasemman kätensä Sasuken viileää poskea vasten. Sasuke hymyili tyytyväisenä ja kosketti sitten omalla kädellään Sakuran pehmeitä hiuksia.

”Olet ollut niin kauan jo unissani, Sasuke ja minä…en voi enää kieltää totuutta. Olen…rakastunut sinuun peruuttamattomasti. En voi kuvitella elämääni ilman sinua, koska ilman sinua minulla ei olisi elämää. Sinä pelastit minut yksinäisyydestäni ja opetit minulle, miltä tuntuu olla elossa ja tuntea.”

Sanottuaan nuo sanat Sakura painoi huulensa vasten miehen sormia ja suuteli niitä jokaista yksi kerrallaan. Hänen silmänsä olivat kiinni. Sasuken silmissä oli lämpöä, jota niissä ei ollut muulloin kun hän oli Sakuran kanssa.

”Sakura,” hän sanoi. Sakura katsoi silmät sädehtien häntä.

”Minä rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta. Ole kanssani tämä yö…älä jätä minua yksin,” hän kuiskasi ja katsoi sitten Sasukea taas silmiin. Sasuke katsoi naista silmiin ja nyökkäsi sitten hitaasti.

”Minä lupaan jäädä. Et ole enää yksin, Sakura. Minä rakastan sinua…”

Sitten Sasuke painoi vaativasti huulensa Sakuran huulia vasten. Sellaista suudelmaa Sakura ei ollut koskaan kokenut. Sasuken huulet olivat viileät, mutta silti hän oli tulessa sisältä päin. Hän vastasi suudelmaan yhtä halukkaasti ja heidän kielensä kohtasivat.

Välillä Sakurasta tuntui siltä että hän tarvitsi ilmaa, mutta Sasuke ei päästänyt häntä vapaaksi otteestaan vaan suuteli häntä yhä himokkaammin ja veti Sakuran naisellisen vartalon omaansa vasten. Himo täytti molempien ajatukset eivätkä he millään pystyneet irrottautumaan toisistaan.

Sasuken huulet siirtyivät suutelemaan Sakuran niskaa ja hän näykkäisi hampaillaan leikkisästi tämän korvanlehteä. Sakura painoi kätensä Sasuken mustiin hiuksiin ja taivutti kaulaansa vaistomaisesti samalla kun sulki silmänsä huokaillen samalla mielihyvästä.


Watching me, Wanting me
I can feel you pull me down
saving me, raping me
watching me


Kuu, joka paistoi suoraan huoneeseen, ei ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Sasuke veti toisella vapaalla kädellään satiinisen yömekon pois Sakuran päältä. Hän ei ollut koskaan ennen nähnyt rakastettuaan noin vähissä vaatteissa ja siveli Sakuran lantiota tämän yhä suudellessa häntä nälkäisenä.

Sakuran iho oli niin kovin lämmin ja pehmeä. Sellaista lämpöä tai pehmeyttä Sasuke ei muistanut koskaan kokeneensa ja se sai hänet yhä enemmän miettimään, mitä hänelle olisi tapahtunut, jos hän ei olisi koskaan löytänyt Sakuraa. Hän olisi jäänyt paljosta paitsi.

Sakuran rinnat olivat kauniit, aivan täydelliset ja Sasuke kosketti niitä käsillään hymyillen koko ajan itsekseen ja nautti siitä kun tiesi tuottavansa mielihyvää Sakuralle. Sakura irrotti kätensä mustista hiuksista ja kosketti sitten käsillään lihaksikasta ja kaunista rintakehää. Hän ei voinut enää hillitä itseään vaan veti valkean paidan pois Sasuken päältä ja suuteli sitten tämän paljasta ihoa. He molemmat olivat tulessa ja heidän vartalonsa olivat kiinni toisissaan.

Kun Sakura oli vetämässä omia alushousujaan pois jalastaan, Sasuke katsoi hänen silmiinsä läpitunkevasti.

”Oletko aivan varma tästä, Sakura?” hän kysyi. Sakura nyökkäsi.

”Olen. Tiedän että tämä on oikein. Me kuulumme yhteen ja rakastamme toisiamme. Olet ollut unissani kauan ja saanut tuntemaan oloni sellaiseksi että olen elossa. Minä en tule katumaan mitään, mitä aiomme tehdä tänä yönä…” Sakura kuiskasi kuunvalon tanssiessa hänen kauniilla kasvoillaan.

Sasuke vaiensi hänet kuitenkin suudelmalla ja hänen silmänsä muuttuivat punaisiksi. Sakura ei kuitenkaan pelästynyt, hän oli nähnyt nuo silmät ennenkin. Kun Sasuke nosti hänet syliinsä ja laski hänet katosvuoteeseen ja nousi hänen päälleen, Sakura hymyili ja painoi mustahiuksisen miehen itseään vasten.

”Vaikka oletkin demoni, olet minun. Minä rakastan sinua,” hän kuiskasi.

”Ja sinä olet enkelini, Sakura,” Sasuke vastasi ja suuteli häntä jälleen himokkaasti.


Watching me, Wanting me
I can feel you pull me down
Fearing you, loving you
I won't let you pull me down.