Anteeksi, että jouduitte odottamaan tätä näin kauan. Jotenkin into lopahti pitkäksi aikaa, mutta nyt innostuin kirjoittamaan!

Ikäväkseni joudun ilmoittamaan, että tämä on viimeinen osa :( Tätä oli kyllä todella hauska tehdä ^^

----------------

Di que si - sano kyllä rakkaudelle (Osa 5)


“Sasori, hidasta!” Deidara huusi epätasaisen hengityksensä lomasta. “En jaksa enää liikkua milliäkään!” Vaaleahiuksinen mies vielä jatkoi, kun toinen ei vastannut hänelle mitään.

“Emme voi hidastaa vielä, olemme liian lähellä hotellia”, Sasori vastasi jatkaen juoksuaan päämäärättömästi, vetäen blondia mukanaan.

Deidara ei marissut enempää, vaan keskittyi hengitykseensä. Hän ei meinannut saada henkeä lainkaan, alituinen juokseminen ja hengästyminen estivät sen tehokkaasti. Deidaran onneksi Sasori viimein pysähtyi käännyttyään syrjäiselle kujalle. He rojahtivat istumaan juuri niille paikoille, johon sattuivat pysähtymään. Parin minuutin aikana ei kuulunut mitään muuta, kuin kiivaita hengenvetoja, jotka pikkuhiljaa tasaantuivat.

“Olet ihan… lääh… hullu… un.”

“Meidän pitäisi miettiä, mitä teemme seuraavaksi”, Sasori totesi ohittaen tyystin sinisilmäisen miehen kommentin.

“Palataan hotelliin.”

“Idiootti! Minä luultavasti tapoin juuri ihmisen! Miten luulet käyvän, jos me palaamme sinne takaisin?” Sasori äyskähti tuijottaen ärsyyntyneesti blondia.

Deidara hiljeni tyystin Sasorin sanoista. Hän muisti vieläkin tuoreena kokemansa kauhun ryöstäjän käsissä. Ja vielä elävämmin hän muisti, kuinka luoti oli ohittanut hänet… ja osunut mustapukeiseen mieheen.

‘Miksi en voi koskaan ajatella loppuun, ennen kuin avaan suuren suuni? Emmehän me tietenkään voi palata, Sasori joutuisi vain vaikeuksiin…”, Deidara mietiskeli apeana.

“Me emme saa jäädä norkoilemaan julkisille paikoille, ammuskelu on voinut levitä median tietoon ja meidät voidaan tunnistaa.”

“Minne me sitten voimme mennä?” Deidara kysyi alakuloisena.

“En… tiedä. Yritetään etsiä jokin hylätty paikka ja mietitään sitten, mitä tehdään seuraavaksi.”

“Tuota… voitaisiinko katsoa niitä rahoja vielä, un?”

Sasori loi hämmentyneen katseen Deidaraan, kunnes tajusi pitelevänsä vasemmassa kädessään mustaa laukkua. Hän ei ollut muistanut ollenkaan kaiken häslingin keskellä ottaneensa laukun mukaansa. Sasori siirsi laukun syliinsä Deidaran raahautuessa lähemmäs. Varovasti vanhempi mies avasi laukun.

Pieni hymy levisi kummankin katsellessa siisteissä nipuissa olevia rahoja. Miten voitto tuoksuikaan hyvälle! Deidara ojensi kätensä ja nosti yhden rahatukun käteensä. Hän siveli rahoja haltioituneena, kunnes hänen ilmeensä valahti. Epäuskoisena hän nosti katseensa itseään tuijottaviin, ruskeisiin silmiin.

“Nämä… eivät ole aitoja.”

Sasori ei voinut uskoa kuulemaansa. Nopeasti hän siveli rahoja. Ne olivat pelkkää ohutta paperia! Kerrassaan turhautuneena Sasori paiskasi laukun vastapäiseen tiiliseinään seteleiden sataessa heidän ympärilleen.

“Voi jumalauta! Mitä peliä se porukka oikein meidän kanssa pelaa!?”

Deidara kuunteli hiljaisena toverinsa manaamista. Hänen olisi tehnyt mieli huutaa ja raivota samaan tapaan, mutta hän ei vain kertakaikkisesti kyennyt siihen. Hän oli voimaton. Miksi kaikki paska kaatui juuri heidän niskaansa? Mitä muuta kuvausryhmä oli heille valehdellut? Saisivatko he koskaan rahoja, vaikka menisivätkin naimisiin? Tai… ei sillä niin väliä, olihan hänellä Sasori…

Deidara puisteli päätään ihmeissään. Oliko hän juuri ajatellut, että vain Sasorilla oli väliä, ei rahoilla? Joko hän oli päästään vialla tai… rakastunut. Deidara valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon katseltuaan hetken vanhempaa miestä. Tämä oli komea, normaalisti jääräpäisen rauhallinen ja tylsä, josta hän oli onnistunut muokkaamaan elämäniloisemman, hivenen hassuttelevan ja entistä suloisemman miehen. Hänen oma Sasorinsa.

“Deidara?”

Siniset silmät rävähtivät täysin auki Sasorin äänen saavuttaessa hänet unelmiensa parista.

“Mitä?” Deidara kysyi viattomasti pieni puna poskillaan.

“Kuuntelisit kun sinulle puhutaan! Sanoin että jatketaan matkaa”, Sasori tuhahti nousten vaivalloisesti ylös.

Kaksikko raahautui kujalta ja sujahti väenpaljouden sekaan jatkaen turvapaikan etsintää. Ihmisvilinässä he tunsivat olonsa rauhallisemmaksi, heitä ei voitaisi huomata noin vain sieltä.

“SASORI! DEIDARA! ODOTTAKAA!”

Kaksikko kääntyi kauhuissaan ympäri kuullessaan nimiään huudettavan. He näkivät maskipäisen miehen hyppivän väenpaljouden keskellä, jotta tämä näkisi heidät paremmin. Mies lähestyi tiiminsä kanssa uhkaavan nopeasti. Sasori nappasi Deidaran ranteesta ja pinkaisi juoksuun karkottaakseen jahtaajat. Kuvausryhmä kiristi tahtia ja lähestyi lähestymistään.

“Sasori! Mitä me nyt tehdään?” Deidara huudahti hädissään.

“En minä tiedä!”

He jatkoivat uuvuttavaa pakenemista tuuppien ihmisiä pois tieltään ja kuunnellen näiden solvauksia välittämättä siitä kuitenkaan piirun vertaa. Hei joutuivat pakottamaan itsensä ottamaan aina uuden juoksuaskeleen, sillä he olivat aivan poikki ja heidän jalkansa olivat jo maitohapoilla.

“Mennään tuonne!” Deidara kuiskasi vetäen Sasorin yllättäen kumaraan, jotta takaa-ajajat eivät huomaisi mihin he pujahtivat.

Kaksikko sujahti pakettiauton auki olevaan takakonttiin ja hiljaa he kyyristelivät vieretysten odottaen, että tie olisi selvä.

------------

“Voi jumalauta Tobi! Olet täydellinen idiootti! Oliko pakko mennä huutamaan niille ja kertoa, että me olemme lähellä heitä! Etkö tajunnut, että he pakenisivat Sasorin ammuttua yhtä meistä?” Kisame puuskahti ärsyyntyneenä.

“Jukolauta, kadotimme heidät”, Pein ärähti vilkuillen sinnikkäästi ympärilleen.

“Ja se on Tobin syytä, mutta sille ei voi enää mitään”, Itachi totesi harmistuneena jouduttuaan juoksemaan melkein puoli kaupunkia täysin turhaan.

“Nyt ei ole aikaa hiusten laitolle Uchiha! Etsikää heidät!” Pein karjaisi huomattuaan Itachin harjaavan takkuun menneitä hiuksiaan.

“Kyllähän minä koko ajan katselen ympärilleni, ei hiustenharjaus sitä estä.”

Pein nappasi harjan Itachin kädestä ja paiskasi sen äristen toiselle puolelle katua.

“Jos niitä kahta ei löydy, menetämme ihan hitosti rahaa! Töihin siitä!” Oranssihiuksinen mies karjaisi jatkaen kiireesti matkaa.

Itachi katseli kaihoisasti harjansa perään ja manasi hiljaa mielessään. Vaikka hän hakisikin sen takaisin, se olisi täynnä kaiken maailman bakteereita. Ei siis kannattanut hakea sitä.

“Kisame, osta minulle uusi harja”, Uchiha tokaisi harmistuneena lähtien Peinin perään.

“Hai, hai Itachi-sama”, Kisame vastasi virnuillen.

--------------

“Päästiinpäs niiltä karkuun”, Deidara huokaisi väsyneenä.

“Ainakin vähäksi aikaa.”

Sasori ja Deidara olivat paenneet koko päivän kuvausryhmää. Muutaman kerran oli ollut lähellä, että he jäisivät kiinni ja pari kertaa he tulivat melkein huomatuiksi, mutta he onnistuivat tarpeeksi nopeasti vaihtamaan menosuuntaa, eikä heitä ollut huomattu. Nyt he olivat rättiväsyneitä ja yösijaa vailla.

“Minua väsyttää, un!”

“Hmm.”

“Missä me nukutaan? Milloin me päästään lepäämään?”

“Pää kiinni”, punahiuksinen murahti.

Deidara raahautui hitaasti vanhemman miehen perässä silmät melkein ummessa. Hän ei varmasti ollut koskaan ollut yhtä väsynyt.

“Sasori dannaa~ Missä me-”

“Tuolla”, mies vastasi riiputtaen päätään voipuneena.

Deidara tuijotti edessään olevaa rakennusta. Rakennus oli suhteellisen pieni ja maali halkeillutta. Katsellessaan laajemmin ympärilleen, Deidara huomasi, että kyseessä oli pieni varasto ja se sijaitsi jonkun omakotitalon pihalla.

“Oletko ihan varma? Omistajat eivät varmaan ilahdu…”

“Voit toki etsiä paremmankin paikan, mutta minä en ainakaan jaksa kävellä enää yhtään kauemmas”, Sasori vastasi avaten varaston oven.

Deidara ei jaksanut väittää enempää vastaan, vaan meni miehen perässä sisään. Varasto oli täynnä kaikenlaista rojua, mutta silti ne olivat järjestyksessä. Hetken tarkasteltuaan Deidara löysi ylähyllyltä mitä ihanimman asian.

“Tuolla on makuupussi!”

Sasorin ilme kirkastui huomattavan paljon Deidaran kiskoessa makuupussin hänen silmiensä eteen. Innoissaan he levittivät sen lattialle ja yrittivät etsiä lisää pehmusteita.

“Näitä taitaa olla vain yksi”, Deidara huokaisi pettyneenä.

“Sitten me nukumme samassa.”

Deidara tunsi sydämensä hypähtävän nopeammin Sasorin sanoista. Tyytyväisenä hän änkesi Sasorin viereen ja hetken kuluttua he olivat jo melkein unessa.

“Sasori.”

“Umm”, Sasori tuhisi väsyneenä.

“Minä… minä…”

Ruskeat silmät avautuivat vaivalloisesti Deidaran änkytyksen herättäessä hänen mielenkiintonsa. Hiljaa hän jäi odottamaan, mitä toinen mahtaisi sanoa.

Deidara ei saanut millään sanottua sitä mitä oli aikonut. Asiaa hankaloitti huomattavasti ruskeiden silmien suloinen tuijotus. Vapisten jännityksestä Deidara lähestyi Sasorin kasvoja ja sanojen sijasta hän suuteli miestä.

Sasorin silmät laajenivat hämmästyksestä. Hän ei oikein ensin tiennyt mitä tehdä saatikka ajatella. Hänen mielensä oli aivan tyhjä. Deidaran huulien hamutessa kokeilevasti hänen omiaan, hänessä syttyi lämmin tunne ja jokin järkeä suurempi sai hänet vastaamaan suudelmaan.

Sasori huomasi pitävänsä hyvin paljon Deidaran läheisyydestä. Varovasti hän kietoi toisen kätensä nuoremman vyötäisille ja hivutti tämän lähemmäs itseään. Deidara avitti asiassa innokkaasti ja suorastaan takertui Sasoriin ja sujautti samalla kielensä miehen suuhun. Sasori vastasi eleeseen ottaen johtoaseman, eikä Deidara laittanut asiaa pahakseen.

He erkanivat vasta, kun heidän keuhkonsa tuntuivat olevan tulessa hapen puutteesta. Huohottaen he tuijottivat toisiaan silmiin Sasorin hyväillessä sormillaan Deidaran poskea.

“Minä taidan, un… pit- ei… rakastaa sinua”, Deidara änkytti kasvot loistaen.

Sanat saivat Sasorin mahan heittämään volttia ja sydämen tykyttämään entistä nopeammin. Lämmin tunne voimistui hänessä ja sai hänet pyörälle päästään. Tunne suorastaan huumasi hänet.

‘Mikä tunne tämä on? En ole koskaan ennen tuntenut tällaista. Olenko ihastunut? On niin lämmin ja mukava olo. Haluan vain olla koko ajan lähempänä Deidaraa, vaikka osaa hän kyllä olla ärsyttäväkin välillä. Aluksi inhosin häntä, mutta nyt… Mitä ihmettä tuo Deidara on minulle tehnyt?’

“Minä… taidan rakastaa sinua”, Sasori lopulta vastasi tutkittuaan tuntemuksiaan.

Äärimmäisen onnellinen hymy kohosi Deidaran kasvoille ja hän painoi päänsä Sasorin rintaa vasten nukahtaen voipuneena päivän rasituksista.

------------

“Aika herätä kyyhkyläiset.”

Sasorin ja Deidaran silmät rävähtivät yhtä aikaa auki tutun äänen herättäessä heidät. Tyrmistyneinä he nousivat istumaan ja kohottivat katseensa vain huomatakseen olevansa piiritettyinä.

“Täytyy antaa teille tunnustusta, olette loistavia pakenemaan”, Pein jatkoi saatuaan kaksikon hereille.

“Mi-miten te löysitte meidät!?” Sasori ähkäisi silmät suurina.

“Kyselimme vastaantulijoilta, oliko kukaan nähnyt teitä. Ja tämän varaston omistaja löysi teidät aamukuudelta nukkumassa ja tunnisti teidät uutisista. Ilmoitimme teidät kadonneiksi. Hän ystävällisesti soitti meille ja käski hakemaan teidät”, Itachi kertoi harjaten hiuksiaan Kisamen ostamalla uudella harjalla, jonka tämä oli käynyt ostamassa heti Peinin silmän vältettyä.

“Eiköhän lähdetä hotellille pakkaamaan ja sitten studiolle. Lomanne on ohi”, Konan sanoi lyöden innoissaan kätensä yhteen.

“Hetkinen! Emme me tule mukaanne! Te passitatte Sasorin kuitenkin vankilaan ja sitä paitsi te huijasitte meitä, rahat eivät olleet aitoja”, Deidara tokaisi epäystävälliseen sävyyn puristaen Sasorin rannetta.

“Ei Sasori joudu vankilaan. Katsokaas kun se ampumiskohtaus oli meidän keksimämme pila, joka karkasi käsistä oikean aseen vuoksi, se joutui mukaan vahingossa. Hidan, jota Sasori ampui, toipuu kyllä. Itse asiassa hän hilluu jo kantositeen voimin työpaikallaan kielloista huolimatta”, Kisame selosti.

“Kakuzu raukka, kun joutuu vahtimaan sitä paholaista ja raahaamaan petiin vähän väliä”, Itachi huokaisi.

“Petiin…”, Tobi toisti saaden toverinsa punastumaan mielikuvista, joita heille nousi väistämättä mieleen heidän tietäessään kaksikon seurustelevan.

“Entäs ne rahat?” Sasori tiukkasi.

“Leikkirahat kuuluivat samaan pilaan. Teidän ei ollut tarkoitus päästä pakenemaan niiden kanssa, mutta… no, niin kävi. Kyllä te saatte sovitun summan, kunhan menette ensin naimisiin”, Pein vastasi yskäisten.

“Mikä hiton sääntö se sitten oli, että meidän pitää olla yhdessä kolme vuotta, tai sopimus raukeaa!?” Deidara rähjäsi.

“Se vain kuuluu sopimukseen. Tietenkään emme voineet kertoa siitä etukäteen, muuten ette olisi ikimaailmassa suostuneet tähän ohjelmaan”, Konan selitti kärsivällisesti.

“Minut te kyllä pakotitte…”, Sasori mutisi niin hiljaa, ettei kukaan kuullut.

“Nyt lähdetään sinne hotellille, en aio kyhjöttää täällä koko päivää”, Pein ilmoitti astuen ovesta kirkkaaseen auringonpaisteeseen muut perässään.

---------------

“Tervetuloa ‘Sano kyllä rakkaudelle’ - ohjelmamme pariin! Olemme pitäneet teitä viikon jännityksessä, mutta odotuksenne palkitaan nyt! Nyt te arvoisa yleisö saatte kuulla näiden miesten vastaukset!” Tobi kajautti mikkiin elehtien samalla koko ajan ja viimeisten sanojen kohdalla osoittaen Sasoriin ja Deidaraan, joihin kohdistui myös heittovalot.

Deidaraa jännitti. Hänen jalkansa olivat aivan hyytelöä. Huutava yleisö ei auttanut asiaa lainkaan, se sai hänet vain hermostuneemmaksi. Deidara vilkaisi rennon oloista Sasoria vasemmalla puolellaan. Tämä ei näyttänyt jännittävän lainkaan. Tarkemmin tiirailtuaan Deidara havaitsi pienen rypyn punahiuksisen miehen kulmien välissä. Kyllä Sasoria taisi sittenkin jännittää.

‘Mutta… mitä Sasori aikoo vastata, kun häneltä kysytään naimisiin menosta? Eilinen ei välttämättä takaa mitään…’

“Nyt hyvä yleisö pyydän hiljaisuutta. Sormukset saapuvat.”

Konan asteli satiinisessa, sinisessä iltapuvussa juhlapukuihin pukeutuneiden miesten luokse. Kädessään hänellä oli pieni rasia, jonka hän avasi seistessään tulevan parin vieressä. Rasiassa oli kaksi yksinkertaista hopeasormusta, jotka kimaltelivat valojen osuessa niihin.

“Meidän liitostamme ei taida tulla täysin virallinen…”, Deidara kuiskasi Sasorille.

“Niin.”

“Mitä te höpisette? Totta kai tulee! Tobilla on monta ammattinimikettä, yksi niistä on pappi”, Konan kuiskasi miehille huvittunut hymy huulillaan.

Miesten silmät laajenivat, eivätkä he osanneet sanoa asiaan enää yhtään mitään. He olivat tavattoman yllättyneitä ja järkyttyneitä siitä, että heidän suhteestaan tulisi täysin virallinen. Eikä Tobi vaikuttanut luonteeltaan heidän mielestään sopivalta papiksi…

“Tahdotko sinä Deidara ottaa Sasorin mieheksesi?” Tobi kysyi jättäen ylimääräiset höpötykset, joita vihittäessä yleensä kysyttiin.

“…Tahdon, un”, Deidara mongersi pujottaen sormuksen Sasorin vasempaan nimettömään.

“Tahdotko sinä Sasori ottaa Deidaran mieheksesi?”

Sasori oli tovin hiljaa katsellen jonnekin kaukaisuuteen täysin omissa mietteissään. Deidara ehti jo pelätä miehen vastaavan kielteisesti.

“Tahdon”, Sasori vastasi vakaasti sujauttaen sormuksen Deidaran sormeen.

“Olette nyt siis virallisesti pari, onnitteluni! Voitte suudella mors- äh, toisianne!” Tobi kajautti mikkiin niin lujaa, kuin keuhkoista vain lähti.

Deidara empi suudella Sasoria julkisesti kaikkien nähden, joten hän ei tehnyt elettäkään suudellakseen toista. Sasori hymähti ja kohotti kädellään nuoremman leukaa suudellen pehmeästi Deidaraa.

Yleisö suorastaan räjähti heidän huultensa koskettaessa toisiaan. Sivusilmällä he näkivät monien naisten maalanneen lakanan tapaisille valkoisille liinoille heidän nimensä ja sydämiä, ja innoissaan heiluttelevan niitä kiljuessaan samalla korvia vihlovasti.

Monet miehetkin huutelivat onnitellakseen joko aidosti tai ihan huvin vuoksi. Jotkut näyttivät siltä, kuin olisivat maistaneet jotain hapanta, mutta hei eivät välittäneet siitä. Heillä oli toisensa ja tämä hetki.

“Onnitteluni pariskunnalle! Olette voittaneet sekä toisenne, että 250 000 ryota puhtaana käteen!”

Deidara ja Sasori irrottautuivat toisistaan ja kääntyivät katsomaan lavan takaa saapuva Peiniä, joka kantoi kädessään mustaa salkkua. Miehen takana seisoi harmaahiuksinen mies käsi paketissa. Hidan taputti lohduttavasti terveellä kädellään Kakuzua olalle, joka näytti siltä, kuin voisi itkeä minä hetkenä hyvänsä katsellessaan rahasalkun perään.

Lävistyksiä omaava mies seisahtui voittajien eteen ojentaen salkkua.

“Onnittelut minunkin puolestani”, Pein toivotti ja poistui lavalta kaksikon nyökättyä hänelle pienesti.

Varmuuden vuoksi Sasori avasi salkun ja hän ilahtui suuresti todettuaan rahat aidoiksi. Kerrottuaan Tobille ja yleisölle tunnelmistaan, he saivat luvan poistua lavalta. He kulkivat käsi kädessä kohti ulko-ovea, kohti yhteistä tulevaisuuttaan.

Vaikka he nyt olivatkin naimisissa, he eivät aikoneet pitää mitään kiirettä. Pelkkä vilkaisu toisen silmiin riitti ja he tiesivät ajattelevansa samoin. He etenisivät hitaasti ja rakentaisivat yhteistä elämäänsä pala palalta.

Astuttuaan ulos studiosta, Sasori ja Deidara vilkaisivat toisiaan ja virnistivät. Tästä kaikki todella vasta alkaisi.

-----------

Iso Kiitos Kaikille, jotka jaksoivat tätä lukea! :) Toivottavasti piditte tästä osasta~ Kommentteja olisi todella mukava saada, rakkaat lukijat <3 Ja ilmoitelkaa toki virheistä, jos niitä jäi tuonne x)

Mikähän kausi mulle on tullut? Just sain päätökseen Uusia tuttavuuksia ficcini ja sitten tämän XD Kunnon lopetuskausi :P

Mutta, nyt onkin hyvä kehitellä kaikkea uutta, kun on vain yksi keskeneräinen ficci! 8D