”Miksi sä lähdit niin aikaisin,Sakura?” vaalea,pitkähiuksinen tyttö itki istuen sänkynsä reunalla.
Tytön paras ystävä,nimeltänsä Sakura,oli tehnyt viikkoa aiemmin itsemurhan.
Ino,eli tämä vaalea,pitkähiuksinen tyttö,kaipasi ystäväänsä kovasti.


Ino nappasi hyllyltään kuvan,jossa hän ja Sakura olivat rannalla.
He näyttivät yhdessä niin onnellisilta.
Kyyneleet ottivat paikkansa Inon poskilla,tipahtelivat norona alas.

Ino oli masentunut ja tunsi itsensä yksinäiseksi.

Kuukautta ennen ystävänsä menettämistä,hän menetti pitkäaikaisen opettajansa. Sekin oli ollut Inolle kova paikka,mutta Sakuran lähdöstä hän ei uskonut pääsevänsä koskaan yli.

Ino nappasi paperia ja kynän ja tämä itkuinen tyttö alkoi kirjoittamaan runoa.
”Suojasin sinut siipieni suojaan
uskoin että pystyisin sinulle onnen tuomaan
siipeni olivatkin liian pienet
sanoit että siihen kumminkin kykenen
en kyennyt
itsesi tapoit
siipiini vain vertasi
ja varjooni jäi kylmä ruumiisi .” hän kirjoitti ja liimasi paperin seinälleen,johon ripusti myös kuvan jota oli pidellyt käsissään.

Kello oli jo paljon,mutta Ino halusi kumminkin vielä käydä ystävänsä ja opettajansa haudoilla.
Hän nappasi rahaa pöydältä,jotta saisi ostettua kukkia molempien haudoille,jotka olivat olleet hänelle tärkeintä elämässä.

Ino juoksi kiireellä kukkakauppaan,joka oli menossa kiinni,mutta ehti kuin ehtikin kauppaan.
”Jes,kerkesin.Ottaisin nämä kaksi kimppua.” Ino sanoi,otti kimput ja laski ne kassan vierelle.
” Se tekee 14,50.” kaupan ystävällinen myyjätär sanoi.
Ino ojensi rahat,nappasi kukat ja kiiruhti hautausmaalle.


Aurinko laski jo puitten taa,mutta lämmin kesätuuli lämmitti mukavasti Inoa,joka oli unohtanut takkinsa kotiin.

Hautausmaalla oli joku,se oli hänen ystävänsä,Shikamaru.
Ja hänellä oli mukanaan tuo ärsyttävä tyttö,Temari.
Ino vihasi Temaria koko sydämensä pohjasta.
Heillä oli paljon riitoja ja pahojakin tappeluja.

Kaikki oli alkanut Temarin kiusatessa Inoa,hänen ujoutensa takia,mutta Inon voittaessa ujoutensa,heistä tuli pahimmat viholliset.


Ino käveli näreissään Shikamarun ja Temarin luokse,jotka olivat Inon opettajan,Asuman haudalla.
”Moi,Ino.Miten sä voit? Kuulin Sakurasta. Osaanottoni,harmi että näin pian hänkin sitten lähti,vastahan sä koit kamalan menetyksen,meidän opettajan saavuttaessa ikuisen rauhan.” Shikamaru masentui hieman puhuessaan vakavasta asiasta.

Temari avasi ison suunsa.
”Mutta eipä siltä pinkkihiuksiselta luuskalta olis muuta voinut toivoakaan,kun itsemurhaa.” hän nauroi.
Inon veri alkoi siltä sanomalta kiehumaan raivokkaasti.
”Temari!” Shikamaru moitti tyttöystäväänsä,koska tiesi miltä Inosta sillä hetkellä tuntui.
Ino ei kauaa miettinyt,hän latasi nyrkkiinsä voimaa ja mojautti täysillä Temaria naamaan.
Ino hengitti raskaasti ja katsoi Temaria silmiin. Temari kauhistui Inon vihaista katsetta.
” Noin sä et puhu Sakurasta.” Ino huusi niin kovaa,että Temari ihan tosissaan pelästyi. Hän meni Shikamarun seläntaakse turvaan.

Ino lähti vihaa pursuten pois paikalta.
” Ja sä suojelet tollasta paskiaista.” hän huudahti perään.

Ino heitti kukat Shikamarulle.
”Pyydän,laita ne Asuman haudalle,mun puolesta.” Ino pyysi niin nätisti,että Shikamaru ei hennonnut kieltäytyä.

Ino saapui Sakuran haudalle ja asetteli kimpun Sakuran lempi kukkasia tämän haudalle.
”Mä en enää ikinä,en ikinä,anna kenenkään puhua susta tuolla tavalla.” Ino kuiskasi.
Inon sanat hukkuivat tuuleen.

Hetkeä myöhemmin Shikamaru ja Temari kävelivät Inon ohi.
Yht'äkkiä he pysähtyivät.
”Ino,anna anteeksi. Mun ei olis pitänyt sanoa niin.” Temari sai sanottua lopulta,Shikamarun tökkiessä häntä kyynerpäällä kylkeen.
Ino ei kuullut Temarin sanoista mitään,hän oli aivan Shikamarun silmien lumoissa. Shikamarukin huomasi Inon katsovan häntä silmiin,samalla hänen poskilleen nousi lievä puna.
”Mitä?! Punasteletko sä? Samalla ku katot tohon huoraan?!” Temari tivasi ja veti Shikamarua hihasta.
Kehkeytyi syvä hiljaisuus,näiden kahden katsoessa toisiaan.
”Selvä! Mua ei kaivata täällä,Shikamaru. Tää oli nyt tässä.” Temari mylvi ja lähti nokka pystyssä paikalta.

Ino nousi Shikamarun korkeudelle,katsoessa poikaa yhä silmiin.
Ino arkaili hieman,mutta päätti kumminkin suudella Shikamarua. Ino kietoi kätensä Shikamarun ympärille,joka teki samoin.
Aika pysähtyi,heidän huultensa koskettaessa toisiaan. Siitä seurasi pitkä ja intohimoinen suudelma.
Suudelman lopulta loppuessa,Shikamaru katsoi Inoa silmiin.
” Mä olen rakastanut sua siitä asti,kun me ekan kerran nähtiin.” Shikamaru ei antanut Inon sanoa mitään siihen väliin,vaan veti Inon uudestaan mukaan intohimoiseen suudelmaan.
Hän liutti kätensä hellästi Inon rinnalle.
Ino säikähti hieman,suudelma tyssäsi siihen.
”Anteeksi,mun ei olis pitänyt..” Shikamarua nolotti ja hän otti kätensä pois Inon rinnalta.
”Ei,se tuntui hyvältä.” Ino hymyili Shikamarulle,joka taasen asetti kätensä takaisin Inon rinnalle. Suuteleminen jatkui.

Ino toivoi,että he olisivat voineet olla siinä ikuisesti. Inolla oli niin hyvä olla,hän tunsi itsensä onnelliseksi,pitkään aikaan elämässään.
”Shikamaru..” tyttö aloitti ja näykkäsi Shikamarua hellästi huulesta.
”Mäkin olen rakastanut sua ensinäkemisestämme asti.” hän jatkoi ja punastui hieman.
Shikamaru halasi Inoa,jolloin Ino tunsi Shikamarun vahvat ja turvallisen tuntuiset kädet ympärillään.

Ilta hämärsi jo. Inon oli aika palata kotiin,hänen isänsä suuttuisi hänelle valtavasti,jos hän ei olisi tasan 23:00 kotonaan.
”Kuule,mun on nyt mentävä. Nähdäänkö huomenna lukiossa?” tyttö katsoi maahan punastellen.
”Tottakai.” Shikamaru irvisti ja suuteli Inoa hellästi poskelle.

Molemmat lähtivät koteihinsa.


Shikamaru heitti jonkun näköisen riemunvoltin,alas sängyltään.Hän oli onnellinen,toisin kuin Temarin kanssa ollessaan.

Ino puolestaan heittäytyi sängylleen ja katsoi kattoon. Hänen sydämensä pamppaili.

Ino riisuitui ja puki yövaatteet päälleen,teki ainaiset iltatoimet,jonka jälkeen hän oli valmis nukkumaan.
Onnellinen tyttö painoi päänsä tyynyyyn ja kääriytyi peiton sisään,huomenna he näkisivät taas.


Ino oli nyt 17-vuotias tyttö,joka opiskeli lukiossa pääaineenaan biologia ja matematiikka,hän kuunteli rockia.
Hän tapasi Shikamarun ollessaan 12v.
Siitä lähtien he opiskelivat ninjutsua yhdessä,mukanaan samaan tiimiin kuuluva Choji.
Inolla oli ollut anoreksia,jonka takia häntä kiusattiin koulussa,se teki hänestä entistä ujomman ja pelokkaan yksilön.

Sakura astui mukaan kuvioihin Inon ollessa 15v,he olivat ensitapaamisestaan asti olleet parhaita ystäviä ja tukeneet toisia kaikessa.
Ino haluaisi nyt tosin kertoa Sakuralle tunteistaan Shikamarua kohtaan,mutta se ei ollut mahdollista.
Sakuran isä oli kuollut,samana päivänä Sakura tappoi itsensä.
Hän oli jättänyt Inolle kirjeen,muttei Ino uskaltanut lukea sitä. Ehkä Shikamaru olisi hänen tukenaan lukemassa sitä.


Shikamaru oli viisas,mutta laiska mieshenkilö,joka oli myöskin 17-vuotias. Hän rakasti juhlimista. Myöskin Shikamaru suorastaan rakasti rockia.Rock oli auttanut hänet yli veljensä kuolemasta.


Kello oli jo 7:45 eikä Ino ollut vielä herännyt.
”Äkkiä ylös,myöhästyt lukiosta!” Inon pikkusisko veti Inolta peiton päältä.
”Häh,joko nyt?” Ino rakasti nukkumista ja olisi voinut nukkua mielellään vielä ainakin tunnin.
”Näitkös hyviä unia siitä pojasta? Näin teidät eilen yhdessä,pusuttelemassa.” Inon sisko ilkkui.
Ino punastui ja suuttui samanaikaisesti. Hän hyppäsi sängystä ylös ja alkoi hakkaamaan raivokkaasti siskoaan tyynyllään.
” Painu helvettiin,kusipää! Sulle ei kuulu mun asiat.” Ino hääsi siskonsa pois huoneestaan ja alkoi kiireesti pukemaan ja meikkaamaan.


Kaupungin toisella puolella asuva Shikamaru oli jo lähdössä reippaana poikana kouluun,hän otti vain koululaukkunsa ja lähti kävelemään koulua kohti.
' Voi,kunpa Ino tulis kouluun.Mulla on jo nyt häntä ikävä.' Shikamaru uppoutui ajatuksiinsa.

Ino pesi vasta hampaita Shikamarun ollessa koululla.


Ino juoksi äkkiä ulos,riuhtoi samaan aikaan kenkiä jalkaansa. Hän hyppäsi pyörän selkään ja polki kuin viimeistä päivää koululleen.

Perillä hän näki Shikamarun tylsistyneen näköisenä pihalla.
”Mooi!” Ino tervehti Shikamarua iloisesti ja ajoi samalla puuta päin. Shikamaru riensi auttamaan Inoa.
”Eikai sattunut?” Shikamaru kysyi huvittuneena asiasta.
”Ei.” Ino naurahti ja lukitsi pyöränsä puuhun,johon oli törmännyt. ”Ootko tulossa tänään Naruton bileisiin,sinne tulee kaikki.” Shikamaru kysyi toivoen,että Ino vastaisi myöntävästi.
”Ei vittu,unohdin jo,että tänään on perjantai..Kyllä mä tulen,eiks ne ollu 18:00 eteenpäin?” Ino kirosi huonon muistinsa ihan lyttyyn.
”Joo.” Shikamaru nyökkäsi ja he lähtivät kohti luokkaa,jossa heillä oli tunti.

Koulun jälkeen Ino ja Shikamaru suutelivat kotiinlähdön merkeissä. ”Moikka!” Ino vilkutti Shikamarulle näyttäen samalla onnellista naamaa.
”Moikka,rakastan sua.” Shikamaru huusi Inolle takaisin.
Ino punastui ja lähetti Shikamarulle lentosuukon.
Shikamaru vastasi lentosuukkoon.

Ino otti pyöränsä ja pöyräili kotiin,olisi hänellä mopokin ollut,mutta hän yritti jälleen päästä vuosien varrella kertyneistä lisäkiloista eroon.

Ino teki tylsät läksynsä ja mietti jo asuvalintaansa juhliin.

Aika kului nopeasti,Ino ei edes huomannut kellon olevan jo 17:00. Kellonajan huomattuaan hän juoksi kiireellä kaapilleen ja heitteli vaatteensa kasaan,etsi sieltä tilaisuuteen sopivat vaatteet.Hän löysi mustan mekon,kietoi siihen valkoisen vyön vyötärölleen ja valkoiset ledginsit laittoi jalkaan.

”Voi jumalauta,äkkii nyt. Koht siel pitää jo olla!” Shikamaru raivosi Chojille joka vielä laittoi hiuksiaan.
”Hehehe,lähdetään sitten.” Choji hirnui ja kaksikko aloitti matkansa Narutolle,jossa bileet olivat.

Ino viimeisteli vielä meikkiään ja laittoi hiuksensa ponnarille,mutta pohti sen olevan liian tavallista,joten jätti ne auki.
Inokin riensi Narutolle,jossa kaikki muut aloittelivat jo bileitä.

Ino koputti,jolloin Naruto tuli aivan kännissä avaamaan oven.
”Moi,teretulemast,Inoseni.” Naruto toivotti täten Inon tervetulleeksi ja halasi Inoa. Ino halasi Narutoa ja sulki oven perässään.

Shikamaru huomasi Inon. Shimarun suu loksahti auki,hän tuijotti Inoa.Ino käveli ihan Shikamarun luo ja suuteli tätä kaulalle. ”Namm,ootpas sä komee.” Ino naureskeli ja sulki Shikamarun suun kädellään.
”SÄ olet..upea.” Shikamaru kehui tyttöystäväänsä ja haki tälle juotavaa.
”En mä oikeen tiedä,kannattaako mun juoda..” Ino empi,mutta Shikamaru suostutteli hänet kumminkin juomaan.

Ino veti ykkösellä alas boolilasillisen ja kiiruhti hakemaan lisää. Shikamaru puolestaan tyytyi kaljaan,viina ei hänelle sopinut,missään olomuodossa.


Ino oli jo humalassa,joten hän veti Shikamarun tanssilattialle. Ino tanssi Shikamarulle eroottisen tanssin ja Shikamaru punasteli kaikkien katsoessa heitä.

Tanssimisen riitettyä Ino istui isolle nahkasohvalle,suoraan Shikamarun syliin.Hän otti laukustaan Sakuran kirjeen.
”Haluaisin lukee tän,sun kanssas,sopiiko,rakas?” Ino suuteli kiimaisena Shikamarun kaulaa.
”Juu tottakai.” Ino lopetti Shikamarun ahdistelun ja alkoi lukemaan kirjettä.

”There are no flowers, no, not this time,
There will be no angels gracing the lines,
Just these stark words I find,
I'd show a smile, but I'm too weak,
I'd share with you could I only speak,
Just how much this hurts me ... Ino,anna anteeksi. En vain kestänyt enää. Mun elämä vain paloi loppuun. Rakastan sua ikuisesti,muistele mua. Sua aina rakastaen : Sakura.”

Inon luettua kirjeen tämä alkoi parkumaan,niin ettei henki kulkenut. Tyttö painoi päänsä Shikamarun olkapäälle,eikä tosiaan estellyt kyyneleiden tuloa.
”T-tuo,tuo oli meidän kappaleemme.” Ino itki osoittaessa laulun sanoja kirjeessä.

Shikamaru hieroi lohduttavasti Inon selkää ja suuteli tätä otsalle.
”Sakura valitsi väärin,mutta aikaa ei saa takaisin vaikka haluaisikin.” Shikamaru yritti parhaansa mukaan lohduttaa Inoa.

”Pidä mua hyvänä.” Ino sanoi ja nappasi Shikamarun käden,asetti sen suoraan paitansa alle,rinnalle.
Shikamaru ihmetteli.
”Tässäkö?” hän kysyi ihmeissään.
”Tässä.” Ino vahvisti asian.

Ino otti Shikamarulta paidan pois päältä,kaatoi tämän sohvalle makuuasentoon ja alkoi suutelemaan hänen vatsaansa.Ino availi jo Shikamarun housuja,otti Shikamarun ******** käteensä,laittoi sen suuhunsa ja imi hellällä voimalla.
Shikamaru parkaisi kiihottuneena.
Shikamarun halut nousivat yli rajojen ja hän kääntyi Inon päälle,riisui tältä paidan pois ja nuoli Inon rintoja.
”Tuntuuko hyvältä?” kännissä oleva jätkä kysyi Inolta. Ino nyökkäsi ja voihki samalla.
”Tuu mun sisään.” Ino pyysi ja Shikamaru todellakin totteli.

Kaikki tuijottivat kaksikkoa jotka olivat päättäneet rakastella sohvalla.

Rakastelun päätteeksi he suutelivat ja pukivat päälleen. Shikamaru kantoi sammuneen Inon aina omaan sänkyynsä asti,lähti hänkin sitten kotiin.

Ino heräsi yöllä.
' Olikohan se vain sääliseksiä? ' hän mietti ja nukahti uudestaan.

Tästä alkoi parin yhteinen elämä.