***takauma
"puhevuoro"
`ajatus`



"N...Naruto? Mitä aiot tehdä tuolla?" Sasuke osoitti vapisevin sormin veistä, joka välkehti vaalean pojan kädessä. Naruto käveli kohti tummaa poikaa, pirullinen virne kasvoillaan. Hän näytti siltä kuin iskisi veitsen kohta Sasuken rintaan. Vaalea poika kohotti kätensä ja...
"Äääk!" Sasuke heräsi omaan huutoonsa. Jo ties kuinka monta kertaa hän oli tuon saman unen nähnyt ja joka kerta hänellä oli täysin samanlainen reaktio. Häntä nolotti myöntää sitä itselleenkään, mutta unen takia hänellä oli turhia pelkoja tuota vaaleaa poikaa kohtaan. Aina kotitaloustunnilla hän jotui katselemaan pala kurkussa, kun Naruto leikkasi kasviksia tai jotain sen tapaista. Muutkin olivat huomanneet sen ja siksi häntä varmaan pidettiin ihan kahjona. Juuri sen takia Sasukella ei ollut ystäviä ja hän oli aina omissa oloissaan.

Sasuke huokaisi syvään ja katsahti kelloa. Viisarit näyttivät vasta puoli kolmea, joten aikaa nukkua oli vielä rutkasti. Poika käänsi kylkeä ja toivoi, ettei näkisi samaa unta enää. Huomenna nimittäin olisi jälleen kotitaloutta, ja se tiesi muiden pilkkaavia katseita. Sasukelle ne olivat viikon kamalimmat tunnit.

"Huomenta kaikki", Orochimaru tervehti väsyneitä oppilaitaan. Hän katseli tuimasti jokaista, joka haukotteli edes kerran koko tunnin aikana. Tänään hän tuntui olevan vielä entistäkin ankarampi. Nimittäin jos joku sattui haukottelemaan tai muuten osoittamaan väsymystä hänen ollessaan lähellä, tuli heti kirjasta takaraivoon. Sasukekin sai kokea sen muutamaankin otteeseen. Jopa Naruto, joka yleensä oli niin pirteä sai kirjasta päähänsä. Se yllätti ainakin Sasuken.

"Vaikka tämä onkin päivän ensimmäinen tunti, en silti salli minkäänlaista velttoilua. Jos joku kehtaakin nukahtaa kesken tunnin, se tietää heti kahta tuntia istuntoa heti koulun jälkeen. Onko tämä selvä nyt kaikille? Koskee myös sinua Shikamaru!" Orochimaru kailotti ja kiesrteli lyömässä 'kurittomia' oppilaita päähän. Eipä kukaan enää lopputunnista uskaltanut tai viitsinyt velttoilla, iskujen pelossa.

Muutama tunti kului yllättävän nopeasti ja jo pian koittivat kotitalouden tunnit, joita Sasuke oli niin kovasti pelännyt. Hän kun sattui vielä olemaan samassa pöydässä Naruton kanssa. He olivat olleet samalla luokalla koko yläasteen ajan, mutta eivät he silti mitään ystäviä olleet. Narutosta pidettiin, koska hän oli aina iloinen ja energinen. Kun taas Sasuke oli synkkä ja omaan mailmaan piiloutunut, eli täysin Naruton vastakohta. Itseasiassa, pojat eivät edes tunteneet toisiaan kunnolla. Mitä nyt tiesivät toistensa nimet. Silti he olivat jotenkin niin samanlaisia. Molemmilla oli omat salaisuutensa ja menneisyytensä, joista kukaan muu ei tiennyt.

Oppilaat sulloutuivat ovesta yhtenä rykeilmänä ja melu oli sen mukainen. Kolme viimestä tuntia oli kotitaloutta. Se oli niitä harvoja tunteja joilla sai jutella vapaasti, joten kaikki olivat paljon pirteämpiä kuin aiemmin. Sasukesta tuntui kuin hän ei kestäisi sitä kolmea tuntia. Jo nyt hän tunsi pistävät katseet selässään, vaikkei vielä edes ollut ehtinyt paikalleen. Tumma poika käveli oman pöytänsä luo raskaasti huokaisten. Hän heitti reppunsa nopeasti penkille ja puki essun ylleen. Kaikkien saatua essut päälleen, aloitettiin ruuanlaitto enempiä puhumatta.

"Näittekö te eilen sen ohjelman? Se oli niin hyvä...", joku sanoi toiselle. Samanlaista pulinaa se oli koko ajan. Vain Sasuke ja Naruto eivät puhuneet kellekään. Sasukelle se oli tavallista, mutta Narutoa selvästi painoi jokin. Yleensä hän oli se, jota ei millään saanut hiljaiseksi.
"Naruto! Sasuke! Kuunteletteko te edes? Sanoin jo tuhat kertaa, että vesi ,kiehuu. Nyt vain heitätte kasvikset sinne joukkoon", Iruka neuvoi. Sasuke kippasi leikkaamansa vihannekset veteen ja jätti ne kiehumaan. Tumma poika vilkaisi Narutoa. Tämä näytti jotenkin poissaolevalta. hän ei ollut se tavanomainen energinen poika, pikemminkin hän näytti surulliselta.

Ties kuinka kauan Sasuke oli poikaa tuijottanut. Hänen ympäriltään alkoi kuulua tirskuntaa ja pilkkaavaa naurua. Narutokin oli kääntynyt katsomaan häntä, eikä Sasuke voinut estää pientä punastusta leviämästä kasvoilleen. Vaalea poika hymyili pienesti.
`Pidä nyt sinäkin siinä pillkanasi`, Sasuke ajatteli ja kääntyi takaisin keitoksen pariin. Naruto huomasi Sasuken äkkinäisen ilmeen muutoksen, muttei viitsinyt puuttua asiaan. Ainahan Sasuke oli sellainen, oma synkkä itsensä.

"Selvä. Koska Naruto ja Sasuke eivät ole kuunnelleet ollenkaan näiden kolmen tunnin aikana, he jäävät koulun jälkeen pilkkomaan kaaleja. Te muut, hyvää työtä. Voitte poistua", Iruka komensi oppilaita.
`Mikä kaikkia tänään oikein vaivaa? Narutoa, joka yleensä on niin iloinen ja Irukaa, joka ei ikinä jätä ketään koulun jälkeen ylimääräisiin töihin?´ Sasuke ihmetteli. Hän oli aivan ymmällään kaikesta. Nyt se sitten odotti, tunti Naruton, jolla olisi veitsi, seurassa. Pahempaa kohtaloa hän ei voinut enää itselleen toivoa.

"Pilkkokaa nuo kaalit ja sitten saatte lähteä. Minulla on opettajain kokous, joten en ole nyt valvomassa teitä. Älkää kuitenkaan karatko", Iruka osoitti kaalipinoa, joka lepäsi pöydällä. Naruton suusta pääsi pieni huokaus. Hän ei selvästikään olisi halunnut olla siellä.
`Kukapa minun kanssani haluaisi ollakaan`, Sasuke tuhahti vahingossa ääneen. Naruto käänsi uteliaan katseensa tummaan poikaan. Sasuke otti kiukkuisena päällimmäisen kaalin ja alkoi pilkkoa sitä. Naruto seurasi esimerkkiä, mutta kun hän tarttui veitseen, kuului kovaääninen nielaus Sasuken suunnalta. Vaalea poika katsahti häneen jälleen uteliaana. Sasuke näytti samalta kuin aina, kun Naruto tarttui veitseen. Eli hyvin, hyvin varautuneelta.

Monta minuuttia oli jo kulunut, mutta Sasukesta se oli tuntunut jo ikuisuudelta. Muuta ääntä ei kuulunut, kuin kellon tikitys ja kaalia leikkaavan veitsen ääni. Pitemmän päälle, se alkoi todella käydä poikien hermoille. He molemmat huokailivat vuorotellen. Sasukekin oli jo rentoutunut totuttuaan Narutoon, joka heilui veitsen kanssa. `Ja minä joskus pelkäsin, että hän tekisi jotain. Sekin vain typerän unen takia`, Sasuke naurahti ääneen, mikä sai Naruton uteliaisuuden jälleen heräämään.
"Mitä?" vaalea poika hymyili tummemmalle.
"Ei mitään. Tuota...käyn vessassa", Sasuke sanoi nopeasti ja oli poistumassa, kun kompastui omiin jalkoihinsa. Hän lensi selälleen siihen, missä oli juuri seissyt.
"Au!" Sasuke parahti ja nousi ylös päätään pidellen. Hän oli lyönyt sen lattiaan kaatuessaan.

Tumma poika katsahti eteensä päätään pidellen, yhä lattialla istuen. Naruto käveli kohti Sasukea veitsi kädessään. Vaalea poika ei voinut pidätellä nauruaan, mutta hän kuitenkin yritti parhaansa. Niimpä Naruton huulilla karehti hymy hänen polvistuessaan tumman pojan eteen. Sasukelle tuo kaikki toi mieleen jokaöisen painajaisen.
"N...Naruto? Mitä aiot tehdä tuolla?" Sasuke ositti vapisevin käsin veistä, joka välkehti Naruton käsissä. Vaalea poika katsoi ihmeissään ensin Sasukea, jonka silmät olivat lautasen kokoiset ja joka perääntyi pikku hiljaa kauemmas, ja sitten veistä.  Naruto tajusi äkkiä, miksi Sasuke näytti niin pelästyneeltä. Hän kohotti kättään ja laski veitsen pöydälle. Sasuke oli jo menettää tajuntansa siinä vaiheessa, hyvä ettei hän kiljunut kauhusta. Naruto käänsi katseensa takaisin pelästyneeseen Sasukeen.

"Sasuke? Mikä sinulla oikein on?" Naruto kysyi, koska hän ei oikein ymmärtänyt kaikkea.
"Sinä...veitsi...painajainen...", Sasuke yrittä sopertaa. Pian ahän kuitenkin alkoi nauraa, paniikin lauetessa. `Se oli vaan typerää unta, ei se oikeasti tapahdu`, Sasuke nauroi nauramistaan sitä ajatellessaa. Naruton silmät levisivät hämmästyksestä. Nyt tuo tumma poika vain nauroi, kun äsken näytti lähes kuolleen pelosta. Naruto ei ymmärtänyt enää mitään, mutta Sasuke jatkoi nauramista...