Sade on juuri päättynyt ja auringon säteet alkavat pilkistellä pilvien lomasta. Valo osuu kasvoilleni ja suljen inhoten vetistävät silmäni. Vihaan auringon valoa. Kaivan laukustani rumat aurinkolasini ja laitan ne päähäni. Ne ovat sellaiset isot lasit, todella typerän näköiset ja teinit.

Ostan mansikkajäätelön nuorelta tytöltä, joka katselee ulkomuotoani arvostellen. En ole huomaavinaankaan tytön katsetta vaan ojennan mykkänä hänelle rahat. Istahdan muovipenkille ja näykin haluttomasti jäätelöäni. Näin jälkikäteen ajateltuna en olisi halunnut sitä, se vain lihottaa.
Jalkojeni juuressa hyppii varpusia, jotka etsivät vohvelin murusia maasta. Tiputan niille muutaman palan, jotka ne syövät kiitollisina.

Joku lapsi pudottaa jäätelönsä maahan ja purskahtaa itkuun. Hänen äitinsä toruu ensin, mutta käy sitten ostamassa tytölle uuden jäätelön ja itku lakkaa. Katson inhoten jäätelöäni, kuinka jollekin voi tällainen ällöttävä lisäaine mössö olla niin tärkeä, että sen vuoksi pitää itkeä? Pudotan linnuille lisää vohvelia.

Ystävyys on kuin jäätelö. Kun sen saa, tulee hyvä mieli. Mutta jos se menee pilalle, tulee vain kurja olo. Joskus siitä saa tarpeekseen ja se alkaa vain inhottaa. Jos jäätelö on pahaa, se heitetään pois ja otetaan uusi tai ollaan ilman. Sama koskee myös ystäviä; jos ystävä ei miellytä, hankitaan uusi tai ollaan yksin.

Äkkiä näen sinun kävelevän paikalle pikkusiskosi seurassa. Tuuli pörröttää hiuksesi sotkuun, kun juttelet ja naurat siskosi kanssa. Ponnahdan seisaalleni. En halua nähdä sinua, en halua puhua sinulle, minua pelottaa liikaa. Kierrän salakavalasti jäätelökioskin taakse ja pudotan jäätelöni nopeasti roskikseen. Kuulen kuinka tilaat kaksi jäätelöä. Minttua ja suklaata. Ja sinä tietenkin maksat myös siskosi jäätelön, kun olet niin kiltti.
Hiivin kioskin toiselle puolelle vasta kun olen aivan varma, että olet siirtynyt muovituolien luokse. Lähden kävelemään ripein askelin poispäin, et nähnyt minua, onneksi.

Et ole tehnyt minulle mitään, mutta silti pelkään. Olen nimittäin itse ollut sinulle niin huono ystävä. Sain uusia ystäviä ja sinä vain jäit jotenkin ulkopuolelle. En olisi halunnut sitä, minun puolestani olisit saanut tulla mukaan, mutta et jostain syystä viihtynyt seurassamme.
Ärsyynnyin ja aloin puhua pahaa selkäsi takana. Perättömiä huhuja en koskaan levitellyt, mutta pahaa puhuin. Pian huomasin, ettemme enää lainkaan viettäneet aikaa yhdessä, silloin minuun sattui. Olin varma, että vihaisit minua ja masennuin syvästi.
Myöhemmin sainkin kuulla, että olit purkanut sydäntäsi meidän yhteiselle kaverillemme ja hän kertoi minulle, että sinua suretti kun en viettänyt enää aikaa kanssasi.
Mutta eihän se niin mennyt. Sinä itse jäit pois joukosta. Et ikinä kysynyt, että haluaisinko viettää aikaa kanssasi, olin niiden kanssa jotka kysyivät. Ennen soittelin sinun perääsi viikonloppuisin, mutta sinulla ei ollut koskaan aikaa. En enää soittanut, saisit luvan itse soittaa, kun sinulla on aikaa. Et kuitenkaan koskaan soittanut.
Emme kulkeneet yhdessä kouluunkaan, halusit mennä aina mopolla ja minä pyöräilin aina itsekseni kouluun. Oppitunneilla vain keskityit tehtäviisi etkä jutellut minun ja muiden ystävieni kanssa.

Loppujen lopuksi en tiedä kumpi tähän on syypää. Viime vuonna asiat olivat toisin, minä jäin ulkopuolelle. Tosin viimeisenä kouluviikkona päätin ängetä väkisin sinun ja ystäväsi seuraan ja välimme parantuivat. Kunnes sain uusia ystäviä ja sinä jäit ulkopuolelle.
Olisit täysin tervetullut seuraamme, en ymmärrä mikset voi vain tulla ja jutella kanssamme. En voi tietenkään pakottaa sinua, mutta en minäkään pysty eroamaan uusista ystävistäni.

Pelkään, että ystävyytemme kariutuu lopullisesti. Haluaisin, että asiat vain selviytyvät itsekseen, kuten viimekin vuonna. En halua puhua tästä kanssasi, pelkään vain nostaa kissaa pöydälle. Pakenen vaikeita asioita, olen aina paennut. Enkä pysty koskaan kertomaan kenellekään kuinka paljon minuun oikeasti sattuu. Toivon vain, että voisin riisua nauravan maskini ja itkeä jonkun olkapäätä vasten.

Aurinko alkaa paistaa yhä kirkkaammin, eivätkä aurinkolasitkaan enää auta. Kyynel vierähtää silmäkulmastani ja jatkaa matkaansa poskeani pitkin leukalinjaan, josta se putoaa asfalttiin. Pian kyyneleitä alkaa valua lisää, mutta pyyhin ne varovaisesti pois. Miksi minun silmäni vetistävät näin helposti?
Pian aurinko menee kuitenkin pilveen, mutta minun silmäni vuotavat edelleen, tosin eri syystä.