Warnings: Voi spoilata mangaa jossain kohdin. Varoitus myös OFC:stä.
A/N: Ja nyt kävi näin xD Älkää silti alkako elää uskossa, että välttämättä saan joka päivä päivityksen tarinan hamaan loppuun saakka. Yritän tietysti mahdollisimman ahkerasti kirjoitella, mutta tosiaan on paljon muutakin. Tämä nyt varmaan jonkinlaista alkuinnostusta.
Thanks: Crestalle asiantuntijalausunnosta.

<-- Edellinen

Älä kysy hintaa

Luku 1

”Olen pahoillani tästä”, miehen pehmeä ääni kuiskasi. Huulet painuivat Mitokin huulia vasten. Ne olivat yhtä suloisen pehmeät kuin niiden välistä karannut äänikin. Tyttö antautui suudelmalle ehdoitta. Se oli parasta, mitä hän oli eläessään kokenut. Pienet väreet kulkivat pitkin hänen selkärankaansa. Taivas, että mies osasikin suudella hyvin!

~o~

”Hei sinä, oletko kunnossa?”

Chiaki räpytteli silmiään. Ilkeä auringonsäde tunkeutui jostain ja paistoi suoraan hänen kasvoilleen. Tyttö totesi, ettei kyennyt liikkumaan. Hän yritti käsittää, mitä oli tapahtunut, mutta viimeinen selkeä mielikuva oli häntä lyhdynvalossa tarkastelleista miehistä. Hyvin pelottavista miehistä. He olivat olleet kamalia, myös Mitoki oli pelännyt kuollakseen.

Mitoki? Missä tyttö oli? Mitä tälle oli tapahtunut?!

Chiaki käänsi päätään. Hän erotti ystävänsä kauempaa. Kaksi poikaa irrotti tätä parasta aikaa puusta, johon tämä oli sidottu. Mitokin paidan hihat olivat hankautuneet rikki siitä, mistä köysi kiersi tämän vartaloa. Tyttö näytti olevan tajuton. Toivottavasti tämä oli kunnossa.

”Hän on elossa. Sakura hoitaa hänet kyllä kuntoon, mutta katsotaan nyt ensin, missä tilassa sinä olet”, ystävällinen ääni huomautti Chiakille. Vasta nyt tyttö kääntyi katsomaan puhuttelijaa.

Uteliaasti tuikkiva tummanharmaa, miltei musta, silmä tarkasteli häntä sinisen otsasuojuksen alta. Suurin osa miehen kasvoista oli peitetty: toinen silmä otsasuojuksella ja loput kasvoista jonkinlaisella maskilla. Omituisinta olivat kuitenkin miehen harmaat, painovoimaa uhmaavat hiukset.

”Kuka sinä olet?” Chiaki uikahti hiljaa. Hän muisti liiankin hyvin edellisiltaisten – oliko se ollut edellinen ilta? – miesten puheet ninjoista. Jotenkin tämä mies hänen edessään vastasi hyvin pitkälti hänen mielikuvaansa ninjoista. Mies saattoi siis olla hyvinkin vaarallinen. Tosin tämä ei näyttänyt siltä.

”Hatake Kakashi”, mies vastasi. ”Ja tässä on Haruno Sakura, hän on tiimimme parantaja. Sattuuko sinua mihinkään?”

Mies ryhtyi irrottamaan köyttä Chiakin ympäriltä. Hän ei leikannut sitä poikki, vaan näytti pikemminkin haihduttavan sen. Chiaki puisteli päätään hämillään. Parantaja? Tarkoittiko se lääkäriä? Ja mikä ihmeen tiimi?

”Ei minua ole vahingoitettu”, Chiaki sai soperrettua. ”Mitä tapahtui?”
”Sitä minä aioin kysyä sinulta”, mies naurahti. ”Muistatko mitään?”

Jälleen Chiaki nyökkäsi. Jotenkin hänellä oli tunne, että tämä mies oli oikeilla asioilla. Tämän rauhallisuus ja ystävällisyys oli turvallista. Eikä vaaleanpunahiuksinen Sakurakaan vaikuttanut vaaralliselta. Ehkä tämä tiimi oli edellisiltaisten tyyppien vihollisjoukkio. Oli selvää, että aiemmat heput olivat olleet rikollisia. Kenties he olivat nyt päätyneet telkien taakse.

”Meidän moottoripyörämme hajosi”, Chiaki alkoi selittää. ”Lähdimme kävelemään tietä pitkin eteenpäin, kunnes tulimme sillalle. Sen toisella puolella he sitten hyökkäsivät kimppuumme.”
”Akatsukit?” Kakashi varmisti.
”En minä tiedä, keitä he olivat, mutta… he olivat pelottavia”, Chiaki selosti. ”He ilmestyivät kuin tyhjästä ja nappasivat meidät molemmat, uhkailivat veitsillä. Heitä oli neljä. Yksi näytti ihan… hailta. Muut olivat ihmisiä, mutta jotain outoa heissä kaikissa oli. Mitokin napanneella miehellä oli punaiset silmät!”
”Itachi!” joku sähähti kauempaa.

Chiakin pää kääntyi. Hän veti syvään henkeä ja oli vähällä kirkaista. Toinen Mitokin luona olevista pojista muistutti edellisiltaista miestä aivan liikaa. Pojan silmät olivat mustat ja hiukset lyhyemmät, mutta kasvonpiirteet olivat miltei samat kuin ne, jotka Chiaki oli pikaisesti nähnyt lyhdynvalossa. Pojasta lisäksi hyökyi niin suunnatonta vihaa, että sitä oli vaikea kestää. Yleensä Chiaki ei aistinut ventovieraiden tunteita kovinkaan vahvasti, mutta tämä poika oli niin täynnä vihaansa, että hänen oli vaikea käsittää sitä.

”Olet luultavasti oikeassa, Sasuke”, Kakashi myönsi. ”Mutta mikä sai heidät lähtemään ja jättämään nämä tytöt tänne?” Mies näytti vajoavan mietteisiinsä. Chiakin oli pakko myöntää, että heidän elossa oleminen oli kummallista. Hän oli ollut varma, että miehet olivat aikoneet tappaa heidät. Silti he olivat elossa. Ilmeisesti oli tapahtunut jotain, ja miehet olivat joutuneet jättämään heidät tänne puihin sidottuina.

”En tiedä, mutta tämä tässä ei kyllä herää. Tarvitseekohan hän tekohengitystä?” vaaleahiuksinen poika tiedusteli virnuillen.
”Ääh, Naruto, älä ole idiootti!” Sakura kivahti ja siirtyi pois Chiakin luota. ”Anna, kun minä katson.”

”Muistatko mitään muuta?” Kakashi tiedusteli Chiakilta. Tyttö vilkaisi miestä uudestaan.
”En oikeastaan. He tekivät minulle jotain, ja kaikki pimeni.”
”Sanoivatko he… hmmm… mitään syytä, miksi olivat täällä?” Kakashi jatkoi sinnikkäästi.
”Eivät… eikun! He puhuivat Äänenkylän lähetistä. En kyllä tiedä, mitä se tarkoittaa.”
”Ei haittaa, minä tiedän!” Naruto ilmoitti välittömästi.

Mitoki huokaisi raskaasti. Chiaki unohti Kakashin saman tien ja konttasi ystävänsä luokse Naruton ja Sasuken ohitse. Mitoki makasi maassa kasvot kalpeina, mutta tämän luomet liikkuivat.

”Hän on väsyttänyt itsensä taistellessaan chakra-köyttä vastaan”, Sakura kertoi. Vaaleanpunatukkaisen tytön käsi oli Mitokin oikean käsivarren haavojen päällä. Chiaki tuijotti hämmästyneenä vihreää valoa, jota Sakuran kädestä hohti. Se näytti pienentävän haavoja, ainakaan ne eivät enää vuotaneet. Nyt Chiaki alkoi tajuta, mitä parantaja tarkoitti. Näillä tyypeillä oli jotain maagisia kykyjä. Minne he olivat oikein joutuneet?

”Paraneeko hän?” Chiaki kysyi ja sipaisi Mitokin otsahiuksia. Vanhemman tytön luomet värähtivät jälleen.
”Chia?” tämä kysyi hennolla äänellä.
”Olen tässä. Älä pelkää enää. Ne miehet ovat poissa. Nämä ihmiset auttavat meitä”, Chiaki selitti. Hän aisti selvästi, että Mitokia pelotti. Tytössä oli kuitenkin myös jotain muuta. Jotain pehmoista ja lämmintä. Ehkä tämä oli vain hämillään. Ainakaan tämä ei näyttänyt tajuavan ollenkaan, mitä Chiaki selitti.

Sakuran työskennellessä Chiaki selvitti tilanteen Mitokille pikaisesti. Sinihiuksinen tyttö näytti yhä hämmästyneeltä, mutta nyökkäsi kuitenkin. Chiaki auttoi ystävänsä istumaan. Tämän paita oli auttamattomasti piloilla.

”Sinulle taitaa jäädä arpi tuohon”, Sakura totesi sitoessaan Mitokin vasenta käsivartta. ”Chakra-köyttä vastaan ei pitäisi taistella. Siinä voi satuttaa itsensä pahasti.”
”En minä edes tiedä, mikä on chakra-köysi. Miten olisin voinut tietää jotain tuollaista?” Mitoki myönsi.

Neljä vierasta näyttivät hyvin kummastuneilta. Chiaki sukaisi hiuksiaan. Ne olivat edelleen harmillisen littanana kypärän jäljiltä. Hänen olisi pitänyt päästä suihkuun ja sen jälkeen tupeeraamaan hiuksensa uudestaan. Mistään sellaisesta ei vain nyt tainnut olla toivoakaan.

”Keitä te oikein olette ja missä me olemme?” Chiaki uskaltautui kysymään. Mitoki oli selvästi edelleen täysin pihalla tilanteesta, joten jonkun oli otettava ohjat käsiinsä.
”Kuten sanoin, minä olen Hatake Kakashi. Olen tämän tiimi 7:n johtaja. Tässä ovat Haruno Sakura, Uzumaki Naruto ja Uchiha Sasuke”, Kakashi kertoi. ”Te olette Tulimaassa, jonka ninjakylän jäseniä me olemme. Tulimme tänne vihjeen perässä. Kuulimme Akatsukin olevan liikkeellä, mikä oli ilmeisesti totta. Valitettavasti saavuimme vain paikalle liian myöhään.”

Chiaki nyökytteli. Hän ei ymmärtänyt juuri mitään. Mikä hemmetin Tulimaa? Mikä Akatsuki? Hän ei ollut koskaan kuullut mistään vastaavasta. Kaikki oli aivan käsittämätöntä.

”Miten te tänne päädyitte?” Kakashi tiedusteli ystävällisesti.
”Me olemme matkalla… no, emme varsinaisesti mihinkään. Kunhan kiertelemme”, Chiaki mutisi. Hänellä oli kumma tunne, että hän oli jossain vieraassa todellisuudessa, eikä totuuden tarkka selittäminen hyödyttäisi häntä mitenkään.
”Voimmeko saattaa teidät seuraavaan kohteeseenne?” harmaahiuksinen mies jatkoi uteluaan.
”No, ei meillä ole mitään määränpäätä”, Chiaki myönsi.
”Kakashi-sensei, minusta heidät pitäisi viedä Konohaan. Viides haluaa varmasti kuulla tästä. Lisäksi Akatsuki saattaa olla heidän perässään”, Sasuke huomautti. Pojan pistelevä viha oli hieman laantunut, mutta edelleen se häiritsi Chiakin oloa. Kuinka kukaan saattoi olla noin täynnä vihaa? Sen täytyi olla hyvin rasittavaa.

Saattoivatko ne hullut tulla takaisin? Pelko puristui möykyksi Chiakin vatsaan. Siinä tapauksessa missä tahansa oli parempi olla kuin täällä.

”Me tulemme vapaaehtoisesti”, hän ilmoitti, vaikka Mitoki puisteli päätään. Tämä oli varmasti vielä sekaisin. Tytön katsekin oli omituisen tyhjä ja uupunut.
”Siinä tapauksessa meidän on parasta lähteä”, Kakashi totesi. Mies ojensi kätensä Chiakille. Tyttö tarttui siihen epävarmana, mutta antoi kuitenkin miehen vetää hänet pystyyn.
”Kiitos”, tyttö sanoi. ”Tuota… meidän tavaramme…?” Heidän reppujaan ei näkynyt missään. Chiaki muisti pudottaneen omansa, kun heidän kimppuunsa oli käyty.
”Minä näin ne taistelupaikalla”, Naruto huomautti.
”Hyvä, hae ne”, Kakashi kehotti poikaa, joka katosi puiden lomaan hyvin nopeasti. ”Sinä et taida olla ninja?” mies varmisti Chiakilta.

Tyttö puisteli päätään. ”En ole”, hän vastasi. Mikä kysymys tuo nyt oli? Ei hän näyttänyt ninjalta millään muotoa. Hänhän oli vain tavallinen 17-vuotias tyttö, hänessä ei ollut kerta kaikkiaan mitään ninjamaisia piirteitä.
”Sitten sinun on kiivettävä selkääni”, Kakashi totesi. ”Et muuten pysy matkassa.”

Että mitä? Chiaki astui askeleen taaksepäin. Eihän se nyt käynyt päinsä. Hän ei ollut koskaan ollut niin lähellä ketään poikaa, saati sitten miestä!

”Minäkin voin ottaa sinut kyytiin, jos Kakashi-sensei on liian vanha sinulle!” blondi poika huikkasi ja palasi paikalle kahden repun kanssa. Chiaki tuijotti tätä järkyttyneenä. Sama poika oli tarjoutunut antamaan tekohengitystä Mitokille. Tuo kloppi ei ainakaan koskisi häneen!
”Huolehdi sinä vain niistä repuista, Naruto”, Kakashi nauroi. ”Sasuke, auta… Esittelittekö te itseänne muuten lainkaan?” mies tajusi hämmästellä Chiakille.
”Anteeksi”, Chiaki kiirehti sanomaan. ”Minä olen Hinote Chiaki.”
”Murasaki Mitoki”, sinihiuksinen tyttö mutisi. Tämä kuulosti surkealta ja väsyneeltä.

Mitoki pyrki jaloilleen, mutta horjahti pahemman kerran. Chiaki kiirehti tukemaan ystäväänsä. Tämä nojasi raskaasti hänen olkaansa vasten.
”Hän ei ole siinä kunnossa, että voisi kävellä”, Sakura huomautti.
”Sasuke, auta sinä Mitoki-sania”, Kakashi kehotti. Poika näytti jokseenkin vastahakoiselta, mutta kiirehti kuitenkin nappaamaan Mitokin reppuselkäänsä. Tytön pää retkahti pojan olkaa vasten. Tämä näytti siltä kuin saattaisi nukahtaa hetkenä minä hyvänsä.
”Mikä häntä vaivaa?” Chiaki kysyi. Hän ei ollut koskaan nähnyt Mitokia tuollaisena.
”Se chakra-köysi, jolla teidät oli sidottu. Se imee kohteensa voimat, jos tämä taistelee vastaan”, Sakura selitti. ”Mitoki-san luultavasti yritti riuhtoa itseään irti. Hän toipuu kyllä, kunhan lepää tarpeeksi.”

Chiaki epäili hieman vaaleanpunahiuksisen tytön sanoja, mutta hän ei tuonut epäilyjään julki. Sellainen olisi ollut sopimatonta tässä tilanteessa. Sen sijaan hänen tuli olla kiitollinen näille ihmisille heidän pelastamisestaan.

”Chakra-köysi?” tyttö kysyi lopulta jotain sanoakseen. Jälleen kerran neljä vierasta näyttivät hyvin kummastuneilta.
”Sinäkään et siis tiedä?” Kakashi varmisti. Chiaki pudisti päätään. ”Siinä tapauksessa kerron sinulle matkalla. On paras palata Konohaan mahdollisimman pian. Viides voi vilkaista ystävääsi ja varmistaa, että hän saa parhaan mahdollisen hoidon.”

Kakashi katsoi Chiakia odottavasti ainoalla näkyvissä olevalla silmällään. Tytön vatsassa muljahti. Voisiko hän todella? Eikö sellainen olisi paheksuttavaa?

”Kyllä minä voin kävellä”, tyttö ehdotti.
”Osaatko hyppiä pitkin puiden oksia?” Kakashi tiedusteli naurua äänessään.
”En.” Mikä kysymys tuo nyt oli? Nämä neljä olivat taatusti omituisimpia tyyppejä ikinä. Chiakista tuntui, ettei hän ymmärtänyt puoliakaan siitä, mitä oli tapahtunut.
”Sitten on parempi, että hyppäät selkääni”, mies huomautti.

Chiaki ei vieläkään ymmärtänyt. Näytti kuitenkin siltä, ettei hänellä ollut vaihtoehtoja. Varovaisesti hän tarttui Kakashia olkapäistä ja antoi miehen nostaa hänet reppuselkäänsä.

”Miksi minä sain vain reput?” Naruto marisi.
”Pää kiinni!” Sakura sähähti pojalle. Chiaki aisti kummallisen mustasukkaisuuden piston. Oliko Sakura yhdessä tämän miehen kanssa vai mistä oli kyse? Tyttö yritti olla vaivaamatta päätään asialla, mikä onnistuikin varsin helposti, kun Kakashi ponnisti itsensä hyppyyn. Yhtäkkiä mies oli puun oksalla ja lähti etenemään valtavilla loikilla puusta toiseen. Chiaki puristi tämän hartioita tiukasti peläten koko ajan putoavansa. Mitään tällaista hän ei ollut osannut edes kuvitella.

Kun he olivat matkanneet jonkin aikaa, Kakashi alkoi selittää omaa maailmaansa Chiakille rauhallisella äänellä. Tyttö nojasi päänsä miehen olkapäähän ja keskittyi kuuntelemaan. Tämän hiukset tuoksuivat raikkaalle sitruunalle. Jotenkin sekin tuntui turvalliselle. Vaikka Kakashi oli kieltämättä omituinen mies, tämä ei vaikuttanut pahalta. Sen sijaan tämän elämä ja maailma kuulosti hyvin kummalliselta.

Kakashi oli ninja. Chiaki oli ollut siinä uskossa, ettei ninjoja juurikaan ollut nykyään, mutta Kakashin puheista saattoi päätellä, että näitä oli todella paljon ja ympäri maailmaa. Kakashi selitti hänelle chakrasta, ninjakylistä, erilaisista taidoista, kunnes tytön pää oli aivan pyörällä. Uutta tietoa tuli niin valtavasti, ettei hän pystynyt kunnolla käsittämään kaikkea. Hän oli joutunut täysin uuteen maailmaan. Täällä kaikki oli ihmeellistä ja taianomaista. Valitettavasti maailmassa oli myös jotain hyvin pelottavaa. Akatsuki. Ne pahat tyypit, jotka olivat yllättäneet heidät aiemmin.

Harmaahiuksinen mies selitti, että Akatsukit olivat pahoja. Kukaan ei ollut täysin selvillä järjestön aikeista, mutta sen verran tiedettiin, että nämä olivat häntädemonien perässä. Sivumennen sanoen häntädemonit kuulostivat Chiakista vielä pelottavammalta kuin Akatsuki. Joka tapauksessa järjestö oli hyvin vaarallinen, varsinkin jos se pääsisi demoneihin käsiksi. Siksi Kakashi ihmettelikin, miten tytöt ylipäätään olivat edelleen hengissä.

”Ehkä ystäväsi osaa valaista meitä tapahtumista, kun hän toipuu”, mies pohdiskeli. ”Hänellä voi olla tärkeitä tietoja.”
”Luuletko, että Akatsuki tulee peräämme?” Chiaki tiedusteli. Hän alkoi saada jonkinlaisen kuvan asioista. Akatsuki – paha, konohalaiset – hyvä. Hän halusi ehdottomasti asettua Kakashin puolelle. Mieluiten hän olisi kyllä palannut omaan turvalliseen elämäänsä, mutta koska se ei näyttänyt olevan mahdollista, hän halusi olla tämän miehen luona. Kakashi vaikutti viisaalta ja osaavalta ninjalta, joten tämä varmastikin kykenisi suojelemaan heitä Akatsukilta.
”Se on mahdollista”, Kakashi myönsi pitkän hiljaisuuden jälkeen. ”Jos saitte tietoonne jotain, mitä teidän ei olisi pitänyt saada.”

Chiakista oli mahdotonta sanoa, oliko näin käynyt. Koko tapahtuma oli hänen mielessään sekavana mönttinä, josta ei saanut kunnollista otetta. Parhaiten hän muisti käsittämättömän pelon, joka oli lamauttanut hänet täysin. Hän ei vain ollut kyennyt liikahtamaankaan, saati sitten sanomaan mitään. Hän oli ollut varma, että hänet siepannut mies, olisi halunnut tehdä hänelle kaikkea kamalaa, mutta ilmeisesti niin ei ollut käynyt. Kai hän olisi tiennyt sen?

Siinä miehessä oli ollut jotain hyvin epämiellyttävää. Tästä oli hyökynyt välitön vaaran tunne. Chiakia puistatti edelleen, kun hän ajatteli pimeydessä tapahtuneita asioita. Yhdessä hetkessä hänen todellisuutensa oli romutettu täysin. Siihen asti pelottavin vaara olivat olleet metsän eläimet. Tytön mielessä ei ollut edes käynyt, että joku olisi saattanut hyökätä heidän kimppuunsa. Ja silti niin oli tapahtunut.

Chiaki oli kiitollinen siitä, ettei heille ollut käynyt pahemmin. Mitoki palaisi kyllä ennalleen. Ja heidät oli pelastettu. He pääsisivät turvaan.

”Kakashi-san?” Chiako kokeili sanoa. Nimi maistui suussa mukavalta. Vai olisiko hänen sittenkin pitänyt sanoa ’sensei’, kuten kolme nuorempaa ninjaa? Ehkä se olisi ollut kohteliaampaa. Nyt oli kuitenkin myöhäistä. Möläytys oli jo karannut ilmoille.
”Niin, Chiaki-san?” mies kysäisi. Miten tämän ääni olikin niin ystävällinen? Kakashi oli itse kohteliaisuus.
”Kiitos, että pelastitte meidät”, tyttö kuiskasi miehen korvaan. Hän kuuli tämän naurahtavan hiljaa.
”Yksikään itseään kunnioittava ninja ei jätä kaunista neitoa pulaan”, tämä vastasi.

Jotain hyvin lämmintä valui Chiakon vatsanpohjalle. Kukaan ei ollut koskaan sanonut häntä kauniiksi.

Seuraavassa hetkessä tyttö jo kielsi itseään olemasta typerä. Tuskinpa mies oli kommentillaan mitään tarkoittanut. Eiköhän se ollut vain huolella valittu kohteliaisuus. Kenties mies heitteli sellaisia kaikille, mistäpä sitä tiesi. Ei kannattanut antaa toisen heti hurmata. Sellainen oli vain typeryyttä. Sitä paitsi miehet olivat pyyteettömästi kohteliaita vain kirjoissa ja elokuvissa, kuten Mitoki olisi sanonut, jos olisi ollut tilanteen tasalla.

Chiaki vilkaisi olkansa yli Kakashin vierellä hyppivää Sasukea. Tämä huokui edelleen pyhää vihaansa, muttei enää yhtä voimakkaasti kuin aiemmin. Mitoki oli sulkenut silmänsä ja ilmeisesti nukkui nyt pojan olkapäätä vasten. Tytön sininen tukka oli takussa, ja repaleinen paita oli surkea näky. Chiakia huolestutti edelleen ystävänsä kohtalo, mutta hän ei kaiketi voinut muuta kuin luottaa näiden ventovieraiden sanaan siitä, että tämä toipuisi ennalleen.

”Ei hänellä ole hätää”, Kakashi sanoi yllättäen. ”Taidat välittää ystävästäsi paljon.”
”Hän on paras ystäväni. Olemme tunteneet vasta muutaman vuoden, mutta tuntuu kuin olisimme olleet yhdessä aina”, Chiaki kertoi. Miehelle oli jostain syystä kummallisen helppoa avautua.
”Yhdessä? Oletteko te siis enemmän kuin ystäviä?” Naruto tiedusteli. Pojan äänessä oli ällöttävää ahnautta. ”Auh!” tämä huudahti hetken päästä. ”Sakura, mistä hyvästä tuo oli?”
”Sopimattomista kysymyksistä ja siitä, että olet idiootti!” vaaleanpunahiuksinen tyttö kivahti. Chiaki oli tämän kanssa samaa mieltä. Naruto oli ansainnut saamansa iskun. Mikä kysymys tuo nyt oli? Kai nyt sentään saattoi toisen ystävä olla ilman mitään seksuaalisia virityksiä. Tosin kenties Narutolta sellainen ei onnistunut. Tämä vaikutti vähän… no, levottomalta ja typerältä. Ei, oikeastaan rasittavan lapsellinen oli oikeampi ilmaisu.

”Tiedän tunteen”, Kakashi vastasi kuin Naruto ja Sakura eivät olisi missään vaiheessa keskustelua keskeyttäneetkään, ”myös minulla oli joskus sellainen ystävä. Sitä tunnetta kannattaa arvostaa. Koskaan ei tiedä, milloin toisen menettää.”

Ajatus tuntui pelottavalta. Chiaki ei halunnut ajatella mitään sellaista. Tosin Kakashi eli hyvin erilaisessa maailmassa kuin hän. Tokihan ninjojen elämä täytyi olla vaarallisempaa kuin tavallisten pulliaisten. Ninja saattoi kuolla koska tahansa, mutta tavalliset ihmiset elivät yleensä vanhoiksi. Oli turha ajatella tuollaisia tässä vaiheessa. Hehän olivat molemmat hyvin nuoria.

”Olen pahoillani menetyksesi vuoksi”, Chiaki kuitenkin sanoi. Varmasti menetys oli ollut kova pala miehelle. Tämä vaikutti niin lempeältä.
”Kiitos. Siitä on jo vuosia”, Kakashi vastasi kummallisen huolettomaan sävyyn ja tiedusteli heti perään Chiakin elämästä.

Tyttö alkoi kertoa opiskelustaan lukiosta. Kaikki kuvaukset pitkästyttävistä oppitunneista ja tympeästä perhe-elämästä kuulostivat nyt kovin arkisilta. Kakashin elämä oli varmasti paljon jännittävämpää. Hyvin äkkiä Chiakista alkoi tuntua, ettei hänessä ollut kerrassaan mitään erikoista ja kiinnostavaa. Kuinka ihminen saattoikin olla niin tylsä!

”Kuulostaa kiehtovalta”, Kakashi kuitenkin totesi. Chiaki ei tiennyt, mitä olisi vastannut. Ei kai miestä nyt voinut oikeasti kiinnostaa kaikki niin tavallinen?
”Sinun elämäsi on varmasti paljon jännittävämpää ja mielenkiintoisempaa”, tyttö naurahti.
”Saat pian huomata, että se on kaikkea muuta”, Kakashi hymähti.
”Kuinka niin?” Chiaki kysyi.
”Tulette viettämään Konohassa hyvän tovin. Teidän on jäätävä ainakin siihen saakka, että voimme varmistaa, ettei Akatsuki ole perässänne”, mies selitti.
”Tarkoittaako se tehtävää meille?” Naruto heitti väliin. Pojan kasvoille levisi kummallinen virnistys. Chiakille tuli tunne, ettei ilme tiennyt hyvää. Narutolla oli jotain hyvin kieroa mielessään.
”Saattaapa tarkoittaakin”, Kakashi naurahti. ”Sen päättää Viides.”


Seuraava -->