Ennen kuin aloitan, niin tahdon informoida teille eräästä asiasta. Minulla on ollut hieman vaikeita aikoja, eli paljon stressiä koulun vuoksi ja muutenkin, ja luulen että se tulee myös näkymään nykyisten ficcieni jatko osissa. En tiedä miten pitkälle tätä tulee, mutta minulla alkaa loppua ideat. Sitä paitsi tarvitsisin vielä jonkun pikaparituksen joita ei siis vielä ole mainittu tässä tarinassa. Pliis auttakaa ja ehdottakaa jotain paritusta, Ja hei TÄSSÄ OSASSA YAOIA!


SirSocrates: Mihin asti näitä tulee?

Sid: Vain luoja tietää.

Sidailer poistuu areenalle.
______________________

Rauhan palatsi osa 6.


Lintu on kaunis jos se lentää vapaana. Vapaana ollessaan lintu tajuaa kuuluvansa vapauteen, rauhan kehtoon. Lintu kuoriuduttuaan levittää siipiään ja vilkas emo ruokkii tätä. Pari päivää ja on tullut uusi kaunis, puhdas ja viaton varpunen maailmaan. Ilman vapauttaan se kiduttuu surullisen nopeasti ja kuolee pois.

Ihmislapsi syntyy maahan kahlittuna. Sillä on kaikki viattoman ainekset, muttei kuitenkaan sitä vapautta niinkuin varpusella. Jos yhdistät Varpusen ja ihmislapsen tulee tulokseksi hidas ja onneton kuolema kauniissa ja puhtaassa ruumiissa, siksi se on kiellettyä.

---------------------------------
Sasuke

- Sasuke oletko tehnyt työsi täällä toimistossa, Gaara kysyi eräänä päivänä. Sasuke hätkähti rajusti ja kääntyi tuolissaan toista poikaa päin. Katsoen vähän aikaa toiseen hän nyökkäsi ja kääntyi takaisin tietokoneelleen tiiraillen enkelikuolemien väkilukua.

Gaara katsoi hiljaisuuden johdattamana Sasuken mielenkiinnon kohteeseen ja lähti kävelemään tietokoneelle sammuttaen näytön. Sasuke katsoi kummastuneesti punatukkaista.

Gaara ojentaa Sasukelle paperin. Sasuke katsoo paperiin ja huomaa sen olevan tietoja Narutosta. Luettuaan paperin hän nostaa järkyttyneen katseensa Gaaraan.

- Onko tämä totta? Hän kysyy punahiuksiselta. Nyökkäys.

Sasuke nousee ylös tuolistaan ja juoksee ulos rakennuksesta.


-------------------------------

Naruto

Istuin häkkini pohjalla kyyneleet silmissäni loistavina kiillellen auringon sarastusta. Aamu oli upea. Mitä mainioin pienelle lennolle. Valitettavasti se ei käy. Ei, Sai ei ollut poistanut siipiäni. Onneksi. Hän on hirveän julma ihminen. Mitä pahaa minä hänelle olen koskaan tehnyt? En edes tunne koko häiskää. Tai no tunnen, mutten ennen tuntenut.

Nostan käteni kasvoilleni ja pyyhin kyyneleet hihaani. Päälläni oli huppari (Tietysti siivenrei´illä varustettuna) Ja jaloissani oli harmaat housut.

Katsoin kuin horroksessa toiselle puolelle huonetta. Kalterit kiiltelivät ja pistivät silmiin. Hirveä häikäisy.

Ovi avautuu. Siellä se taas on, mutta minkä kanssa? Onko tuo hihna? Sai hymyilee tuttua pervoa hymyään.

- Haluaisitko ulos?

Istun hiljaa katsellen hihnaa ja sen päässä roikkuvaa kaulapantaa. Väristys kulkee kehoni pitkin kun tajuan millainen panta se on. Se oli sähkökaulapanta. Eikä ihan minkä tahansa sähkökaulapanta vaan kauko-ohjattava.

Eli jos objekti liikkuu liian kauas isännästään, isäntä voi painaa ohjainta ja silloin tulee 50 woltin isku. Se ei tapa mutta lamauttaa, joka voi olla turmiollista juuri lennon aikana.

Tehoa voi myös säädellä. Kuten vaikka jos haluaa objektin tulevan takaisin voi lähettää 1 woltin iskun. Se antaa vain pieniä väristyksiä, jolloin pannanpitäjä tietää milloin on tultava takaisin.


- Haluatko vai et? Sai tivaa kiukkuisesti. Minä nyökkään hätäillen sillä Sain käytös alkaa pelottaa minua.

----- 30 minuuttia myöhemmin-----

Minä lennän puun yli ja pyörähdän ilmassa. Teen ilmaan kuvioita ja kohoan hieman ylemmäs. Minä kiepun ja kaarran pois Sain näkyvistä. Sai ei ilmeisesti huomannut sillä hän oli liian kiireinen puhumaan jonkun naisen kanssa joka oli lenkillä puistossa vauvoineen ja hauvoineen.
Iso vinttikoira ja Jackrusselinterrieri. Kaksoispoikavauvat ehkä vuoden ikäisiä.

Hetken alas tiiraillessani näen jotain tuttua. Mustat hiukset omistava mies kävelee suoraan allani huomaamatta kuitenkaan minua. Minä laskeudun hiljaa hänen taakseen.


Hän hätkähtää ja kääntyy kohdaten minun uteliaisuutta paistavat silmäni. Tuo mustahiuksinen komistus oli töissä sinä iltana kun minun siipeni purkautuivat. En ole vieläkään unohtanut sitä katsetta, minkä tuo nuorukainen minulle antoi.
Komea hän oli pakko myöntää, mutta nuo silmät olivat niin puoleensa vetävät, että olisin voinut hukkua niiden syövereihin.

- Hei, mitä sinä täällä teet? Hän kysyy.

Minä lasken katseeni maahan. Tunnen käden leuallani ja katson noihin sumean punamustiin silmiin.

- Minä olen Sasuke, hän sanoo ja ojentaa kättään. Katson sitä pitkään ennen kuin tartuin siihen ja sanoin: - Naruto.

Sasuke hymyili ihastuttavaa hymyään ja valkoiset hampaat suorastaan säihkyivät. Se oli niin komea.

- Toistan, mitä teet täällä? Hän sanoo.

-Mitähän puistossa yleensä tehdään, tokaisen ujonpuolisesti punastuen tyhmyydelleni, joka oli taas kerran ottanut vallan aivoissani. Juuri kun olen taas aloittamassa puhettani, tunnen kaulassani säpsähtävän. Inahdan pienesti.

- Minun pitää mennä..., sanon ja levitän siipeni. Kolmella pyrähdyksellä olen ilmassa ja alan katseellani etsiä Saita. Kymmenen metrin päässä Sasuke katsoo perääni haikaillen.


Hymyilen leveästi näylle, mutta virne muuttuu vihaksi kun näen toisenkin tummahiuksisen katsovan minua. Virne Sain naamalla sanoo, että hän näki äskeisen hymyni. Toivottavasti ei ala ajatella mitään pervoa.

-------------Sain talossa---------------

Minä peseydyin ulkoolta tuloni jälkeen ja olin juuri menossa syömään häkkiini kun Sai käski minut luokseen. Epäröin hetken, mutta jos en tottelisi hän lähettäisi sähköä kaulapantani kautta. Ei mikään järin miellyttävä tunne jos saan sanoa, niinpä lähdin astelemaan hänen perässään.

Hän johdatti minut makuuhuoneeseensa ja minä pysähdyin ovelle. Hän kuitenkin vaati minua tulemaan sisään. Minä astuin sisään huoneeseen ja käänsin katseeni Saihin. Ehdin nähdä vain vilauksen punaista kun silmäni sidottiin. Minä yritin kiskaista kankaan pois, mutta käteni pidettiin alhaalla.

Sitten tunsin kolmet - ei neljät kädet. Kahdet tarttuneena kiinni käsistäni ja toiset sitomassa niitä nauhalla pääni yläpuolelle. Minut tönäistiin sängylle silkkilakanoiden päälle ja käteni sidottiin tolppaan.

------------- Yaoi -----------------


(No like, No read)

Tunsin kuinka kädet koskettelivat paljasta rintakehääni ja kiertelevän nännejäni. Yritin puhua, mutta suuhuni työnnettiin iso pallo. Kyyneleet kastoivat silkkinauhaa silmieni ympärillä.


Kosketus alavatsaani sai minut ynähtämään. Se oli inhottavaa, mutta samaan aikaan kauhukseni tunsin että kiihotuin siitä. Erektioni sojotti pystyssä verryttelyhousujeni etumuksessa. Kuulin tyytyväisen naurahduksen takaani. Se ei ollut Sai.

Rimpuilin hieman, mutta kun tusin käsien siirtyvän pystyssä olevalle elimelleni lopetin rimpuilun ja jäykistyin. Käsi hieroi penistäni housujenläpi ja minä värisin kiihkossa. Samassa tunsin kuinka housujani laskettiin.

Siipeni levähtivät sängyn reunoille rasittuneina ja ajattelin puistoa. Miten ihanalta tuntuikaan lentää, kuunnella lintujen laulua ja nähdä... Sasuke.

Putosin haaveistani tuntiessani sormen neitseellisellä aukollani. Minä kiljuin tukahdettua huutoa pallon läpi. Kuulin jonkun hyssyttävän vieressä.

- Älä pelkää pikku enkeli, ei se kauaa satu. Lauseen loputtua sormi painui anukseeni. Kyyneleet kastelivat jo valmiiksi märkää kangasta ja koko kehoni värisi. Hetken päästä sormi vetäytyi pois ja jalkojani levitettiin enemmän.


Tunsin jotain isoa aukollani. Sekunnin päästä se iso oli sisälläni ja itkin yhä enemmän kivusta. Tunsin kuuman nesteen valuvan pakarallani.

Tuska oli mieletön. Mies alkoi liikkua sisälläni. Yhtään säästelemättä hän työntyi nopeilla työnnöillä tiukkaa tahtia pohjaan asti.

Kun  mies lopetti jäin makaamaan sperma ja luultavasti veri valuen aukostani.
Sitten kuului Sain ääni:


-Minun vuoroni.

Jokin puolet äsköistä pienempi työntyi aukkooni ja tunsin puristusta omalla penikselläni. Minä huohotin jokaisella työnnöllä ja vedolla, kunnes laukesin. Laukeamisen jälkeen jäin hiljaisena, pienesti nyyhkien makaamaan sängylle ja pian sen jälkeen vaivuin tajuttomuuteen.

--------------------Yaoi loppu------------------------


________________________________


Sidailer poistuu näyttämöltä.

Se oli sitten siinä. No more episodes!

Until... Let´s see... Dunno.

Tämähän olikin sopivasti päätösjakso eikö niin? Eikö? Ai miksei voi jättää tarinaa tälleen? Hmmm.... No okei En lopeta vielä.

Kommentteja?