Gaara ja Kiba istuivat hiljaisina Hinatan keittiössä.

-Kiitos kun autoit, vaikket edes tunne Hinata-chania kunnolla. Kiba mutisi rikkoen hiljaisuuden.

-Ei se mitään, Sasuke ansaitsi sen ja Hinata-san on mukava ihminen. Gaara vastasi ja hiljaisuus palasi jälleen. Kiba naputteli sormillaan pöytää ja Gaara pörrötteli hiuksiaan. Ruskeahiuksinen nousi lopulta ylös ja meni kahvinkeittimelle.

-Juotko sinä? Kiba kysyi punapäältä.

-Joo.. Gaara vastasi ja Kiba laittoi kahvinkeittimen päälle ja istui takaisin pöydän ääreen. Oli jälleen hiljaista lukuunottamatta kahvinkeitintä. Kahvin ollessa valmista hän otti mukit tiskikaapista ja kaatoi kahvia molemmille.

-Käytätkö sokeria tai maitoa?

-Sokeria. Kiba laittoi molemmille sokeripalat ja ojensi Gaaralle tämän kahvin. He istuivat jälleen hiljaisina.

-Sinähän olet täällä kuin kotonasi. Gaara sanoi ja joi kahviaan.

-No, me olemme olleet aika paljon Hinata-chanilla. Ulkona ei ole uskallettu liikkua ja meillä... No, minulla on aika outo sisko. Kiba sanoi ja naurahti.
-Onko sinulla muuten sisaruksia? Kiba jatkoi.

-Minulla on sisko ja veli. Temari on minua 3 vuotta vanhempi ja Kankuro 2 vuotta. Gaara sanoi ja joi loput kahvistaan. Kiba joi vielä kahviaan ja mietti. Yhtäkkiä hiljaisuus keskeytyi jälleen kun keittiön ovi avautui. Gaara ja Kiba nousivat yhtäaikaa ylös. Kiba meni kysymään Hinatalta tämän vointia samalla kuin Gaara laittoi tytölle kahvia.

-Hinata-san, käytätkö maitoa tai sokeria? Gaara kysyi.

-Maitoa, mutta ei sinun olisi tarvinnut... Hinata aloitti mutta keskeytti kun Gaara ojensi tälle kahvikuppia.

-Kiitos, tyttö sanoi ja otti kahvin vastaan. He kaikki istuivat keittiön pöydän ääreen. Hinata joi kahviaan ja keskeytti kohta hiljaisuuden.

-Kauanko nukuin? Gaara katsoi kelloa, joka näytti puoli seitsemää, ja vastasi tytölle:

-Lähes tunnin. Hinata nyökkäsi ja jatkoi kahvin juomista. Hiljaisuus valtasi heidät jälleen.(Hiljaista porukkaa -__-'')

-Gaara-san, kiitos kun autoit minua, vaikka tutustuimme vasta tänään, ja anteeksi että jouduit vaikeuksiin takiani. Ja Kiba-kun, kiitos sinulle myös. Nyt kyllä sinustakin tulee ns.hylkiöporukkaa, anteeksi. Hinata sanoi pojille. Pojat katsoivat tyttöä ja alkoivat kieltelemään.

-Ei se haittaa, omapahan on vikani!
-Sasuke ansaitsi sen!
-Ei sitä voinut vain katsoa vierestä!
-Eikä se muutenkaan ollut sinun syytäsi, kaikki oli Sasuken syytä!
-Hinata-chan/san? pojat kysyivät lopuksi yhteen ääneen kun Hinata alkoi kikattamaan.

-Anteeksi, ei ollut tarkoitus nauraa...

-Ei tarvitse pyytää anteeksi! pojat sanoivat yhteen ääneen ja alkoivat nauramaan Hinatan kanssa. Hetken naureskeltuaan he hiljenivät.

-Mitä me nyt tehdään sen Sasuken kanssa? Kiba kysyi.

-Alkuun kannattaa olla niinkuin eilistä ei olisi edes tapahtunut, paitsi että sinä liikut vastedes meidän kanssamme, Kiba-san. Gaara sanoi ja Hinata nyökkäsi. Yhtäkkiä tyttö nousi seisomaan.

-Minulla on kaikki läksyt tekemättä! Tyttö ryntäsi hakemaan laukkuaan. Hetken etsittyään hän löysi repun eteisestä johon pojat olivat sen jättäneet. Hän alkoi tehdä uskonnon läksyjä olohuoneen lattialla poikien tullessa olohuoneeseen. Nämäkin alkoivat tehdä läksyjä ja kohta ei kuulunutkaan mitään muuta kuin kynän rapinaa.

**

Hinata heräsi jälleen aamulla kuudelta. Hän keräsi voimia ja käveli kylpyhuoneeseen. Peseydyttyään hän meni kylpytakki päällään keittiöön ja alkoi keittämään kahvia. Kahvin ollessa valmista Hinata kaatoi sitä itselleen mukiin ja lähti olohuoneeseen. Siellä häntä kuitenkin kohtasi pienoinen yllätys, ja hän melkein kiljaisi säikähdyksestä nähdessään Kiban ja Gaaran, mutta esti itseään juuri ja juuri kirkumasta. Hän muisteli eilistä, ja muisti että pojat olivat päättäneet jäädä yötä. Hinata muisteli juuri miksi he olivat jääneet, kun Kiba heräsi ja Gaara tämän perään.

-Hinata-chan? Kiba mutisi vielä unisena. Gaara haukotteli ja mutisi hiljaiset huomenet. Hinata sanoi huomenet ja tajusi sitten olevansa kylpytakissa. Hänen naamansa alkaessa muistuttaa tomaattia tyttö juoksi huoneeseensa ja paiskasi oven äkkiä kiinni. Olohuoneessa pojat istuivat molemmat hieman pöllämystyneinä. Hetken hämmästeltyään ja tajuttuaan pari asiaa(mm. sen että he olivat Hinatan olohuoneessa pelkillä alushousuilla molemmat ja että Hinata oli juuri seissyt heidän vieressään pelkkä kylpytakki löyhästi päällään), he alkoivat pukemaan pieni puna poskillaan. Hinata puki samaan aikaan omassa huoneessa. Pukiessaan hän muisti eilisen illan heti Sasuken hyökkäyksestä alkaen aina iltaan asti.

**Flasback**

Läksyt tehtyään kolmikko istui sohvilla ja katsoi, jos nyt edes katsoi, Salattuja Elämiä televisiosta. Kaikki enimmäkseen miettivät Sasukea ja muita. Hinata istui nojatuolissa ja pojat istuivat sohvalla vierekkäin. Salkkarien loppuessa he kaikki katsoivat yhtä aikaa seinällä olevaa tummansinistä kelloa. Kaikki olivat hetken hiljaa taustalla kuuluessa "Mistä näitä senttejä oikein tulee?".

-Kello on jo kahdeksan, eikö teidän pitäisi lähteä? E-en minä tietenkään yritä häätää teitä! Hinata sanoi. Pojat katsoivat Hinataa ja sitten toisiaan. Kiba kumartui kuiskaamaan jotain Gaaralle. Gaara nyökkäsi yhteisymmärryksen merkiksi ja molemmat kääntyivät jälleen Hinataan päin, joka katseli toisia hieman ihmettelevä ilme vaalean violeteissa silmissään.

-Voisimmeko jäädä yötä? Sasuke ei varmaan ole mielissään tappiostaan ja hän on ennenkin tunkenut toisten koteihin, niin hän ainakin kertoi kerran, Kiba sanoi. Hinata katseli poikia hetken ja nyökkäsi sitten hymyillen.

-Sopii minulle! Mutta te tarvitte luvat vanhemmiltanne. Kiba nyökkäsi ja kaivoi kännykän taskustaan. Gaara vain istui ja katseli ympäri huonetta tyhjä ilme haalean vihreissä silmissään. Kohta hän alkoi leikkimään housuissaan roikkuvien ketjujen kanssa.

-Gaara-san, ettekö te aio soittaa? Gaara kääntyi katsomaan Hinataa. Gaara pudisti päätään.

-Asun yksin, sisarukseni ja vanhempani jäivät kotikaupunkiini. Hinata näytti saaneen Ahaa-elämyksen ja nyökkäsi sitten. Tällä välin Kiba oli kiistellyt äitinsä kanssa loppuun ja sammutti puhelimen. Hinatan kääntyessä katsomaan poikaa kysyvästi tämä nyökkäsi hymyillen.

-Saan jäädä! Hinata hymyili entistä leveämmin ja lähti kävelemään jonnekkin. Pojat lähtivät seuraamaan Hinatan viittoessa näille. Kun kaksikko oli saanut Hinatan kiinni, tämä oli jo kaivanut komerosta kaksi patjaa, jotka olivat rullalla.

-Viekää nämä olohuoneeseen ja aukaiskaa ne, minä tuon kohta petivaatteet, Hinata sanoi ja kääntyi ympäri mustansiniset hiukset heilahtaen. Pojat lähtivät raahaamaan patjoja olohuoneeseen. Hinata hyräili hiljaa onnessaan kantaessa petivaatteita olohuoneeseen. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Hinatalla oli yövieraita. Olohuoneeseen päästyään Hinata ojensi pojille petivaatteet. 'Tästä tulee kivaa' Hinata pohti poikien ottaessa omat peittonsa, tyynynsä ja lakanansa.

**end**

Hinata sulki mustien housujensa vetoketjun, ja oli jo laittamassa vihreän hupparinsa päälle, mutta tajusi hiustensa olevan litimärät. Hän päätti kuivata hiuksensa ensin. Hän otti föönin ja alkoi kuivata hiuksiaan. Kuivattuaan hiukset ja puettuaan hupparin päälleen hän käveli olohuoneeseen jossa pojat istuivat vaatteet päällään.

-H-huomenta, Hinata mutisi ja puna nousi jälleen hänen poskilleen. Hän naurahti hermostuneesti ja muisti juuri jättäneensä kahvin huoneeseensa. Hän ryntäsi hakemaan sitä, mutta se oli jo kylmää. Hän huokaisi ja lähti keittiöön. Hän laittoi uutta kahvia tulemaan ja kutsui pojat keittiöön. Nämä tulivat hetken päästä ja istuivat pöydän ääreen. Hiljaisuus valtasi heidät jälleen, mikä hieman hermostutti Hinataa.

-Saitteko nukuttua? Hinata kysyi kyllästyttyään hiljaisuuteen. Kiba nyökkäsi hymyillen ja Gaara mutisi jotain myöntävältä kuulostavaa ärtyisästä äänestä huolimatta. 'Gaara-san ei taida olla aamuihmisiä' Hinata pohti. He ottivat kahvia ja joivat sitä hiljaisuuden vallitessa. Hinata laittoi leipää ja leivän tekovälineet pöytään ja he kaikki söivät yhden leivän. Tässä vaiheessa Hinata katsoi kelloa.

-Koulu alkaa kohta, meidän pitäisi lähteä viimeistään kymmentä vaille. 20 minuuttia aikaa. Hinata sanoi ja nousi ylös. Hän laittoi mukin tiskialtaaseen ja meni hakemaan laukkuaan. Hinata pakkasi sen päivän kirjat ja vei laukun eteiseen. Poikien laukut olivat siellä jo valmiiksi pakattuina. Hinata selasi aamun postia. 'Lasku, lasku, mainos, kaleva, kirje.. Kirje?' Hinata katsoi lähettäjää. 'Hizashi-setä? Mitä asiaa hänellä olisi?' Hän aukaisi kirjeen ja lukiessaan sitä eteenpäin hän hämmästyi yhä enemmän. 'Sukukokous? Miksi minut sinne kutsutaan? Olenhan minä sukua heille vaikka vanhempani ovat kuolleet mutta silti?'

-Hinata-chan, mikä hätänä? Kiban kysymyksen kuultuaan Hinata säpsähti ja pudotti kirjeen maahan. Tyttö nosti sen ja ojensi Kiballe. Pojan lukiessa sitä hän mietti miten vastaisi kutsuun.

-Eikö meidän pitäisi lähteä, se on jo varttia vaille? Gaara ilmestyi eteiseen ja Hinata säikähti jälleen.

-Olet oikeassa, lähdetään! Kolmikko astui ovesta ja lähti kävelemään koululle.

-Hinata-chan, minusta sinun ei kannattaisi mennä sinne sukukokoukseen. Nejikin on siellä, eikä sitä koskaan tiedä mitä hän aikoo.. Kiba mutisi hieman epävarmana.

-Ääh, ei hän nyt mitään siellä tee, kaikkien ihmisten keskellä. Ei hän idiootti ole, Hinata sanoi hymyillen.

-Mikä sukukokous? Gaara kysyi, nyt hieman pirteämmin. Ulkoilma piristi häntä. Hinata alkoi selittämään Gaaran kuunnellessa.

**

Hinata tonki vaatekaappiaan hermostuneena. Hänen pitäisi olla tunnin päästä sukukokouksessa, eikä hän ollut päättänyt vieläkään mitä laittaisi päälleen. Lopulta tyttö meni äitinsä vaatekaapille ja löysi sieltä kauniin yönsinisen mekon. Mekossa oli pitkät hihat, ja se oli vartalonmyötäinen. Helma ulottui lähes maahan asti ja sen molemmissa olkapäissä oli valkoiset ruusut. Hinata puki mekon päälleen ja ryntäsi vessaan laittamaan hiukan meikkiä.

Meikattuaan Hinata sieppasi valkoisen laukkunsa, jossa oli hänen puhelimensa ja muut normaalit asiat ja juoksi bussipysäkille. Hän ehti istua pysäkillä vain minuutin, kun bussi jo tulikin. 'Huh, olen ajoissa' Hinata pohti ja nousi bussin kyytiin. Hän istui takapenkille ja yritti näyttää mahdollisimman pieneltä. Tyttö ei ollut tottunut niin avonaisiin vaatteisiin. Bussin ovet olivat juuri sulkeutumassa, kun sisään astui poikakaksikko. 'Mitä Sasuke tekee täällä?' Hinata hermostui nähdessään tummahiuksisen pojan. Sasuke ei kuitenkaan huomannut Hinataa vaan istui bussin keskivaiheille. Hinata huomasi vasta tässä vaiheessa kunnolla Naruton joka istui Sasuken vieressä. Seuraava asia jonka hän tajusi oli se, että Naruto piti Sasuken kädestä kiinni. 'Aika tuttavallista' Hinata pohti. Yhtäkkiä Naruto alkoi nojaamaan Sasuken olkapäähän ja Sasuke katsoi blondia lempeästi hymyillen. 'Minä en varmasti olisi saanut nähdä tätä' Hinata ajatteli punastuen ja käänsi katseensa pois kahdesta pojasta. 'Ei ole minun asiani mitä Sasuke ja Naruto tekevät'

Bussi pysähtyi pysäkille. Hinata katseli ulos ikkunasta ja huokaisi sitten. Tyttö istui penkillä ja odotti että tuntemattomat astuisivat kyytiin. Yhtäkkiä hän huomasi Kiban ja Gaaran sisääntulijoiden joukossa. Niin huomasivat myös Sasuke ja Naruto, jotka erkaantuivat toisistaan nopeasti. Bussiin juuri tulleet pojat katselivat ympärilleen maksettuaan. Kohta Kiba kohtasi Hinatan katseen takapenkistä ja hän sanoi Gaaralle jotain osoittaen Hinataa. Pojat kävelivät takapenkille Hinatan luokse ja istuivat tytön viereen. Sasuke oli seurannut mihin pojat istuisivat ja huomasi järkytyksekseen Hinatan. Hinata huomasi Sasuken murhaavan tuijotuksen ja käänsi katseensa vieressään istuviin poikiin.

-Mitä te täällä teette?! hän kysyi kaksikolta.

-Ei me voitu antaa sinun mennä yksin sinne, ja miksi Sasuke yrittää jäädyttää sinua? Kiba sanoi virnuillen. Gaara nyökkäsi yhteisymmärryksen merkiksi.

-Sasukesta en tiedä mitään, mutta ei teidän olisi tarvinnut tulla! Kyllä minä olisin.. Hinata aloitti mutta Gaara keskeytti hänet.

-Näytät tosi kauniilta tänään. Hinata punastui Gaaran kommentista.

-Enkä ole! Hinata sanoi ja kääntyi poispäin.

-Uskoisit nyt vaan Gaaraa, Hinata-chan, sinä olet kaunis. Kiba sanoi ja Hinata punastui entistä rajummin.

-Olkaa nyt hiljaa. Samassa bussi pysähtyi. Hinata katsoi ikkunasta ulos ja tajusi että he olivat perillä.

-Olemme perillä. Mutta mitä minä sanon Hizashi-sedälle ja muille kun te tulitte mukaan? Hinata sanoi ja nousi ylös. He kävelivät ulos bussista. Ulkona Hinata pysähtyi odottamaan pojilta vastausta.

-Sanotaan heille että olemme ystäviäsi, mikä ongelma siinä on? Kiba kysyi.

-Mutta se on sukukokous, ei ystäväkokous! Hinata sanoi. Tyttö alkoi olla jo epätoivoinen.

-Äh, ei se niin paha asia voi olla. Missä se kokous pidetään? Kiba kyseli ja katseli ympärilleen.

-Tuolla, mutta kun... Hinata osoitti suurta kartanoa muistuttavaa rakennusta ja yritti estellä vielä mutta hänet keskeytettiin tylysti kun Kiba ja Gaara tarttuivat tyttöä käsistä ja lähti taluttamaan tätä. Koko matkan Hinata yritti estellä, mutta pojat jatkoivat matkaa Hinatasta piittaamatta. He saapuivat lopulta ovelle ja he koputtivat oveen. Kodinhoitaja aukaisi oven ja kolmikko näki edessään suuren pöydän jonka ääressä istui Hinatan sukulaisia. Kaikki kääntyivät katsomaan ovelle.

-Hinata-kun, mitä tämä meinaa? Kokoukseen ei saa tuoda ulkopuolisia. Miesääni kaikui huoneessa.

---------------------

Anteeksi kun tuli näin lyhyt >____<
Kommentoijat saa suklaalevyn ^u^