Osa 4

-O-olen pahoillani, mutta he olivat huolissaan minusta ja tulivat mukaan kielloistani huolimatta, Hinata kumarsi anteeksipyytävästi Kiban ja Gaaran katsellessa ympärilleen. He seisoivat valtavassa salissa, jonka seinät olivat vitivalkoiset ja reunoilla näkyi valkoisia ovia. Huoneen keskellä oli valtava kapea pöytä, jonka ääressä istui ainakin viisikymmentä ihmistä. Kiba katseli hermostuneena ihmisiä, ja hämmästyi Gaaran rauhallista äänensävyä kun tämä puhui.

-Olemme huolissamme Hinata-sanin turvallisuudesta ja tulimme väkisin mukaan. Voimme kuitenkin odottaa ulkopuolella Hinata-sania. Mainittu tyttö katsoi Gaaraa. Pojan vihrät silmät olivat ilmeettömät.

-Miksi te olette niin huolissanne Hinata-kunista? aikaisemmin puhunut mies kysyi. Gaara vilkaisi Hinataa joka nyökkäsi pojalle pienesti ja muodosti huulillaan sanat: 'Ei nimiä'. Gaara kääntyi jälleen toisten puoleen ja vastasi kysymykseen:

-Hinata-sania yritettiin käyttää hyväksi viikko sitten. Me estimme sen ja tekijät pakenivat. Salissa kuului hetken mutinaa ja yhtäkkiä muminoiden keskeltä kuului vahvasti naisääni.

-Voitte poistua, Hinata-kun tulee kokouksen jälkeen. Sali hiljeni jälleen ja pojat poistuivat salista. Hinata istui hermostuneena paikalleen.

-M-miksi te kutsuitte minut tänne? Eihän minua ole kutsuttu näihin kokouksiin sen jälkeen kun vanhempani kuolivat. Hinata uskaltutui kysymään pitkän hiljaisuuden jälkeen. 'Toivottavasti en ollut liian töykeä' Hinata pohti kuumeisesti.

-Kutsuimme sinut tänne voidaksemme keskustella sinusta. Hinata säpsähti. 'M-minusta? Mitä minä olen tehnyt?'

-Mietimme että miten pärjäät yksin, ja ajattelimme ehdottaa että muuttaisit jonkun meistä luo asumaan. Hinata huokaisi helpotuksesta ensin mutta tajusi sitten lopun lauseesta. 'Muuttaa?'

-M-minä pärjään hyvin yksinkin! Olen pärjännyt loistavasti tähänkin asti, en näe syytä muuttaa pariksi vuodeksi takaisin toisen huollettavaksi, enkä halua olla vaivaksi kenellekkään.

-Entä se päällekarkaus? Hinatan sydän jätti lyönnin välistä.

-Se oli vain yksittäistapaus, ei minulle ole käynyt niin kuin vain sen kerran. Ja siltä varalta että niin käy uudestaan, voin opetella itsepuolustusta! Hinata sanoi nopeasti. Hän ei halunnut muuttaa pois, hänellä oli kaikki hyvin! Tietenkin Sasukesta oli harmia, mutta Hinata kyllä kestäisi Gaaran ja Kiban tuella.

** (Mennään ulos poikien luo)

Kiba käveli hermostuneena edestakaisin pihalla ja yritti välillä kuunnella oven läpi mitä kokouksessa puhuttiin, mutta hän ei kuullut muuta kuin epäselvää mutinaa. Hän kirosi raskaasti ja jatkoi kävelemistä. Gaara taas istui ilmeettömänä portailla ja seurasi toista poikaa katseellaan. Kiba huomasi toisen tuijotuksen.

-Onko asiaakin? Kiba kysyi hieman ärtyneenä.

-Ei. Olin vain ajatuksissani. Gaara vastasi ja katsoi ovea. Se pysyi kuitenkin kiinni eikä Hinataa näkynyt. Gaara huokaisi hiljaa ja käänsi katseensa maahan. Kohta Kiba lopetti rasittavan ravaamisen edestakaisin ja istui punapään viereen. Kiba katseli kartanon pihaa. Pihatien reunat olivat täynnä joitain puita, jotka peittyivät vaaleanpunaisiin kukkiin. Kiba tökkäsi Gaaraa kylkeen kipeästi sormella ja kysyi:

-Mitä puita nuo on? Gaara hieraisi kipeää kylkeään ja vastasi sitten toiselle:

-Kirsikankukkia, etkö sinä edes sitä tiennyt? Gaara alkoi olla ärtynyt kun Hinataa ei näkynyt. Kiba mulkaisi toista ja käänsi katseensa takaisin pihaan. Nyt kun tarkemmin katsoi, puiden takaa erotti nurmikkoa jossa kasvoi sinisiä kukkia. 'Kaunista...' Kiba pohti ja säpsähti hereille ajatuksistaan kun ovi avautui.

-No niin, lähdetäänkö? Hinatan pehmeä ja kaunis ääni tunki Kiban tajuntaan. Hän kääntyi ympäri ja katsoi tyttöä edessään. Hän oli todella kaunis, varsinkin tuo mekko päällä. Poika tunsi kuinka puna nousi hänen poskilleen. Hinata hymyili ja lähti kävelemään kohti porttia. Pojat ottivat tytön kiinni tajuttuaan tämän ottaneen jo melkoisen etumatkan. Hinata katsahti molempia ja tarttui molempia hetken mielijohteesta käsistä kiinni. Hailakka puna nousi hänen poskilleen, mutta hän tunsi olonsa todella onnelliseksi. Hänen ei tarvitsisi muuttaa, mutta hänen pitäisi hankkia töitä ansaitakseen tarpeeksi rahaa itsepuolustusta varten. Saavuttuaan bussipysäkille Hinata päästi poikien käsistä irti ja istui penkille.

-No, miten meni kokous? Mitä te puhuitte siellä? Kiba kyseli ja Hinata naurahti pojan innokkuudelle.

-He ehdottivat että muuttaisin jonkun heistä luokse asumaan, mutta kieltäydyin. Joudun kyllä hankkimaan töitä, ansaitakseni rahaa itsepuolustus-kursseihin. Kiba huokaisi helpotuksesta ja istahti pysäkin penkille Hinatan viereen.  Gaara istui Hinatan toiselle puolen housun ketjujen kopisten penkkiä vasten. Bussi ajoi pysäkille ja kolmikko nousi sen kyytiin. Bussi lähti ajamaan Hinatan, Kiban ja Gaaran istuuduttua.

**

-Ei hemmetti, olen kohta myöhässä koulusta! Hinata parkaisi kuivatessaan hiuksiaan. 'Miten herätyskello voi yhden yön aikana hypätä tunnin taaksepäin?' Hiusten ollessa kuivat tyttö ryntäsi huoneeseensa ja pakkasi laukun vauhdilla. Hän juoksi eteiseen ja laittoi kengät jalkaan. Hinata paukatti oven auki ja kiinni ja lähti juoksemaan täysillä koululle. 'Mikä tunti minulla edes on ensimmäisenä?' Hinata kaivoi laukusta lukujärjestyksen samalla juosten. 'Odotappas.. Tänään on keskiviikko, joten... Voi ei, uskontoa! Hidan antaa varmasti jälki-istuntoa jos myöhästyn!' Hinata tunki lukkarin takaisin laukkuun ja nopeutti vauhtiaan entisestään, jos se oli edes mahdollista. Kohta hän näki koulun portit ja katsoi ulko-oven yläpuolella olevaa kelloa. 'Huh, kerkesin.' Hinata pohti kellon näyttäessä kymmentä yli kahdeksaa. Hän hidasti kävelyvauhtiin ja käveli luokan eteen.

-Huomenta, Hinata-chan! Kiba sanoi mainitun tytön istahtaessa penkille tämän viereen.

-Huomenta... Missä Gaara-kun on? Hinata kysyi hengittäen raskaasti.

-Ei ole näkynyt tänään... Mikä on, vaikutat ihan siltä kuin olisit juuri juossut maratonin? Kiba kysyi. Hinata naurahti ja vastasi sitten toiselle:

-Herätyskello sekosi ja jäi jotenkin kummasti tunnin jälkeen yön aikana. Juoksin täysillä tänne. Hinatan hengitys alkoi tasaantua. Hidan tuli kohta ja päästi heidät luokkaan. Gaaraa ei näkynyt vieläkään missään. Hinata istui takapenkkiin ja Kiba istui hänen viereensä. Paikka Hinatan toisella puolella, jossa punapäinen poika normaalisti istui oli nyt tyhjä. Tummansiniset hiukset omistavat tyttö kääntyi kuitenkin katsomaan Hidania kun tämä alkoi puhumaan.

-Nyt saatana ne läksyt esille. Ainiin joo, luokanvalvojanne pyysi ilmoittamaan että Gaara on pyytänyt vapaata pariksi päiväksi. Meni kuulemma tapaamaan vanhempiaan. Vitut mennyt kuitenkaan, istuu vaan kotona kuitenkin lintsaamassa. Hidan selitti ja mulkaisi Inoa ja Sakuraa jotka kikattivat jollekkin.

-Ino, Sakura. Jälki-istuntoa. Hidan sanoi ja alkoi sitten ylistämään Jashinia. 'Tapaamaan vanhempiaan? Huh, ehdin jo pelästyä.' Hinata huokaisi helpotuksesta ja keskittyi kuuntelemaan Hidania. Ensiviikolla olisi uskonnon koe, ja kaikki kysymykset käsittelisivät Jashinia. 'Ihme kun Hidan ei saa potkuja. Hän ei edes opeta meille mitään mitä pitäisi' Hinata pohti. Hän kirjoitti muistiinpanoja enemmän kuin normaalisti. 'Osa asioista jää kyllä helposti mieleen, mutta Gaara ei ole täällä, hän tarvitsee mahdollisimman hyvät muistiinpanot koetta varten' Hinata mietti ja muisti yhtäkkiä ylihuomenna olevan kemian kokeen. 'Miksi näitä kokeita pitää olla näin paljon? Eilenkin oli biologian koe, ja viime viikolla oli jopa 3 koetta. Kysyn vain, miksi kaikki kokeet pitää sijoittaa niin lähekkäin?' Hinata huokaisi raskaasti ja jatkoi muistiinpanojen keräämistä.

**

-Hinata-chan, et kai oikeasti aio syödä tätä? Kiba kysyi ja tuijotti kauhuissaan rössypottuja edessään. Hinata nauroi pojan ilmeelle.

-Pakko kai sitä on jotain syödä, tollo. Maista nyt, ei se niin kamalaa ole. Hinata sanoi. Kiba katsoi tyttöä edessään ja maistoi ruokaansa. Hän nielaisi ja teeskenteli oksentavansa. Pojan pahaksi onneksi äidinkielen opettaja Iruka näki tämän ja tuli huolissaan kyselemään pojalta:

-Oletko kunnossa? Oksettaako sinua? Pitäisikö käydä terveydenhoitajalla? Hinata nauroi pojalle kun tämä yritti selittää vanhemmalle miehelle että oli aivan kunnossa. Lopulta Iruka uskoi poikaa ja piti sitten tälle saarnan kuinka ruokaa ei saisi halveksia ja kuinka jossain lapset nääntyy nälkään. Hinata yritti nyt naamioida naurua yskänpuuskiksi, mutta epäonnistui surkeasti. Lopulta tytöltä loppui happi ja hän haukkoi henkeään naurunkyynelien lähes valuessa silmistään. Iruka kurtisti kulmiaan tytölle mutta lähti sitten.

-Hinata-chan, ei se voinut oikeasti olla niin hauskaa.. Kiba mutisi punaisena kasvoiltaan. Hinata virnisti pojalle ja pörrötti toisen hiuksia.

-Hei, ne menee sekaisin! Kiba sanoi muka kauhuissaan. Hinata nauroi ja pörrötti entistä enemmän toisen hiuksia. Kiba päätti kostaa ja kutitti tyttöä kyljistä. Hinata kikatti ja pyysi naurun lomassa poikaa lopettamaan. Iloisen kiusaamisen lopetti yllättäen tarjotin joka laskeutui pöydälle heidän eteensä ja henkilö joka istui tarjottimen eteen.

-Hinata-chan, Kiba-kun, ihanaa kun teillä on niin kivaa. Sasuke sanoi hymyillen tekohymyään.

-Haittaisiko teitä jos liittyisin seuraan? Kiba puristi kätensä nyrkkiin ja oli jo hyökkäämässä ylimielisen pojan kimppuun kun Hinata tarttui tätä ranteesta kiinni.

-Itseasiassa olimme juuri lähdössä. Olen pahoillani. Sasuke virnisti Hinatan sanoille ja sanoi sitten hiljaa:

-Äläpäs nyt, Gaaralle käy vielä köpelösti. Hinata kääntyi katsomaan poikaa hitaasti.

-Älä valehtele, Gaara on vanhempiensa luona. Hinata sanoi rauhallisesti vaikkei ollutkaan asiasta aivan varma. Sasuke virnuili enemmän.

-Entä jos ei ole? Tiedätkös, vain puhelinsoitto ja Gaara on poissa. Hinatan sydän hakkasi kovempaa. Hän yritti ajatella selkeästi ja otti lopulta puhelimen esille.

-Sitten sinua ei varmaan haittaa jos soitan Gaaran numeroon? Eihän hänen pitäisi vastata. Hinata sanoi ja haki Gaaran numeroa muiden numeroiden joukosta. Löydettyään sen hän painoi vihreää luuria ja nosti puhelimen korvalleen. Tasainen tuut-ääni kuului luurista ja jokaisen tuutin myötä Hinata hermostui enemmän. Ihme kyllä Sasukekin alkoi näyttää hieman hermostuneelta.

-Hinata-chan? Mitä asiaa sinulla on? Gaaran ääni keskeytti tuuttaamisen ja tyttö huokaisi helpotuksesta.

-Huomenta Gaara-kun. Missä olet? Hinata kysyi ja huomasi miten Sasuke alkoi punastua ja samaan aikaan myös raivostua.

-Vanhempieni luona, miksi niin? Eikö opettaja sanonut mitään? Gaara kyseli ja Hinata naurahti.

-Kyllä opettaja sen kertoi, mutta Sasukella oli eri versio asiasta. Hän yritti esittää, että he olisivat siepanneet sinut. Hinata nauroi Gaaran kanssa ja hyvästeli sitten pojan. Tällä välin Sasuke oli kadonnut paikalta.

-No, mihin Sasukella tuli kiire? Hinata virnisti Kiballe ja Kiba osoitti nauraen ruokalan ovea.

-Ehkä rössypotut pyrkii jo ulos. Kaksikko nauroi ja söi ruokansa loppuun, Kiba tosin hieman vastahakoisemmin. Syötyään he veivät astiat pois ja kävelivät ulos ruokalasta.

-Mikä tunti meillä on? Kiba kysyi.

-Hmm... Matikkaa. Hinata sanoi pohdittuaan asiaa hetken. Kiba tuijotti tyttöä kauhistuneena ja sitten alkoi laahustamaan ja näytti totaalisen masentuneelta.

-Unohdin tehdä läksyt, Kiba mutisi ja raahautui matikan luokan eteen Hinatan kanssa.
-Tällä kertaa hän todella tappaa minut. Hinata naurahti pojalle ja taputti sitten tätä lohduttavasti selkään.

-Äläs nyt, ei asiat niin huonosti ole. Vaikka tämä onkin jo kolmas kerta peräkkäin, ja ennen niitä kolmea sinulla ei ollut edes kirjoja, niin saat korkeintaan vain jälki-istuntoa.

-Ja tuon pitäisi lohduttaa? Ja varmasti hän tulee vahtimaan vain kiusatakseen minua. Voi ei, hän on tuolla! Kiba parkaisi ja yritti piilotella Hinatan takana. Miesopettaja käveli luokkaan ja oppilaat raahautuivat selässä, Kiba yhä piilotellen Hinatan selän takana. Lopulta poika istui paikalleen ja yritti olla mahdollisimman huomaamaton jotta häntä ei huomattaisi.

-Okei, keillä muilla on läksyt tekemättä Kiban lisäksi? opettaja kysyi ja mulkaisi ärtyneenä Kibaan.

-A-anteeksi Sasori-sensei, mutta... Kiba aloitti mutta punahiuksisen opettajan mulkaistessa tätä poika hiljeni.

-Ei selittelyjä! Mies ärähti ja kaivoi laukustaan punaisen lapun. Hän alkoi kirjoittamaan siihen ja ojensi sen sitten Kiballe.

-Kuten varmaan arvaat, jälki-istuntoa minun valvonnallani. Sasori sanoi ja virnisti pojalle. Kiba nyökkäsi hiljaa ja muodosti sitten huulillaan Hinatalle sanat: "Mitä minä sanoin!" Hinata näytti peukkua pojalle. 'Jälki-istuntoa... TUON kanssa.. Kaksi tuntia tuon kanssa?' Kiba surkutteli mielessään ja valui pulpetilleen makaamaan. 'Miksi juuri minä?' Kiba kysyi itseltään mielessään ja keskittyi sitten laskujen ratkaisemiseen. Se nyt tästä vielä puuttuikin että hän olisi jäänyt kiinni laiskottelemasta. Poika kuvitteli mielessään Sasorin paasaamassa tälle kuinka tunneilla ei laiskotella ja huokaisi syvään.

**

Anteeksi jos tuli liian lyhyt >/////< Ensi kerralla yritän tehdö pitemmän!