Pieni pyyntö: Jos annatte äänen tälle tarinan osalle, äänestäkää myös toisiakin osia (olettaen, että olette lukeneet niitäkin). Kommenttiakin, niin risuja kuin ruusuja, on mukava saada!

Mitä, tämä osa tuli ennustettua aiemmin?

Okei, ilmiölle on selitys. Luulin meneväni TKK:lle jo tänään, mutta menenkin vasta huomenna. Sen kunniaksi tämä osa tarjoillaan teille nyt, sillä maanantai on lähempänä tiistaita kuin torstai :)


Luku yksi
Luku kaksi
Luku kolme
Luku neljä
Luku viisi (You are here!)
Luku kuusi
Luku seitsemän


*****



Luku viisi
Oikeudenkäynti


Baki oli ensimmäisiä neuvostosaliin tulleita neuvoston jäseniä. Sitä hän yleensä olikin tällaisissa kokouksissa, olihan hän iältään nuorimpia neuvostolaisia. Useimmat Hiekkakylän neuvoston jäsenistä olivat vanhoja ja hitaita vaareja. Naruton silmissä Baki näytti olevan paljon lähempänä pojan omaa ikää kuin neuvoston keski-ikää.

Gaara oli hieman etukäteen kertonut Narutolle ja Cielille Hiekkakylän neuvostosta: Neuvostoon kuului kaksitoista varsinaista jäsentä sekä lisäksi Kazekage, joka yleensä johti neuvonpitoa. Jos Kazekagea ei ollut, neuvosto toimi itsenäisesti uuden Kazekagen valintaan asti. Neuvoston tärkeimmät olivat johtaa Hiekkakylää Kazekagen puuttuessa ja auttaa virassa olevaa Kazekagea päätöksissä. Osan neuvoston jäsenistä valitsivat Hiekkakylän väki, osan nimitti Kazekage aina tilanteesta riippuen.

Gaara oli jo paikoillaan korkeaselkäisellä tuolillaan. Naruto ja Ciel puolestaan jäivät taka-alalle Kazekagen tuolin taakse. Naruto ei oikein tiennyt, olisiko hänen pitänyt mennä johonkin vai istua johonkin, vai pitikö hänen kenties olla jossain ihan muualla.

Baki kumarsi kohteliaasti mutta sanatta Kazekagen ja vieraiden suuntaan ennen kuin istuutui omalle paikalleen. Kunkin neuvoston jäsenen paikan eteen oli jaettu muistiinpanot tuomittavien kuulustelusta, kirjoituspaperia, kyniä ja äänestyslappuja. Baki syventyi asiantuntevasti muistiinpanoihin.

Pikku hiljaa mattimyöhäisetkin saapuivat paikalle, kunnes jokainen paikka pöydän ympärillä oli täytetty. Yleisavustajana toimiva Matsuri haki myös Narutolle ja Cielille tuolit seinustalle. Pöydän ympärille ei enää mahtunut enempää ihmisiä.

Gaara suoristi selkänsä ja silmäisi vuorollaan kutakin neuvoston jäsentä. ”Totean tämän neuvonpidon laillisesti päätösvaltaiseksi ja avaan kokouksen”, hän sanoi ja kopautti puunuijallaan kevyesti puista alustaa.

Neuvostolaisten nyökyttelyaallon jälkeen Gaara jatkoi: ”Tarkoituksenamme on nyt laatia tuomio tälle uusimmalle murhaajatapaukselle Hiekkakylän ja Tuulimaan lakien sekä yleisen etiikan mukaisesti. Konohalaiset liittolaisemme ovat kuulustelleet kahta asianomaista, murhaajaa ja hänen toveriaan, ja kuulustelujen tulokset ovat edessänne. Vastausten todenperäisyys on varmistettu Jitsuganilla. Matsuri-kun, ole hyvä.”

Gaaran naapurissa seisonut Matsuri nyökkäsi ja alkoi lukea huolellisesti läpi tilanneselostusta, jonka hän oli laatinut kuulustelujen pohjalta: ”On käynyt ilmi, että syytetty, Lanal, on tehnyt tekonsa suojellakseen toveriaan, Mitsuyota, väkivaltaiselta päällekäymiseltä.” Neuvoston jäsenet silmäilivät toisiaan. ”Lanal on ilmoittanut, ettei hän kadu tekoaan, ja kaikesta päätellen piti sitä välttämättömänä Mitsuyon suojelemiseksi.”

”Murha on silti murha”, eräs vanhimmista neuvoston jäsenistä kuitenkin huomautti. ”Henkeä ei voi palauttaa... ainakaan helposti.”

Gaara laski katseensa papereihin.

”Syytetyllä oli kuitenkin hyväksyttävä motiivi teolleen”, Matsuri sanoi ja pyrki pitämään äänensä tasaisena. ”Se pienentää oleellisesti sanktiota, ja...”

”Emme me voi päästää murhaajaa ja vielä ulkomaalaista sellaista kuin sakaalia veräjästä!” toinen neuvoston jäsen ärähti ja melkein hyppäsi tuoliltaan.

”Kukaan ei sanonut, että häntä päästettäisiin menemään ilman rangaistusta”, Gaara sanoi, ”mutta A-luokan rangaistukset eivät tässä tule todellakaan kyseeseen, Rakuda-jiisan. Laki sanoo yksiselitteisesti niin.” Gaaran onnistui pitää äänensä vakaana, mutta Naruto havaitsi, että Gaara sai keskittää tavallista enemmän tarmoaan itsehillintäänsä.

”On huomioitava, että lain mukaan teko voitaisiin luokitella tapoksi eikä murhaksi”, Baki huomautti. ”Murha on suunniteltu teko, tappo on tehty suunnittelemattomasti ja yleensä olosuhteiden pakottamana. Teosta ei siis voi antaa elinkautista eikä varsinkaan kuolemantuomiota.”

Joku neuvostolaisista nurisi itsekseen jotain epämääräistä.

”Vielä tarkempi määritelmä olisi surma”, sanoi joukon lainoppinein. ”Surma on lain mukaan ’tappoa lievempi’ ja ’tehty poikkeuksellisten olosuhteiden pakosta’. Lain mukaan surman tehnyt on tuomittava vähintään neljäksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi vankeuteen. Jo yritys on rangaistava. Taisteluvalmiiden ninjojen välinen taistelu on asia erikseen, eikä sitä pidetä rangaistavana, ellei voimaero ole kovin merkittävä. Tosin petturininjojen hyökkäyksiä toisten ninjojen kimppuun ei katsota hyvällä.”

”Uhrit olivat siviilejä”, eräs neuvoston jäsen huomautti, ”ja heitä oli kaksi. Rangaistus siis tuplaantuu.”

Naruto seurasi katse kovana neuvostoa. Hän ei oikein tiennyt mitä ajatella ja vilkaisi Cieliä. Keltatukka yllättyi. Tummahiuksisen nuorenmiehen ilme oli jäätävä, lähes halveksua. Naruto oli hieman ihmeissään. Miten yleensä niin tyyni ja rauhallinen mies voi näyttää tuolta?

”Tällä laskutavalla siis asianomainen saisi vähintään kahdeksan ja enintään kaksikymmentä vuotta vankeutta”, lainoppinut sanoi. ”Entäpä tarkemmin?”

”Uhreilla on lukuisia omaisia, joista osa on melko vaikutusvaltaisia”, eräs neuvostolaisista sanoi.

”Meidän on toimittava puhtaasti lain puitteissa eikä huomioitava kansanjoukon tuomaa henkistä painetta”, toinen jäsen toppuutteli. ”Lain edessä kaikki ovat tasa-arvoisia.”

Gaara pysyi vaiti.

”Onko muuten tämä syytetty shinobi?” eräs nuorimmista neuvoston jäsenistä (neljä–viisikymmenvuotias mies) kysyi ja silmäisi kohti Narutoa ja Cieliä. ”Ninjan käyminen siviilin kimppuun on vakava rike.”

Gaara nojasi otsaansa paria sormeaan vasten.

Naruto ei heti tajunnut, pitikö hänen puhua vai ei, mutta neuvoston jäsenen katse sai hänet ajattelemaan, että mies tosiaan kysyi häneltä. "On… hän on shinobi”, keltatukka lopulta vastasi.

”Toisaalta tilannetta voisi ajatella niin”, Baki sanoi, ”että tämä syytetty hyppäsi siviilien välisen nujakan väliin...”

”Tämä Mitsuyo on lääkintäninja”, eräs toinen neuvoston jäsen sanoi. ”En tunne hänen taistelutaitojaan kovin hyvin, mutta hän periaatteessa olisi kykenevä puolustautumaan...”

”Se, että on siviili, ei tarkoita automaattisesti sitä, ettei voi puolustautua ninjaa vastaan tai jopa hyökätä hänen kimppuunsa”, Gaara huomautti. ”Surmatut olivat isoja, raavaita miehiä, ja Mitsuyo-san on nuori nainen. On asioita, joissa ei ratkaise ninjataidot.”

”Kuvauksen perusteella asiassa on paljon lieventäviä asianhaaroja, mutta toisaalta tekijä oli...”

”Minkä tuomion saa raiskaussyrityksestä?”

Neuvostolaiset vilkaisivat kohti Gaaraa, joka oli viimeisimmän kysymyksen esittänyt. Myös Naruto ja Ciel yhtyivät katseeseen.

”Hmmm...” mutisi lainoppinut. ”En muista, mitä yrityksestä saa, mutta rangaistavaa se on. Toteutuksesta saa yhdestä kuuteen vuotta vankeutta. Mitä ajatte takaa, Kazekage-sama?”

”Se on siis vakava rikos, kuten murhakin”, Gaara totesi.

”Eihän asianomainen tiettävästi...”

”Ei asianomainen, mutta uhrit.”

Hiljaisuus.

Gaara nousi ylös tuoliltaan. ”Jo ennen ninjakylien muodostumisen aikaa raiskatuksi tuleminen oli suuri häpeä. Kuolemakin oli sitä parempi. Vaikka laki on muuttunut niistä ajoista, motiivi Lanalin teolle on erittäin painava ja oikeutettu. Te tietänettekin, miksi ’shinobi-vastaan-shinobi’-taisteluista ei määrätä tuomioita: molemmat osapuolet voivat puolustaa itseään. Pystyikö Mitsuyo-san, jota Lanal suojeli, puolustautumaan? Epäilen, että ei.”

”Asianhaarat ovat mielestäni sen verran lieventävät, ettei minusta tuomitulle ole viisasta antaa yli kahdentoista vuoden vankeustuomiota”, eräs neuvoston jäsenistä myönsi.

Naruton korvat tuntuivat soivan. Liikaa sivistyssanoja ja hienoja ja tärkeitä asioita. Hänen ilmeensä oli vaivaantunut, mutta silti hän esitti ymmärtävänsä ja nyökytteli.

”Hyvä on”, Gaaraa puheissaan edeltänyt neuvoston jäsen sanoi. ”Voimme siis ajatella, että surma tehtiin läheisen puolustamiseksi. Mutta onko oletettavaa, että tämä puolustaminen olisi voitu suorittaa muulla tavalla kuin surmaamalla? Oliko tilanne todella niin toivoton?”

”Läheisen ollessa vaarassa järki ei aina toimi parhaimmallakaan ANBUlla kristallinkirkkaasti...” Gaara sanoi vaimeasti.

Naruto kuunteli Gaaran sanoja ja nyökkäsi näkymättömästi. Hän oli täysin samaa mieltä. Itse asiassa tämä Naruton korvissa oli ensimmäinen kerta kun Lanal kuulosti viattomalta ja murha oikeutetulta.

Pari neuvostolaisen päätä kääntyi taas Narutoa ja Cieliä kohti. ”Mitä te, Naruto-kun ja Ciel-san, ajattelette? Onko teidän kuulemienne perusteella oletettavaa, että surma oli syystä tai toisesta ainut tai järkeenkäyvin vaihtoehto tilanteen ratkaisemiseksi?”

Naruto ei oikein tiennyt mitä sanoa. Hän ei tiennyt tilanteesta paljoakaan ja oli tipahtanut hetki sitten kärryiltä. ”Minun on vaikea sanoa mitään, mutta minun silmissäni Lanal teki sen täysin Mitsuyon vuoksi, eikä välittänyt omasta kohtalostaan.”

Neuvostolaiset katsoivat konohalaisia tutkivasti.

”Jotta todella ymmärtäisit jotakin, sinun tulee sisäistää se, eli eläytyä siihen”, Ciel sanoi suoristaen asentoaan. ”Mitä te itse tekisitte siinä tilanteessa, jos vaimonne tai lapsenne olisi ollut Mitsuyo-sanin tilalla?”

Neuvoston jäsenet vilkuilivat toisiaan. Puheensorina laukesi hetkeä myöhemmin.

”Aivan...”

”Siinä tilanteessa minun järkeni ei pahemmin pakottaisi...”

”Minulla on vain yksi tytär, enkä haluaisi, että hänelle kävisi niin!”

”Mutta entä tappaminen...”

”Hankala ajatus!”

”Olisin varmasti hyvin raivoissani...”

Narutokin tunkeutui puhumaan. ”Ryhtyisittekö te luettelemaan lakeja jos raiskaaja vetäisi lapsenne tai vaimonne vaatteet kinttuihin?” Keltatukka vei itsensäkin hetkeksi Lanalin asemaan. Poikaa oksetti pelkkä ajatuskin siitä, jos joku kävisi käsiksi esimerkiksi Sakuraan.

Puheensorina vaimeni asteittain, ja tilalle tuli nyökyttelyä.

”Lanalilta ei tosin löydy mitään kunnioitusta kuolleita kohtaan”, Naruto puheli, ”kyllähän minä ymmärrän että hän vihaa heitä... Mutta hän ei kyllä kunnioita ketään muutakaan ja höpisee vain siitä miten hänet pelastetaan aivan pian.” Naruto kuulosti hieman närkästyneeltä. Ikään kuin sinipää muka pelastettaisiin.

”Tappaminen on tapa tehdä jotakin, keino saavuttaa jotakin”, Ciel totesi väliin, ”vaikkapa puolustaa maata tai rakasta hyökkääjää vastaan, ilmaista vihaa, tai vaientaa erimielinen ääni. Jos joku tappaa jonkun ilmaistakseni vihaa, hän ilmaisee vihansa vahingollisella tavalla, vaikka voisi ilmaista sen myös rakentavasti”, mies selosti jättäen Naruton kyydistä jo alkumetreillä. ”Kai Lanal sokaistui siinä tilanteessa ja päätyi ainoaan ’oikeaan’ ratkaisuun vihaamalla ja tappamalla ne tyypit suojellakseen itselleen tärkeää henkilöä.”

Lisää nyökyttelyä. Pari neuvoston jäsentä näytti erityisen nyrpeiltä. Gaara taas oli ilmeetön.

Lainoppinut selasi edessään olevaa (noin tietosanakirjan paksuista) tiivistelmää asiaan liittyvistä lakipykälistä. ”Hmmm... täten siis päätellen, että kohde teki hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa tekonsa suojellakseen läheistään... ajatellen, että moni olisi saattanut tehdä samoin... laskisin, että tuomio olisi neljä-viisi vuotta ehdotonta vankeutta.”

”Sehän on vähemmän kuin kahdeksan vuotta!” eräs neuvoston vastarannan kiiskeistä älähti.

”Asianhaarat ovat erittäin lieventäviä ja vähentävät tuomiota”, lainoppinut sanoi. Moni nyökytteli. ”Laissa tunnetaan myös näin lieventävät erikoistapaukset. Voimme kuitenkin suorittaa suljetun lippuäänestyksen asiasta.”

Jälleen lisää nyökyttelyä. Matsuri meni hakemaan sivupöydältä kukkamaljakon kokoisen saviruukun, joka toimitti nähtävästi äänestysuurnan virkaa.

”Merkitkää lippuihin, mikäli kannatatte tai ette kannata Saboten-jiisanin ehdotusta”, Gaara ohjeisti. ”Myös perustelut ovat sallittuja halutessa.”

Mustekynistä kuului melkoinen rapina. Neuvoston jäsenet ja Gaara kirjoittivat vaiteliaina kantansa lappuihin. Matsuri keräsi laput ja meni sivupöydälle jakamaan ne kasoihin eri mielipiteiden mukaan.

Naruto huokaisi. Istunto varmaan loppuisi pian. Ciel taas selasi vaiteliaana katseellaan istunnon jäseniä, ja lopulta hän sulki silmänsä ja veti syvään henkeä.

”Äänestyksen tulos on tämä”, Matsuri sanoi sitten äänten laskennan jälkeen. ”Viisi kannattaa Saboten-jiisaman kantaa. Viisi ehdottaa hieman pidempää tuomiota, kuutta tai seitsemää tai kahdeksaa vuotta. Kaksi ehdottaa huomattavasti pidempää tuomiota ja vetoaa hengenriiston vakavuuteen. Yksi ääni on tyhjä.”

Puheensorina laukesi taas.

Naruto kurtisti otsansa. Oliko tuomion antaminen todella näin vaikeaa?

Äkkiä Ciel tempaisi itsensä pystyyn. Lähimpänä istuneet neuvoston jäsenet ynnä Naruto hätkähtivät. ”Lanal sanoi”, Ciel aloitti, ”että yksi hänen läheisistä tovereistaan on Sadekylän tärkeitä miehiä ja että tämä henkilö on kuulemma jonkun ylisotakomentajan veli. ’Haluatteko todella sodan Sadekylän ja Hiekkakylän välille?’ Niin Lanal oli sanonut.”

Naruto tuijotti häntä yhdessä muiden neuvoston jäsenten mukana.

Pöydän toisellakin laidalla ponkaistiin seisaalleen. ”Hiekkakylän laki pätee tällä maaperällä niin täkäläisille kuin ulkopuolisillekin!" seisoja, joku neuvoston vanhimmista vaareista, ärjäisi. ”Surma on aina surma! Emme voi antaa ulkomaalaisten tappaa kyläläisiämme muuten vain!”

”Mutta tuo oli suojelemiseksi tehty”, sanoi hänen vierustoverinsa. ”Minusta yli viiden vuoden tuomio on yksinkertaisesti liikaa.”

”Pitäkäämme uusintaäänestys”, Gaara sanoi ennen kuin istumanaapurukset ehtivät aloittaa sanasotaa. ”Yli kaksi kolmannesta kannatti jo alle kahdeksan vuoden tuomiota. Äänestäkäämme joko yli tai alle viiden vuoden tuomiota.”


***


Lanal mietti tulevaa.

Hän oli varma, että hänet tultaisiin hakemaan. Sadekylän shinobit olivat äärimmäisen lojaaleja toisilleen, kiitos voittajaryhmittymän välejä tiivistäneen sisällissodan, eikä tavallista rivimiestäkään jätetty pulaan ilman selkeää selitystä. Lanal ei edes ollut mikään rivimies, vaan alansa osaaja… tietyillä alueilla.

Mitsuyo torkkui rauhallista unta Lanalin sylissä. Kaksikko oli yhä Lanalin huoneessa, eikä heitä ollut toistaiseksi häiritty. Outoa. Yleensä ANBUt puuttuivat aiemmin peliin. Mikäs nyt kiikasti? Ihan kuin jotain olisi tapahtumassa…

Joka tapauksessa Lanal ei aikoisi jättää Mitsuyota tänne. Hiekkakylässä oli nyt oltavat kuin kuumalla paistinpannulla, niin sään kuin henkisen tilanteen puolesta. Sitä Lanal ei Mitsuyolle haluaisi. Sademaassa oli inhimillisempi sää, vaikkakin sangen kosteaa. Parempi sekin kuin liian  kuumat oltavat Tuulimaassa ja sen nollan tähden sellihuoneistoissa.

Lanal siveli Mitsuyon hiuksia hiljaa. Mitsuyo ynisi jotain unissaan.

”Pst.”

Lanal hätkähti. Hänen takaansa oli kuulunut ääni.

”Aiotko jäädä nököttämään tänne vai lähteä liikkeelle?” kysyi sama vaimea, möreä ja käheä ääni, joka tuntui suorastaan töksäyttävän sanansa suustaan. Nyt Lanal kääntyi ympäri – ja hätkähti entistä roimemmin.

Seinästä pisti esiin varsin eriskummallinen otus, tai oikeastaan sellaisen otuksen pää. Otuksen ihmismäisen pään molemmin puolin oli valtava, piikkilaitainen uloke, kuin lihansyöjäkasvin kidan puolikkaat. Lihansyöjäkasviosion ympärillä oli jonkinlaisen takin kaulusta. Koko otus oli naamioitunut seinään muuttumalla kokovalkoiseksi, mutta hänen kasvonsa olivat silti jotenkin epäsymmetriset. Otus tuijotti tiiviisti kohti Lanalia.

Lanal kuitenkin tunsi tämän otuksen ja tiesi, että tämän kasvot olivat oikeasti oikealta mustat ja vasemmalta valkeat. Kukapa sadekyläläinen ei muutamia akatsukeja tunnistaisi? ”Zetsu-dono?”

”Ei kun ensimmäinen Raikage.”

Tässä kohtaa Mitsuyo heräsi, käänsi unisena päätään ja oli vähällä parahtaa yllätyksestä nähdessään Zetsun. Lanalin onnistui kuitenkin estää huuto laittamalla käden Mitsuyon suun eteen. Hän hymyili Mitsuyolle rohkaisevasti ja kuiskasi: ”Hän on okei.”

”Aika lähteä”, Zetsu sanoi, nyt vielä hiljaisemmalla ja ystävällisemmällä äänellään. ”Vien sinut kauas täältä.”

”Myös Mii-chan”, Lanal kuiskasi.

”Idiootti, ei minua käsketty häntä hakemaan”, Zetsun musta puoli ärisi.

”Toki hänetkin voi tuoda”, valkea puolisko puolestaan sanoi, ja Zetsun kasvojen vasen puoli kohosi hymyyn. ”Ei se ole vaiva eikä mikään.”

Mitsuyo katsoi Zetsua poskilihas nykien.

”Miten ajattelitte tehdä sen?” Lanal kysyi. Mitsuyo näytti puolestaan miettivän, puhuiko Lanal monikossa kohteliaisuudesta vai siksi, että vastapuolella tuntui olevan kaksi erillistä persoonaa.

”Järjestän hiekkakyläläisille hieman tekemistä”, Zetsun valkea puoli sanoi kepeästi.

” Jos todella kuvittelet, etten ole laatinut tätä operaatiota varten pakosuunnitelmaa, olet aliarvioinut minut pahan kerran”, musta puoli murisi. ”Ja nyt vauhtia, ennen kuin joku epäilee, että jotain on tekeillä.”

Oven eteen kiemurteli tummanpuhuvia köynnöksiä tien tukkeeksi.


***


Ciel huokaisi ja lysähti ärtyneen näköisenä tuolilleen. Hän odotti ilme epätavallisen nyrpeänä uutta äänestystulosta.

Jotenkin… Jostakin syystä Naruto näytti siltä, kuin hänen housuissaan olisi ollut muurahaisia. Hän tuntui todella rauhattomalta. Naruto nousikin samassa ylös. ”Lähden käymään sairaalalla.”

Gaara nyökkäsi Naruton lähdölle juuri ennen kuin ovi sulkeutui. Neuvoston kokous ei häiriintynyt moisesta.

”Kahden kolmanneksen kannan huomioiden tuomio pidetään alle viidessä vuodessa”, lainoppinut sanoi. ”Tarkennammeko kolmannella lippuäänestyksellä?”

”Lippuäänestys ei liene enää tarpeen”, lainoppineen vierustoveri sanoi. ”Minä kannatan kolmen viiva neljän vuoden tuomiota.”

”Alaraja olisi neljä vuotta.”

”Pah, kuusi vuotta se vähintään on!”

”Me sovimme jo alle viiden vuoden tuomiosta. Neljä vuotta on liikaa.”

”Ajatelkaa uhrien omaisiakin.”

”Viisi vuotta olisi hyvä.”

”No ei ainakaan kahta vuotta...”

Ja niin edelleen... Ciel tunsi turhautuvansa. Kaikki halusivat eri määrän, ja jokainen antoi tuomioksi toisen mielestä joko liian paljon tai liian vähän. Ja pian he kritisoivat toistensa mielipiteitä... kuin kukkotappelua katsoisi.

”Aika ottaa viimeinen äänestys", Gaara sanoi keskeyttäen neuvoston kiivastuneen sanasodan. ”Äänestäkää kolme, neljä tai viisi vuotta. Harva tuntuu kannattavan sen lyhyempiä tuomioita. Antakaa äänenne kättä nostamalla.”

Matsuri nyökkäsi ja rykäisi. ”Kuka äänestää kolmea vuotta?”

Pari kättä nousi.

”Neljä?”

Yli puolet käsistä nousi.

”Viisi?”

Pari kättä.

”Asiasta on siis näin ollen päätetty”, Gaara sanoi ja kopautti nuijallaan pöytää sanojensa vakuudeksi. ”Tuomio on neljä vuotta.” Nyökyttelyä neuvoston jäsenten suunnalta. ”Päätöksestä ilmoitettakoon Tuulimaan daimyolle, ja syytetty toimitettakoon hänen hallitsemaansa vankilaan.”

”Entä se Mitsuyo, Kazekage-sama?”

”Vapaa syytteistä. Hänen tappamansa miehet olivat ANBUja. Emme voi syyttää häntä…”

Plam! Ovi kajahti auki. Neuvoston jäsenet, Gaara, Matsuri ja Ciel hätkähtivät kaikki oven suuntaan.

”KAZEKAGE-SAMA!” huusi ovesta sisään rynnistänyt mies-ANBU.

Ciel hätkähti ja nousi kuin refleksistä seisomaan. Myös Gaara oli pongahtanut tuoliltaan. ”Mitä nyt?” nuori Kazekage kysyi.

”Sairaala… siellä…”

Neuvosto sai pian jatkoa ANBUn selitykseen ikkunan suunnalta.

Valtavat muratit kipusivat pitkin neuvoston kokoushuoneen seiniä. Ikkunasta näkyi myös, että muuallakin Hiekkakylässä oli sama tilanne: kaikki talot ja muurit olivat peittymässä kähäräiseen ja yliluonnollisen nopeasti kasvavaan murattiin. Kasvisto oli parhaillaan umpeuttamassa kokoushuoneen ikkunoita…

”Juuri tätä tapahtui sairaalallakin!” ANBU huudahti. ”Ja kaiken kukkuraksi vangit ovat paenneet! Uzumaki-kun lähti perään!”

Harva kuuli ANBUn viimeisimpiä sanoja. Paniikki oli levinnyt neuvoston jäsenten keskuuteen. Kimeää huutoa.

”Äkkiä pois täältä!”

”Ovi on tukossa!”

Gaara syöksyi ikkunalle ja lähetti hiekan töihin. Hän muodosti hiekasta kovia, veitsimäisiä teriä, jotka alkoivat silputa murattia. Hiekkaterät havainnollistivat käytännössä, miksei Tuulimaassa kasvanut juurikaan kasveja: hiekka pommitti kasvit palasiksi. Tosin Gaaran hiekkaterillä olisi voinut silputa vaikka viisisenttistä terästä.

Samalla Gaara kokosi hiekasta leijuvia alustoja. ”Ciel-san!” hän huusi sitten Cielille. ”Komentaja Shishi! Huolehtikaa evakuoinnista. Hiekkani repii kasveja ja tottelee nyt äänikomentojanne. Voitte käyttää hiekka-alustoja kuljetukseen. Auttakaa myös muita hiekkakyläläisiä, jos voitte. Lähettäkää sana, jos tilanne kiristyy!”

ANBU eli komentaja Shishi hätkähti. ”Entä te, Kazekage-sama...”

”Menen Lanalin ja Mitsuyo-sanin perään”, Gaara sanoi juuri ennen kuin haipui hiekkaisen tuulen mukana tiehensä.


*****


Seuraavaan lukuun tästä.