Warnings: Voi spoilata mangaa jossain kohdin. Varoitus myös OFC:stä.
A/N: Kesti vähän. Olen ommellut ja häröillyt kaikkea sekä jumittanut urakalla. Mutta ehkä tämä tästä.

<-- Edellinen


Älä kysy hintaa

Luku 8

Chiaki nousi istumaan sängyllään ja venytteli käsiään raukeasti. Hän oli nukkunut tavattoman hyvin. Mikään ei ollut tänä yönä häirinnyt hänen uniaan, eivät edes Mitokin häiriintyneen seksuaaliset unet. Tuntuipa hyvältä, kun oli pitkästä aikaa nukkunut oikein kunnolla.

Tyttö aukaisi silmänsä ja kirkaisi saman tien. Sasuke istui Mitokin petaamattomalla sängyllä synkeä ilme kasvoillaan. Chiaki kiskoi peittoa paremmin päälleen, sillä yöasu ei peittänyt todellakaan tarpeeksi.

”Mitä halvattua sinä täällä teet?” Chiaki sai kysyttyä. Mitoki oli varmaankin herännyt aikaisin. Vilkaisu kelloon kertoi, että aamupäivä oli ehtinyt vierähtää jo kymmeneen. Mutta Chiaki nyt nukkuikin aina pidempään kuin hänen sinihiuksinen yliaamuvirkku ystävänsä.

”Tulin tarkistamaan, että olet kunnossa, Chiaki-san”, Sasuke vastasi. ”Hyvää huomenta.”
”Huomenta…” Chiaki mutisi. ”Olen aivan kunnossa. Voit mennä.”
”Enpä taida.”

Hyvä on, nyt punapää tajusi, miksi Sasuke ärsytti Mitokia. Pojalla oli näköjään huonotkin puolensa. Juuri nyt tämä vaikutti lähes yhtä rasittavalta kuin Naruto. Chiaki ei ollut pyytänyt korppihiuksista poikaa sisälle. Hän ei kaivannut tämän seuraa heti aamutuimaan.

”Mito ei pitäisi siitä, että olet täällä. Hänen mukaansa sinä olet ollut hänelle hieman ilkeä”, punapää yritti. Kuinkahan paljon Sasuke oli ehtinyt nähdä? Ei olisi pitänyt nukkua topissa ja minishortseissa. Mutta Chiaki ei ollut osannut odottaa mitään tällaista. Edes Naruto ei ollut niin törkeä, että olisi kävellyt luvatta sisälle. Tosin sillä pojalla oli taipumusta vielä pahempaan aamu-unisuuteen kuin Chiakilla, joten eipä tämä olisi koskaan kerinnyt mitään nähdäkään.
”Mitoki-sanin mielipiteillä ei taida olla enää merkitystä”, Sasuke totesi ja nousi seisomaan.
”Kuinka niin?” Chiaki kummasteli.
”Hän lähti.”
”MITÄH?!” punapää kiljaisi ja suorastaan pomppasi ylös sängystä. Enää hän ei välittänyt siitä, että oli puolipukeissa. Hän ryntäsi Sasuken luokse silmät salamoiden. ”Mitä sinä sanoit?!”
”Mitoki-san jätti kylän viime yönä”, Sasuke selvitti.
”Ja sinä annoit hänen tehdä niin?!” Chiakin ääni kohosi parilla oktaavilla.

Näin ei voinut käydä! Miksi Mitoki oli lähtenyt? Miksei tämä ollut edes sanonut mitään? Tämä oli väärin! Metsä oli suuri ja vaarallinen, Akatsuki oli heidän perässään, ja Mitoki päätti lähteä hortoilemaan yksin. Se tyttöhän oli tuomittu kuolemaan. Sasuke oli tuominnut tytön kuolemaan päästämällä tämän menemään.

”Kuinka sinä saatoit?!” Chiaki karjaisi. Hän ei ollut koskaan ollut näin vihainen. Sasuke oli käytännössä murhannut hänen parhaan ystävänsä! Maailma olisi tyhjä ilman Mitokia. Punainen viha hyökyi Chiakin yli niin käsittämättömällä voimalla, ettei hän kyennyt hallitsemaan sitä. Hän vain puristi kätensä nyrkkiin ja karjui keuhkojensa täydeltä raivoaan. Hän ei ikinä, ei koskaan antaisi tätä anteeksi Sasukelle.

”Hän halusi itse lähteä”, Sasuke tokaisi.
”Se on sinun vikasi! Sinun syysi! Sinä maksat!” Chiaki kirkui. Hän ei kunnolla hahmottanut omia sanojaan. Hän ei edes nähnyt huonetta. Kaikki hänen ympärillään oli punaista.

Yhtäkkiä Sasuke huusi, mutta pojan huuto toi Chiakille ainoastaan kummallista mielihyvää.

~o~

”Se on Sasuke-kun!” Sakura kiljaisi ja laskeutui turva-asunnon parvekkeelle yhdessä Naruton kanssa. ”Se saamarin sinipäinen lehmä on taatusti asialla!”

Tyttö ryntäsi Naruto kannoillaan sisälle lukitsemattomasta parvekkeenovesta. Sasuke seisoi Mitokin sängyn edessä ja puristi päätään molemmilla käsillään. Chiaki seisoi vähän matkan päässä kädet nyrkissä kasvoillaan raivoisa ilme.
”Mitä hittoa?!” Naruto kirosi. ”Sasuke!”

Korppihiuksinen poika ei vastannut, vaan piteli edelleen päätään. Pojan ilme oli täynnä tuskaa.
”Se on Chiaki-san!” Sakura huudahti. Hän liikkui, ennen kuin edes ehti ajatella. Yksi tarkasti suunnattu isku jysäytti Chiakin vasten seinää. Tytön pää retkahti seinälankkuihin, ja tämä valahti hervottomana lattialle. Naruto ryntäsi punapään luokse Sakuran kiirehtiessä auttamaan Sasukea.

”Mitä tapahtui?” vaaleanpunahiuksinen tyttö halusi tietää auttaessaan Sasukea suoristautumaan.
”Minä en ymmärrä…” Sasuke mutisi. ”Hän vain alkoi huutaa ja seuraavassa hetkessä minusta tuntui, että pääni räjähtää vihasta.”
”Vihasta?” Naruto toisti kauempaa. ”Chiaki-chan ei herää.”
”Äh, anna hänen olla”, Sakura tuhahti.
”Ei se ollut hänen vikansa, Sakura”, Sasuke kuitenkin sanoi. ”Se oli jokin hallitsematon reaktio. Hänellä on kykyjä, joita hän ei todellakaan hallitse. Meidän on mentävä Kakashi-sensein puheille.”

Sakura vilkaisi epäluuloisena Chiakin suuntaan. Hän oli pitänyt punapäätä suhteellisen järkevänä tapauksena. Itse asiassa hän oli uskonut voivansa ystävystyä tämän kanssa, sillä tämä ei edes yrittänyt kilpailla hänen kanssaan Sasuken suosiosta, vaan käyttäytyi kaikin puolin asiallisesti – toisin kuin typerä ystävänsä. Chiaki oli tähän saakka vaikuttanut hyvin mukavalta.

”Oletko varma?” Sakura kysyi korppihiuksiselta pojalta.
”Olen. Kerroin hänelle Mitoki-sanin lähdöstä ja…” Sasuke aloitti, muttei päässyt pidemmälle, sillä Naruton älähdys keskeytti hänen puheensa.
”Onko Mito-chan lähtenyt? Luulin, ettei hänestä ole voittamaan sinua!” blondi ällisteli.
”Ei olekaan”, Sasuke tuhahti ärtyneenä. ”Annoin hänen mennä, koska hänestä on vain harmia.”
”Teit aivan oikein”, Sakura myönteli. Ainakin sinihomejuustosta oli päästy eroon. Ehkä Chiaki oli sitten ottanut raskaasti ystävänsä lähdön ja reagoinut jotenkin kummallisesti. Isku oli vaikuttanut joltain, mitä Ino olisi saattanut käyttää. Chiaki ei ollut ninja, mutta… tai no, mistäpä senkään tiesi. Ehkä tämä oli jonkun ninjaklaanin kadonnut jäsen. Se olisi selittänyt sen, ettei tyttö osannut käyttää taitojaan kunnolla ja oli vahingoittanut Sasukea. Ehkä Chiakille voisi jopa antaa anteeksi.

”Meidän pitää mennä Kakashi-sensein luokse”, Sasuke toisti. ”Naruto, ota Chiaki-san.”

Sakura pani merkille, että blondi näytti turhankin tyytyväiseltä tehtäväänsä, mutta ei ehtinyt pohtia asiaa tarkemmin, sillä Sasuke horjahti yrittäessään liikkeelle. Luoja, mikä punapää oikein oli? Sasukea ei noin vain voitettu.

Tyttö joutui tukemaan Sasukea, kun he lähtivät suuntaamaan Kakashin asunnolle. Oli mukavaa tuntea pojan keho omaansa vasten, mutta kieltämättä Sakuraa huolestutti.
”Käytitkö sharingania häntä vastaan?” hän uteli pojalta.
”En”, Sasuke vastasi yksitotisesti. ”Sitä paitsi hänen taitonsa on ehdottomasti verirajoite. En voisi kuitenkaan kopioida sitä. Ja se ei perustunut käsisinetteihin. Olisin huomannut, jos hän olisi muodostanut niitä.”

Puhtaasti mielen voimiin liittyvä taito? Sellaisesta Sakura ei ollut edes kuullut. Kaikkiin taitoihin liittyi jotain muutakin. Eikä Chiakilla ollut edes tavallisesta poikkeavia silmiä. Tytön silmät olivat suorastaan tylsänvihreät. Niin tavalliset kuin vain saattoi olla. Kyse ei siis voinut olla edes silmätekniikasta. Mistä oikein oli kyse?

Kesti pienen ikuisuuden, ennen kuin Kakashi avasi parvekkeen ovensa. Silti mies ei ollut edes täysissä pukeissa. Tällä oli yllään vain löysät olohousut, hihaton paita ja selvästi hyvin äkkiä päälle kiskottu maski, joka oli nyt hieman vinossa. Oli omituista nähdä Kakashi vapaa-ajan asussa.

Miehen näkyvissä oleva silmä laajeni hämmästyksestä, kun Naruto laski tajuttoman Chiakin tämän sohvalle ja Sakura auttoi Sasuken istumaan nojatuoliin. Kolmikko ei ollut koskaan käynyt opettajansa luona, joten vaaleanpunapäinen tyttö ei voinut vastustaa pientä vilkaisua ympärilleen.

Kalusteet olivat hieman nuhjuisia. Eivät todellakaan uusimman sisustusmuodin mukaisia. Kirjoja lojui kaikkialla ja ikkunalaudalle oli aseteltu yksinäinen bambu. Miehen olohuone näytti miellyttävältä, vaikkakin hieman sotkuiselta ja hompsuiselta.

”Mitä on tekeillä?” Kakashi kummasteli. Sasuke kuvasi tapahtumat lyhyesti. Harmaahiuksinen mies keskittyi nyökyttelemään. Tämä ei suonut pojalle edes katsetta, vaan oli täysin keskittynyt Chiakiin. Se oli Sakurasta kovin omituista. Lopulta Kakashi kumartui tytön puoleen ja raotti tämän toista silmää. Epäilemättä mies tarkisti, oliko tytön katseessa vihjeitä silmätekniikoiden suuntaan.

”Hän ei tehnyt sinettejä eikä hänellä ole erikoissilmiä”, Sakura summasi. ”En tiedä, mikä hän on, mutta hän on ehdottoman vaarallinen, jos ei saa taitojaan kuriin.”
”Ehkä meidän olisi syytä kuunnella hänen puolensa tarinasta”, Kakashi ehdotti tytön kauhuksi.
”Entä jos hän riehaantuu taas ja tyrmää meidät kaikki?” Sakura kauhisteli.
”Siinä tapauksessa hän on ansainnut paikkansa tässä kylässä erinomaisena ja ensimmäisenä täysin kouluttamattomana ninjana”, harmaahiuksinen mies naurahti. ”Herätä hänet. Hän sai tällin päähänsä, mutta pystyt kyllä helposti parantamaan hänet.”

Sakura totteli varsin vastahakoisesti. Kakashi ei ollut enää hänen opettajansa, mutta mies oli tiiminjohtaja. Tosin ensimmäistä kertaa elämässään Sakura kyseenalaisti tämän käskyn.

~o~

Chiaki veti syvään henkeä ja räväytti silmänsä auki. Hänen päätään särki, mutta hän ei kyennyt muistamaan, mistä särky johtui. Hän muisti vain, että Sasuke oli kertonut Mitokin lähteneen.

Tyttö kavahti pystyyn. Hänen silmissään alkoi vilkkua saman tien.
”Ei niin nopeasti”, tuttu ääni varoitti. Punapää kohotti katseensa ja kohtasi tutuksi käyneen tummanharmaan silmän lempeän katseen. Miksi Kakashi oli täällä? Ja missä edes oli täällä? Hän ei taatusti ollut hänen ja Mitokin makuuhuoneessa.
”Mitä tapahtui? Missä minä olen?” tyttö kysyi voipuneena. Olipa hänellä kamala olo. Aivan kuin hän olisi jäänyt katujyrän alle.
”Toivoin, että sinä olisit voinut vastata siihen ensimmäiseen kysymykseen”, Kakashi totesi. ”Minä voin vastata toiseen. Olet minun asunnossani.”

Chiaki nyökkäsi. Kakashikaan ei siis tiennyt, mitä hänelle oli tapahtunut. Oliko joku hyökännyt hänen kimppuunsa? Hän ei kerta kaikkiaan kyennyt muistamaan. Mutta sen hän tiesi, että Mitoki oli poissa. Se oli kamalaa. Tyttöparka vaelsi yksin metsässä. Luultavasti tämä oli eksynyt alta viiden minuutin.

Kyyneleet nousivat punapään silmiin. Nyyhkäykset tulivat ulos hervottomina sykäyksinä. Hän tunsi Kakashin istuvan viereensä sohvalle ja tarrautui saman tien kiinni miehen paitaan. Hän hautasi kasvonsa siihen ja antoi itkun tulla.

”Halaa häntä”, Sakura komensi jostain kauempaa. Kakashi kietoi kätensä kömpelösti itkevän Chiakin ympärille.
”Sasuken takia Mito kuolee!” Chiaki nyyhkytti miehen paitaa vasten.
”Äläs nyt liioittele”, Kakashi yritti, mutta tytön itku vain yltyi. ”Kyllä hän pärjää. Hän kuulemma halusi itse lähteä.”
”Mito on ihan surkea suunnistaja!” Chiaki kiljaisi. Tämä oli kamalaa. Heidän täytyisi välittömästi lähteä etsimään sitä idioottia. Mikä ihme Mitokia riivasi? Miksei tämä tajunnut omaa parastaan?

Samassa parvekkeenovi lennähti auki. Jopa Chiaki nosti kostean katseensa kuullessaan äänen. Jiraiya ryntäsi sisälle Kakashin olohuoneeseen.
”Sanoit, että haluat uutiset välittömästi. Huhujen mukaan Akatsuki on liikkeellä. Pari heistä on nähty kaksi päivää sitten Tulimaan rajoilla”, vanhus ilmoitti välittömästi.
”Eikääh!” Chiaki kirkui ja hautasi uudestaan kasvonsa Kakashin paitaan. ”Nyt Mito kuolee varmasti!”
”Hei!” Jiraiya huudahti. Mies teki pikaisesti pari sinettiä käsillään, ja tasan samalla hetkellä Kakashin olohuoneen ikkunaan ilmestyi särö yläreunasta alas asti. ”Pidäpä tunteesi kurissa, tyttö!”

Chiaki kuuli miehen sanat etäisesti, mutta maailma alkoi jälleen muuttua punaiseksi. Hän ei kerta kaikkiaan vain hallinnut itseään. Miksei kukaan tehnyt mitään? Mitoki oli suorastaan tarjoiltu Akatsukille.

Tyttö tunsi käsien tarttuvan päähänsä. Hänet vedettiin kauemmas Kakashista. Jotain lämmintä levisi kuvioksi hänen otsalleen. Punaisuus katosi hitaasti ja sen tilalle tuli voimaton väsymys. Hän lysähti istuvilleen sohvalle ja hengitti raskaasti. Yhtäkkiä hänen sisällään oli tyyntä. Hän ei tavoittanut omia tunteitaan. Toisaalta hän ei edes halunnut tavoittaa niitä juuri sillä hetkellä. Hän tajusi itsekin olevansa poissa raiteiltaan. Hänelle oli tapahtumassa jotain hyvin omituista.

”Mitä sinä teit, Ero-sennin?” Naruto kummasteli.
”Sidoin hänen tunteensa joksikin aikaa”, irstas vanhus vastasi. Chiaki tajusi, ettei tuntenut edes inhoa tätä kohtaan. Ei, vaikka tämän katse kulki turhan hitaasti hänen vähäpukeisen vartalonsa ylitse. Mies tsekkasi hänet, mutta hän ei osannut raivostua. Hän ei tuntenut kerrassaan mitään.
”Sinä taidat tietää, mistä on kyse, Jiraiya-sama”, Kakashi totesi. Mies nousi, poikkesi makuuhuoneessaan ja palasi sieltä viltin kanssa. Chiaki soi tälle pienen hymyn, kun mies asetteli viltin hänen päälleen. Jos hän olisi tuntenut jotain, hän olisi ehdottomasti ollut hyvin kiitollinen tästä palveluksesta.
”Luulen tietäväni. Minun on vain kovin vaikea uskoa sitä”, vanhempi mies totesi.

Kaikkien katseet keskittyivät nyt valkohapseen, joka näytti nauttivan saamastaan huomiosta. Silti tämä onnistui samaan aikaan näyttämään huolestuneelta.

”Tyttö on todennäköisesti empaatti”, Jiraiya pamautti. Chiaki ei oikein tiennyt, mitä sana tarkoitti. Empatian hän ymmärsi. Empaatti oli hänelle uutta.
”Mikä se on?” Naruto kysyi kysymyksen, joka oli kaikkien huulilla.
”He vaistoavat toisten ihmisten tunteet. Läheistensä erityisen hyvin, mutta he voivat vaistota muidenkin. Se tekee heistä erinomaisia ihmistuntijoita, viettelijöitä ja vakoojia. He pystyvät vaikuttamaan kohteensa tunteisiin valitettavan hyvin niin halutessaan… tai käyttämään negatiivisia tunteita vihollisensa musertamiseen”, Jiraiya selitti.
”Juuri niin hän teki minulle”, Sasuke huomautti. ”Olin täysin varma, että pääni räjähtää yhtäkkiseen vihaan, joka täytti minut kokonaan. Se oli pahempaa kuin…” pojan ääni hiipui. Tämä ei ilmeisesti halunnut jakaa tuntojaan enempää.
”Mutta en minä voi olla empaatti. En minä osaa mitään tuollaista”, Chiaki huomautti. ”Eikä meillä ole aikaa tähän. Mito on pulassa.”
”Kuunnellaan silti, mitä Jiriaya-samalla on sanottavaa”, Kakashi pyysi. ”Lupaan sinulle, että asiat järjestyvät.”
”No niin. Ongelmahan tässä on, ettei empaatteja pitäisi enää olla. Heitä käytettiin ninjasodissa aseina kauan sitten, mutta he olivat jossain määrin arvaamattomia, saattoivat kääntyä omiaan vastaan, jos aistivat mielestään vääriä tunteita”, vanhus selitti. ”Heidät haluttiin tuhota. Vain harvat selvisivät hengissä. Nykyisin yhtään ei pitäisi olla elossa. Jos Chiaki-chan on empaatti, hän on todella harvinainen tapaus.”
”Se selittäisi hänen adoptionsa. Ehkä hänen olemassa olonsa haluttiin salata”, Kakashi pohdiskeli.
”Onko empaatti joku superninja?” Naruto halusi tietää.
”Empaatti ei ole ninja lainkaan. Empaattien kyvyt ovat puhtaasti henkisiä”, Jiraiya korjasi. ”Heidän ei tarvitse ottaa fyysistä kontaktia viholliseensa, ei tehdä ainuttakaan sinettiä eikä käyttää katsettaan. Tunteet ovat heidän aseitaan… ja se tekee heistä hyvin vaarallisia.”

Chiaki tuijotti tyhjin katsein eteensä. Hänen mielensä perukoilla pyöri vaisu hämmennys, pelko ja järkytys. Hän tavoitti tunteet vain etäisesti eivätkä ne herättäneet hänessä kunnollisia reaktioita. Jiraiya oli tehnyt hänelle jotain, piirtänyt hänen otsaansa jotain. Hän oli turvallisesti jumissa. Ikään kuin tunteidensa ulkopuolella. Se oli omituista, sillä hän oli aina kokenut tunnemaailmansa hyvin voimakkaaksi. Ja viime aikoina jakanut myös Mitokin tunteet jatkuvasti.

”Minä…” tyttö aloitti. ”Jiraiya-sama on varmaankin oikeassa. Minä pystyn tuntemaan muiden tunteet. Miton parhaiten, mutta myös joskus teidän muidenkin. Sasuke on usein vihainen, vaikkei näytä sitä, Sakura on välillä pirullisen mustasukkainen ja Kakashi-san…” Tyttö puri huultaan eikä sanonut enempää. Häntä ei oikeastaan nolottanut tällä kertaa, mutta hän ei silti halunnut paljastaa muille aivan kaikkea. ”Mitä minulle on tapahtumassa?” hän kiirehti lisäämään.
”Ilmeisesti kokemasi järkytys sai sinut hyökkäämään ensin Sasukea, sitten minua vastaan”, Jiraiya kertoi.

Chiakin oli vaikea niellä miehen sanoja. Mutta toisaalta hän ei itse kyennyt keksimään parempaa selitystä. Hänen mielensä oli siis kummallisella tavalla vinksahtanut ja hän pystyi käyttämään sitä aseena. Se ei kuulostanut lupaavalta. Hän saattoi olla vaaraksi muille.

”Sinun on opittava hallitsemaan kykyjäsi”, Jiraiya huomautti. ”Muuten voit vahingoittaa lähimmäisiäsi hyvin pahasti.”

Tyttö nyökkäsi lyhyesti. Hän ei tiennyt, mitä olisi pitänyt sanoa. Eikä hän todellakaan tiennyt, miten hän oppisi hallitsemaan kykyjään.

”On vielä eräs asia”, Jiraiya lisäsi. ”Monilla empaateilla oli aikoinaan tasapainottaja. Henkilö, joka auttaa empaattia pysymään hallinnassa. Vaikka empaatti hallitsisi kykynsä, ne voivat joskus riistäytyä käsistä. Sen takia tasapainottaja on tärkeä.”
”Miten tasapainottaja käytännössä toimii?” Kakashi tiedusteli ja vilkaisi Chiakia syrjäsilmällä. Tyttö tuijotti tiiviisti Jiraiyaa. Hänellä oli jo vahva aavistus tästä tasapainottajasta.
”Hän on läsnä empaatin elämässä. Empaatti ja tasapainottaja tuntevat vetoa toisiaan kohtaan ja heidän on vaikea olla erossa toisistaan. Tasapainottaja ei usein edes tiedä olevansa sellainen, vaan usein tämä oli empaatin puoliso tai paras ystävä tai jotain sellaista. Empaatin ja tasapainottajan välillä on usein voimakas henkinen side”, vanhempi mies selosti.
”Voiko se rikkoutua?” Chiaki kysyi. Pelko alkoi kummitella hänen mielessään, muttei edelleenkään järin voimakkaana. Silti tunteiden sitominen ei näyttänyt olevan pysyvää. Tyttö tajusi, että pian hän saattaisi joutua taistelemaan omia kykyjään vastaan. Järkyttymistä piti nyt välttää.
”On se mahdollista. Mikä tahansa ihmissuhde voi rikkoutua”, Jiraiya totesi. ”Tietysti se vaatisi erityisiä olosuhteita. Tasapainottajan pitäisi tuntea itsensä tarpeettomaksi tai empaatin ärsyyntyä tasapainottajaan jostain syystä hyvin suuresti. Tosin eivätkös kaikki suhteet yleensä hajoa näistä syistä?”
”Paska…” Chiaki mutisi. ”Meidän on oikeasti saatava Mito takaisin.”

Kakashi nyökkäsi tytölle lyhyesti. Mies näytti kuitenkin hyvin huolestuneelta. Mitokin hakeminen takaisin ei tainnut olla kovin yksinkertaista.

”Jonkun pitäisi kouluttaa Chiaki-chania kykyjensä hallinnan suhteen”, Jiraiya huomautti. ”Ja jos Mitoki-chania ei löydy…”
”Hänet pitää löytää!” Chiaki ärähti.
”Älä nyt kiihdy. Ethän halua hajottaa Kakashin asuntoa?” vanhus keskeytti tytön, ennen kuin tämä pääsi alkuun. Chiaki veti syvään henkeä. Tunteiden sitomisen ansiosta oli helpompaa pysytellä rauhallisena, mutta selvästi tekniikka rakoili jo. Koko ajan aavistuksia tunteista hiipi hänen tajuntansa laitamille. ”Kuten sanoin, jos Mitoki-chania ei löydy, olet omillasi, kunnes kohtaat uuden tasapainottajan.”
”Uuden?” Chiaki kysyi.
”Kuten ihmissuhteet yleensäkään, eivät tasapainotussuhteetkaan ole välttämättä pysyviä”, mies kertoi.

Silti ajatus oli epämukava. Mitoki oli ollut Chiakin elämässä vain muutaman vuoden, mutta niiden aikana he olivat ystävystyneet. Tosin nyt tietysti heräsi kysymys, oliko heidän ystävyytensä koskaan ollut aitoa? Oliko se vain kohtalon sanelema pakote? Kaikkea tätä oli kovin vaikea hyväksyä. Toki Chiakin elämään oli tullut viime aikoina todella paljon kaikkea uutta, mutta mikään siitä ei ollut koskenut varsinaisesti häntä itseään. Oli helpompaa hyväksyä muihin liittyviä asioita kuin muuttaa yhtäkkiä omaa minäkuvaansa. Hänkö muka ei ollutkaan tavallinen tyttö tavallisesta koulusta? Se oli käsittämätöntä.

Hän oli jonkinlainen friikki, jolla oli vaarallisia kykyjä. Niin vaarallisia, että hänenkaltaisistaan oli haluttu hankkiutua kokonaan eroon. Aikoisivatko muut nyt tappaa hänet?

”Tuota…” tyttö mutisi. Sanoja oli vaikea sanoa. Ehkä Mitoki oli ollut oikeassa Konohan suhteen. Ehkä tyttö oli sen takia kapinoinut. Eikö tasapainottajan voinut mieltää jonkinlaiseksi suojelijaksi? Ehkä Mitoki oli alitajuisesti pyrkinyt suojelemaan Chiakia ja siksi yrittänyt saada punapäätä tajuamaan, että Konohasta oli parempi häipyä hyvän sään aikana. Oliko hänet nyt tuomittu kuolemaan?

Muut kääntyivät katsomaan Chiakia. Normaalisti tällaisessa tilanteessa tyttö olisi punastunut, mutta nyt hänestä pikemminkin tuntui, että hänen kasvonsa olivat hyvin kalpeat.

”Jos empaateista halutaan eroon… Ta… tapa… tapatteko te minut nyt?” viimeiset sanat syöksyivät tytön suusta yhtenä mylläkkänä. Oli melkein mahdotonta ajatella, että hän saattaisi olla kuollut muutaman minuutin päästä. Hänen elämänsä oli vasta alussa, ei hän halunnut luopua siitä. Hän ei halunnut satuttaa ketään, mutta hän löytäisi keinon pitää itsensä kurissa. Hänen ei tarvinnut kuolla sitä varten.

”Emme tietenkään tapa!” Naruto huudahti ensimmäisenä. ”Eivät konohalaiset ole sellaisia.”
”Sanoin, että olet turvassa täällä, ja tarkoitin sitä”, Kakashikin huomautti. ”Totta kai tämä muuttaa tilannettasi, mutta me suojelemme sinua kyllä.”
”Entä kuka suojelee teitä minulta?” Chiaki kysyi. Asia oli hänestä varsin oleellinen.
”Empaatilta pysyy suojautumaan, jos tietää keinot ja tunnistaa empaatin ajoissa”, Jiraiya sanoi. ”Minä ohjasin iskusi Kakashin ikkunaan. Pahoitteluni muuten siitä.”

Kakashi kuittasi anteeksipyynnön kädenheilautuksella. ”Me opettelemme suojautumaan sinulta. Älä hätäile.”
”Kakashi-sensei…” Naruto pisti väliin. Mies kääntyi katsomaan poikaa. ”Eikö empaatti olisi Akatsukille melkoinen ase?”

Chiakin silmät laajenivat, kun hän tuijotti blondia. Tämä oli varmasti oikeassa. Naruto osasi sittenkin ajatella!

”Kyllä, mutta tuskin he tietävät Chiaki-sanin kyvyistä”, harmaahiuksinen mies vastasi. ”Vai tietävätkö?” mies kääntyi kysymään tytöltä.
”En mielestäni antanut heille mitään vihjeitä. Minua pelotti itseäni liikaa, ja Mitoki oli myös kauhuissaan. En kyennyt liikkumaan tai puhumaan, kun jouduin kohtaamaan hänenkin pelkonsa samaan aikaan omani kanssa”, punapää selvitti.
”Näyttäisi siltä, että empaatin kyvyt ovat yhtä aikaa sekä voima että heikkous”, Sasuke huomautti.
”Empaatin pitäisi pystyä myös lukitsemaan muiden tunteet itsensä ulkopuolelle, mutta koska kukaan ei ole opettanut Chiaki-chania, hän ei osaa tehdä niin”, Jiraiya kertoi.

Tyttö nyökytteli jälleen. ”Entä Akatsuki? Eikö Mitoa pitäisi jo lähteä pelastamaan?” hän pyrki palauttamaan keskustelun alkuperäisiin uriin. Aikaa kului, ja he vain istuivat tässä höpisemässä.
”Tsunade lähetti kaksi tiimiä tarkistamaan asiaa. Jos Mitoki-chan on samalla suunnalla, hänet huomataan kyllä”, vanhus totesi.
”Minä haluan lähteä etsimään häntä!” Chiaki intti. Ei tyttöä voinut jättää hortoilemaan.
”Hän eksyisi Hokagen puutarhaankin. Luultavasti hän pyörii jossain lähistöllä”, Sasuke tuhahti.
”Totta”, Kakashi totesi. ”Voisimme haravoida lähiympäristön varmuuden vuoksi. Muille tiimeille voi lähettää käskyn pitää silmänsä auki.”

Ratkaisu ei tyydyttänyt Chiakia. Hän pelkäsi Mitokin harhailleen jonnekin huomattavasti kauemmas. Tämä saattaisi törmätä Akatsukiin vahingossa tai eksyä muuten jonnekin vaaralliseen paikkaan. Oli kuitenkin jo pieni voitto päästä edes lähiympäristöön etsimään tätä.

”Kakashi, tule kanssani parvekkeelle”, Jiraiya huomautti. ”Vaihtaisin mieluusti kanssasi sanasen kahden kesken.”

Mies käveli toisen perässä parvekkeen ovelle. Siellä hän kääntyi vilkaisemaan olohuoneessaan istuvia nuoria. ”Mitä jos valmistaisitte aamupalaa? Jääkaapissa pitäisi olla jotain syötäväksi kelpaavaa.”
”Mutta…” Chiaki yritti.
”Kunnon ninja ei lähde suorittamaan tehtävää puolikuntoisena. Hän syö hyvin ensin, jotta on valmis kohtaamaan mahdolliset vaarat”, Kakashi sanoi painokkaasti.

Tyttö ei vastannut. Oli näköjään turhaa kapinoida nyt.

Seuraava -->