"puhe"
'ajatus'
***takauma***


Poika nostaa huppua pois silmiltään ja tarkastelee ympäristöä kirkkain sinisin silmin. Kallio jolla hän seisoo ja näkymä pojan rakastamaan kylään.
"Taas täällä, mä oon kaivannut tätä paikkaa... ja tulen vastedeskin kaipaamaan.. Ainakin yhtä.." poika kuiskaa tuuleen, ja toivoo, että kaikkea, mitä tapahtui, ei olisi tapahtunut.

My own land has closed its gates on me
All alone in world, it's scaring me


***
"En kaipaa sinua tänne mellastamaan. Pakkaa tavarasi ja lähde, mikäli henkesi on sinulle kallis, äläkä tule takaisin", Konohan kuudes Hokage sanoi, aivan tyynenä. Iruka itki, niin myös Sakura, Kakashikin näytti surulliselta lohduttaessaan Sakuraa, ja Sasuken silmissä näkyi (kerrankin edes jotain) niin paljon negatiivisia tunteita tuota tyynenä seisovaa Hokagea kohtaan, että jos tilanne ei olisi ollut tällainen, niin Naruto olisi nauranut, Naruto ei ollut nähnyt Sasukea milloinkaan tuollaisena niinä muutamina vuosina mitkä he olivat olleet yhdessä. Mutta Naruto ei nauranut, Hokage oli sanonut nuo sanat hänelle, yksin hänelle. Tietysti Naruto osittain ymmärsi Hokagea, olihan Kyûbi tappanut tämän vanhemmat ja nyt tällä oli tilaisuus kostaa.
"Kuinka kauan annat aikaa pakkaamiseen?" Naruto kysyi, aivan kuin huoneessa ei muita olisikaan, eihän siellä pitänytkään olla, mutta kaikki olivat vaatineet päästä mukaan.
"Kello on nyt neljä. Saat aikaa auringonlaskuun asti, mutta se aika sisältää myös hyvästit. Kun auringon viimeiset säteet katoavat vuorten taa, sinä astut ulos Konohan porteista enää koskaan palaamatta" Hokage vastasi edelleen täysin tyynenä "Hirviöt ja demonit eivät ole tervetulleita tähän kylään"
Sasuke, Sakura, Iruka ja Kakashi olivat kaikki jo väittämässä vastaan kun Naruto hiljensi heidät:
"Älkää väittäkö vastaan, teillä on vielä elämä edessä, älkää tuhotko sitä. Mulla ei ole koskaan ollutkaan muuta kuin tuomitun ja hyljeksityn elämä, elämä joka pilattiin jo sillä hetkellä kun mä synnyin. Kai mä olen ansainnut tämän..."
***

I am here to prove you wrong
I'm accused to something I live for


'Et arvaakaan kuinka turhaan sä syytit mua, ja Kyûbia, ei me olla tehty mitään pahaa sen jälkeen kun me saatiin Sasuke takas Konohaan'
"Sä olet niin väärässä.. Me ei olla hirviöitä."

In my dreamland, there's one who understands
A friendly soul, trusting life in your hand


Naruto kääntyi takaisin metsään. Laskeutuessaan alas vuorenrinnettä Naruto tunsi jonkun tarttuvan hänen olkapäästään. Naruto otti kunain kotelosta, kääntyi ja oli jo survaisemassa kunaita yllättäjänsä naamaan kun tajusi tämän olevan Sasuke.
"Mitä pirua sä täällä teet? Ja miks ihmeessä sä säikyttelet noin?"
"Entisen team seiskan jäsenet harjottelee täällä nykysin, sitä paitsi toi oli mun kysymys, ja mitä toiseen kysymykseen tulee niin eiks ninjat liiku hiljaa, idiootti?"

Yes, I gave it all I can
Now it's invaded by a stranger


Sasuke katseli Narutoa, miten ihanaa olikaan nähdä oma poikaystävä elossa, vaikkakin toinen oli muuttunut kolmen vuoden aikana.
"Onks Kakashi ja Sakurakin täällä?" Naruto kysyi ohittaen Sasuken sarkasmin kokonaan.
"Joo. Ne harjottelee jotain uutta jutsua, ja on muuten menny kihloihin. Tuutko moikkamaan?"
"Mähän en oikeesti sais olla täällä..." Ennen kuin Naruto oli ehtinyt lopettaa lauseensa, Sasuke tarttui häntä kädestä, ja veti Narutoa perässään kohti aukeaa, jossa Kakashi ja Sakura harjoittelivat.

Keep in mind what you have heard today
You might find that you are not so brave
Are you man enough, carrying the load all alone
When others have your own


"Sasuke! Mikä kesti?" Sakura huusi kun Uchihan hiuspehko tuli näkyviin puiden seasta.
"Mä löysin erään tutun harhailemassa tuolla kallioilla" Sasuke vastasi vetäen samalla Naruton perässään aukealle. Sakura ja Kakashi joutuivat keräilemään leukaluitaan nurmikolta. Samalla kun he etsivät vielä hampaitaan, molempien päässä pyöri yksi lause:
'Naruto on elossa!'

My old land is but a pile of sand
Cold and bare but something still is there


Sakura alkoi itkeä ja juoksi halaamaan Narutoa. Myös Kakashi löntysti Naruton luo ja kysyi:
"Tulitko takaisin?" Syvä hiljaisuus. Sasuke ja Sakura odottivat Naruton vastausta korvat höröllä.
"En. En mä voi. Mä rikkoisin Hokagen tahtoa", Naruto vastasi "Mä käyn täällä usein. Katon kalliolta kylän tapahtumia ja muistelen menneitä. Mä en voi sille mitään et kylässä on jotain mikä vetää mua puoleensa"

Yes, I gave it all I can
Now it's invaded by a stranger


"Muuten, mitä Irukalle kuuluu?" Naruto kysyi. Sakura purskahti itkuun, Kakashi alkoi lohduttaa Sakuraa ja Sasuke lähti viemään Narutoa kuuloetäisyyden ulkopuolelle.

"Iruka tappo ittensä"
"Mitä?!"
"Se ei kestäny elämää ilman sua"
"Ei, ei Iruka silti tappais itteään! Ei, ei se voi.." Naruto kuiskasi samalla kun ensimmäiset kyyneleet tippuivat maahan.
"Se pyys antaa tän sulle jos joskus tavataan. Mä oon kantanut tätä siitä asti mukana.." Sasuke kuiskasi, ihan kuin puhumalla kaikki muuttuisi vielä kauheammaksi, kaivaen samalla taskustaan sinetöidyn kirjekuoren. Naruto avasi sinetin vapisevin käsin ja luki:

"Naruto, toivottavasti sä ymmärrät mua, sä olit mun elämän aurinko, eikä kukaan jaksa elää pitkään pelkässä pimeydessä. Sä olit mulle kuin oma poika, mä en vaan kestänyt sun menetystä. Äläkä tunne syyllisyyttä, tää ei ollu sun käsissäs. Anteeks, ja näkemiin. Iruka"

Keep in mind what you have heard today
You might find that you are not so brave
Are you man enough, carrying the load all alone
When others have your own


Naruto tunsi Sasuken kädet ympärillään, jotka puristivat hänet hellään halaukseen. Hetken Naruto ja Sasuke vain olivat niin, kunnes Naruto avasi suunsa:
"Irukan kuolema on mun syy, mä en voi tulla enää lähellekään Konohaa, koskaan. Mä oon pahoillani Sasuke.."
"Jos sä lähet, mä tuun mukaan. Mä en aio päästää sua enää toistamiseen lähtemään yksin. Ja turha edes yrittää kääntää mun päätä"



"Onko sulla kaikki tarpeellinen?"
"Joo. Kakashi ja Sakura lupas huolehtia Hokagesta, joten eiköhän mennä"
'Konohasta lähteminen ei oo koskaan ollu näin helppoa, kiitos siitä sulle Sasuke. Se olit meinaan sä, jonka takia mä palasin Konohan metsiin aina uudestaan ja uudestaan'

I'm a true patriot, you are my land,
you have my soul, you have all I had
Now I am here, and I want it back


Kaksi poikaa kävelee kohti taivaanrantaa käsi kädessä.
Toivokaamme etteivät kädet koskaan eroa.  


********************************************************

Tällanen tällä kertaa. Ja aikaa meni vaatimattomat neljä tuntia.
Rakentavaa kritiikkiä ja muita kommentteja otetaan vastaan

Ja luotan (ainakin vielä) omaan oikeinkirjoitustaitoon joten ilmoittakaa virheistä. Kiitos! *Kumartaa ja jää odottamaan palautetta*