Nimi: What can you do about it?
Kirjoittaja: Tenshinohana
Fandom: Naruto
Genre: Shounen-ai
Paritukset: Sasuke/Naruto, Sasuken PoV
Ikäraja:K-13
A/N: Eli siis, tosiaan ensimmäinen ficcini (sillä en laske 5 luokalla raapustamia pikkujuttuja ficeiksi, en ainakaa julkaissut niitä (jos ei oteta lukuun 5 lk raapstamia pikku p*****a. :)) Jos ne lasketaan, tää on siltikin eka shounen-ai ficcini, joten se selittää tän kliseisyyden  ja parituksen, sillä minusta vain  tuntu että tää oli hlppo paritus. :)
Dislcaimer: Hahmot eivät ole minun, leikin niillä. :)

Tästä se alkaa...

Siinä sinä istut, katsomassa Hokageiden monumenttia. Näen kultaisten hiuksesi myötäilevän tuulen suuntaa, ja asusi liimautuu jäntevää selkääsi vasten. Halaat polviasi, surullisen näköisenä.

Surullisuus suorastaan huokuu sinusta. Tunnen täällä, piilossani, kaipuusi, surusi. Tänne viiden metrin päähän. Tällä hetkellä metrit tuntuvat tosin kilometreiltä: olet poissaoleva.

Ketä tai mitä sinä kaipaat? Mitä sinä suret? Minun tekisi mieli halata sinua ja kysyä nämä kysymykset. Kaipaatko kenties Hokagen asemaa, kaipaatko sitä asemaa, joka on unelmasi? Suretko sinä sitä, että olet erilainen kuin muut? Kaipaatko sinä... Kaipaatko sinä kenties minua?

Et edes tiedä, että palasin Konohaan. Kukaan ei tiedä, ei edes mestarini, senseini. Tulin takaisin... vain sinun takiasi. Sinun tuoksusi, sinun kultaisten hiuksesi, sinun valloittavien silmien tähden. Sinun kasvosi olivat ainoa asia ajatuksissani kaiken tämän ajan. Kuinka kaipasinkaan sinua, kuinka surinkaan sitä, että en kertonut sinulle tunteistani ennen lähtöäni. Samaako kenties mietit? Ulkonäköäni, luonnettani? Suret sitä, että tunnet minua kohtaan näin, etkä kertonut? Luulet, että se olisi voinut estää lähtöni?

Se olisi estänyt. Mutta et kertonut, ja lähdin. Tulin kuitenkin takaisin, sinun takiasi.

Huokaiset, ja kuuloni terävöityy, sillä mumiset jotain. Olin kuulevinani sinun sanovan "Sasuke...". Olivatko arvioni oikeassa? Tunnetko sinä oikeasti minua kohtaan näin?

Minun on toimittava.

Riennän nopeasti kuin tuuli sinun luoksesi, ja halaan sinua takaapäin. Asetan poskeni takaraivollesi, ja käsilläni kiedon sinut syleilyyni, turvaan.

Pitkästä aikaan haistan suloisen tuoksusi, tunnen kultaiset hiuksesi. Tunnen asusi pehmoisen kankaan. Suljen silmäni muistaakseni kaikki nämä asiat; mikään niistä ei ole muuttunut.

Tunsin kuinka hätkähdit. Et odottanut kenenkään olevan täällä, mutta olen hiljaisempi kuin hiiri. Tunnen jäykkyytesi ja varovaisuutesi.

Yhtäkkiä rentoudut. Tunnistitko tuoksuni, vai kenties käteni, vai ehkäpä jopa tavastani syleillä?

"Sasuke...?" kuulen sinun sanovan epävarmalla äänellä. Äänesi saa minut jäämään paikoilleni, ja päässäni soi äänesi suloinen sointu.

"Kyllä, Naruto... Tulin takaisin", sanoin. Et reagoinut sanoihini millään tavalla, vaan tuijotit eteesi maahan.

"Miksi?" kuulen sinun kuiskaavan. Luuletko kenties, että olen tullut takaisin tappaakseni kaikki senseini käskystä? Luuletko, että olen tullut tänne kostaakseni tappamalla sen, että yritit estää lähtöni silloin vähän aikaa sitten? Toivotko salaa kenties, että tulin kertomaan sinulle tunteistani?

Käännän päätäni niin, että suuni on korvasi vieressä ja kuiskaan hiljaa "Sinun takiasi".

Käännät päätäsi kasvoihini päin ja katsot minua silmiin. Katson sinun upeita, valloittavia silmiäsi. Eksyn silmiisi, uppoan niihin. Niinhän sitä sanotaan, silmät ovat sielun peili. Ja sinun silmäsi ovat erityisen kauniit.

Suloinen äänesi toi minut pois silmiesi uumenista. "Tunnetko... tunnetko sinäkin minua kohtaan... Enemmän kuin ystävänä?" kuiskaat. Nyökkäsin, sillä en kyennyt  sillä hetkellä mihinkään muuhun.

Tunnen hämmennyksesi. Tiedän millaista se 'hämmennys' on. Hämmennys, että olet ihastunut saman sukupuolen edustajaan, toiseen poikaan. Olen tuntenut saman, ja tunnen tälläkin hetkellä.

Vaihdat asentoasi hieman mukavammaksi. Siirsit kätesi viereesi maahan ja nojaat siihen. Katsomme yhä toisiamme, mutta nyt näen kasvosi selvemmin. Nären luontaiset kolme viivaa kummallakin poskella. Minun tekee mieli silittää poskeasi ja kertoa, että kaikki on hyvin. Haluan koskettaa ihoasi, ja tuntea sen pehmeyden.

Irrotan toisen käteni ja asetan sen varovaisesti niin, että käteni on sinun kätesi päällä. Katson sinuun kysyvästi, ja hymyilet minulle rohkaisevasti takaisin. Sinun ihana hymysi.

Nostan käteni pois kätesi päälle ja asetan sen poskellesi, ja käännän sinut kokonaan minua päin, ja istut sylissäni.

"Lupaa minulle eräs asia", sanon. "Jos sinä sitten lupaat jotain minulle", vastaat virnistäen.

"Lupaa että autat minua selviytymään Sakuran ja Inon kynsistä", sanon, hymyillen ehkä hieman ilkikurisesti, "Auta minua silloin, kun he tulevat liehittelemään minua. Tule antamaan minulle suukko poskelle, tai edes halaamaan minua. Tarvitsen tukeasi". Otat ranteestani kiinni, irrotat sen poskeltasi ja liu'utat kättäsi kättäni pitkin niin, että pian ollaan käsikkäin. "Lupaan", kuiskaat, "mutta nyt lupaat minulle toisen asian." "No?".

"Lupaa ettet jätä minua enään koskaan tuolla tavoin", sanot hiljaisesti.

Liu'utat oman kätesi poskelleni. "Lupaa." "Lupaan", kuiskaan, ja hymyilet minulle varovaisesti.

Hymyilen sinulle takaisin. "Tulee olemaan paljon helpompaa kertoa tämä asia Inolle sekä Sakuralle, kun olet siinä vieressä", totean.

.~*~.~*~.~*~.

On kulunut päivä viime tapaamisestamme, ja olen raamenkojulla odottamassa sinua. Kojun pitäjä tervehtii minua ja päivittelee, kuinka mukavaa olikaan että olin palannut Konohaan. Kerron hänelle, että odotan sinua.

"Hän tulee ihan pian", kojun pitäjä vastasi, "Hän tulee aina kello 11 aikaan, sillä silloin tarjoan hänelle kupillisen."

Samassa nurkan takaa tulevat Sakura ja Ino. molemmat katsovat minua pöllästyneenä. Sitten, kuin taikaiskusta, molemmat alkoivat kirkua "SASUKE!" ja ryntäsivät luokseni, kamppailen siitä, että kumpi pääsee minua lähemmäksi. Toivon, että olisit jo täällä.

"Mitä sinä täällä teet?" Sakura kysyy, ottaen samalla sormillaan otsahiuksensa  silmiensä edestä. "Päätin tulla tänne takaisin asumaan", sanon, mahdollisimman tavallisella äänensävyllä. "Ihanaa!" hihkaisi Ino kovalla äänellä.

Sitten näen sinut. Olit tulossa pelastamaan minua. Näen ilmeestäsi, ettet ole täysin varma itsestäsi. Sitten muistat jotakin, ja ilmeesi varmentuu. Tulit lunastamaan lupauksesi.

Käänsin katseeni takaisin Inoon ja Sakuraan, jotka parhaillaan tappelivat siitä, että kumpi saa minut poikaystäväkseen.

"Ino, Sakura", keskeytän, ja molemmat hiljentyivät ja kääntyivät katsomaan minua, "kumpikaan ei voi saada minua, sillä minulla on jo joku toinen."

Molempien silmät laajentuvat. "Kuka hän on?!" Sakura huudahtaa, melkein kirkuu. "Tunnemeko hänet?" jatkaa Ino.

"Kyllä te hänette tunnette", sanon hymyillen. Siinä samassa olet vierelläni, ja sieppaan sinut syleilyyni. Annan suukon poskellesi. Vastaat halaukseeni helpottuneena, ettei sinun tarvinnut sanoa mitään.

Sakura ja Ino seisovat edessämme, suu ammollaan hämmästyksestä. Painan nenäni hiuksiisi. Hengitän syvään ja suljen silmäni, sillä hiuksesi tuoksuvat niin hyvälle.

Ino tuijottaa meitä hetken häkeltyneenä, ikään kuin yrittäisi päättää, vitsaillaanko me vai ei. Lopulta hän käveli pois.

Sakura oli täysin punainen kasvoistaan. Hän oli raivoissaan. "Tämä ei ole hauskaa! Tämä on aivan sairas vitsi!" hän mumisi.

Katson häneen närkästyneenä. "TUO ON LOUKKAAVAA!" kähähdän, ja puristat minua tiukemmin, muistuttaen että minun pitää hillitä itseni.

Sakura katsahti minuun pelokkaana. "A-a-a... Anteeksi", hän sanoo ääni väristen, "mutta... Miksi?"

"Ei ihminen mitään tunteilleen voi", sanot virnistäen, ja suutelet minua kiihkeästi. "Ei voikaan..." mutisen samalla kun suutelen.

"olet muuten pirun hyvä suutelija".

.*~.~*~.~*~.

Eli tässä  nyt oli. RISUJA JA RUUSUJA, RAKENTAVAA KRITIIKKIÄ JA KOMMENTTEJA!

AI LAAV JUU GAIS! *valmiina jakamaan komentoijille punaisia pahvisydämiä kiitokseksi*