Valikko
Kategoriat
Impro
    -Impro 1
    -Impro 2
Crossover
    -Crossover
Paritus (S-K13)
    -hetero
    -poikarakkaus
    -tyttörakkaus
    -muu
Paritus (K13-K15)
    -hetero
    -poikarakkaus
    -tyttörakkaus
    -muu
Muu
    -Kilpailu
    -S-K13
    -K13-K15
    -muu
Tuomari - minäkö? : Luku kuusi: Mitä tämä on olevinaan? - Nuti
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K3- - Kieli: Suomi - Osia: 1 - Pituus: 2981 sanaa, 18742 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2009-06-02 09:04:54
Kansio: Paritus (S-K13) - hetero

Perustiedot ja roolijako tässä luvussa ovat kutakuinkin samaa sarjaa kuin aiemmissa luvussa. Tämä on siis myös K11-tavaraa. Mukana myös hippunen actionia. Tämä luku on keskivertoa lyhyempi. Osa 6/7

Summary:

Toisen, lähempänä ja Narutoon nyt selin olevan hahmon keltatukka puolestaan tunnisti vallan helposti. Se oli Gaara. Kazekage istui polvillaan maassa kädet maassa noin kymmenen metrin päässä lihansyöjäkasviukkelista lähes täsmälleen Naruton ja kasvishepun välissä. Gaaran pää oli matalalla, ja hänen hartiansa olivat jäykistyneet. Oliko Gaara vanginnut hiekkaansa tuon kumman lihansyöjäkasvin? Miksi Gaara sitten oli aloillaan? Kasviukko ei näyttänyt karjuvan tuskasta tai mitään, joten Gaara ei ilmeisesti ollut parhaillaan litistämässä kasvismiestä hiekkamassan sisälle. Mistä sitten oli kyse?

Lanal ja Mitsuyo ovat tiessään, eikä tilannetta paranna lainkaan se, että Hiekkakylässä on valtava kaaos. Gaara ja Naruto lähtivät pakolaiskaksikon perään, mutta onko Kazekagesta ja keltatukasta vastusta salaperäisen auttaja-shinobin nopeudelle? Miten Hiekkakylä selviytyy tukahduttavien murattien keskeltä? Pääsevät Lanal ja Mitsuyo vapauteen, vai toteutetaanko Hiekkakylän neuvoston oikeaksi katsoma tuomio?

Arvostelu
4
Katsottu 931 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
Pieni pyyntö: Jos annatte äänen tälle tarinan osalle, äänestäkää myös toisiakin osia (olettaen, että olette lukeneet niitäkin). Kommenttiakin, niin risuja kuin ruusuja, on mukava saada!

Huh huijaa, toka vikaa osaa siis mennään! Kiitos tähänastisesta mielenkiinnostanne! :D

Pelkään kuitenkin pahoin, että mikäli Tomoe/Sama ei tule pian kuvioihin, seiskaosa voi viipyä. Jos se kuitenkin viipyy, lupaan ottaa kuvioihin uutta jatkosarjaani! Nimi on ”Räjähdyksen voima”!

Luku yksi
Luku kaksi
Luku kolme
Luku neljä
Luku viisi
Luku kuusi (You are here!)
Luku seitsemän


*****


Luku kuusi
Mitä tämä on olevinaan?



Taftaftaftaf…!!

Naruto juoksi hiekkaisilla lakeuksilla poispäin Hiekkakylästä minkä ehti, ja hän tuntui saavan koko ajan lisää vauhtia. Mieli käski häntä rauhoittumaan hieman. Keltatukka puraisi huultaan. Ne kaksi eivät voineet päästä pakoon. Se oli hullua! Vastoin järkeä! Se ei ollut reilua, he eivät voineet päästä tämän kaiken jälkeen pakoon noin vain!

Naruto sulki hetkeksi silmänsä ja avasi ne sitten nopeuden kasvaessa valtavaksi.

Vuuush. Valtava varjo lensi Naruton ylitse. Hän nosti katseensa ja erotti taivaalla valtavan hiekkakasan, joka oli tutun muotoinen ja joka liikkui tutulla tavalla. Gaara ilmeisesti ratsasti sillä. Olipa hiekka-alusta nopea...

”Gaara!” Naruto huusi ja pinnisti nopeuttaan, mutta Gaara oli jo ohittanut Naruton eikä ilmeisesti kuullut ilmanvastuksen huminalta tämän sanoja. Naruto jäi avuttomana jälkeen.


***


”Lähtömme on huomattu”, Zetsu musta puoli murisi matalalla äänellään. ”Lisään nopeutta.”

Lanalilla ja Mitsuyolla oli ahtaat oltavat. Zetsu oli sulkenut kaksikon suuren, erehdyttävästi kärpäsloukkua muistuttavan kasvin sisään (sen, jonka sisällä hän itsekin näytti olevan). Kasvi (ja samalla itse Zetsu) kykeni liikkumaan kiinteissä aineissa, kuten maassa ja seinissä, ilman mitään sen kummempaa puristumista. Jotenkin homma tuntui rikkovan useita fysiikan lakeja. Asiaa ei parantanut se, että samaan kasviin piti nyt ahtautua kolme ihmistä (tai oikeastaan kaksi ihmistä ja yhden otuksen torso).

Nyt kolmikko oli päässyt Hiekkakylästä aavikolle. Zetsu vaikutti kuitenkin hieman levottomalta. Ilmeisesti hän kykeni jotenkin aistimaan, oliko lähellä joitain elollisia olentoja. Lanal ei ollut ihan selvillä kaikista Zetsun kyvyistä vaikka tästä jotain tiesikin.

”Edessämme on joku”, Zetsun valkea puoli kuiskasi. ”Kierrämme hänet.”

Lanal tunsi keskipakoisvoiman työntävän häntä ja Mitsua kasvin toiseen laitaan. Zetsu oli todella nopea ja teki tiukkoja kurveja.

”Äts. Hän on taas edessä”, musta puoli murisi.

”Ihan kuin hän näkisi, missä kuljemme”, valkea puoli sanoi hiljaa.

”Kuka?” Lanal kysyi.

”Yksihännän ex-jinchuuriki”, musta puoli murisi. Se puoli taisi olla enemmän äänessä kuin valkea puoli. ”Paikan pomo. Sabaku no Gaara.”

Mitsuyo säpsähti Lanalia vasten.

”Ei hänestä ole minulle vastusta”, musta puoli uhosi. ”Deidarakin pisti hänet pussiin ilman pahempia ongelmia, eikä hän edes ole Akatsukin vahvimpia.”

”Tekö sitten olette?” Mitsuyo kysyi.

”En minä kovin heikko ole”, valkea puoli myhäili.

Äkkiä hillitön tutina vapisutti koko kasvia. Maanjäristys! Lanalin piti puristaa kaikin voimin hampaansa yhteen, etteivät holtittomasti hyppivät hampaansa olisi vahingossa puraisseet hänen kieltään poikki, ja hän otti tiukemman otteen Mitsuyosta, jottei tämä hytisisi hallitsemattomasti. Zetsullakin tuntui olevan navigointiongelmia.

Sitten jyristyksen aallot tihentyivät, ja niiden voimakkuus heikkeni. Äkkiä alkoi kuulua muutakin ääntä kuin pelkkää hiekanjyvästen kohinaa ja jyrinää. Järinän aallot alkoivat muuttua erilaisiksi. Ne kulkivat hiekassa kuin… ääniaallot.

”Seis”, kuului hiekasta. ”Olkaa hyvät ja pysähtykää.”

Gaara viestitti omaan tyyliinsä. Olikohan tuollainen viestintätapa yleisestikin käytössä Hiekkakylässä?

”Turha toivo!” Zetsun musta puoli jyrähti ja kiihdytti vauhtiaan niin, että Lanal ja Mitsuyo paiskautuivat kasvin takaosaa vasten.

Ääniaaltojyrinä puhkesi uudelleen puhumaan. ”Odottakaa. Minulla on teille asiaa.”


***


Vikkelästi Ciel sai Hiekkakylän neuvoston kokoushuoneessa olleet neuvoston jäsenet ulos ja kyyditti kaikki alas. Komentaja Shishi käytti vastaavaan Gaaran antamasta hiekasta luotuja leijuvia ja äänikomentoja tottelevia alustoja. Bakikin näytti kyntensä kantamalla urhoollisesti pari neuvoston jäsentä harteillaan ulos ja alas. Gaaran hiekkaterät onnistuivat onneksi nitistämään murattien massaa nopeammin kuin sitä ehti kasvaa.

Murattia kasvoi kuitenkin muuallakin kuin vain neuvoston kokoustilojen ympärillä. Itse asiassa koko Hiekkakylä tuntui olevan murattien peitossa – kylä oli sanalla sanoen kuin murattiruukku. Kaikkialla oli noussut paniikki. Ihmiset huusivat sekä kaduilla että teljettyinä talojen sisälle.

Ciel katsahti vuoroin muratin peittämiä taloja, vuoroin kohti porttia. Sitten hän puristi päättäväisesti kättään nyrkkiin ja loikkasi korppinsa selkään. ”Olen pahoillani, minun on mentävä!” Ciel karjaisi neuvostolle. ”Komentaja Shishi, huolehtikaa hetken tilannetta eteenpäin!” Sitten Ciel nousi korppeineen ilmaan. ”Jinrai, nopeasti aavikolle!”

”Kyllä, Ciel-sama”, Jinrai-korppi vastasi ja ylitti kylän muurit.

He eivät kuitenkaan päässeet kauas, kun kylässä tapahtui taas jotain.


***


Naruto juoksi puuskuttaen kohti suuntaa, jonne hän oli arvellut Gaaran suunnistaneen karkurien perässä. Pakenijoita oli ällistyttävän hankala seurata, ja jotenkin tuntui, että Narutoa tässä hommassa auttoi enemmän vaisto kuin varsinaiset jäljitystaidot. Mikä se vaisto sitten oli, siitä Narutolla oli omat epäilyksensä…

Äkkiä Naruto hätkähti ja hidasti juoksunsa hölkkämäiseen tahtiin viidellä askeleella.

Hiekkadyynillä näkyi kaksi hahmoa. Vasta lähemmäs päästyään Naruto erotti nämä hahmot tarkemmin.

Toinen, hieman kauempana oleva hahmo tuntui olevan lähes kokonaan uppoutuneena hiekkaan. Sen pää erottui valtavan, lihansyöjäkasvin kidan puolikkaita muistuttavien ulokkeiden välistä. Hiuspehko näytti vihreältä ja silmät kiiluvankeltaisilta, mutta äkkiä katsoen Naruto ei osannut sanoa päästä muuta, koska ”lihansyöjäkasvi” varjosti otuksen kasvot. Sen sijaan Naruton huomio keskittyi pystyyn kaulukseen, joka pilkotti hiekasta lihansyöjäkasviosion ympäriltä. Jotenkin kaulus näytti tutulta…

Toisen, lähempänä ja Narutoon nyt selin olevan hahmon keltatukka puolestaan tunnisti vallan helposti. Se oli Gaara. Kazekage istui polvillaan maassa kädet maassa noin kymmenen metrin päässä lihansyöjäkasviukkelista lähes täsmälleen Naruton ja kasvishepun välissä. Gaaran pää oli matalalla, ja hänen hartiansa olivat jäykistyneet. Oliko Gaara vanginnut hiekkaansa tuon kumman lihansyöjäkasvin? Miksi Gaara sitten oli aloillaan? Kasviukko ei näyttänyt karjuvan tuskasta tai mitään, joten Gaara ei ilmeisesti ollut parhaillaan litistämässä kasvismiestä hiekkamassan sisälle. Mistä sitten oli kyse?

Äkkiä Naruto sai vallan muuta katsottavaa. Kasvismies upposi hiekkaan kuin sukeltaja uima-altaan veteen. Gaara ei tehnyt elettäkään. Ja sitten Kazekagesta poispäin liikkui jonkin aikaa epäilyttävä myyränkasamainen hiekkakumpu, mutta kumpu katosi kuitenkin muutaman metrin päässä näkymättömiin.

Gaara ei ottanut askeltakaan pakenijan suuntaan, vaikka yllättäen hän nousikin ylös ja suoristi selkänsä. Hän vain katsoi pois lipuvan hiekkakeon perään, liikauttamatta lihastakaan.

Naruto tuijotti.

Kun Gaara sitten kääntyi ympäri, punapää näytti näkevän vasta tässä vaiheessa Naruton ja – säpsähti?


***


Ciel tuijotti Jinrai-korppinsa selästä kohti kaupunkia. Oli vähällä, ettei hänen leukansa irronnut ja tipahtanut Jinrain selkään.

Näytti siltä, kuin joku olisi kelannut takaperin äskettäin kuvattua filmiä Hiekkakylästä. Murattiköynnökset kutistuivat. Ne peruuttivat kulkuaan takaperin, ja vaaleat, hiekanruskeat kumputalot paljastuivat tummanvihreiden kasvien alta. Ovet ja ikkunat vapautuivat hissukseen. Ihmiset kaduilla ja taloissa tuijottivat ällistyksissään. Moni pakeni äkkiä pois vapautuneista taloista vain tuijottaakseen tilannetta ulkoa käsin. He saivatkin pitää kiirettä: kasvit katosivat vielä vikkelämpään tahtiin kuin mitä ne olivat ilmaantuneet. Tuota pikaa Hiekkakylä näytti siltä kuin muratti-invaasiota ei olisi koskaan ollutkaan.

Minne muratit katosivat? Ja ennen kaikkea, miksi?

Nyt oli kuitenkin paras kiirehtiä. Lanal ja Mitsuyo saattoivat olla jo kaukana.


***


Vartijoiden huomaamatta Zetsun klooni kokosi loputkin kutistuneista murateista hihoihin talteen. Sen tehtyään klooni yksinkertaisesti katosi. Zetsu itse sai tiedon murattien katoamisesta samalla hetkellä kun klooni oli kadonnut. Hyvä. Homma oli hoidettu.


***


”Gaara!”

Naruto juoksi loput matkasta Gaaran luokse. Tämä puolestaan tuijotti Narutoa kuin säikähtäneenä. Kultakutri kallisti päätään epätietoisena. ”Mistä moinen ilme?”

Gaara näytti tajuavan vasta tässä vaiheessa, miltä hänen ilmeensä näytti, ja tuntui hermostuvan entisestään. ”Minä…”

”Entä se kaksikko?”

”Karkasivat…”

Mitäh?!

Gaara puisti päätään kuin olisi ravistanut hiekkaa pois hiuksistaan. ”En saanut heitä kiinni.” Naruto havaitsi, että Gaara vältteli hänen katsettaan. Mikä Viidettä Kazekagea oikein vaivasi?

”Mikä ihme se rehu-ukkeli oli?” Naruto kysyi vielä.

”En tiedä”, Gaara sanoi kuulostaen äkkiä varmemmalta, ”mutta en jostain syystä kyennyt murskaamaan häntä hiekallani. Hän jotenkin…luiskahti käsistäni kuin pala märkää saippuaa. En osaa selittää sitä. Vastaani ei ole koskaan tullut mitään sellaista.”

Naruto kohotti kulmaansa. Gaara puhui nyt melko tavanomaisella äänennopeudellaan, ei liian nopeasti, mutta tuntui silti jollain tavalla vauhkolta.

Seuraavat sanat tulivat Gaaran kurkusta melko tavallisella äänellä: ”Minulla on se paha aavistus, että juuri tuon ’rehu-ukkelin’ mukana menivät Lanal ja Mitsuyo. Aistin heidän chakraansa, kun tuo…olento tuli lähelleni.”

Naruton silmät levahtivat. ”Se rehupelle siis auttoi heidät pakoon?!

Gaara kavahti taaksepäin kuin pelästyneenä. ”Se on totta. Ikävä kyllä.”

Naruto vilkaisi vuoroin Gaaraan ja vuoroin suuntaan, jonne karkurit olivat hävinneet. ”Ja et saanut heitä kiinni?”

”En saanut.”

Keltatukka vilkaisi punapäähän niin terävällä katseella, että viimeksi mainittu säpsähti taas. ”Vaikka se pelle kökötti kymmenen metrin päässä sinusta?!

Gaara laski katseensa maahan eikä vastannut. ”Luotin itseeni liikaa enkä mennyt perään”, hän sanoi. ”Luulin, että hiekka riittäisi. Ei se riittänyt. Minun ninjataitoni ovat liki kokonaan hiekassa. En kyennyt nappaamaan heitä hiekkani sisään. En ymmärrä, miksi.”

Naruton ilme oli puoliksi puhtaan ällistynyt, puoliksi raivoisan epätietoinen. Sitten hän romahti maahan nelinkontin katse pakenijoiden menosuuntaan. ”Pässinpää!” hän kivahti. ”Yrititkö edes napata heidät? Eivät he voineet karata tämän kaiken jälkeen noin helposti!! Se ei yksinkertaisesti käy! Se ei ole oikein!! Kaiken tämän jälkeen!”

”Minä yritin”, Gaara sanoi äkkiä hyvin hiljaisella äänellä, joka syystä tai toisesta kuulosti hyvin aralta. Aivan kuin Gaara olisi ollut pieni lapsi, jota moitittiin. ”Minä yritin, mutten onnistunut.”

Naruto tuijotti tiukasti taivaanrantaan hampaita kiristellen. Gaara taas ei sanonut yhtikäs mitään, tuijotti vain jalkojensa alla olevaa hiekkaa. Aivan kuin hän olisi hävennyt tapahtunutta.

Wouph, wouph, wouph…

Jostain kuului suurten siipien läiskettä. Gaara höristi korvaansa ja kiepsahti ympäri äänen suuntaan.

Ciel saapui Hiekkakylästä jättiläiskorpillaan ratsastaen. ”Hoi!” hän huudahti. ”Mikä on tilanne?”

”Mikä on tilanne Hiekkakylässä?” Gaara iski oman puheenvuoronsa melkein heti Cielin sanojen perään. Äkkiä hänen äänensä kuulosti taas tavalliselta, Kazekagen ääneltä. Pieni hätä kuitenkin kuului äänestä.

”Entä karkurit?”

”Pääsivät pakoon!”

Naruto tuijotti.

”Entä Hiekkakylä?” Gaara tivasi kiihkeä ilme kasvoillaan.

Ciel pyrähti korppeineen alemmas. ”Tilanne siellä on erikoinen, mutta parempi”, hän lausahti. Gaaran ilme oli kireä kuin rummun kalvo. ”Juuri kun olimme saaneet neuvoston jäsenet ulos – kukaan ei loukkaantunut, paitsi Baki taisi taittaa nilkkansa hypätessään alas –, olin aikeissa tulla peräänne, kun samassa muratit yhtäkkiä kutistuivat takaisin kokoon. Kun viimeksi vilkaisin Hiekkakylään, siellä ei ollut muratin lehvääkään. En ymmärrä.”

Gaaran kasvot rentoutuivat silmissä.

”Mutta vangit, Kazekage-sama? Olivatko he saaneet liiaksi etumatkaa tai jotain?” Ciel kyseli.

”He olivat todella nopeita”, Gaara sanoi. ”En päässyt edes hiekka-alustallani heidän rinnalleen. Hiekallanikaan ei ollut vaikutusta heihin, kumma kyllä. He lipesivät käsistäni.”

Naruton ilme oli melkoinen.

”Vai niin”, Ciel sanoi Gaaran sanoja ollenkaan kakistelematta.

”Nyt lienee paras palata Hiekkakylään”, Gaara sanoi sitten hieman pari astetta tavallista kiihtyneemmällä äänellä. ”Haluan varmistua, etteivät muratit ole tulosi aikana palanneet. Siinä tapauksessa meillä olisi vielä pahempi ongelma kuin kaksi vankikarkuria!”

”Aivan, Kazekage-sama”, Ciel myönteli. ”Tarvitsetteko kyydin tai jotain?”

”Kyllä kiitos”, Gaara sanoi nyökäten. ”Olen hieman uupunut. Jouduin käyttämään hätätilanteessa hiekkaa, joka ei ollut kalebassistani.”

”Selvä. Jinrai!” Jinraiksi kutsuttu korppi käännähti ympäri jotain epämääräistä raakkuen.

Juuri ennen kuin Ciel ehti kääntää katseensa takaisin Narutoon ja Gaaraan, Gaara oli kääntynyt itse Narutoa kohti ja kuiskannut nopeasti tälle: ”Voimmeko puhua tästä myöhemmin?”

Hetken epäröityään Naruto nyökkäsi.

”Kazekage-sama, kerrommeko karkureista Konohassa?” Ciel kysyi hypättyään Jinrain niskaan.

”Kertokaa”, Gaara vastasi lyhyesti ja lähti astelemaan korppia kohti.


***


”Kazekage-sama! Olette ehjä!”

Ciel oli jättänyt Gaaran kyydistä neuvoston kokoussalin kohdalla ja sallinut Gaaran taittaa loputa matkasta itse hiekkaansa käyttäen. Kyseessä saattoi olla jossain määrin Cielin hienoinen itsekkyys: neuvoston jäsenet tarvitsivat selitystä, eikä Ciel halunnut päätyä ristituleen. Tosin Gaara myös halusi selittää tilanteen. Neuvoston jäsenet olivat heti Gaaran kimpussa, kun hän laskeutui alas ja kun hänen hiekka-alustansa hajosi.

”Oletteko kaikki kunnossa?” Kazekage kysyi heti ensiksi.

”Olemme kyllä”, Baki vakuutti. ”Ciel-san ja komentaja Shishi hoitivat asian hyvin. Mutta te...”

”Yritin yhyttää vangit, mutta en saavuttanut heitä", Gaara sanoi vakavalla ilmeellä. ”Käsittämättömästä syystä en saanut häneen vahinkoa hiekallani. Ihan kuin chakrani olisi menettänyt tehonsa lähestyessään vankeja ja heidän auttajaansa.”

”Olisikohan se shinobi Ruohomaasta...”

”Auttajaa?”

”Niin, se on kaiken järjen mukaista…”

”He olivat joka tapauksessa todella nopeita”, Gaara sanoi väliin. ”Olisin ehkä voinut tavoittaa heidät, jos olisin lähtenyt liikkeelle aiemmin, mutta... en ole koskaan tavannut niin nopeaa ninjaa. Sitä auttajaa, siis.”

”Nopeaa? Hurjaa! Mistähän lie kotoisin?”

”Ei edes Kazekage-sama…”

Kukaan neuvoston jäsenistä ei kyseenalaistanut Kazekagen puheita.

”Kazekage-sama, jos olemme nopeita, saatamme ehkä silti tavoittaa heidät!” joku neuvostolaisista vielä intti. ”Ei kukaan jaksa kulkea huippuvauhtia alvariinsa, ja...”

Gaara nosti torjuen kätensä. ”Nyt on viisainta varmistaa, ettei kukaan loukkaantunut murattien parissa tai ettei muitakaan vahinkoja tullut. Kuten sanoin, se shinobi oli ällistyttävän nopea. Minäkään en saanut häntä edes hiekkaani käyttäen kiinni. Hän on varmasti jo todella, todella kaukana.”

Neuvoston jäsenet eivät sanoneet vastaan.

”Toimintaa.”

Neuvosto hajaantui kukin omaan suuntaansa.

Gaara itse lähti kohti toimistoaan huojentuneempana kuin päiväkausiin.


*****


Huomio! Tarina jatkuu vielä yhden osan verran! Täällä!

Kommentit (Lataa vanhempia)
hejid - 2009-06-03 22:35:14
Gaara päästi ne pakoon?! No ehk sillä on joku syy.
Yhyy tää oli toisiks viimenen osa. :(

Engaru - 2009-06-05 20:57:22
Voivoi....Tämähän loppuu kohta..!

Gaara on kyllä ihana....... :D

Envyy - 2009-06-07 15:42:03
Ohoo... Gaara oot niin nami.

Repeilin kyllä totaalisesti kun kuvittelin Naruton ilmeet, siinä vaiheessa, kun Gaara selitti tapahtuneen Cielille :D

Nyyh.. loppu tulee kohta, tää on ollut niin hyvä!

Saat tästäkin osasta 5p. ^_^

Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste