Temari nojasi rantatuoliinsa tyytyväisenä juoden drinkkiään. Tytöllä oli päällään turkoosit bikinit, joissa oli valkoisia ja sinisiä kukkien kuvia. Vieno tuuli heitteli tytön hiuksia, jotka olivat tällä kertaa auki. Aurinki paistoi kuumasti ja aaltojen suhahdukset kuuluivat vähän matkan päästä. Temari huokaisi hiljaisesti.

”Kuule, Shikamaru.” hän sanoi hieman ärtyneeseen sävyyn.

”Jaa mitä?” poika vastasi tytön vierestä.

Shikamaru istui omassa rantatuolissaan lukien jotakin tylsää kirjaa. Hän ei olisi mielellään lähtenyt edes Temarin kanssa lomamatkalle, muttei voinut kieltäytyäkkään kun tyttö pyysi niin kauniisti. Liput olivat peräisin Narutolta. Poika oli myöskin anonut molemmille lomaa. Blondilla oli ollut taatusti jokin kiero idea, jonka takia hän oli liput Temarille antanut. Shikamaru oli ollut nyt Temarin kanssa yhdessä noin puoli vuotta. Aika tuntui menevän vain hitaammin, kun joutui kuunnella aina vaan tytön valituksia.

”Viitsisitkö lukemisen sijaan laittaa minulle aurinkorasvaa?” Temari kysyi nyt hymyillen.

”Häh? Noh, käyhän se.” poika vastasi ja kääntyi tyttöön päin.

Temari ojensi Shikamarulle aurinkorasvan ja avasi bikiniensä yläosan. Sitten hän kääntyi rantatuolissa mahalleen makaamaan. Tyttö sulki silmänsä ja tunsi kuinka pojan käsi hieroi rasvaa varoen ensin hänen selkäänsä. Shikamaru oli iloinen, ettei Temari nähnyt hänen ilmettänsä, koska poika oli hieman punertunut kasvoiltaan. Käsi liikkui nyt keskiselälle ja sen jälkeen alemmas. Tyttö kiemurteli hieman, koska poika kutitti häntä.

”Sori.” Shikamaru sanoi ja siirsi kätensä pois tytön kyljeltä.

Temari hymyili itsekseen ja nautti auringosta. He olivat vuokranneet kalliista rantahotellista sviitin, jonka Asuma oli luvannut lopuksi maksaa ruokineen päivineen. Shikamarua huvitti se, että hän oli päässyt niin helposti pakoon jokapäiväisistä treeneistä. Sensei oli vain hymyillyt ja sanonut:
”Pidä hauskaa, kun vielä voit.”

Ainoa asia, mikä poikaa ärsytti lomassa oli Temarin paapominen. Tytöllä piti olla aina jotakin, se oli hänestä todella rasittavaa. Kuluneiden päivien aikana Shikamaru oli kuitenkin myös huomannut Temarin arimman puolen, hän ei halunnut jäädä yksin odottelemaan mitään. Tyttö pelkäsi myöskin ahtaita paikkoja. Eilen kun he olivat menneet hotellissa hissillä omaan kerrokseensa, Temari oli tarrannut pojasta kiinni ja vapissut peloissaan. Se oli ollut jotenkin Shikamarusta söpöä, vaikkakin tyttö oli sen jälkeen heti väittänyt vastaan, ettei ollut yhtään pelännyt.

Poika hätkähti tytön puheeseen, hän oli ajatellut liian kauan. Temari näytti tyyneltä, mutta Shikamaru osasi kyllä odottaa huutamista. Yleensä tytöllä oli juuri tuollainen ilme, kun hän oli vihainen. Tyyni, mutta sisimmässään hän kiehui.

”...ja muutenkin voisit vähän kunnioittaa.” tyttö selitti.

”Ai mitä?”

”Etkö taaskaan kuunnellut?”

”Olin ajatuksissani..”

”...”

Temari sitoi bikininsä takaisin kiinni ja kääntyi selälleen. Hän katsoi Shikamarua ärtyneeseen sävyyn suoraan silmiin. Poika tajusi olla hiljaa ja vetäytyä takaisin kirjansa pariin. Temari otti drinkkinsä takaisin käteensä ja siemaisi sitä hieman. Sitten hän pisti aurinkolasit silmilleen ja vetäisi hattunsa takaisin kasvoilleen varjoksi. Temari sulki silmänsä ja koitti rentoutua.

Aurinko porotti mukavasti taivaalla, tuuli tuiversi vain pienin hönkäyksin ja rantahiekka tuntui jaloissa sileältä. Meren liplatus soi korvissa, kun tyrskyt paiskautuivat rantaan. Oli hiljaista, keitään muita ei rannalla näkynyt. Linnutkin olivat lentäneet jonnekkin muualle, sillä niiden laulua ei kuulunut. Kaikki oli täydellistä ja rauhallista, kukaan ei huutanut tai mellakoinnut. Ei ollut ärsyttäviä pikkulapsia korvien juuressa itkemässä.

-----------------------------------------------------------------------

Aamulla oli jälleen paahtavan kuuma. Kaksikko oli viettänyt rauhaisan yön hotellihuoneessaan. Kun aamiainen oltiin syöty, he olivat päättäneet lähteä tutkimusretkelle tropiikkiin. Hotellista parin kilometrin päässä oli nimittäin suuri sademetsä, jossa Temari halusi poiketa. Tyttö halusi bongailla kasveja ja nauttia mahtavasta ulkoilmasta. Shikamaru oli koittanut laittaa Temarille vastaan, mutta blondi oli silti saanut keskustelusta paremman otteen. Niinpä Shikamaru joutui raahautua tytön mukaan, myös siksi ettei hänelle kävisi mitään.

Kaksikko lähti patikoimaan, kun kello oli lyönyt yhdeksän. Tämä olisi muutenkin viimeinen lomapäivä, joten kaikki kannatti ottaa siitäkin irti. Temari oli innokkaana ottanut mukaansa pienen repun, jossa oli evästä ja juotavaa. Tyttö raahasi Shikamarua mukanaan kunnes he olivat saapuneet paikalliselle alueelle, josta sai vuokrata maastoautoja.

Blondi maksoi vuokran ja hoputti Shikamarun rattiin, hän kun ei itse osannut niin hyvin autoa ajaa. Poika huokaisi tylsistyneenä ja lähti ajamaan kohti vihreää viidakkoa. Kaaran kyydissä vierähti noin tunti, kunnes he olivat perillä. Shikamaru parkkeerasi maasturin tienposkeen ja katsoi Temarin kanssa maisemaa.

”Tuossa on kylttejä!” Temari hihkaisi innoissaan näyttäen sormellaan pieniä kylttejä, jotka reunustivat pientä polkua, joka vei tropiikkiin.

Shikamaru katsoi hieman epäuskoisena polkua, se näytti olevan järin vanha. Pienen tovin jälkeen molemmat lähtivät kävelemään sitä pitkin. Polku oli suora. Se vei kaksikon pienen puusillan luokse. Sillan vieressä oli kyltti, jossa luki: ”Tästä alkaa seikkailu viidakon uumeniin.”

Temari meni ensimmäisenä sillan yli, Shikamaru tuli perässä. Tyttö oli täynnä intoa ja puhtia, hän hyppelehti innoissaan pitkin polkuja, joita he kulkivat. Vastaan tuli mitä erikoisempia kasvilajeja ja eläimiä. Kun he olivat kävelleet noin puoli tuntia, poika pyysi että he pysähtyisivät hetkeksi. Temari nyökkäsi pienesti ja istuutui suurelle kivelle.

”No, eikö olekkin jännää?” Temari kysyi hymyillen.

”Enpä tiedä, vähän arveluttaa tämä. Ettei vain olisi jokin ansa..” Shikamaru mietti ääneen ja katsoi sitten yläilmoihin. Vain pieni valonpilke loisti taivaasta, sillä puut olivat kamalan korkeita, vihreät kasvit reunustivat upeasti polkua.

”Pyh, tuskin joku nyt tänne tulisi ansoja virittelemään.” Temari naurahti.

Shikamaru tutki ympäristöään. Hän ei kuitenkaan löytänyt mitään erikoista, joka olisi kasvien joukosta silmään pistänyt. Niinpä hän vetäisi oman reppunsa takaisin selkäänsä ja lähti jälleen Temarin kanssa liikkeelle. Kun he matkasivat yhä syvemmälle metsään, sitä oudompia kasveja sattui tielle. Shikamaru oli jopa joutunut pelastaa blondin lihansyöjäkasvilta, joka oli kurkottanut suunsa liian lähelle polkua.

Pian he löysivät lähteen, josta pulppusi kirkasta vettä. Temari päätti täyttää juomapullonsa, sillä se oli jo tyhjentynyt. Molemmat ottivat jo hieman rennommin retken suhteen, niinpä he päättivät mennä bongailemaan vihdoin kasveja, poiketen samalla polusta. Shikamaru kulki edellä, tehden käsillään tietä lehdistä ja kasveista.

Kaikki oli sujunut tähän asti hyvin, kunnes omituinen ääni oli ilmestynyt kaksikon korviin. Shikamaru katsahti Temaria ihmeissään ja suuntasi äänen suuntaan. Kului tovi, ennen kuin he olivat saavuttaneet sen. Poika vei lehtiä ja kasveja pois tieltään. Lopulta he päätyivät pieneen luolaan, joka oli pimeä. Temari veti repustaan sutjakasti taskulampun ja laittoi sen päälle. Kaamea näky avautui heidän eteensä.

Luolan seinämä oli täynnä keltaisia, punasilmäisiä liskoja, jotka mulkoilivat heitä ilkeinä päästäen kummallisia ääniä. Temari muisti paikallisten puhuneen jotain juuri sen näköisistä liskoista, ne olivat kuulemma myrkyllisiä. Tyttö oli juuri kiljumassa, kun Shikamaru ehti peittää hänen suunsa ja rauhoitella häntä. Temari pelkäsi muutenkin ahtaita paikkoja, joten se ei paljoa auttanut.

Liskot näyttivät aistinneen pelon molemmissa, joten ne olivat lähteneet saartamaan heitä. Yksi liskoista kuitenkin hyppäsi kiinni Shikamarun jalkaan. Temari katsoi järkyttyneenä näkyä. Poika kuitenkin pysyi rauhallisena, eikä liikahtanutkaan. Liskoja alkoi tulla useampia. Ne kiipesivät pitkin Temarin niskaa ja Shikamarun selkää. Molemmat olivat saavuttamassa paniikkipisteensä.

”Mi-Mitä me nyt tehdään?” Temari kuiskasi hiljaisesti pelon valtaamana.

”Älä liiku, muuten ne purevat.” Shikamaru koitti rauhoitella.

Tyttö tarkkaili pelästyneenä liskoja, jotka olivat hänen jaloissaan. Niiden punaiset silmät välkehtelivät lampun valaisimina. Pian kuitenkin Temari tiputti vahingossa taskulampun maahan ja liskot villiintyivät. Blondi riuhtoi niitä pelon vallassa irti itsestään ja lähti juoksemaan Shikamaru mukanaan kohti luolan aukkoa. He pääsivät turvallisesti pois luolasta, mutta he silti jatkoivat juoksemista, he halusivat takaisin turvalliselle polulle.

Kun kaksikko vihdoin tavoitti polun, he rojahtivat maahan hengähtämään. Shikamaru kuitenkin jäykistyi äkkisesti. Temari katsoi poikaa pelästyneenä. Keltainen lisko ryömi Shikamarun selästä hänen harteilleen, suupielessään hieman verta. Poika rojahti maahan. Temari katsoi kauhun valtaamana häntä, kunnes muisti liskon. Se seisoi nyt paikallaan maassa, katsoen verenhimoisesti häntä. Tyttö vetäisi repustaan nopeasti kunain ja iski sen kuoliaaksi. Temari ei kuitenkaan voinut peittää kyyneliään, jotka virtasivat hänen kasvojaan pitkin.

”Shikamaru!”

-----------------------------------------------------------------------
Toivottavasti piditte, vaikka olikin hieman traaginen tuo loppu. Halusin kerrankin päättää jonkun ficin 'epäonnellisesti'.
Kommentit ja pisteet ovat tervetulleita! =)