Kirjoittaja (tai siis yksi heistä) esittää ensiksi alkukommenttinsa (eli [A/N]):

Jälleen roolipelailin tuolla Yoshiruin roolipelifoorumilla, mutta nyt en Gaaraa, vaan muutamia muita hahmoja…! Alun perin tämä tarina oli roolipeliä, jota pelailimme roolipelifoorumissa. Kiitän foorumin nimimerkkejä Yoshirui, Holly, Raaqa, Kushisama, Kira/Cyran ja NarutoFan_ luvasta käyttää heidän kirjoituksiaan ja hahmojaan tämän tarinan julkaisussa. Osa tarinanpätkistä on otettu suoraan heidän viesteistään enemmän tai vähemmän muokattuina.

Seuraavat henkilöt ohjastivat roolipelissä seuraavia hahmoja:

Minä, Nuti: Tarinan pahis (oma hahmo, nimi paljastetaan myöhemmin), Akamon Manabu, Hagane Kotetsu, Kamizuki Izumo (sivuhenkilöitä Narutosta), Hyuuga Neji + tarinan editointi julkaisumuotoon
Yoshirui: Tsunade&Shizune (hyvin alussa, luopui hahmosta aika varhain), Orochimaru (ainoastaan mainitaan tarinassa)
Holly: Tsunade&Shizune (lopputarina)
Raaqa: Hatake Kakashi, Kakashin ninjakoirat
Kushisama: Rock Lee
Kira (nimi täällä vissiin Cyran): Tenten
NarutoFan_: Hyuuga Hinata

ANBUja ynnä muita sivuhenkilöitä on ohjastettu yhteistuumin. Kiitokset noille kavereille luvasta käyttää heidän hahmojaan ja kohtauksiaan. Akamon, Hagane ja Kamizuki olivat alkuperäisessä roolipelissä itseni keksimiä hahmoja (Kigi, Kemuri ja Takada), mutta muutin ne varsinaisen sarjan hahmoiksi. Perusjuoni tässä on sama kuin roolipelissä, mutta tätä on aika paljon muokattu roolipelin versiosta.

Ficin nimen ovat keksineet puolittain Ririe, puolittain Kira. Lukujen nimet ovat omaa keksintöäni. Scrapped Princess -animen tyyliin olen nimennyt luvut erilaisten musiikkilajien mukaan.

Aikomuksenani on julkaista sarjaa noin viikon välein, kuten sarjaa Tuomari – minäkö? Tämän sarjan luvut ovat kuitenkin sen sarjan lukuja lyhyempiä, vain noin 2–2½ Word-sivua kasifontilla Times News Romanilla. Pienet palat varmaan maistuvat maukkaammille… Ja muutenkin jako oli helpompi tehdä tässä pieniin osiin.

JA LOPUKSI, TUOMARI – MINÄKÖ? -TARINAN SEURAAJAT! Pelkään pahoin, että viimeinen luku siitä tarinasta voi viipyä. Sama/Tomoe ei ole vieläkään antanut itseään ilmi… *nöyrä anteeksipyyntökumarrus* Korvaukseksi luetutan teille tätä tarinaa. Kenties sinä aikana Sama palaa… toivon mukaan!



*****

Prologi

Hokage-tornin valitusvirsi



Tsunade, Konohan kunnioitettu Hokage, pyöritteli kynäänsä pitkäkyntisissä sormissaan. Alituinen paperien täyttäminen ja pyörittely teki kipeää hänen ranteilleen, vaikka hän olikin erittäin hyväkuntoinen nainen. Pieni sormiliikunta oli sopivaa vaihtelua. Shizune ei ollut tätä tajunnut, ja siksi hän kipristeli kipeytyneitä sormiaan suupieli alas venahtaneena Tsunaden työpöydän viereisellä pöydällä. Ton-Ton taas vietti päiväuniaan Tsunaden pöydän alla.

Kun Hokage oli saanut sormensa verryteltyä, hänen kätensä palasi paperille ja alkoi taas kirjoittaa.

Kunnioitettu Godaime Kazekage,
Kylämme antaa tiedoksenne, että seuraavia chuuninkokeita on ikävä kyllä jouduttu lykkäämään. Syy on…

”Päivää, Hokage-sama!”

Tsunade seisautti kynänsä juuri ennen kuin paperiin ehti tulla säpsähdysmäistä viivaa ja nosti katseensa.

Ovella seisoi eräs mies, jonka nimen Tsunade tiesi olevan Akamon Manabu. Akamon oli tukevanpulskea, ruskeahiuksinen ja silmälasipäinen mies, joka oli kuin olikin neljänkymmenenyhden vuoden iästään huolimatta ylennetty vasta aivan juuri ylennetty chuuniniksi. Rimaa hipoen, siis. Miehellä oli kimittävä ääni ja hieman nahjusmainen luonne.

Tsunaden aistikkaan hienostunut kulmakarva kohosi hämmästyksestä. ”Mitä? Mutta eikö sinun ollut vasta tänään tarkoitus lähteä sille tehtävällesi?” Ei Akamon voinut olla NIIN nopea hakemaan vuoristosta sitä tärkeää pakettia… eihän tämä ollut edes ilmoittautunut.

Akamon hymyili leveästi. ”Eräs tuttuni menee siihen samaan suuntaan, joten annoin tehtäväni – ja palkkioni – hänelle ja tulin hakemaan uutta tehtävää. Chuunintasoa, kiitos.”

Tsunade pyöräytti silmiään. Ei hän mikään kahvilan myyjätär ollut, vaan Hokage. ”Olkoon”, hän murahti ja nyökkäsi Shizunen suuntaan. Nuori nainen nousi ylös ja poimi työpöydältään avaimen, jolla saisi avattua peltisen laatikoston, joka toimi tehtäväpaperi- ja raporttiarkistona. Vilkaisten jollain tavalla ärtyneenä Akamoniin Shizune avasi laatikoston ja alkoi selata papereita.

Shizunella ei kuitenkaan ollut juuri silloin minkäänlaista syytä ärtyä Akamonin yllätysvierailusta. Se ei nimittäin ollut päivän erikoisin ja harmillisin tapahtuma, vaan…

KA-PAM! PRA-TAM! Poff! PAM! Puff! Puff!...

Tsunade ponkaisi seisaalleen tuoliltaan, joka hetken myöhemmin kolahti kumoon lattialle. Ton-Ton vinkaisi kovalla äänellä ja piiloutui paremmin pöydän suojiin. Shizune säpsähti silmissä. Akamonkin taisi hätkähtää.

Hokagen tornin juurella kuului korvia huumaavia räjähdyksiä, ja valtava savuverho ilmaantui. Näkymä oli kuin parhaastakin toimintaelokuvasta. Kuului rutinaa, kuin kivet olisivat murtuneet.

Joku alhaalla yski savua. Alhaalta kuului ANBUjen huudahduksia.

”Mitä helkkaria tuolla tapahtuu? Onko siellä joku?!”

”Hyvänen aika, on!”

”Alle genin-ikäisille ei pitäisi myydä räjähtäviä sinettejä!”

Tsunade koetti painaa loputkin vartijat kutsuvaa nappia, mutta se oli ilmeisesti mennyt rikki äskeisestä räjähdyksestä. ’Kuka julkeaa?’ hän ärähti mielessään.

”Shizune! Vahdi toimistoa!” Hokage karjahti ja loikkasi avonaisesta ikkunasta ulos.

Hän liukui vain hieman kaltevaa seinämää alas, ja tuota pikaa hän näkikin aikaansaadun tuhon. Noin puolitoistametrisiä reikiä, kolme kappaletta eri kohdissa seinää. Hiiltyneitä. Kuin dynamiitin jäljiltä.

Sitten hän huomasi jotain muuta.

Tuolla oli parvi ANBUja, jotka tukivat pystyyn köhivää miestä. Miehen kyljestä valui verta. Hän oli osunut aivan räjähtävien sinettien – siten seinät kai oli räjäytetty – vaikutusalueelle. Tsunade tunnisti miehen erääksi kylän toimeliaimmista chuunineista, Hagane Kotetsuksi. Outoa, ettei tämä ollut nyt työparinsa Kamizuki Izumon seurassa. Ne, yksi uhri oli parempi kuin kaksi.

”Köh... yöh... köh...”

”Kävikö pahasti, Hagane-san?” eräs ANBUista kysyi.

”Aagh...” Hagane voihkaisi. ”Palovammoja ainakin tuli… ja tuli törmättyä aitaankin… Mikä ihme tuossa pamahti? Räjähtikö kaasuputki?”

”Tässä kohtaa ei kulje kaasuputkea”, eräs toinen ANBUista sanoi. ”Tämä tuntuu sabotaasilta. Palojäljistä päätellen tuohon oli asennettu räjähtäviä sinettejä.”

”No kuka hullu ne oikein asensi?” Hagane ärähti ja voihkaisi heti perään: ”Auh.”

”Älä liiku! Sinulta on voinut murtua kylkiluita!” Tsunade komensi Haganea. Hän kumartui loukkaantuneen ninjan puoleen, puoliksi pakotti tämän takaisin makuasentoon ja alkoi vuodattaa vihreää chakraa käsistään tutkien, miten pahoja vammoja räjähdys oli aiheuttanut. Samalla hän huusi vartijoille: ”Hälyttäkää lisää ninjoja tänne! Lähiympäristö on tutkittava pahantekijän löytämiseksi, mutta räjähdyspaikalle pitää myös jäädä vartijoita!”

”Hai!” kuului ANBUjen keskuudesta, ja täsmälleen puolet heistä lähti poispäin.

Tsunade sai pienen tutkiskelun jälkeen selville, että Haganelta oli murtunut kaksi kylkiluuta, toinen lievemmin kuin toinen, ja palovammat olivat ensimmäisen ja toisen asteen palovammoja. Palovammat saisi hoidettua hetkessä, mutta murtuneet luut saattaisivat viedä paljonkin aikaa parantuessaan. Tsunade vaihtoi chakransa tutkivasta hoitavaksi ja alkoi korjata vammoja.

Paikalle jääneet ANBUt pörräsivät tällä välin räjähdyspaikan liepeillä. Jotkut asensivat RIKOSALUE-nauhaa paikan ympärille, toiset tutkivat paikkaa jälkiä ja muita todisteita etsien.

Jonkin ajan päästä Tsunade oli parantanut kylkiluita niin hyvin kuin ensi hätään pystyi. Hän nousi ylös puistellen housujaan. ”Sinun pitää vielä käydä sairaalassa tutkituttamassa itsesi”, hän ilmoitti. ”Murtunut luu ei parane hetkessä edes chakran avulla”

Hagane hoippui ylös. ”Kiitokset, Hokage-sama”, hän murahti ja käveli hieman horjuen kohti keskustaa, jossa sairaala sijaitsi.


***


Tällä välin toimistossa…

Vilkaistuaan nopeasti ikkunasta ulos tilannetta Akamon palasi takaisin huoneen keskelle ja katsahti kohti paikalle jäänyttä Shizunea. ”Tuota noin, kun kerran Hokage-sama on tuolla, voisitteko te, Shizune-san, katsoa, löytyisikö chuunin-tasolle sopivia tehtäviä?” Akamon vinkkasi päällään kohti peltistä tehtäväpaperilaatikostoa.

”Nyt on hieman huono hetki pyytää tehtävää!” Shizune ärähti. ”Voisit sen sijaan lähteä katsomaan, voitko olla jotenkin avuksi alhaalla.”

Akamon tuijotti hölmistyneenä Shizunea. ”Mitä minä oikein siellä tekisin? Minulla ei ole lääkintäninjan koulutusta. Siellä kuuluu olevan muutenkin ryysis. Olisin vain tiellä.”

Shizune hymähti niin, että äännähdys muistutti lähinnä tuhahdusta. ”No, hyvä on sitten”, hän sanoi ja kaivoi laatikon B-tason tehtävien osastosta summamutikassa jonkun tehtävän. Hän ojensi sen Akamonille. ”Ilmoittaudu sitten tänne, kun olet valmis. Ja voisit kyllä menomatkalla vilkaista, jos alhaalla sittenkin tarvitaan apua.”

Akamon silmäili aikansa paperia. Sitten hän ojensi sen päätään puistellen. ”Kiitoksia vain, mutta pelkään pahoin, etten voi suorittaa tätä tehtävää”, hän lausui. ”Tämä on A-tason tehtävä. Olen vasta juuri valmistunut chuunin. En ole kyllin pätevä suorittamaan tätä tehtävää.”

Shizune ärähti jotain sopimatonta ja repäisi paperin pois Akamonin käsistä. Vaivautumatta sulkemaan laatikkoa, joka oli osoittautunut A-tason tehtävien laatikoksi, Shizune avasi C-tason tehtävien laatikon ja alkoi penkoa sitä. Tämäkin homma siis piti suorittaa kunnolla.

Shizune kuuli askelia, kun Akamon kulki hänen vierelleen, mutta nuori nainen ei kääntänyt päätään katsoakseen miekkosen suuntaan. ”Hei, tuossa vilahti joku saattotehtävä”, Akamon sanoi. ”Voisitteko selata hieman – ”

Konk!

Enempää Shizune ei ehtinyt kuulla, kun jokin tylppä ja raskas esine kopahti hänen takaraivoonsa. Valkeat tähdet säihkyivät hetken hänen silmissään, ja sitten hänen jalkansa pettivät, ja hän romahti hiljaa voihkaisten lattialle.


***

”HOKAGE-SAMAAAH!”

Eräs ANBU ja kolme muuta ninjaa juoksivat onnettomuuspaikalle. Tsunade nosti katseensa ja hätkähti.

Miehet olivat se Akamon – jonka oli pitänyt olla nyt toimistossa – Hagane – jonka Tsunade oli juuri lähettänyt sairaalaan ja joka nyt näytti täysin kunnossa olevalta – ja Kamizuki Izumo – Haganen paras kaveri. Kaikkien kolme näyttivät todella... vauhkoilta?

”Tänne on soluttautunut joku vakooja!” ANBU tiedotti polvistuessaan kohteliaasti muutaman askeleen päähän Tsunadesta. ”Löysimme nuo chuuninit kahdesta roskalaatikoista sidottuina ja suut tukittuina."

”Joku kalautti meidät tajuttomaksi ja vei henkilöpaperimme!” Akamon kivahti.

”Kaupan päälle on ilmennyt, että Hagane, jota hoiditte, ei ollut oikea Hagane”, ANBU jatkoi. "Tarkastimme huolellisesti tämän Haganen, ja hän on varmasti se oikea Hagane. Kyselimme hänestä kaikkia mahdollisia asioita. Hänellä ei ole myöskään yhtä ainoata murtunutta kylkiluuta!"

”Mitä?! Vakooja?” Tsunade huudahti. ”Hän ilmeisesti myös kolkkasi teidät… Näittekö vakoojan kasvoja? Oliko hän mies vai nainen? Jos pystytte muuntautumaan muodonmuutostekniikalla vakoojan näköiseksi, tehkää se, tai ainakin yrittäkää kuvailla häntä parhaanne mukaan!”

Chuuninkolmikko mietti.

”En nähnyt kolkkaajaani...” Kamizuki mutisi. ”Hän yllätti minut täysin.”

”Mies sen on pakko olla, ei nainen saisi nostettua minua niin korkeaan roskasäiliöön ilman apua”, Akamon analysoi. Väitettä korosti hänen tanakka olemuksensa. ”Tai sitten se oli nainen, jolla oli apuri...”

”Minä näin vilauksen”, Hagane sanoi. ”Ehdin kääntää pääni kuultuani askeleita takaani. Minä...” Äkkiä Hagane tuijotti kohti Kamizukia. Suu auki. Silmät selällään. Sitten hän huudahti: ”Kolkkaajani oli joku, joka näytti Izumo-kunilta!”

"Täh?" Kamizuki älähti. ”Miksi minä sinut kolkkaisin?”

”Sitä minäkin, olemme tunteneet toisemme ninja-akatemiasta asti!”

”Rauhoittukaa nyt!” Tsunade rauhoitteli. ”Tähän täytyy olla selitys… muodonmuutostekniikka? Hetkonen, Akamon kävi tänään hakemassa tehtävää… mutta oikea Akamonhan oli tainnutettuna, joten sen oli pakko olla huijari!” Sitten Tsunade parahti: ”Voi ei, onko kukaan tietoinen Shizunesta?!”

Shizunehan oli jäänyt kahdestaan tämän ilmeisesti vaarallisen huijarin kanssa, ties mitä tälle oli voinut sattua...

”Menen tarkastamaan”, Hagane sanoi ja loikkasi parilla chakravahvistetulla hypyllä toimiston ikkunan luokse ja siitä ikkunasta sisään.

Hän oli vain hetken poissa. Kun hän ilmestyi ikkunaan seuraavan kerran, hän huusi: ”Hakekaa joku lääkintäninja! Shizune-san lojuu keskellä permantoa!”

”Entä se huijari…”

”Tiessään, ja arkistosta puuttuu iso nivaska papereita! A- ja S-tason tehtävien lokeroista erityisesti!”

Tsunaden silmät levahtivat. Sitten hän karjaisi: ”Kootkaa jäljitystiimi!”

”Hai!”


*****


Tästä lukuun yksi.